Pelivelkainen sinkku ja uuden parisuhteen kaipuu

Hei kaikki peliriippuvaiset ja velkaiset kohtalotoverit. Ajattelin kysellä teidän kokemuksia ja tuntemuksia siitä, miten teidän riippuvuuteen ja velkaisuuteen on suhtauduttu parisuhdemarkkinoilla? Nyky-yhteiskunta kun tunnetusti on kovin pinnallista ja ihmiset hakevat pelkkiä menestyjiä, niin onko meidät peliriippuvuuden ja velkojen kanssa painivien vaan tyydyttävä ikuiseen peräkammarin poika/tyttö asetelmaan ja hyväksyä tosiasia ikuiseen yksinäisyyteen tuomiosta?

Itselleni tilanne on uusi, koska peliongelmani, korttitalon luhistuminen sekä ulosoton alkaminen sijoittuvat kaikki ajalle jolloin olen ollut sinkku. Nyt jo vuoden päivät olen taistellut ongelmiani vastaan, hakeutunut pelikuntoutukseen, terapiaan, laittanut talouttani kuntoon ja alkanut taas hiukan enemmän pitämään itsestäni ja sen myötä, rakkauden kaipuukin on alkanut herämään. Voiko rakkaus olla näillä spekseillä vielä saavutettavissa ja mikä on ollut teidän uusien kumppanien vastaanotto kun taustastanne olette kertoneet? kyselee nim: 100k velkaa, ei farmariautoa, paritalonpuolikasta eikä edes kultaistanoutajaa - lähinnä tyhjät taskut :slight_smile:

Tottakai rakkaus on mahdollista. Ei velattomuus ja paksu rahapussi ole parisuhteen mittari vaan keskinäinen luottamus ja avoimuus. Vie jatkossakin elämääsi oikeaan suuntaan.

SpeedyG, Kiva kuulla että olet löytänyt ihmisen, joka näkee ihmisen ongelman ja addiktion takaa, eikä tee niistä ongelmaa. Jotenkin vaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta on kovin pinnallinen ja sen myötä, kohtalaisen kylmäkin. Haetaan täydellistä kumppania, jolla ei ole luurankoja kaapissa, varallisuus kunnossa, jne. Jotenkin tuntuu, että se kaikista tärkein eli rakkaus, on nykyään toissijainen asia - kaikki muu tulee edellä. Uskoa rakkauteen en ole menettänyt, ehkä enemmänkin häpeä ja pelko asian suhteen on sellaisia asioita, jotka itselläni on parituimisen ja asian esilletuonnin edessä. Näin 38v (-5v) sitä peilaa liikaa omanikäisten tulevaisuuden haaveita, perhejuttuja ja toiveita näihin liittyen ja sen johdosta, rakentaa asiasta mörköä ikäänkuin jo etukäteen.

Pettynyt aina vaan" Kyllä, näin itsekkin ajattelen enkä koskaan ole asettanut varallisuutta rakkauden mittariksi. Valitettavasti näin maanläheisesti ja optimistisesti ajattelevia tuntuu nykyään olevan vähemmistössä.

Siinä vaiheessa kun on vielä vanhempien nurkkiin muuttanut itse vähän alle 30v:nä, niin ei tää kyllä ainakaan helppoa tee elämästä. Pelaamattomuus hyvässä tahdissa, fiilis kohenee ja ehkä oman pään sisällä tuo että vaikea tappailla ketään. Kiinnostuneita löytyy, mutta eipä tuo nyt kovin urhealta tunnu velkojen takia vanhempien luona. Jos olisi edes pätevä tekosyy, mutta kun ei kiinnostaisi valehdella. Olen valehdellut ihan tarpeeksi pelatessani. Joku ehkä sen hyväksyy tai sitten odotan että saan oman asunnon parin vuoden päästä ja jatkan edelleen velkojen maksua. Tällöin vain yhtä velkaa, joten se ei näy niin vahvasti elämässä. Kyllä vituttaa että 6 vuoden pelaamisen jälkeen kärsii taloudellisesti 6 vuotta… Mutta voi sitä yksin keskittyä onneksi muihhin juttuihin, ei nyt auta sen takia mieltä menettää. :smiley: Kaikki ajallaan, ehkä pidempi pelaamattomuus luo myös paremman tunteen itselle suhteen onnistumisesta. En halua tuottaa muillekkaan enään pettymyksiä.

Jeikou, hienoa kuulla että pelaamattomuus on sinullakin mallillaan ja fiiliskin on kohentunut, vaikkakin uskon, ettei tuo vanhempien nurkissa asuminen hirveästi hotsita. Ota se määräaikaisena pakkorakona tilanteen hoitamisen vuoksi ja ajattele poisitiivisesti, sä oot n. 10 vuotta meikäläistä nuorempi ja sun sukupolvella ei vielä oo kaikilla perheen perustus, asuntolainan ottaminen, yms. tän kaltaiset asiat parisuhdemarkkinoiden keskiössä, joten sulla on aikaa maksaa velkoja ja kymmenen vuoden päästä oot jo hyvässä tilanteessa ( kunhan pysyt pelaamatta/lisävelkaantumasta) ja kerkeät vielä osallistumaan mun ikäisten parisuhdemarkkinoille kaikilla näillä varhaiskeski-ikäisten speksivaatimuksilla :slight_smile: Vähän läppää:) Ei, totta puhun pelaamattomuus ja lisävelkaantuminen vaan kuriin meillä kaikilla, niin varmasti se elämä alkaa kantamaan paremmin (kuten itse totesit) eikä siihen parisuhteeseenkaan kannata väkisin pyrkiä ellei itse ole valmis. Kyl sä sinne omaan kämppään viel pääset. Tsemppiä yhteisten ongelmien kanssa.