Pelihelvettini.

Kun lueskelin teidän muiden tarinoita, tuli tunne että kehtaako täällä edes kirjoittaa kun muilla on kymmeniä tuhansia pelivelkoja. Mutta Kerronpa oman tarinani siitäkin huolimatta.

Olen tällä hetkellä 23-vuotias.
Olen aina ollut addiktoituva luonne, On ollut läheisriippuvuutta, on ollut kahvia ja tupakkaa ja alkoholia ja jopa huumeita. Ja tietenkin pelaaminen. Tällä hetkellä noista on jäänyt pois huumeet onneksi, 3vuotta ilman, ja kokeiluasteelle huumeet jäivätkin.
Pelaaminen alkoi 15-vuotiaana. Alkuun ihan vain hauskanpitona mutta pikkuhiljaa huomasin että kaikki saamani rahat menivät pelaamiseen. Pelasin siis Ray:n automaatteja, myöhemmin aloin tehdä Kenoa harvoin mutta sitä ei voinut ongelmaksi edes kutsua sen rinnalla mitä automaatteihin työnsin.
Elin silloin suhteessa jossa oli paljon ongelmia, pakenin niitä ongelmia pelaamiseen. Pelasin kaikki mitä sain. Noita pelaamiskausia oli kolme-neljä, kun pelaaminen oli täysin hallitsematonta. Opiskelin silloin, joten rahaa ei ollut paljoa, mutta pelaamiseen ne kaikki vähätkin meni. Joitakin aikoja meni niin, että pelaaminen oli täysin hallinnassa. Mutta pelasin silloinkin kaikki kauppareissuilta jääneet hilut (mutten nostanut rahaa pelaamista varten). Kuvittelin jo ongelman olevan ohi. Tuli muut ongelmat. Olen ollut mielenterveysongelmainen 16-vuotiaasta lähtien. Masennusta, ja epävakaata persoonallisuutta. Ongelmat ovat edelleen. Jo 17-vuotiaana puhuimme terapiassa pelaamisestani ongelmana. Mutta hetkeksi se siis jäi. Tuli muut ongelmat, tuli alkoholi vahvasti kuvioihin, ja huumekokeilut. Tuli itsemurhayritykset ja laitoshoidot. Opiskelu jäi, ja pikkuhiljaa työkin.
Pelaaminen aina välillä muuttui hallitsemattomaksi, mutta välillä pysyi hyvin kurissakin.
Muutin Helsinkiin kolme vuotta sitten ja peliongelma taas aktivoitui. Aloin ottaa pikavippejä ja ties mitä lainaa. Pelasin niistäkin melkein kaikki, tai join. Lopulta v. 2006 taloudellinen tilanteeni oli sellainen, että jouduin velkaneuvontaan. Vippejä oli otettu reilulla kolmella tonnilla. Vanhempani jatkuvasti laittoivat rahaa tililleni kun luulivat sen menevän johonkin muuhun. Otin kavereiltakin lainaa, ja joitain en ole tähänkään päivään mennessä maksanut takaisin. Sain velkaneuvonnasta sosiaaliluoton ja luottotiedot menivät kahdeksi vuodeksi. Lyhennän tuota luottoa joka kuukausi.

Luottotietojen mentyä vippejä en enää saanut. Mutta edelleen lainailin kavereilta rahaa ja makselin niitä sitten tuista takaisin (olen kuntoutustuella.). Aloitin kuntoutustyön puolitoistavuotta sitten. Asiat olivat hetken paremmin. Mutta viime kesänä v.2007 ex-poikaystäväni kuoli ja silloin kaikki romahti taas. Aloin pakenemaan surua pelaamiseen. Siitä lähtien tähän päivään asti pelaaminen on ollut hallitsematonta (pisin ajanjakso koko kahdeksan vuoden aikana). Kun tuet tulee, ne menee lähes heti. Laskut maksan, mutta olen joitain laskuja jättänyt maksamatta ja ovat vaarassa menemässä ulosottoon. Kukaan perheenjäsenistäni ei tiedä. He ihmettelevat jatkuvaa rahantarvettani, mutta kun se osittain kuuluu tähän diagnoosin (epävakaapersoonallisuushäiriö) he koittavat ymmärtää. Edelleen on ollut itsemurhayrityksiä, ja pari niistä on ollut juuri pahimpien pelaamispäivien jälkeen. Lainaan joka kuukausi rahaa kavereilta, osalle en ole maksanut takaisin, osalle maksan, ja lainaan aina uudelleen. Olen menettänyt lukuisia ihmissuhteitani koska en ole pystynyt maksamaan velkoja takaisin.

Tällä hetkellä ongelma on todella aktiivisesti pinnassa. Tulin juuri äsken pelattuani koko kolmen viikon kuntoutusrahani töistä (se on noin 100e) ja vasta kolme viikkoa sitten pelasin n.300e muutamassa tunnissa.
Tämän kuukauden alusta aloin pitää pelipäiväkirjaa, ja se toi vähän apua, mutta tänään taas kaikki romahti. Eli kirjotain jokaisen euron ylös mitä pelaan. 3viikkoa on mennyt “paremmin” mutta summa pyörii silti parissa sadassa eurossa. Eli ennen tuota kuukaudessa meni useita satoja euroja. En jaksa laskea paljon on velkaa kavereille kertynyt, summa pyörii varmaan aika monessa sadassa eurossa. Ja lisäksi kaikki tuet mennyt melkein pelaamiseen ja olen elänyt säästöliekillä muuten. Olen vihdoin myöntänyt olevani peliriippuvainen ja haluan päästä tästä helvetistä eroon! Soitin äsken peluurin auttavaan puhelimeen ja sain sieltä muutamia vinkkejä. En kuitenkaan haluaisi edunvalvojaa ja olen todella arka lähtemään mihinkään ryhmiin. Käyn muiden ongelmieni takia terapiassa mutta siellä ei käsitellä pelaamistani, vaikka ovat kuitenkin tietoisia asiasta.

Tällä hetkellä olen täysin umpikujassa. Täysin rahaton ja kukaan ei enää lainaa edes rahaa että saisin ruokaa. Muutenkin masennukseni on taas pahimmillaan ja olen miettinyt monena päivänä hyppääväni metron alle tai tappavani muutoin itseni. En jaksa tätä enää! Jäin taas sairaslomalle kuntoutustyöstäni ja olen aivan rikki. Mutta niistä muista ongelmistani en kerro enempää täällä, vaan yritän täällä vain saada jotain vinkkejä ja apuja pelaamiseen lopettamiseen. Haluan oikeesti lopettaaa koska en kestä tätä helvettiä enempää!

Tässä minun tarinani. Saa vapaasti kommentoida.

Hei Ophelia!

Pystyin peliongelmaisena hyvin samaistumaan tilanteeseesi. Itse asiassa olen hämmästynyt siitä, ettei kukaan tällä palstalla ole aikaisemmin Sinulle vastannut.

Asiaan! Oma pelihistoriani on koko lailla vaiherikas. Mulla pelaaminen muodostui kuitenkin todelliseksi ongelmaksi vasta aikuisiässä. Laillasi pelasin kymmeniä tuhansia, joita nyt makselen takaisin. Vielä kaksi ja puoli vuotta, niin olen velaton mies. Tämän kaiken edellytyksenä on tietenkin se, että pysyn pelaamattomalla tiellä: toinen pelaamaton vuosi on hyvässä alussa.

Työntelin jo pienenä kolikoita automaatteihin kuten Sinäkin. Välillä kului kuitenkin vuosiakin, etten peleihin juuri koskenut. Kun tulin täysi-ikäiseksi ja aloitin opiskelut, tulivat kuvioihin olut ja ravintolat. Niissä harjoittelin pelurin “ammattia” rulettipöytien ja pelikoneiden ääressä. Varsinaiset vaikeudet alkoivat vasta 2000-luvun taitteessa, jolloin olin jo lähempänä neljääkymmentä. Aloin käydä Helsingin kasinolla, ja voitinkin aluksi parina iltana melko mukavasti tuloihini nähden.

Olen myös päihderiippuvainen laillasi. Olut ja pelaaminen kuuluivat yhteen vuosikausia, molemmat holtittomasti nautittuina. Ison kokoni ja vuosia kestäneen harjoittelun tuloksena kykenin juomaan kasinoillan aikana suuria määriä olutta ja silti käyttäytymään asiallisesti. Ylilyöntejä sattui vain harvoin. Niinpä alkoholin käyttökin oli lopetettava yhtä lailla pelaamisen kanssa.

