Peltomaisteri avautuu

Juomiseni alkoi joskus teini-ikäisenä. Siitä sitten olikin seuraavat vajaa kolmekymmentä vuotta kivaa alkoholin kanssa joka viikonloppu. Ja sitten jossain välissä alkoholi alkoikin maistua muutenkin kuin viikonloppuisin. Oluen ja viinin lisäksi kuvioihin tuli myös tiukka viina.

En juo itseltäni muistia pois koskaan. En tykkää olla humalassa. Ei minulla ole valtavia krapuloita koskaan, eikä minun tarvitse koskaan loivennella. En tolskaa mitään juovuksissa enkä tee tyhmyyksiä. Mutta juominen alkanut viime vuosina ahdistaa niin paljon, että se pitää lopettaa. Kyllästyttää juoda ja ahdistua omasta juomisesta. Pari vuotta olin täysin ilman alkoholia. Sitten päätin kokeilla, olisiko minusta sittenkin kohtuukäyttäjäksi, lasi viiniä silloin ja kolpakko olutta tällöin. Eipä ollut.

Raittiina aikana huomasin kyllä, kuinka raittius parantaa unenlaatua ja sitä kautta elämänlaatua. Ahdistus ja orastava masennus pysyvät poissa. Iltaisin on aikaa tehdä muutakin kuin tissutella tai miettiä, milloin voi taas tissutella. Ja rahaa on muuhunkin kuin juomiseen. Minulla on perhe ja työpaikka, kivat harrastukset. Nyt on alkanut tuntua, että alkoholi vie liikaa aikaa näiltä.

Tällaisesta lähtökohdista alkaa matka kohti juomattomuutta. Kirjauduin päihdelinkkiin joskus reilu pari vuotta sitten. Tämä taitaa olla ensimmäinen kirjoitukseni täällä. Kiitos kun jaksoit lukea tämän.

Tervetuloa joukkoon, uusi vuosi alkamassa ja sitä myötä uusi elämä. Kyllä minulla tili kanssa masennusta alkoholista ja selkeästi myös pelkltiloja. Todella uuvuttavaa tolskata alkoholin kanssa ja turruttaa itseään. Tiedän tuon tunteen että tuntuu hyvältä olla pikkuhumalassa mutta kyllä siitä aina hinnan maksaa ja kun näkisi itsensä niin ei se sit niin upeaa olekaan.

Tervetuloa tänne itseparantelupalstalle,

Se alkoholi alkaa iän myötä syömään ihmistä. Nimenomaan syömään!

Vaikka ei sen kummemmin sikailis tai töppäilis, niin jatkuva tissuttelu alkaa kyllä elämässä näkymään. Mukaan tulee ahdistus, masennus, paniikki ja epätoivo. Se alkaa vaikuttamaan sitten elämässä tehtyihin ratkaisuihin, jotka eivät sitten välttämättä ole aivan onnistuneita. - Paras ratkaisu mitä voi tehdä, on raitistua!

Raitista elämää toivottaen näin Uuden Vuoden kynnyksellä!

Tervetukoa ihan itsenäsi, peltomaisteri!
Sulla on pääomasalkussasi parin vuoden takainen onnistunut kokemus juomisen lopettamisesta. Samoin kokemus epäonnistuneesta pyrkimyksestä kohtuukäyttöön.
Kumpikin on arvokas elämänmuutos itsellesi, perheellesi ja meille lukijoillekin nyt, kun sulla on uudelleen syntynyt halu lopettaa.
Voinet nyt toimia samoin kuin pari vuotta sitten lopettaessasi ja lisäksi kirjoitella tänne?

Tänään et ole yksin

Kiitos teille!

Pääomasalkussa tosiaan on tuo arvokas kokemus ajasta ilman alkoholia. Tiedän nyt, miten toimia näin raittiuden alussa, ja tiedän myös sen, mitä välttää, ettei ala ote lipsua. Ja tiedän myös, miten ylläpitää raittiutta. Tässä reilu puoli vuotta kokeilin kohtuukäyttöä. Innokkaana lopetan "kohtuu"käytön ja alan taas raitistella.

Onneksi elämässä on niin paljon muutakin tekemistä ja mielekästä sisältöä, ettei alkoholista luopuminen mikään ongelma ole. Ennemminkin sen käyttö on ongelma. Oma pohjani tuli yllättävän helposti vastaan; kuten jo aiemmin kirjoitin, en ole alkoholin takia ikinä oikein missään ongelmissa ollut tai muuta vastaavaa. Mutta toisaalta, ei kiinnosta kokeilla, mihin tissuttelu loppujen lopuksi voisikaan johtaa… niin terveydellisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikaan.

Lisäys: tästä keskustelupalstasta on valtavasti hyötyä oman motivaation synnyttämiseen ja ylläpitoon. Edellisellä juomattomuusjaksolla ainoastaan lueskelin tätä palstaa, nyt ajattelin myös kirjoittaa tänne. Jospa se auttaisi itseäni pysymään tällä tiellä, ja toivottavasti auttaa myös jotakuta muutakin.

Tänään tai eilen ei ollut mitään juomahaluja.

Osaatko sanoa mikä siinä ylläpitämisessä on haastavinta? Toki varmaan yksilöllistä sekin, mutta uteliaisuudesta kyselen. Itsellä vahva päätös lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan, mutta mietin miten kantti kestää jatkossa. Nyt siis kaksi juomatonta kuukautta takana.
Eilen oli useasti kieltäydyttävä lasillisesta, en saanut sanottua etten enää juo. Keksin tekosyitä sen sijaan. Olin tyytyväinen tähän astiseen saavutykseeni, mutta nyt tunnen itseni valehtelijaksi.
Pääasia etten juonut, mutta jos ennen peittelin juomistani niin nyt peittelen raittiuttani.

Ja pahoittelut, nyt minun ajatus karkasi pahemman kerran. Olin aikeissa vastata sinulle jotain järkevää, mutta jäinkin vellomaan omiin ongelmiin. Väsymyksen piikkiin!

Nousuhumala ja pikkuhiprakka on kivaa, mutta ei siinä mitään kivaa sen jälkeen olekaan. Tämän muistaminen on itselleni se hankalin asia. Mutta tämän kun pitää kirkkaana mielessä, ja yrittää muistuttaa itseään, ettei siinä tissuttelimisessa oikeasti ole mitään kivaa, niin ei ole ongelmaa. Näin siis minulla.

Äläkä sentään pahoittele, olihan vastauksesi järkevä. Sinulla on omat ongelmat, niin kuin minullakin on, mutta yhdessähän me niitä tässä voidaan ratkoa.

peltomaisteri kirjoitti

Hyvin oleellista, että kenenkään ei tarvitse verrata omaa henkilökohtaista pohjaa toisten elämiin ja heidän pohjakosketuksiinsa. Yhteistä pohjakosketuksille on, että se on synnyttänyt halun lopettaa juomisen. Raittius antaa tilaa uusille mahdollisuuksille ja tavoille elää omaksi ja muitten hyväksi. Raittiina ja toisten tukemana on helpompi ratkaista eteen tulevat hankaluudet, koskevat ne sitten ihmissuhteita, taloutta tai minkä tahansa viettialueen kysymyksiä.

Tänään et ole yksin

Kiitos kommentista, asia on mielestänikin juuri näin.

Kiitos Lomapuisto. Olen joskus törmännyt sellaiseen ajatteluun, myös omassa päässäni, että alkoholinkäytön lopettamiseen pitäisi liittyä jokin äärimmäinen rappiotila tai muuten kohtalokas kokemus. Muuten sitä ei muka ole mitään syytä lopettaa, kun se ei ole ongelma.

Hei V-tyyli, olen myös törmännyt ihan samanlaiseen ajatteluun. En kuitenkaan ehkä itse sortunut siihen.

Minun alkoholismini oli tahtotila. Tahdon tila. Tila jossa tahtoi alkoholia.
Onneksi oli tilaa tahtoa. Tahtoa pois alkoholismista.
Äärimmäisen rappiotilan odottaminen että se tullessaan ihmeen toisi ei ollut minun juttuni.
Tahto löytyi ennen sitä. Tai tahto vaihtui. Alkoholin tahtominen vaihtui elämäntahtoon.
Tahto on voimaa, tahdonvoimaa. Kun tahdoin voimaa, löysin sitä. Se oli jo minulla ja se piti huomata. Olin sen piilottanut, tahdottomuuteni pintakuonan alle. Mutta siellä se oli ja osotti esiinpääsyä.

Reilu kaksi kuukautta juomattomuutta takana ja hyvin menee.

Ulkomaan reissulla viikko sitten tosin hiipi mieleen ajatus, että voisihan sitä yhden kaksi olutta ottaa. Mutta olin ottamatta. Nyt ei kaduta.

Hei ja onneksi olkoon!

Sulla on nyt myönteinen kokemus lisää ekasta ryypystä pidättäytymisestä. Kiitos kun kirjoitat siitä meille. Vieraassa ympäristössä se on helpompi ottaa, mutta myös jättää ottamatta. Kukaan tuttuhan ei parista kaljasta saisi koskaan tietää, tai ainakin sellainen ajatus houkuttaa. Alkoholi on edelleen vahva ja viekas vihollinen.

Aamuisin on luontevaa ilmaista, tavalla tai toisella, halunsa elää edessä oleva päivä raittiina. Jokainen päivä tuo näet vastaan erilaisia tilanteita.

Ensimmäiset asiat ensiksi