Jokaiselle kansalaiselle voitaisiin kehittää henkilökohtainen älysirulla varustettu pelikortti, joka olisi ainoa keino millä näitä RAY:n pelilaitteita voisi käyttää. Sirulle voisi ladata vain tietyn määrän valuuttaa tiettynä ajanjaksona, tai sitten sen voisi laittaa määräajaksi pelikieltoon. Näin ei auttaisi itku markkinoilla vaan pitäisi vain kärvisellä!
Lisäksi kolikoiden rahtaamiselta vältyttäisiin kun pelikoneet hoitaisivat transaktiot ja tarvittavan statistiikan RAY:n kanssa sähköisesti, hieman pankkiautomaattien tapaan. Voitot tuloutettaisiin automaattisesti asiakkaan tilille. RAY ehkä voisi olla kiinnostunut tälläisestä sovelluksesta, tehdäänkö diili, arvon automaattiraati?
Tuota olen miettinyt itsekin, että jos todella haluttaisiin vastuullista pelaamista, niin pelaaminen olisi mahdollista vain kortilla, mutta ohjelmoitavilla rajoitteilla, toisin sanoen ihminen ei voisi pelata mitään ilman tämän rajoitteen purkua.
Asiaan liittyy vain kaksi keskeistä ongelmaa:
RAY toimii yrityksen tavoin, jonka tavoitteena on maksimoida voitot. Vaikka RAY korostaa vastuullista pelaamista ja toimii yhteisvastuullisuuden ja heikompien auttamisen periaatteella, liiketoiminnallinen logiikka vie pohjan todella vastuulliselta pelaamiselta. Suurin osa RAY:n tuotosta tulee pienen pelaajajoukon kustannuksella. RAY:n aktiivinen mainostoiminta pyrkii samalla saamaan uusia pelaajia.
Vaikka RAY:lla on ollut monopoliasema rahapelimarkkinoilla, tähän on tullut muutoksia, aivan EU:n tasolta saakka (rahapelijärjestelmän kritiikki). Samalla RAY on joutunut kasvavasti kilpailemaan muiden pelitoimijoiden kanssa, mm. Paf:n mutta ennen kaikkea ulkomaisten nettikasinoiden ja pelipalvelujen tarjoajien kanssa. RAY siis pyrkii mukautumaan uusiin toimintaolosuhteisiin kehittämällä pelien saatavuutta ja saavutettavuutta.
Tätä logiikkaa vasten ajatus henkilökohtaisesta, pelaamista rajoittavasta kortista ei tule toimimaan. Rahapelien saavutettavuus, saatavuus, ja voittojen maksimointi sekä kansainvälisen kilpailun takia pelaamista pyritään helpottamaan, ei rajaamaan. Siksi mm. peliautomaatteihin lisättiin kortilla maksamisen mahdollisuus.
Mutta lyhyesti: Ray:n toiminnan vastuullisuus on kaksiteräinen miekka. Toisaalta toiminta auttaa rahoittamaan kolmannen sektorin tärkeitä sosiaali- ja hyvinvointialan toimijoita, projekteja ym työtä, mutta toisaalta tämä rahoitus tulee juuri niiltä, joita em. työ välillisesti koskettaa. Esimerkiksi jos menee vaikka Suomen Mielenterveysseuran sivuille, siellä pomppaa silmille RAY:n logo? Miksi Alkon logoa ei näy, vaikka toiminnan monopoliperiaate samanlainen? Alkon logolla pääsee Alkon nettisiviulle, mutta viinaa ei virtuaalisesti voi maistaa. Sen sijaan SMS:n sivuilta, kun klikkaa tms Ray:n logoa pääsee suoraan pelaamaan RAY:n hyvän tahdon (miksei hyvän mielen?) pelejä.
Nuo kolmannen sektorin palvelut voitaisiin toteuttaa muutoinkin kuin RAY:n rahoilla. Suurin osahan niistä rahoista menee näiden yhdistysten työntekijöiden palkkoihin. Olen ollut joissakin RAY:n rahoittamissa toiminnoissa mukana, eikä niistä paljon jäänyt käteen. Samat palvelut oltaisiin voitu toteuttaa täysin vapaaehtoisella pohjalla, kuten esim. jokin GA-toiminta.
Kuka maksaa? Keneltä rahat? Kaikkeen ammatillseen auttamiseen kuuluu organisatorisia ja hallintokuluja, ellei mennä sitten vapaaehtoistoiminnalla täysin. Btw aika harva toimija saa loppujen lopuksi raylta tukea, eli pitää olla jotenkin relevantti ja toimiva taho.
Ja mitähän “ammattilaisia” noihin organisaatioihin kuuluu? Ainakin täällä paikallinen mielenterveysyhdistys toimii täysin maallikkovoimin. Kunta antaa tiloja käyttöön.