Omat rahani eivät alkuunkaan riittäneet ylläpitämään peliriippuvaisen elämäntyyliä, ja harvalla meikäläisellä näin edes on. Peleihin saa menemään omaisuuksia, kuten varmasti hyvin tiedät. Pikavipit, vakuudettomat luotot ja lainailu kavereilta tuli tutuksi. Näin velkataakkani kasvoi ja talouteni ajautui epämääräisille urille. Mielenterveyden rakoilu oli kuitenkin lopulta pahinta: peliputki saattoi kestää päiväkausia, ja syömisestä sekä nukkumisesta tuli sivuasioita. Töistäkin laistoin monet kerrat; työni oli niin itsenäistä, ettei päivän poissaoloa huomattu. Itsetuhoiset ajatukset nousivat monet kerrat pintaan, kun täysin pennittömänä kuljin aamuyöllä kasinolta kotiin. Luottotietoni menivät, kun suostuin vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn. Merkintä rekisteristä poistui syyskesällä 2006, ja olen taas siinä suhteessa ns. kunnon kansalainen.

On hienoa, että olet myöntänyt olevasi peliriippuvainen. Peluurista saa tosiaan hyviä neuvoja ikävän elämäntilanteesi korjaamiseen. Peliongelmaan perehtyneitä terapeutteja on ymmärtääkseni edelleen Suomessa erittäin vähän, mutta ongelmien kasvaessa tilanne korjaantunee. Sanoit olevasi arka menemään mihinkään ryhmiin. Ymmärrän Sinua kyllä, tätä ongelmaa on varsin vaikeaa myöntää edes itselleen saati toisille. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin saanut vertaistuesta paljon, ilman sitä ei pelaamisen lopettaminen olisi onnistunut. Käyn säännöllisesti GA-ryhmässä (Nimettömät Pelurit), jonka jäsenet ovat aivan samanlaisia pelureita kuin Sinä tai minä. Useilla meistä on myös ollut ja on edelleen muitakin samanlaisia ongelmia kuin Sinulla. Kävijät ovat kaikenikäisiä, mitä erilaisemmissa ammateissa ja elämäntilanteissa toimivia miehiä ja naisia. Naisten osuus ryhmästä on karkeasti arvioiden vajaa kolmannes; viikoittain kokouksessa on noin 15 henkeä. Myös ikäisiäsi nuoria aikuisia käy meillä joka viikko. Minulle on ollut todella tärkeää saada tukea toisilta, jotka painivat saman ongelman kanssa. Saan osakseni ymmärtämystä, en tuomitsemista enkä kummastelua. Voin aina myös soittaa toiselle ryhmäläiselle, jos pelihimo iskee. Turvaverkko on siis olemassa.

On lopultakin yksi hailee, millä tavalla peliriippuvainen kykenee lopettamaan pelaamisensa. Kokemukseni mukaan se ei kuitenkaan ole helppoa, mihin sitten turvautuukaan. Suurimmilla paikkakunnilla on GA-ryhmiä, katsopa netistä. Ehkä GA ei ole Sinun ratkaisusi tähän ongelmaan, mutta mitä oikeastaan menetät kokeilemalla?

terveisin mikkeli, peliriippuvainen

Pakko kommentoida edellistä tekstiä. Olipas tosi kauniisti moinen kirjoitettu !
Tekstin viesti ei voinut jäädä epäselväksi; vielä on olemassa ihmisiä, jotka välittävät toisten hyvinvoinnista.
Viestiketjun aloittavalle kirjoittajalle toivon voimia ja jaksamista !

Kiitos teille mikkeli ja ex-puoliso !

Oli mukavaa nähdä vastauksia viestiini. Ja mikkeli, mukavaa kun kerroit omaa tarinaasi.

Tällä hetkellä vaan olen aika syvästi masentunut ja kaikenlainen uusiin ryhmiin osallistuminen tuntuu todella vaikealta. Lisäksi mulla on edessä muutto johon on pakko repiä voimat jostain. Tuntuu ettei tällä hetkellä ole voimia alkaa hoitamaan tätä peliriippuvuutta.

