Peliriippuvaisen vaimoke kyselee apuja.

Niin, eli siis. Eilen mieheni paljasti humalapäissään olevansa peliriippuvainen. Joudun itse olemaan paljon pois kotoa, eli en voi olla kotona kyttäämässä mitä hän tekee. Lisäksi meillä on erilliset tilit, eli ei ole sieltäkään puolelta jäänyt kiinni. Olen pidemmän aikaa huomannut että rahaa “häviää”, nyt nostettiin kissa pöydälle. Ollaan asuttu yhdessä vähän vajaa vuosi, sinä aikana miehellä on mennyt peleihin n. 500-1000e yhteisiä rahoja. Ja se on tässä tilanteessa iso raha, koska olen itse opiskelija, sekä mies on huonopalkkaisessa työssä. Velkaakin löytyy miehen puolelta useampi tuhat euroa tämän poikamiesajoilta.

Eli, mistä kannattaa aloittaa?

Mistä aloittaa?

Hyvä kysymys, johon on kyllä äärimmäisen vaikea vastata ellet rajaa jotenkin tarkemmin että mitä tarkoitat. Mistä aloittaa mikä?

Miehesi teki vähintäänkin rohkean teon paljastaessaan asian. Se miten asennoidut nyt vaikuttaa jatkoon melko paljon. Avoin ilmapiiri vs. “asiasta ei puhuta” -meininki. Avoimuutta vai salailua. Ihminen on aika alaston kertoessaan riippuvuussairaudestaan oli kyse alkosta, peleistä tai jostain muusta.

Pelaamattomuuden tielle matkaan pääsemiseksi vaaditaan valtavasti tukea, mielenlujuutta ja tsemppausta. Sitä voi löytää parisuhteesta, ammattiauttajilta, tältä foorumilta, urheilusta jne.

Pelurin puolison kannattaa tutustua riippuvuuteen käsitteenä ja ilmiönä, että välttyy tietyiltä karikoilta. Pelaaminen ei ole piittaamattomuutta sinusta tai teidän perheyksiköstä / taloudesta vaan se on paljon monimutkaisempi asia. Peluri ei halua loukata sinua valehtelemalla, vaan huutaa apua kertoessaan että on pulassa pelaamisen kanssa. Sinä voit joko päättää olla auttajana, tai jos tuntuu että et pysty sitä vastuuta ottamaan, ohjata avun pariin. Kumpikin on yhtä oikein. Parisuhteessa voi olla tukena, auttajana ei tarvitse toimia koska siihen ei edes välttämättä pysty. Tuki riittää ja on parasta mitä voi tarjota.

Kiitos, tuo avasi hyvin paljon silmiäni.

Mieheni on erittäin huono puhumaan, etenkin tällaisista asioista, joita hän häpeää tai kokee tehneensä väärin.

Olen yrittänyt etsiä netistä tietoja, että mistä lähteä liikkeelle, mutta missään sitä ei neuvota, yritetään vain ohjata ammattilaiselle. Ennemmin yritämme selviytyä tästä ensin yhdessä, jos se ei auta niin sitten vasta yhteydenotto ammattilaisiin.

En ole asiasta ollut missään kohtaan suuttunut, päinvastoin. Sanoin siitä miehellekkin, että olen ylpeä siitä, että hän uskalsi kertoa minulle.

Onko se paha, jos laitan miehelle pelirajaksi 20e/kk? Ja valvon että sitä noudatetaan? Vai pitäisikö laittaa täysi stoppi, ei yhtään rahaa pelaamiseen? Sain tänään miehen nettitunnukset & salasanat itselleni, eli nyt pystyn koska vain haluan käydä tarkistamassa, onko rahaa hävinnyt.

Pitäisikö minun alkuun suuttua? Pelkään, että jos en kerran suutu niin hän ei ymmärrä asian vakavuutta. Olen muuten melkolailla rauhallinen ollut, ja se on tullut ennenkin huomattua, että tälle miehelle ei tietyt asiat mene läpi kuin suuttumalla. Vai pitäisikö minun vain hymyssäsuin tukea? Entä jos hän yrittää lähteä uudelleen pelaamaan selkäni takana? Kuten sanottu, minäkin käyn töissä enkä voi koko ajan olla kotona vahtimassa.

Anteeksi jos viesti on sekainen. Se kuvaa tällä hetkellä hyvin pääni sisäistä sotkua.

Sinä voit puolisona ilmoittaa pelisäännöt, joiden mukaan mennään että tuet miestäsi.
Näihin voi lukeutua täydellinen rehellisyys, tilitapahtumien seuraamista, “pistokokeita” kysymällä mitä ajatuksia peleihin liittyen milloinkin on.

Sinun ei tarvitse hymyillen ottaa yhtään mitään vastaan, voit vallan hyvin topakasti ilmaista että jos pyrkimys on päästä peleistä eroon, et hyväksy jatkossa salailua ja valehtelua tai tuki loppuu ja luottamus menee.

Sinäkin voit asian tiimoilta esim. soittaa Peluuriin, ongelmahan koskee sinuakin. Ei kukaan osaa olla luonnostaan riippuvaisen läheinen, siihen voi tarvita ulkopuolista näkökulmaa että jaksaa. Miehesi voi ottaa yhteyttä a-klinikalle, siellähän sitä asiantuntejuutta ja ammattinäkemystä on.

Pelirajoista ollaan montaa mieltä. Pääsääntöisesti on kuitenkin hassua ruokkia mitään riippuvuutta pikkuannoksella, koska se pitää sen riippuvuuden elossa. Joku sallii itselleen esim. Loton pelaamisen jos varsinainen peliongelma on koskenut vaikka pitkävetoa tai nettikasinoita.

Olen itse ollut peliriippuvainen ja ei mitään 20€/kk vaan 0€/loppuelämä Ei juoppokaan saa vetää yhtä känniä kuussa. JA totta kai suutut ja uhkailet etkä anna ekana 3kuukautena edes viikkorahaa. Ja ei peleille KOKONAAN. :blush: