Niinpä niin. Omien haavojemme ja arpiemme kauttahan me ihan liikaa eletään. Tässä tanskalaisen Forever Still bändin biisi Scars. Oon kuunnellut tätä usein omia ongelmiani miettiessä ja analysoidessa.
Kiitos Tikru viestistäsi ja siitä, että olet vielä aktiivinen täällä.
Niin, tämä on vuodenaikaa, jolloin minut löytää vapaa-aikana luonnosta, keittiöstä tai nukkumasta, joten kirjoittaminen jää väkisinkin vähemmälle.
En nyt vastaile erinäisiin ketjuihin. Raidaaja, Minnie, Mimmukka ja Wylpperi ja tietty muut, jotka pohtivat asioiden kertomista tai sen seuraamuksia puolisolle - rakastetulle ihmiselle. He ovat rakastuneet teihin sellaisina kuin olette olleet/olette ihmisinä. Ei kukaan meistä ole parempi kuin muut. Ei ole syytä piiloutua minkään roolin tai roolimallin taakse ja elää kulissielämää. Rahalla ei saa rakkautta, mutta rakkaus vaatii myös luottamusta molemmin puolin.
Huolehtijoille muistuu mieleeni Dire Straitsin kaunis kappale vuodelta 1985. Why worry:
youtube.com/watch?v=_9QrABRE80s
Baby, I see this world has made you sad.
Some people can be bad
The things they do, the things they say
But baby I’ll wipe away those bitter tears,
I’ll chase away those restless fears
That turn your blue skies into grey.
Why worry, there should be laughter after the pain.
There should be sunshine after rain.
These things have always been the same.
So why worry now.
why worry now.
Baby, when I get down I turn to you
And you make sense of what I do.
I know it isn’t hard to say,
But baby just when this world seems mean and cold.
Our love comes shining red and gold,
And all the rest is by the way.
Why worry, there should be laughter after pain.
There should be sunshine after rain.
These things have always been the same.
So why worry now.
why worry now.