Mutta olen nyt pitänyt tuota pelipäiväkirjaa, ja huomannut että siitä on kyllä edes vähän apua. Pelaamattomia päiviä on nykyään enemmän kun pelipäiviä. Mutta isoja retkahduksia sattuu edelleen aika paljon. Yritän kuitenkin kovasti lopettaa pelaamisen kokonaan. Kun tästä vähän voimistun, aion alkaa harkita pelaamisen suhteen sellaisia varokeinoja, kuten nostorajaa tilille ja porttikieltoa lempi-pelipaikkaani. Mutta tällä hetkellä voimat menee lähinnä hengissäpysymiseen, sen verran syvällä olen. Olin äskettäin intervallijaksolla sairaalassa mutta lensin sieltäkin pihalle alkoholin takia.

En nyt jaksa enempiä kirjottaa, mutta oli mukava huomata, etten todellakaan ole yksin ongelmani kanssa.

Voimia myös teille ! <3

Hei ophelia!

Mukavaa kuulla Sinusta. Olet havahtunut peliongelmaasi, ja se on ensimmäinen vaihe toipumisen tiellä.

Moniongelmaisen (päihteet & pelit) vaikeudet ovat toki vielä suuremmat kuin vain yhdestä riippuvuudesta kärsivän. Tunnistan myös mainitsemasi masennustilan. En peli- ja juomavuosinani juurikaan kyennyt pitämään itsestäni huolta saati hoitamaan asioitani, koska pelaaminen ja juominen vei niin suunnattomasti energiaa. Sen seurauksena masennuin, ja masennushan johtaa usein myös eristäytymiseen toisista ihmisistä. Tervehtyvien seura olisi kuitenkin juuri tarpeen, jotta toipuminen pääsisi vauhtiin. Tässä on yksi peliriippuvaisen pirullisista noidankehistä: pitäisi jaksaa vastaanottaa vertaistukea, mutta voimia siihen ei ole.

Yritä kuitenkin jatkossakin jaksaa edes kirjoitella tänne, jos muuhun hoitoon osallistuminen tuntuu juuri nyt ylivoimaiselta.

Et tosiaankaan ole yksin ophelia, antakoon tietoisuus siitä Sinulle voimia muutokseen.

terveisin mikkeli, peliriippuvainen

Kiitos mikkeli.

Ei tästä tule mitään :frowning: .
Pelaamista taas päivittäin, Täyspotissa kaksi päivää tällä viikolla. Viikon pelaamisiin mennyt jo 70e, mikä on mulle hirvittävän suuri summa.
Pelaaminen on kyllä vähentynyt siitä mitä se oli pahimmillaan, sen huomaan tuosta pelipäiväkirjasta. Mutta silti nykyäänkin aina kun on rahaa, ne menee pelaamiseen. Taas on tuet mennyt ja koko kuukausi elettävä taas veloilla.
Lisäksi sain vielä luottotiedot takaisin, ja nyt pitäisi äkkiä mennä ottamaan vapaaehtoinen merkintä (kestää 2v) ennenkuin sorrun taas samaan pikavippi-velkakierteeseen. Mutta minut tuntien pitkitän sitäkin ja olen taas kohta samanlaisessa velkakierteessä kun muutama vuosi sitten.

Se vaan, kun ei edes näe halua elää, ei jaksa välittää mistään. Ei edes siitä että joutuu taas elämään veloilla koska pelaamisiin ja muuhun tuhlaamisiin mennyt kaikki rahat.

Kun vaan löytäisin jostain sen saman pelaamattomuus-tunteen, ,mikä oli heinäkuussa, niin ehkä pärjäisin paremmin pelaamatta. Mutta nyt tuntuu ettei ole mitään syytä edes olla pelaamatta.

Tällä hetkellä tunnen olevani taas niin umpikujassa - pelaamisten ja muiden ongelmieni takia - että näen edessäni vain yhden vaihtoehdon; Itsemurhan. Mutta sitä on yritetty ja hengellä leikitty jo vuosia, en jaksa uskoa että uskaltaisin kunnolla kokonaan tappaa itseni, tai toivon kyllä. Toivon todella.

Tunnen olevani täysin lopussa :frowning: .

Hei ophelia!

Kiitos viestistäsi, se oli pysäyttävä.

Pelaaminen on todella pelurille pahimmillaan aivan täyttä helvettiä. Kuvaat viestissäsi sitä hyvin. Omasta pelihistoriastani nousi nopeasti mieleen yksi pelikerta. Olin viettänyt taas kasinolla pari päivää ja lähdin sieltä illalla täysin rahattomana ja kaljapöhnässä. Junassa sain vielä yhdeltä hepulta pullon kaljaa, mutta olo oli silti täysin sietämätön. Kotona rukoilin polvillani, että pelihimo lähtisi minusta pois. Luin Raamattua lähes koko yön. Oloni oli silti aivan hirveä, parituhatta euroa oli mennyt kuin tuhka tuuleen. Siitä huolimatta en vielä saanut otetta pelaamattomasta elämäntavasta. Eräänlaisena etappina kuitenkin pidän tapahtunutta omalla peliurallani, koska siitä lähtien aloin tosissani ponnistella pelaamisen lopettamiseksi. Ja se tuotti vähitellen tuloksia.

Ophelia, mitä tahansa sitten teetkin tulevaisuudessa, älä tuhoa itseäsi. Vaikka sitä varmaan on vaikea nyt uskoa, on elämällä Sinulle vielä paljon annettavana. Lohdutuksen sanoja on tunnetusti vaikea löytää: tunnen itseni aika hiljaiseksi tilanteesi edessä. Kuitenkin jo se tosiasia, että kirjoitat tänne tuskastasi, kertoo halusta elää.

Erään ystäväni tarina on sellainen, että haluan siitä kertoa Sinulle olennaisen. Hän on jo varttuneempi nainen, johon tutustuin pelipiireissä muutama vuosi sitten. Vilpittömästi sanoen en enää uskonut hänen voivan nousta pelaamisen suosta. Ystäväni taloudellinen tilanne on selvästi heikentynyt pelaamisen seurauksena. Vajaa kuukausi sitten hän ilmoitti yllättäen lähtevänsä sisä-Suomeen, pois vanhoista peliympyröistä. Jo muutamassa viikossa olen huomannut hänen ajattelutavassaan selkeitä muutoksia. Eilen illalla juttelimme puhelimessa pitkään ja toivotin hänelle kaikkea hyvää. Suhtaudun hänen tulevaisuuteensa nyt paljon luottavaisemmin kuin vielä kesällä. Muutos on jokaiselle pelurille mahdollinen! (Muokkasin tätä kappaletta ystäväni henkilöllisyyden suojaamiseksi. terv. Mikkeli)

Ophelia. Luen viestistäsi häpeää ja itseinhoa, mikä on varsin yleinen piirre meille pelureille. Yritä synkimpinäkin hetkinä pitää mielessäsi se, että peliriippuvuus on SAIRAUS, ei merkki heikosta luonteesta tms. Häpeäisitkö itseäsi, jos Sinulla olisi syöpä tai diabetes? Tuskin.

Pelaamisen tuska näyttää yltyvän Sinussa niin suureksi, että nopea toiminta on tarpeen. Koska olet akuutisti sairas, tarvitset hoitoa. Hae sitä, vaikka ajatus tuntuisi kuinka pahalta. Se voi pelastaa henkesi! Vaihtoehtojasi ovat nähdäkseni lähinnä:

  1. yhteydenotto A-klinikalle
  2. soitto Peluuriin, pelureiden auttavaan puhelimeen (ja hoitoon hakeutuminen sitä kautta; tästähän Sinulla oli aiempia kokemuksia)
  3. hakeutuminen GA-ryhmään (ryhmät löytyvät netistä Nimettömien Pelurien sivuilta)

Ophelia, olet ottamassa elämässäsi suurta askelta. Ota se ja aloita matkasi vapauteen!

terveisin mikkeli, peliriippuvainen

Tsemppiä ja jaksamista, kyllä ne asiat siitä paranee vähitellen kun taistelee etiäppäin!

Kiitos mikkeli ja masaa :slight_smile: .

