Aloitetaan tunnustuksella; musta ei tuu ikinä suurvoittajaa, mä en tuu ikinä hallitsemaan pelaamistani eikä musta tuu ikinä pokeriammattilaista. Oon taistellut peliriippuvuuden ja päihdeongelman kanssa jo vuosia, ja kuten tiedetään noi kulkee aikalailla käsikädessä. Kai mä oon aikalailla huomiokipeekin kun kävi mielessä missä saisin eniten lukijoita, mutta päädyin valitsemaan tän foorumin koska pelialan foorumilla mut tunnetaan enkä oo valmis tulemaan vielä kaapista kokonaisuudessaan ulos niissä piireissä vaikka moni jo tietääkin osan ongelmastani. Oon joskus voittanut isosti ja hävinnyt isosti, kaikki ne on takana, vielä tänä aamuna uskottelin itselleni että kun tosta puhelimella ton 30 euroo talletan niin kyllä mä sen jackpotin vielä voitan. Tosiaan mun pelaaminen ei päättynyt ison pokeriturnauksen voittoon tai siihen kun olen muuten niin paljon voitolla ettei tarvitse enää töihin mennä. Se päättyy pelinitkuna puhelinlaskulle otetulla talletuksella paskasissa sloteissa jackpoteissa metsästäen.
Taustoista tuun kirjottamaan enemmän myöhemmin mut nyt oli tärkeintä päästä kirjoittamaan päätöksestä, koska helpottaa asioita kun on mustaa valkoisella.
Moro! Nyt teet päätöksen että pelit on takana, ja rupeat tänne kirjoittelemaan ja lukemaan muiden kirjoituksia! Tsemii.
Tein päätöksen, olin maanantain pelaamatta ja tänään sorruin. Tänään tein myös päätöksen lopettaa uudestaan. Oon levoton ja ahdistunut jos tiedän että saan jostain tai mulla on jo jossain rahaa ja en pelaa niitä heti. Mut pelatessakin mul on huono olo vaikka olisin voitolla. Ei täs oo mitään järkeä ollut aikoihin. Pakko pilkkoa pelaamaton päivä tunneiksi. Päätös lopettamisesta tuli yllätys yllätys häviöiden jälkeen ( puhelinliittymällä tilattu tappiin asti pelirahaa) noin klo 15.30, kohta vartti jo, jes!
Alkutaipaleella meistä lähes jokainen on kokenut sortumisen, toiset kerran ja toiset monen monta kertaa. Sitä ei kannata jäädä murehtimaan, jokaisesta retkahduksesta jotain oppii. Me ollaan yllättävän sitkeitä ja jaksetaan aina nousta ja yrittää uudestaan, me jotka ollaan päätetty sydämessämme että nyt riitti pelit. Nyt vaan tsemppiä ja tosiaan vaikka tunti kerrallaan, jokainen tunti alussa on iso voitto.
Kiitos vastauksistanne, tsemppi auttaa aina ja sitä näin alussa tarvitseekin kun omat voimat eivät tunnu riittävän. Valehtelu muille, itsepetos, itsesyytökset, retkahdukset ja kaikki muu pitäisi osata antaa itselleen anteeksi koska noitten tunteiden poteminen johtaa taas uuteen retkahdukseen kun ei osaa kohdata niitä tunteita vaan tukahduttaa niitä pelaamisella. Mä siis annan anteeksi, itselleni ja muille. Joka hetki on uuden alku.
