perhe karikolle??????!!!!

Moikka,

Mieheni juo todella paljon. Käy töissä joo,mut viikonlopput voi v***********. Usemmiten 3 päivän putkia tai jopa pidempiä. Itse en saa kuitenkaan vapaailtanani ottaa hillytysti kun mies haluaa nukkumaan pääjäässä (Tätä kirjottaessani itselläni on vapaa lauantai-sunnuntai 2 kuukauteen ja isäntä sammuneena). Sama homma jatkuu kuitenkin viikosta toiseen, vaikka lapset olisikin kotona. Mieheni juomista on jo jatkunut 2vuotta ja ei myönnä että on holisti. putket ovat 3-5 päivään plus krapulapäivät (tässä iässä samat kuin otetut), eli parhaimmillaan ei nää selvääpäivää perheen kanssa. Itse olen aina yrittänyt uskoa parempaan huomiseen, mutta nyt alkaa usko loppumaan mitä tehdä? Auttakaa???

Moi!

Ihan eka juttu joka sun on hyvä tiedostaa, että sinä et pysty lopettamaan miehesi juopottelua. Ei siis kannata edes yrittää, sillä sitä yrittäessäsi sairastut helposti itse.

Tukena voit olla vasta siinä vaiheessa, kun mies itse haluaa yrittää korjata tilannettaan.

Jos teillä on pieniä lapsia, asiasta olisi hyvä antaa tietoa myös kaupunkinne sosiaaliviranomaisille, jotka ehkä osaisivat tehdä jonkinlaista laajempaa tilannekartoitusta.

Vertaistukea saat vaikkapa Al-anonista. al-anon.fi

.

Ketju siirretty Kotikanavalle.

-Päihdelinkin moderaattori

Jep. Mä olen vähän huono neuvomaan, koska itse olen vihdoin puolen vuosikymmenen jälkeen eronnut. Tai siis niin keskellä eroamista, kuin vain voi olla…

Mutta se parempi huominen… se on varmasti edessä. Se ei vaan aina toteudu niillä ehdoilla joilla sen haluaisi toteutuvan.

Tätä olen jauhanut moneen otteeseen, mutta sinulla taitaa olla niin tuoreet korvat ettet vielä tiedä: mun mies on sellainen valkokaulusjuoppo. Ei paha, mutta juoppo. Tienaa omat rahansa, käy töissä, ei lyö, ei pelaa, ei petä. Juo joka päivä, viimeiset 3v alkottomat päivät muodostaa yhteenlaskettuna noin 1% kokonaisajasta.

Kun sitten mulla meni vati nurin, ja sanoin että nyt loppuu, joko yhteiselo tai juominen niin arvaa mitä? Mies sanoi, että teitä tulee ikävä.

Hei Tepa,
hyvä että olet löytänyt nämä vertaistukisivut. Lueskele meidän muiden juttuja. Huomaat, että meitä kohtalotovereita on paljon! Huomaat myös, että elämä alkoholistin kanssa noudattelee hämmästyttävän usein samanlaisia kaavoja. Ja että alkoholisti ei välttämättä kovinkaan usein kohtuullistu, saati raitistu, eikä ainakaan jollei hän ole itse tajunnut asiaa. Alkoholisti tarvitsee parantuakseen oman tahdon ja päätöksen. Olen itse ollut alkoholistin puolisona 26 vuotta, juominen on pikkuhiljaa vain tullut runsaammaksi, nyt jo melko hallitsemattomaksi. Mutta mitä pitempään on yhdessä, sitä vaikeampaa on irtautuakaan.

Me kumppanit emme pysty parantamaan alkoholistia, sen olen tajunnut täältä vertaistukipalstoilta muiden kokemuksia lukiessani, omaan tilanteeseeni olen herännyt apua tarvitsemaan vasta hiljattain. Harva meistä kuitenkaan pystyy ihan nopeasti tekemään päätöksiä suuntaan tai toiseen. Tärkeintä olisi kuitenkin oivaltaa, että oma elämä on arvokasta; vaikka mitä tekisimme tai “uhrautuisimme” ei siitä välttämättä ole puolisolle kimmokkeeksi muutokseen. Niinpä meidän pitää keskittyä omaan hyvinvointiimme, ja niiden joilla on lapsia, pitää ajatella mikä on näillekin parasta.

Oikein paljon tsemppiä ja voimia sinulle. Kirjoittele tänne, ainakin minua vertaistuki on auttanut ja kirjoittaminen ja toisten vastaukset auttaneet selkiyttämään ajatuksia. On olemassa kaikenlaista muutakin apua, pääasia on, ettei piilota kaikkea sisäänsä. Ei tarvitse pärjätä yksin :smiley:

Tervetuloa joukkoon tummaan! Ja meitä on paljon.

Kuten jo todettua, juopon juomiselle ei voi mitään, ihan sama vaikka päällään pomppis tai kiellillä livertäisi, uhkailisi, kiristäisi tai lahjoisi. Ei auta. Hän löytää itse pohjansa - tai sitten ei. Lopulta se on viisi metriä multaa ja homma on valmis.

Niinpä keskity itseesi: millaista elämää haluat elää? Alkoholismi etenee ja pahenee joka tapauksessa, ja siinä rytäkässä sairastuu koko perhe.