Pakko kertoilla välillä tänne hyviä uutisia; Tänään on Kuudes päivä pelaamatta, joka on aikamoinen saavutus.
Tarkoitukseni on jatkaa tätä hyvin alkanutta pelaamattomuutta ja Aion olla pelaamatta niin kauan kuin pystyn ! Siis ei enää euroakaan. Ei kahtakymmentäsenttiäkään !
Katsotaan miten neidin käy. Päivittelen taas kun on jotain päiviteltävää.

:slight_smile:

Sillä lailla Ophelia!

Jokainen suuri matka on aloitettu yhdellä askeleella, sanoi joku aikoinaan. Kuusi päivää pelaamatta on hyvä alku!

Oletko saanut pelaamattomuuteesi muuta tukea kuin täällä Plinkissä tarjolla oleva?

ilahtuneena tervehtien,

mikkeli

En ole saanut muuta tukea, Kirjoitan pelipäiväkirjaa edelleen itselleni, ja tänään avasin ketjun vaikuttamalleni palstalle, johon kirjaan pelaamiset, ja toivon saavani tsempitystä sitä kautta.

Mutta tällä hetkellä pelaamattomuus-halu on erittäin suuri ! Ja aion todellakin yrittää kaikkeni.
Jos epäonnistun tässä (varmasti tulee epäonnistumisia, ehkä) niin aion tarttua niihin tukitoimiin joita täälläkin on ehdoteltu. Mutta nyt alkuun yritän itse.

Kiitos mikkeli :slight_smile:

Tänään on Kaksikymmentäkuusi pelaamatonta päivää täynnä ! :slight_smile:
Olen ihan ihmeissäni, koska en Ikinä uskonut pääseväni pelaamisesta eroon, jota kuitenkin oli kestänyt kahdeksan vuotta.
En enää edes ajattele pelaamista tai pelikoneita, ja humalassa baarissakin olen käynyt enkä ole pelannut. Raha-asiat edelleen huonossa kunnossa, mutta uskon saavani talouden kuntoon jos pelaamattomuus kestää vielä, vaikka puolisen vuotta. Siis tarkoitus on etten pelaa enää ikinä mitään. En ole edes tehnyt Kenoa, vaikka sen sallin itselleni, koska siihen menee todella vähän rahaa, ja teen sitä vain joskus enkä jää siihen koukkuun.

Pelipäiväkirja edelleen apuna, ja tulee olemaankin vielä pitkään. Joskus alkuvaiheissa tuli haluja pelata, mutta aina kun alkaa ajatella sitä, kuinka mones pelaamaton päivä tänään on, muistaa ettei halua rikkoa sitä saavutusta.

Elämä ilman pelaamista on paljon helpompaa, ja ahdistusmorkkikset pysyvät poissa. Alkoholia tosin on mennyt aika runsaasti, mutta en moiti itseäni siitä, sillä parempi on saada 8 vuotta kestänyt pelaaminen loppuun. Alkoholin en koe olevani riippuvuus, koska siitä pääsee aina irti, kun vain kyllästyy siihen.

Mutta olo on todella hyvä pelaamattomuuden kanssa. En olisi ikimaailmassa uskonut pystyväni tähän, mutta Pystyin.

Paljon voimia kaikille pelureille ! (päivittelen tätä varmaan taas joskus)

Bravo ophelia!!!

Olen iloinen puolestasi, kuten varmaan muutkin palstalaiset. Kirjoittele vaan jatkossakin tänne, peliriippuvuus on vaikea sairaus ja saattaa yllättää juuri silloin, kun peluri luulee siitä iäksi päässeensä. Tällä en halua uhkailla tai masentaa, mutta näin asia valitettavasti usein on. Siksi vertaistuki on meidänlaisillemme ihmisille niin tärkeää!Yritäthän ophelia tunnistaa itsessäsi ns. vaaran merkkejä ja reagoit ajoissa silloin, kun tunnet olevasi vaaravyöhykkeessä.

Mutta ennen kaikkea: onneksi olkoon! Ja voimia uuden elämän alkuun!

toivottaa mikkeli, peluri

Kiitos mikkeli !

Tulin vain kertomaan, että tänään on Kuukausi täynnä pelaamattomuutta :slight_smile: .
Tätä täytyy juhlistaa :slight_smile: .

Tulin vain purkautumaan tänne.
Kaikki on päin helvettiä :frowning: :frowning: :frowning: .

73 päivää meni pelaamatta. Mahtava saavutus. Uskon, että se olisi kestänyt pitempäänkin, mutta taas uusien kriisien myötä kaikki romahti. Sain tietää menettäväni asunnon ja joudun mt-kuntoutujien tukiasuntolaan tässä lähikuukausina. Lisäksi tuli kamalasti pettymyksiä ja menetin muutaman ihmissuhteenkin. Siitä kaikki lähti. 22.11 pelasin muutaman euron. Sitten se alkoi hiljalleen riistäytyä käsistä.
No nyt kun tuli 1.pvä rahaa, pelasin kahtena päivänä jääden aika reilusti voitolle. (Pelasin tyyliin Tuplataan kaikki, Kaikki tai eimitään). No kai minä jo siinä vaiheessa uskoin että kahta voittopäivää enempää ei voi tulla, mutta tyhmänä menin jatkamaan. Eilen meni 220euroa ja tänään 200 euroa !!! Isoimmat pelaamani määrät koskaan.
Koko talouteni on kaaoksessa. Olen viimekuukaudet vaan dokannut kun lopetin työtkin kuntoutuspaikassa. Olen ottanut pikavippejä noin 2000eurolla. Lisäksi 1300euron sos-luotto erääntyi rästien takia. Eli nyt minulla on velkaa varmaan jo yli 4000e plus opintolainat :frowning: .
En enää pysty avaamaan laskujakaan, ne ovat matkalla perintään. En jaksa enää välittää mistään koska olen tässä vain yrittänyt kerätä rohkeutta päättää päiväni, ja millään ei ole enää mitään väliä.

Olen täysin ilman hoitoa vieläpä tällä hetkellä koska muutin aluetta 2kk sitten. Tänään kävin a-klinikalla yhdessä tämän tukiasunnon ohjaajan kanssa enkä pääse sinnekkään kun aikaisintaan neljän viikon päästä, psykapolille pääsen kuukauden päästä.

Olen ihan pulassa ja itsetuhoinen. En jaksa enää :frowning: . En tiedä tosiaankaan miten selviän vai selviänkö.

Hyvä ophelia!

Hyvä että kirjoitat taas tänne, me pelurit tarvitsemme toisiamme, jotta voimme tervehtyä. Kurjaa että pelaamattomuutesi katkesi. Muista nykyisen tilanteesi keskellä kuitenkin se, ettei noita 73 pelaamatonta päivää voi enää viedä Sinulta mikään. Ilman tukea saavutus on pelurille hatunnoston arvoinen.

Ophelia, älä valitse itsetuhoa, sen paremmin nopeaa kuin hidastakaan sellaista. Olet joutunut käymään läpi ikäviä kriisejä ja pettymyksiä, ja ne voivat tosiaan laukaista uuden pelaamisen kierteen. Kuvasit hyvin pakkomielteistä pelaamista, tuollaista se minullakin oli. Ja alkoholi oli kuvassa mukana mullakin. Muista surun läpi, että olet arvokas ihminen, ainutkertainen yksilö tässä maailmassa. Olet pakkomielteisesti peliriippuvainen, mikä on sairaus siinä missä vaikkapa syöpä tai diabetes. Et ole huono ihminen tai rikollinen, vaan kärsit mielen alueen sairaudesta - ja ne ovat kaksi aivan eri asiaa.

Jotta peluri voisi nousta uuteen elämään, on käytävä pohjalla. Toivon ophelia, että oma pohjasi on nyt löytynyt. Olet vielä nuori, ja vaikka velkasi tuntuvat suurilta, ovat ne vielä täysin maksettavissa. Tarvitset kuitenkin selvästi henkistä tukea, ymmärtämystä ja joko ammatillista apua tai vertaistukea. Hyväksy tilanteesi ja ryhdy ennakkoluulottomasti hakemaan apua: soita Peluuriin ja kysy neuvoa. Käy Nimettömien Pelurien nettisivuilla. Tee mitä tahansa, kunhan et pelaa tai haudo itsetuhoisia ajatuksia.

