Ajattelin vähän tulla kertomaan tarinaani peliriippuvuudestani. Olen 23v. Eli ihan pienestä asti olen pelannut kaiken maailman yksi kätisiä rosvoja ja aina ollut oikeastaan tappiolla. Noh pari vuotta sitten kaverini aloittivat nettipokerin pelaamisen ja sanoin heille, ettei siinä ole mitään järkeä, että kaikki rahathan siinä vain menee. Kumminkin viime kesänä kirjauduin yhteen netticasinoon, jossa oli sekä pokeri ja slotit yms. Alku alkoi hyvin pelasin vain muutaman kympin silloin tällöin ja välillä voitin. Peli kumminkin alkoi hallitsemaan aikaani yhä enemmän. Huippu tuli sitten vastaan loppu syksystä kun olin pelannu kaikki kesällä tienaamani rahat, eikä ollut varaa maksaa edes vuokraa. Olin tuohon aikaan opiskelija amk:ssa ja siihenhän se opiskelu sitten tyssäsikin. Oli pakko ottaa yhteyttä äitiin ja pyytää apua johon hän sitten suotui, sillä ehdolla että lopetan pelaamisen kokonaan. Muutin uuteen asuntoon ja hankin töitä siksi aikaa kunnes löytäisisin uuden alan jota opiskella. Hetken aikaa meni hyvin en pelannut yhtään, mutta sitten se himo iski taas ja löysin uusia netticasinoita joihin laitoin rahani. Ennen pitkään olin taas rahaton ja pyysin taas apua vanhemmiltani, jotka suostuivat auttamaan. Taas lupasin laittaa lopettaa kokonaan. Meni joku viikko pari kun taas olin koukussa tällä kertaa vaan todella pahasti sillä pikavipit astuivat kuvioon mukaan. noh joku 3000e pikavippiä myöhemmin huomasin itseni taas olevan pinteessä ja elämänhaluni kadoksissa. Ei auttanut muuta kuin taas pyytää itkien apua vanhemmiltani, jotka pitkän harkinnan jälkeen lupasivat auttaa. Suljin pelitilini suosikki casinolta, mutta pariin jäi vielä tili jäljelle. Tämän jälkeen olin taas pari viikkoa pelaamatta kunnes taas retkahdin nyt vippejä on noin vajaan 5000e edestä ja olen parille kaverille yhteensä noin 1500e auki. Nyt en tiedä mitä enää tehdä lähetin tänään viestin tästä tapauksesta äidilleni ja pyysin soittamaan, koska itse en uskolla mutta ei ole kuulunut soittoa… Suljin tänään kaikki pelitilini kaikille netticasinoille joissa minulla on ollut tili. En tiedä miten selvitä veloista kun osassa vippejä on eräpäivä jo tällä viikolla. Palkkani ei riitä lähellekkään kaikkiin enkä saa yksin lainaa pankista. Auttakaa joku 
Tarvit joka tapauksessa isomman lainan millä maksat noi isokorkoset vipit ensin pois, muuten joudut helvetilliseen velkakierteeseen. Jos sulla on luottotiedot vielä niin kymppitonnin lainan pitäis saada mikäli et oo koeajalla duunissa. Kannattaa käydä pankissa kysymässä, siellä ei tosin ehkä heti kannata mainita mitä varten oot vippejä ottanut. Jos et saa lainaa niin kerro sitten siellä tilanteesi ,niin luulisin että osaavat edes neuvoa mitä kannattaa tehdä tossa tilanteessa. Voimia!
Joo koeaika päättyi muutama viikko sitten ja olen yrittänyt hakee op:lta netin kautta pankkitunnuksilla vakuudetonta joustolainaa mutta eivät ole sitä myöntäneet
Sain velka-asiani hoidettua nyt on vaan pidettävä pää pystyssä ja pelihelvetti poissa.
Eiköhän tämä tästä päivä kerrallaan onnistu 
Pahoin pelkään, ettei tule onnistumaan. Antaisit rahasiat vaikka vanhempien hoitoon ja ota prepaid-liittymä, yms. Jos onnaa, niin siihen iso peukku. Muistahan ilmoitella vaikka kaikki menisikin hyvin!
Voin kokemuksesta sanoa että lainojen järjestely ym. ei välttämättä auta. Tottakai se on osa prosessia, mutta ongelman eteen nöyrtyminen ja rehellisyys asian kanssa on ensisijaisen tärkeitä. Oikean avun hakeminen, ja oma tahtotila ratkaisee paljon.
Itse otin vuosia lainaa korttiluottojen maksuun ja sanoin aina itselleni että nyt riittää pelit jne. Todellisuudessa pakenin vain hetken ongelmaa, ja viikkojen/kuukausien jälkeen tilanne oli taas sama, ja pahempikin. Olisi pitänyt nöyrtyä, ja olla rehellinen itselleni, ja myöntänyt etten selviä tästä yksin. Sen sijaan valehtelin itselleni että kyllä tämä tästä, päivä kerrallaan. Olisin monta kertaa ollut jo “kuivilla” ja selvinnyt lainoista helposti. Annoin kuitenkin tilanteen pikkuhiljaa ajautua pahaksi. Nyt sitten makselen monta vuotta velkaa. Jossittelu ei auta, eikä menneitä pidä murehtia liikaa. Tulevaisuuteen voin vaikuttaa.