Al-anon ja tämä palsta ovat oivallista vertaistukea, mutta päätökset omassa elämässä kukin joutuu tekemään itse, ja ne vaativat kypsymistä. Joku saa tarpeekseen parissa vuodessa ja sitten on meitä veteraaneja, joiden taisto kesti parikymmentäkin vuotta.

Voimia taipaleellesi!

Ei sinun tarvitse tuota katsella. Antaisin neuvóksi, että älä odottele miehesi mystisesti paranevan “itsestään”. jos ei ole kahteen vuoteen sitä huomannut.
Etsi kaikki todellinen tieto alkoholismista. Mihinkään sosviranomaisiin tuskin kannattaa ottaa yhteyttä, vaan hoitoihin jossa pysytään luottamuksellisessa hoitosuhteessa.
On nimittäin muitakin vaihtoehtoja kuin ne kaksi, että sopeudu tai lähde.
Etsi tietoa, ala muodostaa suunnitelmaa B, KUINKA toimit kun mies juo. Ala johdonmukaisesti näyttää miehelle,
että hänen juomisella on seuraukset. Jos se tarkoittaa erilleen muuttoa, niin tee se. Mutta kerro miehelle että on toivoa paremmasta, ja että palaatte takaisin mikäli hän jatkaa samaan malliin.
Älä syytä miestäsi alkoholistiksi, tai tee hänelle diagnoosia. Vaan varaa vaikkapa aika a-klinikalle, ala ottaa selville mitä todellisia keinoja on olemassa. Läheisen kuuluu olla se vahvempi osapuoli, ei sopeutuja joka katselee vierestä, ja alkaa siten antaa valtaa omalle kärsimykselleen. Jos tekee niin, on silloin vain kaksi sairautta samassa perheessä yhden sijaan.
Kun alat toimia, vahvuutesi säilyy.
Vaikka sanotaan, että alkoholistia ei kukaan voi raitistaa tämä ei tarkoita silti sitä, että ainoa keino olisi vain odottaa. On tehtävä lujia päätöksiä, sekä näytettävä omalla toiminnalla mitä sietää ja mitä ei.
Älä tee oletuksia, vaan ala katsoa mikä on käytännön tilanne. Ala valaa itseesi uskoa siihen, että miehesi on aikuinen ihminen jonka tulee itse päättää asioistaan, tekemisistään, sekä joutuu niistä vastaamaan.
Et ole hänen tuomarinsa, eikä esimerkiksi asuminen erillään ole “rangaistus” vaan täytyy muotoilla asiat niin, että mies saa tietää nimenomaan hänen juomisensa olevan se ongelma, eikä hänen muu persoonansa. Kun sanotaan että alkoholistia ei voi kukaan toinen raitistaa, se ei tarkoita silti sitä että hänen alamäkeään pitää katsella vierestä. Mitä se sensijaan voi tarkoittaa: Se voi tarkoittaa että joudut olemaan yksin pitkiä aikoja, jos teet miehelle rajat että et ole vaikkapa tekemisissä hänen kanssaan mikäli krapulassa/humalassa. se tarkoittaa että joudut ehkä uhraamaan tiettyjä juttuja, joudut tekemään elämän muutoksia. Sekä tuntemaan kipua ja huolta toisen tilanteesta. Mutta kun et elä hänen elämäänsä, etkä yritä kontroloida tai sopeutua, saavutat ehkä enemmän. Mielestäni aloituksesi kuulosti ensimmäiseltä hätähuudolta, eli olet alkanut heräämään ja huomaamaan tilanteen, sekä jaksamisesi. Se on vain hyvä, että jossain vaiheessa alat etsiä apua, kenenkään ei nimittäin mitenkään “kuulu” jaksaa epänormaalia elämää. Vaan siihen pitää jossain vaiheessa havahtua, ja alkaa selvittää vaihtoehtoja kuinka toimia. Muutenhan se ei koskaan mene eteenpäin, vaan kierre vain syvenee. Alkoholin väärinkäyttö ei katso määriä, eikä sitä että käykö ihminen töissä.
Vaikka vahinko ei olisikaan vielä paha, mitä aikaisemmassa vaiheessa asian huomaa sen parempi.
Tilanne voi olla hyvinkin yksinkertaisesti se että miehelläsi on vasta kehittynyt huono tapa tissutella, mikäli jatkaa samaa rataa niin elimistö alkaa vasta sitten vaatia alkoholia rajumpia määriä. Jatkuva altistus alkoholisoittaa siinä ,missä geneettinenkin perimä… eli jos saat toimitettua miehellesi viestin tilanteen suunnasta, mistä tietää vaikka hän havahtuisikin tilanteeseen ja ehtii reagoida asiaan, ennenkuin pysyviä vaurioita alkoholista alkaa aiheutua. Näitähän ovat muunmuassa elimiin aiheutuvat vauriot, mutta myös etenevä riippuvuus. Paras hetki alkaa toimitta asiaansa, on miehen ollessa selvä. Jos hänellä on yhtäkään selvää päivää vielä välissä, tai edes krapulaa, niin ehdit kommunikoida ennenkuin juomisesta tulee pahimmassa tapauksessa ympärivuorokautista. Mutta tuputtaa et voi, vaan lähteä siitä liikkeelle kuinka tämä juominen vaikuttaa perhe elämäänne, ja viestin on oltava selkeä että rakkaus ei ole kadonnut, vaan sietäminen tilanteeseen.