Pelkoa, itseinhoa, uupumusta.

Tuon tekstin kävin kirjoittamassa jo kahteen paikkaan, ennen kuin tajusin laittaa oman ketjun. Anteeksi!

Anteeksi, että itsestäni tässä linkissä kerron, mutta mieliala on maassa. Olen tuhansien lopettamisten yrittäjä. Ja nyt olen viikon ollut juomatta Antabus apuna. Aluksi se tuntuin hyvältä idealta käyttää sitä, mutta nyt kiroan koko ainetta, koska minulla on hirvittävät viinantuskat. Tämä tunne on niin voimakas, että pelkään ottavani vaikka antabus vaikuttaa. Mitä teen? Tuntuu, että ainut keino on minun lopettaminen. En jaksa enää. Olen tosi väsynyt henkisesti. Inhoan ja vihaan itseäni.

Anna sen mennä ohi, ei se ikuisuuksiin kestä.Täällä on jossain se ketjukin missä vastaavaa kokeneet kirjoittaa

viewtopic.php?f=42&t=24751

Kiitos kenia vinkistä. Oli hyvää luettavaa. Tänään en ole pystynyt tekemään yhtään mitään, kun kaikki ajatukseni on juomisessa. En ole etes syönyt mitään, vaan tuskaillut alkoholin perään. Yritin etsiä menneestä viikosta hyviä asioita, mutta lopuksi sanoin “paskat niille, haluan juoda” Vaikka viikko tähän päivään asti on sujunut hyvin, elle mahtavasti. Nyt niin helvetin synkkää, ekä tosiaan näe elämässä mitään hyvää.

:frowning:
Miten saan lisättyä tekstiä pääotsikkoon?

:frowning:

:frowning:

Tarvitset apua. Hae sitä.
Työterveyshuollosta, päihdeklinikalta, AA-kerhosta, sairaalan katkolta, lääkäriltä, mistä tahansa. Pahimman yli pitää päästä, lääkkeillä tai ilman. Ja toinen tärkeä asia: pitää syödä, pitää juoda alkoholittomia juomia, jos mitenkään mahdollista olla ulkona.
Huomenna olo on todennäköisesti vähän parempi, kunhan et juo.

Viime yö meni pätkäunilla. Vähän väliä pomppasin ylös ja olin menossa tekemään asiaa jota en sitten muistanut. Tämä synkyys vain jatkuu. Katsotaan jaksanko etsiä yhteystietoja tänään Marina, mutta ehkä tulevaisuudessa. Nyt on voimat lopussa. Tulis etes itku, mutta kun ei. Se saattais hieman helpottaa.

Vielä haikailen oluen perään vaikka tiedän mitkä seuraukset siitä on antabuksen kanssa. Synkkä-puoli minussa kehoittaa kokeileen, “ette kai siinä niin pahasti käy”, mutta iloisenjärkevä-puoli kertoo kaiken huonon, mitä siitä seuraa. HULLUKSI oon tulossa. Ruokailu on jäänyt melkein kokonaan, ei maistu mikään. Kahvia ja vettä vain.
Jos pidän viikon-kahden tauon Antabuksesta, epäilen että, tuskin yksi juomispäivä riittää. Se jatkuu taas samaa rataa. "Tänään otan huomenna en enää. Tulee huominen. Vielä tänään otan ja sitten varmasti huomenna en. Tulee huominen ja minä vaan otan ajattelematta eilistä tai tulevaa. Mutta vaikka kaiken tämän tiedän, silti himottaa juopotella. Miten saan katkaistua tällaisen ajattelun? Kertokaa kokemuksistanne, niinstä saan voimaa ja ideoita.

Otsikkoon saat lisättyä tekstiä niin, että avaat ensimmäisen viestin (muokkaa) ja lisäät siihen.
itse olen hyötynyt aa, na ja aal-ryhmistä…samoin psykologin kanssa juttelu oli tosi hyvä…nyt jo loppunut…
erilaisia terapeutteja on päihdeklinikoilla mahdollista tavata…
kokeile…vai oletko jo noita kokeillut?

Kysynpä nyt, että eikö sillä ole hirvittävät seuraamukset myös ilman antabusta? Vai ihan huvin vuoksiko tänne olet tullut kirjoittelemaan…? Älä ota tätä vittuiluna, itse kerran jo pitkähköstä raittiudesta juomaan ratkenneena mulla ei kertakaikkiaan ole sellaiseen varaa. Yritän vain herätellä. Istahda alas ja kuuntele sitä himoa. Mitä sellaista känni antaisi elämääsi nyt, mitä et voi muuten saavuttaa? Hetken unohduksen. Mitä hyötyä/iloa siitä sitten olisi? Voit istua ihan rauhassa, hengittää syvään ja kuunnella sitä oloasi.

Konkreettisena neuvona sanon, että syö jotain. Vaikka väkisin. Kyllähän se kurja olo varmasti pysyy ja pahenee, jos itse sitä vielä syömättömyydellä pahentaa.

En osaa neuvoa, miten sen ajatusketjun saa katkaistua, itse jouduin jankuttamaan sitä aikanaan päässäni viikkokausia. Ja sitten kerran havahduin siihen, että en ollutkaan ajatellut asiaa hetkeen. Ja saahan sitä ajatella! Saat mielikuvissasi vaikka kylpeä oluessa ja hukkua siihen, ne ovat vain mielikuvia, tunteita, fiiliksiä, kyllä niiden saa antaa rallata. Niitä ei vain ole mikään pakko totella.

Tsemppiä!

Ohi meni himo viinaan. Eilen aloin pikkuisen kerrallaan syömään ja loppujen lopuksi söin itseni ähkyyn. :slight_smile: Syöminen rauhoitti mieltä niin, että nukahdin. Kolmen tunnin unet ja mieli oli tasaantunut.

Mutta oli rankka taistelu eilen.

Tollasessa tilanteessa kannattaa myös juoda litrakaupalla mehuja ja vettä. Yleensä akuutti juomapakko menee n. puolessa tunnissa ohi. Hyvä, että selätit. :smiley:

HIenointahan tässä on nyt se, että seuraavan kerran saman fiiliksen iskiessä sinä tiedät, että siitä pääsee yli! Täten julistan sinut entistä vahvemmaksi! :laughing:

Hei rojua, foo kirjoitti hyötyneensä vertaistukiryhmistä. Tuhansien muiden tavoin minäkin olen sellsisesta saanut kiinni pitkään kestäneestä raittiudesta.
Onko asuinpaikkakunnallasi tänään aa-palaveri?

Kyllä täältä löytyy joka päivälle joku ryhmä, ehkä useampikin. Joskus kolme-neljävuotta sitten kävin eri ryhmissä muutaman kerran. Mutta silloin en ollut vielä valmis lopettamaan. Tiistaisin kokoontuu tässä ihan lähellä ryhmä. Taidanpa nyt olla rohkea ja mennä sinne. Tuo eilinen oli niin pelottavaa ja rajua. Vähänenkin järki tuntui katoavan ja päässää vaan jyskytti, että täytyy saada alkoholia, tapahtu mitä tapahtu. En oikei osaa kuvailla eilistä. Ja kiitos kun autatte pahimman yli.

Lujasti tsemppiä nyt “Rojua”!!!

Pahin menee varsin nopeasti ohi. AA:n menosta ei varmasti ainakaan haittaa ole ja hyöty voi olla todella suuri. Mitään välittömiä hurjia tuloksia sieltä ei toki monikaan välttämättä saa mutta omasta kokemuksesta yksi erinomainen keino pysyä selvänä. Ja tietysti tämä plinkki on myös hyvin monelle erittäin tärkeä tukikanava.

Kirjoittele ihmeessä tänne aina kun vähänkään siltä tuntuu! Puidaan yhdessä asiat siihen malliin että me emme halua enää juoda. Olet meille tärkeä ihminen!
Kyllä sinä siitä selviät kun me muutkin on selvitty :slight_smile:

Kiitos sanoistasi Neo-one. Tuntuu hyvältä, että jotkut välittää minusta, vaikka olen välillä täysin hajalla ja ilman selkärankaa. Synkkyys ei meinaa millään lähteä mielestäni. Oon niin pettynyt, kuinka lähellä oli ratkeaminen vaikka Antabus on käyössä. Toivon koko sydämestäni voimia teille kaikille joiden päämäärä on raittius. Tällä hetkellä itelläni ei ole voimia tsempata teitä, mutta jospa sellainenkin päivä tulee.

LÄheisille en ole enää aikoihin kertonut lopetusten yrityksistä. He ei enää usko siihen. Niin, että yksikseni mietin näitä asioita, tunnen kyllä tosi yksinäiseksi itseni. Jospa AA-kokous tekisi yksin mietiskelevälle hyvää.