Olen hakenut apua monesta paikasta. Käyn kuukausittain keskustelemassa terapeutin kanssa. Vaimon kanssa tehdään 1kk välein sopimus pelaamattomuudesta, ja palkinnosta, jos pysyn siinä. Pieniä juttuja. Rehellisyys on tässä myös kaiken a ja o. Valehtelulla olen etäännyttänyt vaimon, pikkuhiljaa sitä saan ripottelemalla takaisin. Enkä halua sitä enää menettää.
Ottakaa peliongelma heti kättelyssä tosissaan, ennenkuin velkaannutte todella pahasti! Saatatte myös menettää perheenne, ystävät, luottotiedot, elämänhalun ym. Niitä voi olla hankala saada takaisin, varsinkin jos samalla pitää järjestellä peliongelman aiheuttamia asioita.
Varmasti itsestään selviä asioita, mutta eikai niitä voi liikaa kerrata? Ongelman todellinen myöntäminen, rehellisyys, avun hakeminen, 0-toleranssi.
“Vaimon kanssa tehdään 1kk välein sopimus pelaamattomuudesta, ja palkinnosta, jos pysyn siinä”
Tää on muuten yks jännä juttu kans. Puhun nyt omasta puolestanikin. Eli me haluttais aina, esimerkiksi selkään taputteluja, yms. jos onnistumme pääsemään irti pelaamisesta. Sitten kun ajattelee ihmistä, jolla ei ole peliongelmaa ollut ikinä, niin minkä takia heidän pitäisi onnitella meitä siitä, että päästään samalle tasolle, jossa tavikset on aina ollut. Eli omasta mielestä me olemme tehneet helvetin mahtavan homman, kun taas pelaamattomat ajattelevat, ettei tuo ole juuri mitään.
Toisaalta, oikeassahan he ovat. Itsehän me tuohon asemaan olemme itsemme ajaneet…
Olet oikeilla jäljillä. Koko nykyinen ajattelu pitäisi muuttaa. Kun peliongelmainen pelaa rahansa ja kertoo siitä jollekin, häntä kannustetaan sanomalla (kärjistettynä) “kyllä se siitä, voimia, rahaa se vain oli” jne. Pelurille tulee parempi olo. Kun peliongelmainen on pelaamatta, häntä kehutaan pelaamattomuudesta. Pelurille tulee parempi olo. Monella pelurilla ongelman perusta on joku muu kuin pelit, kuten alitajuinen huomion haku, jolloin tuolla systeemillä vain ruokitaan ongelmaa entisestään.
Toinen asia: Tavikset ei koskaan ymmärrä peliongelmaa eikä heitä kiinnosta. He eivät voi ymmärtää koko asiaa ja suurin osa pitää peliongelmaisia salaa vain tyhminä. Itse sain niskalenkin koko peliongelmasta kun tajusin tämän. Jos siis on peliongelma, siitä kannattaa kertoa vain aivan lähimmille joilla on todellista auttamisen halua vaikkeivat itse ongelmaa ymmärtäisikään (ainakaan heti). Kaverit toki väittävät ymmärtävänsä, mutta miettivät samalla “mikä idiootti kun pelaa rahansa”.
Olen tuo joka kirjoitti palkinnosta ja vaimon kanssa sopimuksesta.
En kaipaa sääliä enkä selkään taputtelua, mutta en myöskään vastakkaisia kommentteja tyyliin: olen luuseri ja olen pilannut kaikki. Olen pyörinyt itsesäälissä jo tarpeeksi kauan. Ei tässä syyttely ja sormella osottelu auttaa. Yritän tuolla vain kuvastaa avoimuutta ongelman kanssa, pystymme oikeasti puhumaan asiasta avoimesti.
Eikä kuukauden pelaamattomuus todellakaan tarkoita sitä, että sen jälkeen voi sitten pelata. Ehkä se on vain muistutus missä mennään. Ajan myötä toivon että “sopimus” voidaan tehdä kerralla lopullisesti.
Palkinnoista, tosi pieniä juttuja. Elkää näihin takertuko. Ei se minun pelaamistani ainakaan ruoki. En silti väitä että tämä kaikille toimisi.
Minusta tärkeintä on edelleen täydellinen avoimuus.
Peliriippuvuus on mielen heikkoutta. Siinä heikkoudessa menee sitten rahat ja mahdollisesti asunto, vaimo, lapset ja lopulta mielenterveys. Totuus on, että ei kukaan muu ole pelannut kuin sinä itse. Pelifirmoille kyse on vaan bisneksestä, tosin röyhkeästä sellaisesta. Ei siinä kuule auta nyt muuta kuin nöyrtyä ja hyväksyä faktat. Näin tein itse ja pelit on nyt pelattu.