Halusin kirjottaa tänne, koska minulla ei ole ketään muuta kenelle voisin asiasta purkaa. Asia on kamala möykky sisälläni ja vaikuttaa jokaiseen päivään todella ahdistavalla tavalla. Kaikkea en tähän voi enkä ehkä jaksakaan kirjoittaa, mutta haluaisin vaan purkaa kirjoittamalla sen pahan mielen, jonka olen saanut niistä lukemattomista tunneista, joita aviomieheni viettää tietokoneella nettipokeria pelaten. Rahaa on mennyt kymmeniätuhansia euroa ja takaisin on joskus jotain tullut, mutta nekin hyvin nopeasti menneet sitten rahan himoissa. Viimeisin suuri pikavippi/lainarahoitushaku pelaamista varten oli viime vuoden lopulla ja kuusi tonnia hävisi kuin tuhka tuuleen. Olin niin murtunut. Eikö mikään koskaan muutu.
Se oli sitten viimeinen piste. Pelaaminen jäi oikeasti tauolle joulu- ja tammikuuksi, kunnes nyt helmikuussa kone on tullut takaisin ja hän haluaa käyttää 50 euroa kuussa pokeriin. Pidän nykyään hänen pankkitunnuksia itselläni, jotta pystyn “valvomaan” niiden käyttöä. Kertaakaan en ole hänen tilillään käynyt kuitenkaan, koska se tuntuisi minusta ahdistavalta. Silti tämä “valvottu” pelaaminenkin tuntuu minusta ihan hirveältä.
Joudumme tällä hetkellä elämää “suusäkkiämyöden” kauheiden velkojen takia, koska on suuria lainasummia moneen eri paikkaan. Elämä on kurjaa ja ahdistavaa. Itkeskelen päivittäin ja mietin miten saan lapsille ruokaan rahaa ja bensaa tankkiin, että mies pääsee töihin. Mun elämä - milloin siitä tuli näin hirveää?
Toivottavasti tänne kirjoittamisesta on apua. Mulla itsellä on menossa jonnin sortin aikuistumisprojekti, johon liittyy melkoinen realismilataus, joka on lähtenyt liikkeelle pelien katkettua.
Nähdäkseni sinulla on kaksi asiaa elämässä, jotka ovat yli kaiken: lapset ja sinä itse. Miehesi on varmasti aikuinen mies ja aikuisuuteen kuuluu omaa vastuu elämästään.
Olen itse havainnut ihan kokemuksen kautta, että elämä joskus tarjoaa vaihtoehtoja, jotka kaikki ovat kipeitä. Järki ja tunteet kamppailevat, mutta kun ollaan tekemisissä riippuvaisen kanssa suositan ensimmäistä, eli järkeä, joka tilanteessa.
En hallitse oikeastaan edes vertaistuen alkeita, mutta toivon sinulle parempaa huomista.
Löysin tämän sivun ja heti pisti silmääni sinun kirjoituksesi. Itsellänikin on kova halua puhua asiasta mutta kenelle… ei tämmöisiä asioita voi jutella kenen kanssa vain.
Miehelläni on peliriippuvuus. Tähän asti hän on pelannut palkkansa n 1-3 kertaa vuodessa. Muina aikoina pelailee pienempiä summia (tai mistä minä tiedän). Jäänyt joskus kiinni vanhemmilta lainaamisesta. Sanonut heille että ei ole rahaa laskuihin jne. Tämä tuntuu minusta kauhealta koska näin ei ole. Lainailee muutenkin rahaa kavereiltaan jne. Monet kerrat olen käyttänyt säätöni että päästy näistä isommista ratkeamisista. Ja monet kerrat hävinnyt jonnekkin jemmaamani rahat. Viimeksi taas mieheni vannoi että hakee apua ja tämä oli viimeinen kerta. Olimme suunnitelleet talon ostoa, koska hänen merkintänsä oli poistumassa. No löysimme talon ja ostimme. Kuukauden päästä saimme tietää, että odotan lasta. Ennestään meillä on minun kaksi lasta. Jotenkin en osannut edes epäillä että mies menisi tässä vaiheessa pilaamaan kaiken. Luotin, että nyt hänellä on todella syy yrittää. Viime viikolla mies käyttäytyi oudosti ja aloin epäillä. Sanoin miehelleni että minusta tuntuu että hän salaa jotain. Tämä taisi olla torstai.
Sunnuntaina kun mies tuli töistä kerroin hänelle miten olimme lasten kanssa katselleet gran canarialta meille ihanan hotellin mihin voisimme mennä ensi vuoden syksynä, olen siis jo tätä varten alkanut säästämään ajoissa. Tähän mieheni sanoi, että ei voida mennä koska hän ottanut 10 000 vippejä joista osa erääntyy kuun vaihteessa. Maailmani romuttui taas. Mies yritti että ei maailma siihen kaadi ja että hän antaa niiden mennä ulosottoon ettei tarvitse ressata niistä nytten…no mitä kituutetaan sitten monta sataa euroa vähemmällä monta vuotta. Illala käskin hänen maksaa laskut koska oli saanut palkan perjantaina. Kertoi sitten että oli yövuorossa pelannut palkkansa heti sen tultua tilille… ihmettelin miten voinut pelata kun pankkitunnukset olleet minun takanani syksystä lähtien, oli tilannut uudet pankista. Ja ne vipit vuoden vaihteessa oli ottanut entiselle tililleen kun sitä ei oltu keretty sulkea ja hänelle oli tullut uudet avainluvut…
tuntuu niin toivottmalta…tuntuu kuin olisin vankina, talossa joka juuri ostettu yhdessä ja mahassa pieni lapsi kasvamassa hänelle. en tiedä mitä tehdä. en tiedä miten jaksan. en edes tiedä enää kuka tuo ihminen on kenen kanssa minun piti elää yhtä elämän onnellisimmista ajoista. Voinko luottaa että lapsilla olisi ikinä turvallinen olla vai pelkäänkö koko ajan että milloinn hän pelaa talonkin altamme. tuntuu, että on niin yksin tämän asian kanssa. vaikka, kamala nyt sanoa näin mutta lohduttava lukea, että en kuitenkaan ole yksin näiden asioiden kanssa.
Ihana, tai kamala, kuulla, että joku vastaa viestiini.
On kamalaa kun näistä asioista “ei voi keskustella” ystävien kanssa. Tai varmasti voisi, mutta jotenkin häpeän määrä on vaan niin suuri. Ja se ahdistus mikä sydämessä on.
Jotenkin vaan toivoisin, että mieheni saisi apua ongelmaansa. Samalla myös mietin, että kenelle asia on ongelma. Ainakin minulle henkisesti ja tottakai meille perheenä rahallisesti. Aion hankkia itselleni keskusteluapua ihan fyysisesti, jospa sekin auttaisi hieman ahdistustani.
Nyt vaan mietin, että voiko peliriippuvuudesta koskaan oikeasti parantua? Tuleeko peliriippuvaisen elämä aina tulemaan samanlaista? Onko olemassa edes mitään “vähentämislinjaa”? Voiko peliriippuvaisen kanssa tehdä sopimuksia?
En haluaisi kasvattaa lapsiani niin, että he joutuvat kuuntelemaan riitoja rahasta. Ahdistava ilmapiiri perheessä olisi kamalinta mitä tiedän.
Riippuvuus on riippuvuus ja sen kanssa on elettävä loppuelämä. Peliriippuvaisen elämä ei aina tule olemaan samanlaista vaan se pahenee. Vähentämislinja yleensä kosahtaa jossain vaiheessa ja pelaaminen pahenee entisestään. Ei sopimuksia, eivät ne kuitenkaan pidä.
Elämä tosin saattaa soljua jotenkin, mutta vuosikausien pelaaminen aiheuttaa sen, että käytös ja varsinkin rahankäyttö muuttuu holtittomaksi. Valehtelu, lainaaminen, epärehellisyys, varastelu ja jatkuva salailu ovat pelureille arkipäivää.
Tumfo älä sinä lannista ihmisiä jos itse oletkin ääliö.
Moni on parantunut ja vielä parantuu.
Mutta yksi asia ihmetyttää edellisellä kirjoittajalla. Miksi nuo kulissien rakentamiset on niin tärkeitä ?
Esim. tuo talon osto ?
Hieno homma, että on parantunut, minä vaan en ole yhtäkään parantunutta tavannut, kuten en ole parantunutta alkoholista tai narkkariakaan tavannut.
Kerron vain käsityksiäni ja mielipiteitäni, jos se on lannistamista, niin ylläpito varmaan ohjeistaa jos on tarvetta, ei tarvitse sieltä puskista huudella.
Minulleko oli kysymys kulisseista? Jos haluaa elämässä normaalisti mennä eteenpäin kuuluu siihen talon ostot ja perheen lisäykset jne. Mielestäni en ole niitä halunnut kulisseiden takia vaan siksi koska yksinkertaisesti haluan asua omassa omakotitalossa, saada lapsia jne. vaikka miehellä on ongelma joka paljastu vielä suuremmaksi mitä on ollutkaan niin ei se voi viedä pois minulta saada elämässä asioita. En muutenkaan nyt ymmärtänyt mitä tarkotit kulisseiden ylläpitämisessällä ja oikeastaan se vähän loukkasikin minua. Ei selviytyminen tai normaali eläminen ole kulissia.
maailman yksinäisintä addiktiota läpi käyn itsekkin. kaiken muun se tuhoaa, jäljelle jää vain rikkonainen mieli ja pelurin paras ystävä herra toivottomuus.
Täytyy varmaan kirjautua sinne läheisten ryhmään. Kiitos unelmaton (muistinkohan nimimerkisi oikein, kirjoitan puhelimella) viesteistäsi. Ne ovat antaneet ymmärrystä omaan tilanteeseen. Meillä on myös oma koti, mutta koko ajan mietityttää pankkiasiat. Myös Tumfolle kiitos palauttamisesta maanpinnalle. En voi luottaa raha-asioissa yhtään ja siinä aion pysyäkin. Pidän huolen omasta pärjäämisestäni ja myös lapsista. Kovaa ja rankkaa on. Järkeä on vaan näissä asioissa käytettävä niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Monet itkut varmasti vielä joudun itkemään. Kiitos kuitenkin teille kun kuuntelitte.
Sehän Tuulettimessa varmaankin on hyvä juttu, että pelkästään toisten ajatuksista voi saada voimaa ja lohtua. Kiva kun löysit meidät. Jutellaan siellä puolella lisää.
Myös Tumfolle kiitos palauttamisesta maanpinnalle. En voi luottaa raha-asioissa yhtään ja siinä aion pysyäkin. Pidän huolen omasta pärjäämisestäni ja myös lapsista. Kovaa ja rankkaa on. Järkeä on vaan näissä asioissa käytettävä niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Monet itkut varmasti vielä joudun itkemään. Kiitos kuitenkin teille kun kuuntelitte. 
