Pelilupa?!

Keskustelussa mukana uusi peliriippuvaisen läheinen. Mieheni on jo pitkään pelannut ja isoja summia - hävittyä rahaa on viimeisen 15 vuoden aikana menetetty ainakin 40 000 euroa.

Hän on jäänyt kiinni ja yrittänyt pariin otteeseen käydä hoidossakin (GA ja Rapeli), mutta tuloksetta - pelaaminen on jatkunut.

Nyt kun taas jäi kiinni ehdotti hän seuraavaa - jos hän saisi luvalla pelata 100 e kuukaudessa (tili jonnekin veikkauksen sivuille tai jotain) riittäisi se hänelle. Muuten minä saisin kuulemma kaikki rahat valvontaani.

En oikeasti tiedä mitä tehdä - tätä helvettiä on jo kestänyt niin pitkään. Meillä on yksi lapsikin ja toinen tulossa. Kun uskoin, että kaikki on jo paremmin.

Olenko aivan hullu, jos suostun tuollaiseen järjestelyyn kuin mieheni ehdottaa? Voiko peliriippuvainen pelata “vain” 100 e kuussa ja tyytyä siihen?

Riippuvuus kuin riippuvuus, itsellä ei vielä peliriippuvuutta mutta monta muuta on. Omilla riippuvuuksillani ajattelisin että jos olen alkoholisti niin olisiko hyvä että saisin juoda viikossa esim. 10 siideriä (ennen n. 40/vko) , pysyisikö tuo “sovittu” annos???!!!
Tai jos saisin vetää kuukaudessa 5g amfetamiinia enkä sitten enmpää vetäisi, miten kävisi??!! Mun oma mielipide on että mun kävisi helvetin huonosti. Ei tulisi toimimaan vetäisin ensin sovitut määrät ja alkaisin valehtelemaan ym. että voisin vetää lisää.
Addiktio on sairaus, eikä siinä monellakaan ole sitä kultaista keskitietä vaan se on kaikki tai ei mitään periaate, tämä nyt on vain mun mielipide

Parempi tuokin järjestely kuin ei mitään. Mitä suuremman osan rahoistanne saat valvontaasi, sen parempi.

Mutta, mutta … kuten ahis tuossa totesikin, miehesi on peliriippuvainen ja riippuvaiselle tulee ehdotetulla systeemillä repsahdus ennemmin tai myöhemmin, sinun pitäisi siis pystyä tukkimaan mieheltäsi kaikki rahahanat. Kaverilainat, pikavipit, kulutusluotot, förskotit, kaikki. Ainoa toimiva keino tässä voisi olla se, että miehesi pistettäisiin holhoukseen. Holhoojanahan voisit toimia vaikka sinä itse. Eri asia on suostuuko miehesi siihen …

Mutta niin kauan aika kun miehesi ei ymmärrä/halua myöntää, että hänen ainoa pelastuksensa on nollatoleranssi, ei tilanne ole kovin valoisa. Valitettavasti.

Itse olen ollut uhkapeliriippuvainen pian kolmekymmentä vuotta, joten tiedän mistä puhun. Joillekin on pelastus tullut GA:n kautta, toisille poispääsyn pelihelvetistä on suonut vasta omaehtoinen siirtyminen rajan tuolle puolen.

Minusta tuo on merkki siitä, että miehelläsi on halu parantaa tapojaan. Tuollainen järjestely voisi jopa toimia. Itse tinkaisin tuosta vielä tulotasostanne riippuen 50 euroa pois. Kyllä 50 e pitää riittää kuukaudessa pelaamiseen.

Minusta peliriippuvuus ei ole verrattavissa voimakkaisiin kemiallisiin riippuvuuksiin, kuten alkoholiin ja useimpiin huumausaineisiin.

Parempi vertaus peliriippuvuudelle on lihavuus. Riippuvuus pelien aiheuttamaan hyvänolontunteeseen on vähän samanlainen kuin herkuttelijoiden riippuvuus sokeri- ja rasvapitoisiin ruokiin. Samaan tapaan kuin ylipainonsa laihduttanut voi syödä pizzan kerran kuussa voi peliriippuvainenkin pelata kerran kuussa muutaman euron. Molemmat vaativat useimmiten kuitenkin perusteellista elämäntapa- ja asenneremonttia, ja se ei onnistu kaikilta.

(edit: jos pidät tätä vähättelynä, niin et tiedä, kuinka vaikeaa laihduttaminen on)

Itse aloin jonkin aikaa sitten miettimään syitä tolkuttomaan pelaamiseeni. Olen pikkuhiljaa päätynyt siihen tulokseen, että itselleni pelaaminen on eräänlainen toimintamalli, jonka poisjättämistä arkirutiineistani en ole kyseenalaistanut. Pelaamisesta on minulle aikaa myöten muodostunut samanlainen asia kuin töissä tai kaupassa käymisestä - se kuuluu olla. Itselläni tähän malliin kuuluu myös se, että jatkan pelaamista kuin robotti kunnes rahat on hävitty.

Esimerkki: kun menen pelaamaan, itse pelisuoritukseen kuuluvat asiat kuten rahanvaihto, tuplaukset ja lukitukset hoituvat aivan automaattisesti. Ja vaikka pelitilanteessa ymmärrän voittamisen huonot todennäköisyydet sekä kaikki aivosoluni käskevät kuorossa lopettamaan, poistun koneen äärestä vasta kun jokaikinen lantti on hävitty. Aluksi tappio kirvelee, mutta muutaman päivän päästä on taas valmis jatkamaan.

Olen myös huomannut, että pääseminen irti tästä toimintamallista on ollut varsin työlästä, koska päivittäisiin toimintoihin muodostuu eräänlainen tyhjiö joka tarvitsee täyttää. Itse olen pelaamisen tilalle kehittänyt muuta tekemistä kuten urheilu, opiskelu, työnteko jne ja hyvin on toiminut.

Syitä peliriippuvuuteen löytyy varmastikin useita, mutta minä taidan korvata puutteita sosiaalisessa elämässäni pelaamisella. Näin tämän olen pohtinut.

Seinään lopettamisella se onnistuu… Itse olen muutaman vuoden pelannut joka päivä ja en edes halua kuvitella kuinka paljon olenkaan hävinnyt. Nyt on jo 1kk takana pelaamattomuutta ja helpottaa huomattavasti. Rahaa riittää hyvin…

Kuukausi on vielä lyhyt aika, mutta erittäin hyvä alku. Onnea yrityksellesi ja muista, että nollatoleranssi on peliongelmaiselle se ainoa tapa, joka rulaa.

? ? ? :frowning: