perheeltä ei tukea

Hei vaan kaikki!

Olen 27-vuotias nainen, alkoholisti. Olen lähdössä hoitoon. Perheeltäni en saa tukea tähän! Olen hyvin läheinen vanhempieni kanssa ja he ovat tietäneet tilanteeni aina. Nyt kun olen lähdössä hakemaan apua ongelmaani, tukea tai ymmärrystä ei tipu. “Ethän sinä ole mikään juoppo!” Oli kommentti kummaltakin. Kerrottuani suunnitelmastani ovat kummatkin olleet omituisesti hiljaisia ja vaisuja… Sanoivat etteivät pidä ideasta. Okei, olenhan ollut ennenkin hoidossa ja jättänyt kaikki kesken kun on niin rankkaa. Kai he pelkäävät taas epäonnistumistani… Tai jotain…

On minulla kihlattu, joka kyllä antaa tukea juomattomuudelleni, mutta ei kuitenkaan ymmärrä. Hän juuri eilen sanoi, että ei alkoholismi ole mikään sairaus, 80% on omasta tahdosta kiinni. Kyllä hän kuuntelee minua ja pitää hoitoon lähtöä hyvänä ideana, on itsekkin luvannut raitistuvansa kanssani, joten en saa vertaistukea häneltäkään. Tunnen olevani aivan yksin tämän asian kanssa! Kukaan ystävistäni ei ymmärrä ja voisi sanoa, että he ovat kaikki alkoholin suurkuluttajia itse.

Tekisi mieli… vetää kauhea känni tai kourallinen rauhoittavia naamaan… Ehkäpä kuitenkin yritän pysyä lujana… tai jotain…

Hei jossuliful,
Tämän kanavan lukijat ovat enimmäkseen alkoholistien läheisiä. Itse juomaongelmaan et saa heiltä apua. Vanhempasi mahdollisesti kokevat alkoholismisi niin negatiivisesti, etteivät halua tunnustaa sitä. Sellainen on tyypillistä läheisille. Päihdelinkistä löytyy muita kanavia, joissa on paremmin alkoholismia ymmärtäviä kävijöitä.
Oletko kokeillut AA:ta? Sen ohjelmaan perehtyminen voi poistaa juomahalut. Tunnen useita tosi upeita alkoholistinaisia, jotka ovat selviytyneet raittiuteen AA:ohjelman avulla.
Olet hyvällä tiellä kohti raittiutta.

Hei!

Hyvä kun kirjoitit!

Aika usein on niin, että läheisten on melkein yhtä vaikeaa uskoa kuin juovan alkoholistin, että alkoholi on ongelma! Se kuulostaa hullulta, mutta on totta.

Alkoholismista on liikkeellä paljon väärää tietoa ja luuloa. Kun noin 90% aikuisväestöstä käyttää alkoholia ja näistä alle 15% on alkoholisteja, niin sehän tarkoittaa sitä että suurin osa ihmisistä voi juoda alkoholia tulematta siitä riippuvaisiksi. Siksi heidän oma kokemuksensa on, että juomisen voi kyllä lopettaa halutessaan. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Ei mahataudistakaan voi parantua pelkällä päätöksellä. On paljon näyttöä siitä että alkoholismi on perinnöllinen sairaus, ja etenevä.

Olet todella, todella onnellisessa tilanteessa kun jo 27 vuotiaana olet hakemassa apua. Sinulla on kaikki mahdollisuudet toipua hyvin ja elää täysipainoinen elämä. Älä välitä vanhemmistasi tai muista, näytä itsellesi ja heille että otat oman elämäsi haltuun ja kannat vastuun omasta hyvinvoinnistasi ja onnellisuudestasi.

Misstä olet tähän mennessä hakenut apua ja minne olet nyt suuntaamassa?

-Ellis

Hei Ellis!

Olin -04 Järvenpään sosiaalisairaalassa alkoholin takia ja Mainiemessä -09. Sitten vuosien mittaan olen ollut katkoilla ja psykiatrisella lääkevieroituksessa. Huumeista vieroittauduin kotikonstein noin 4 vuotta sitten. Nyt olen lähdössä Myllyhoitoon Lahteen. Nyt siis jälleen kyseessä alkoholi.Kaikki hoidot olen jättänyt kesken… Käyn psykiatria poliklinikalla joka toinen viikko, persoonallisuushäiriö on todettu. Antabusta olen käyttänyt monta kertaa, mutta ei auta, alan juomaan vaikka aamulla olisinkin ottanut napin ja vaikka kuinka huono olo tulisi! Siinä muistaakseni kaikki…
Ei siis ihme, että vanhemmiltani on toivo mennyt suhteeni! Pelkäävät taas epäonnistumista… niin ainakin luulen…

Hei ja tervetuloa! Tosi on, että täällä lähinnä lueskelevat alkoholistien läheiset tai entiset läheiset, mutta voin vakuuttaa, että täällä kaikki allekirjoittavat sen, että alkoholismi on sairaus! Sikäli olet oikeassa paikassa.

Samaa mieltä. Olet todella nuori, mutta hienoa, että haet apua. Ja mitä tulee siihen, että olet aikaisemminkin ollut hoidossa, niin et ole ainoa alkoholisti, joka hakee apua useampaan kertaan. Tärkeintä ei ole kertojen määrä, tärkeintä on nyt se, oletko tosissasi ja olisiko tämä kerta viimeinen.

Hienoa, että käyt terapiassa. Villi arvaus tuon yllä olevan kommenttisi ja otsikkosi perusteealla, että vähän menneisyyttäsi pengottuasi, niin joitain syitä siihen, että elämäsi on lähtenyt raiteiltaan saattaa löytyä omasta lapsuuden perheestäsi. Ja toivottavasti pääset myöhemmin intensiivisempään terapiaan. Joka toinen viikko on naurettavan vähän, sitä tuskin voi sanoa edes supportiiviseksi terapiaksi. Mutta sitä se on kunnallisella puolella. Tsemppiä kovasti hoidon aloitukseen ja sen läpikäymiseen! Valoa on siis näkyvissä tunnelin päässä!

Mukavaa kun vastasit, pelkäsin jo että ehkä et palaakaan tähän ketjuun.

Tiedätkö, minusta et missään nimessä ole toivoton tapaus! Olet hakenut hoitoa mutta se ei ehkä ole vastannut juuri sitä tarvetta mikä sinulla on ollut, eikä siksi ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi mitä tulee tuohon lääkevieroitukseen (onko se liittynyt huumeisiin vai alkoholiin, en ole varma), niin ainakin siinä tapauksessa että se on liittynyt alkoholiin, on varsin yleisesti tiedossa ettei alkoholismiin ole lääkettä - siis alkoholismia ei voi lääkkeillä hoitaakaan. Sama koskee antabusta. Mahtaakohan olla yhtäkään alkoholistia
joka olisi antabuksella raitistunut :unamused: Kyllä riippuvaisella tulee mieleen yrittää juoda myös lääkkeen kanssa, ja äkkiä sen sitten huomaa mikä on vaikutus.

En tietenkään ole alan asiantuntija, en lääkäri enkä psykologi tai psykiatri. En halua väittää sinua terveeksi enkä vähätellä vaivojasi. Silti haluan kysyä, että tiesitkö, ettei alkoholisteilla tai päihderiippuvaisilla ole enempää mielenterveysongelmia kuin muullakaan väestöllä? Alkoholi aiheuttaa paljon senkaltaisia oireita, että kun ei ymmärretä alkoholismia, ne tulkitaan mielenterveysongelmiksi.

Minulla tulee elämästäsi mieleen eräs toinen, hyvin paljon samanlainen tarina. Tämäkin henkilö on saanut ns. “hullunpaperit” alle kolmikymppisenä, ja ollut yhteiskunnan silmissä toivoton tapaus. Uskon että sinulle voisi olla paljon apua siitä, että voisit vaihtaa vähän ajatuksia tämän toipuneen henkilön kanssa. Hän on vain muutaman vuoden sinua vanhempi, ja ollut raittiina useamman vuoden. En voi tässä antaa hänen yhteystietojaan, mutta jos laitat minulle sähköpostia tuohon alla olevaan osoitteeseen niin laitan sinulle tiedot ja voit sitten itse päättää haluatko soittaa. Hän työskentelee nykyään päihdeterapeuttina, joten sinun ei tarvitse pelätä sitä, että mitenkään “häiritsisit” häntä tällä asialla!

-Ellis

Tuo on kyllä totta! Samasta kokemusta vähän käänteisesti. Itse sain läheisriippuvaisena diagnoosintyngän bipolaarisesta mielialahäiriöstä, eli siis maanisdepressiivisestä. Maanisjaksot oli niitä, kun miehellä meni vähän paremmin ja jaksoin uskoa tulevaisuuteen ja huonot niitä kun oli repimässä ranteita auki. Ja sähköshokkihoitoja ehdotettiin vakavaan masennukseeni. Toipuminen alkoi vasta, kun tutustuin sairauteen nimeltä läheisriippuvaisuus, mutta siihen ei sitten lääkkeitä olekaan. Terapia on ainoa, mikä toimii. Samoin vertaistuki.

Hei taas!

Olen kyllä myös samaa mieltä tuossa mielenterveyasiassa! Ehkä niitäkin on, mutta kumpi oli eli ensin, alkoholi vai mielenterveysongelmat? Sitä ei kukaan tiedä… Minulla on aika kovat psyyke- ja mielialalääkitykset (mikä tekee juomisesta vieläkin haitallisempaa, kun saattaa kestää viikkoja ennen kuin psyykkisesti taas palautuu normaaliksi), joista varmaan voisi jättää suurimman osan pois kun raitistuu!
Tuli mieleeni kauhea ajatus, mitä jos olen jo alkoholilla, lääkkeillä ja huumeilla juonut aivoni pilalle ja sen takia joudun olemaan lääkityksellä lopun ikäni!? Aika sen varmaan näyttää… Hui!

Ihanaa, että saan näin paljon vastauksia teiltä, vaikka Kotikanava on lähinnä addiktien läheisille. Jotenkin kyllä koen senkin olevan lähellä sydäntäni, koska miehelläni on taipumusta ryyppyputkiin kotona, olen niitä selvinpäin katsonut vierestä jonkin verran… Itse on sitten yrittänyt olla vieressä kohtuukäyttäjänä, mikä onnistuikin jonkin aikaa, mutta sitten meni hermo totaalisesti ja jotenkin halusin “kostaa” hänelle näyttämällä miltä tuntuu kun toinen juo (esim. minä alotin ryyppäämään viikolla, kun hän käy töissä ja joutui väkisikin katsomaan minua itse selvänä). Tämäpä ei ollutkaan sitten hyvä idea minun kannaltani, vaan ryyppy jäi päälle… Nyt onneksi hän aikoo raitistua kanssani ja ollaankin oltu kaksi viikkoa yhdessä selvinpäin, tukien vuorotellen toisiamme kun viinanhimo iskee päälle!

Aattelinpa nyt kertoa tällekkin puolelle kuulumisia…

Kävin siis sossussa tänään. Kuntaosuuteen sain harkinnan jälkeen maksusitoumuksen, mutta loput jää luultavasti itselle maksettavaksi (840€/kk), kiva!! Oli tyly täti, ei millään uskonut että voisin pysyä selvänä hoidon jälkeen kotiuduttuani. Jäi sellainen maku suuhun, ettei hänen mielestään minulla ole mitään mahiksia enää raittiin elämän suhteen… Vaikka minulla oli tukijoukkoina psykiatrian poliklinikalta sairaanhoitajani, jotka puolsivat täysin hoitoon lähtöä ja olivat sitä mieltä, että hoidon tulisi kestää 3kk, eikä yhtä. Passitti vielä uudestaan myllyhoitoklinikalle hakemaan arviointia, vaikka siellä jo kävin ja ovat olleet yhteydessä sossuun. Noh, huomenna siis sinne…

Tuntuu hurjan pitkältä ajalta jos ajattelee kolmea kuukautta! Mitenköhän parisuhteeni käy…? Tietenkin pääsen välillä käymään kotonakin, ja mieheni voi tulla tapaamaan minua iltaisin. Mutta kestääkö mieheni selvinpäin kotona yksin? Tai pimittääkö juomistaan taas? Siinähän sen toisaalta näkee, onko hän valmis tekemään töitä tämän suhteen eteen yhtä paljon kun minä…
Onko teillä kokemuksia pitkästä erosta laitoshoidon takia?

Kovasti tsemppiä sulle hoidon kanssa! Mulla ei kylläkään ole kokemusta pitkistä laitoshoidoista, mutta toipumisprosessissa pidemmälle selvinneenä almana haluaisin kääntää katseesi yhteen asiaan. Siihen, että SINÄ sitoudut, kuten kerrotkin, hoitoprosessiisi ja SINÄ jaksat juomatta, käyköön avomiehellesi miten sitten käy. Ymmärrän, että olet huolissasi, mutta rakenna tulevaisuutesi OMAN päätöksesi varaan, äläkä missään vaiheessa peilaa sitä puolisoosi. Hän tekee omat ratkaisunsa juomisestaan ja juomattomuudestaan. Vastatkaa omasta toipumisestanne kumpikin itse. Tarkoitan sitä, että vaikka hän ratkeaisi tai ei jaksaisi tehdä töitä suhteenne eteen (kukaan ei sitä toivo, mutta tässä maailmassa on kaikki mahdollista), niin valmistaudu itse henkisesti siihen, että olet valmis toipumaan vaikka sitten yksin. On lottovoitto, jos pääset kolmeksi kuukaudeksi hoitoon. Se on toivottavasti elämäsi käännekohta. On megalottovoitto, jos puolisosi haluaa raitistua myös ja parhaassa tapauksessa tämä vahvistaa suhdettanne. Mutta pidä katseesi vain omassa elämässäsi ja sen suunnassa. Tee ratkaisu jo nyt, että jatkat loppuun asti ja selviät, vaikka koko muu elämä luhistuisi ympärillä. Joku sanoi joskus, että löytääkseen uusia mantereita, täytyy joskus seilata niin kauas ulapalle, että rantaa ei näy.

Minä kiinnitin samaan asiaan huomiota kuin Lintu, ja komppaan Linnun ytimekästä johtopäätöstä. Ihan yhtälailla kuin on valheellista väittää että oma juominen johtuu muista ulkoisista seikoista (sillä aina löytyy joku ulkoinen seikka jonka vuoksi juoda), on valheellista rakentaa raittiutta ulkoisten seikkojen varaan. Se ei valitettavasti ole pitkä tie.

Valitettavasti ennuste ei liene hyvä myöskään silloin, jos parisuhteessa toinen jatkaa reipasta alkoholinkäyttöä kun toinen raitistuu.

Mitä laitoishoitoon tulee, niin minun puolisoni oli hoidossa kuukauden eikä ehtinyt tulla edes mainittava ikävä. Hänen hoitopaikassaan ei tosin kannustettu pitkiin hoitojaksoihin sillä perusteella, että pitkän hoidon aikana vieraantuu liiaksi arkielämästä, ja ehkä alkaa pelätä arkielämään paluuta. Kun kuitenkin se arki on se missä raittiudella lopultakin on väliä.

Mutta… uskoisin todellakin että tuosta mainitsemastani henkilöstä voisi olla sinulle hyvää keskusteluapua, hänellä kun on vastaavanlaisia kokemuksia. Laita vain rohkeasti sähköpostia :slight_smile:

Äläkä välitä niistä sossun tädeistä: mitä ne muka tietää tästä asiasta :laughing: Ei vaan oikeasti: ota kaikki oikeudet mitä sinulle kuuluu. Ja vaikka 850 euroa kuulostaa isolta summalta, niin nuon rahan saa helposti menemään viinaan ja lääkkeisiin. Tässä tarkoituksessa se ei kuitenkaan ole kertakulu vaan investointi sinun elämääsi. Aika halpa, kun katsoo asiaa niin päin.

Laitoin sinulle jo postia, mutta ei näköjään tullut perille… Lähetin uudestaan! :slight_smile:

Hmm, jostain syystä viesti ei ole tullut perille. Kokeilin vielä varalta lähettää itselleni postia että osoite varmasti toimii, ja se tuli perille. Mutta jos laitat vaikka hetkeksi oman sähköpostisi näkyville (jos sinulla on sellainen anonyymi) niin voin laittaa sinulle postia.

terkuin Ellis

tuliko nyt postia?

jossuliful@luukku.com