Ophelia, seuraan keskustelua täällä Päihdelinkissä lähes joka arkipäivä (en viikonloppuisin). Toivon, että jaksat kirjoittaa tänne, lupaan vastata Sinulle niin usein kuin vain suinkin voin. Suojelkoon varjelus Sinua, olet mielessäni.

terveisin mikkeli, peluri

Täällä kirjoittelee 18-vuotias opiskelija. Ajattelin itsekin avautua nyt kun tuli taas heitettyä tuota rahaa kankkulan kaivoon. “Pelihelvetti” on liian dramaattinen sana kuvaamaan omaa tapaustani, mutta haluan silti jonnekin avautua ja purkaa hermoja.

Oma tarinani on varmaan monelle tuttu. Pelaaminen alkoi tyypillisesti RAY:n automaateilla yläasteikäisenä. Aluksi rahaa kului ehkä 2-5€/viikko, mikä nyt tuntuu mitättömältä summalta. Sittemmin rahaa paloi lisää ja kokonaistappiot nousivat 100-200 euroon. Mietin koulussa syöttäisinkö rahani Apilaan vai Mansikkaan ja odotin innolla koulupäivän loppua. Ryntäsin lähimpään kauppaan ja pelasin muutaman euron, joskus useammankin. Joskus kesälomalla ajoin jopa mopolla kaupunkiin pelaamaan 20e. Ajattelin, että niin suurella summalla pelikoneen on pakko jossain vaiheessa antaa iso potti. Pettymys oli suuri, kuten aina.
Välillä pystyin pitämään taukoa pelaamisesta ja ajatukseni keskittyivät järkevämpiin asioihin, mutta aina sitä on tullut parin euron vaihtorahat pelattua.

Eilen satuin selaamaan erästä foorumia, josta luin PAFin (varmaan monelle tuttu painajainen) jakavan bonusrahaa uusille käyttäjille. Nettipelaaminen oli aiemmin jäänyt vain veikkauksen Lottoon ja Kenoon, joita en pidä itselleni peliongelmana, koska pelaan niitä harvoin ja silloinkin vain kerran tai pari viikossa. No, erehdyin tekemään käyttäjätilin PAFiin ja talletin sinne rahaa 20e, ja sain 10e bonusrahaa. Nostin heti tallettamani 20e pois ja ryhdyin pelaamaan sitä 10e bonusrahaa, koska sitä ei voinut nostaa välittömästi pois. Sinnehän se raha meni, ja pian meni myös se 20 euroa jonka olin aiemmin jo pelastanut. En yksinkertaisesti malttanut olla kokeilematta onneani. Hävittyäni 20e muutamassa minuutissa minua alkoi masentamaan. Ajattelin, että en perkele tuonne enää rahojani pane. Niin vain kävikin, että tänään noin tunti sitten talletin uudestaan 20e pelaajatilille ja sinne meni nekin eurot.

Nyt havahduin ja älysin, että ei helvetti, jos tämä meno jatkuu niin tili tyhjenee hyvin nopeasti. Tällä hetkellä taloudellinen tilanteeni on oikeastaan erittäin hyvä, mutta asialle täytyy silti tehdä jotain. Netissä on liian helppo päästä eroon rahoistaan.

Minun peliongelmani on mitättömän pieni moneen muuhun verrattuna, mutta halusin silti kirjoittaa ja mahdollisesti yrittää vastaanottaa jonkin sortin tukea täältä, ettei peliongelmani pääse kehittymään pahemmaksi.

Ensimmäisenä toimenpiteenä ajattelin sulkea PAF-käyttäjätilini, mutta odotan vielä sitä 20 euron tilisiirtoa tililleni, sillä se ei ole vielä päivittynyt. Ja en jumaliste kyllä käytä tuota tekosyynä jatkaa tiliä, jäädytin juuri pelien pelaamisen kuukaudeksi.

ophelia :neutral_face:
Älä luovuta. Luovu, mutta älä ikinä luovuta. Ensinnäkin (mikäli et ole tätä jo tehnyt), sinun kannattaa varmaan sulkea pelitilit nuihin nettipaikkoihin. Samoin pitäisi itsenikin toimia. Vaikken tässä vuosien varrella kovin paljoa noihin nettikasinoihin hävinnyt olekaan, niin silti totuushan on se että miinukselle noiden kanssa jää.

ophelia, rekkasin foorumille sun takia. