Terve vaan kaikille, eilisen päivän ja yön lueskelin täältä ihmisten tarinoita ja se ehkä hieman auttoi pahimpaan oloon.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä uusin retkahdus päätti kahdeksan päivän pelaamattomuuden. Tili tyhjäksi, joltain uppo-oudolta vippifirmalta 600€ laina jossa isot kulut ja siitä tietysti leijonanosa peleihin. Rahaa jäi sen verran että ehkä juuri ja juuri kituuttelen kaksi viikkoa ennen seuraavaa palkkaa ilman että vaimo huomaa mitään. Yli kolmen tonnia on edellistä velkaa. Kaikki tämä aiheutettu viimeisen neljän kuukauden aikana vaikka suurimman osan tuosta ajasta olen ollut pelaamatta, 4-5 isoa retkahdusta saaneet järkyttävää tuhoa aikaan. Voimat on loppu.
Pelit ovat olleet läsnä jostain 13-vuotiaasta asti. Pitkävedot ja kauppojen automaatit aluksi, pelaaminen oli aika pientä koska rahaa ei tietenkään naskalina juuri ollut. 16-vuotiaana tuli pokeri ja siihen uppouduin täysin, vanhempien ruma avioero tapahtui noihin aikoihin, tiedä sitten onko asioilla mitään yhteyttä. Pokerista sain hyviä rahoja turnauksista mutta ne menivät liian isoissa käteispöydissä. Parikymppisenä intin jälkeen töihin mentyäni meni varmaan pari vuotta yli puolet joka liksasta peleihin, pokerin ja vedonlyönnin lisäksi aina halveksimani slotit tulivat mukaan pelivalikoimaan.
Noihin aikoihin aloin seurustelemaan ja pelaamiselle oli vähemmän aikaa. Jossain vaiheessa bannasin itseni kaikilta pokerisivuilta, niitä kun on rajallisesti olemassa niin kortin pelaaminen on jäänyt siihen. Mutta näitä slottikasinoita löytyy loputtomiin ja nuo ovat vielä pokeriakin kovempi huume. Ja se itsensä halveksiminen on vielä jyrkempää tappioiden jälkeen koska tyhmäkin tietää että noihin häviää takuuvarmasti rahaa pitkällä aikavälillä. Mutta niin vain koukussa ollaan. Vedonlyöntisivuja on myös satoja joten siihenkin saan rahaa palamaan, aina löytyy uusi bookeri.
Reilu vuosi sitten pelaaminen otti ison harppauksen ja otin ensimmäisen kerran kulutusluottoja pelaamisen takia. Sain ne kaikessa hiljaisuudessa maksettua nopesti ja keväällä löysin Gamban -appin. Se toimi kuin unelma, kevät ja kesä menivät ilman pelejä ja velkoja. Jumalauta, miten helppoa aikaa. Huomasin aidosti viihtyväni pienen lapseni kanssa leikkiessä, senhän pitäisi helvetti vieköön olla ihan itsestäänselvyys vanhemmalle. Peliriippuvaisena vaan kaikki elämän aidot nautinnot lakkasivat tuntumasta niin hyvältä kuin pitäisi. Oma rakas perhekin voi tuntua välillä rasittavalta kun on henkisesti ja fyysisesti loppu, tai jos on pelivimma päällä. Mutta nyt olin irti peleistä ja elämä maistui elämältä.
Tuli syksy ja muutto. Muutton liittyi paljon stressiä, ajatus harhaili tuttuun pakopaikkaan eli peleihin. Löysin porsaanreiän millä kiertää Gamban ja tässä ollaan, syvällä pelihelvetissä. Sama kaava toistaa itseään: lyhyt pelihurmos, sitä seuraava muutaman viikon masennusjakso, retkahdus. Uudelleen ja uudelleen. Nyt löysin tänne.
Alkaa olla viimeiset hetket irtautua peliriippuvaisuudesta jos meinaan että elämässä on muutakin kuin ahdistus, salailu, katumus ja loputon väsymys. Ja että lapsilla on ensiksikin ehjä perhe ja toisekseen ISÄ eikä zombie-äijä joka asuu samassa talossa.
Voimia kaikille.
aloittajan kans sama retkahtaminen vie voimat, ei jaksa arjessa normaalisti jää lapsen kanssa olemiset tai on väkinäistä… Pakko tästä taas yrittää uudestaan jotenki jaksaa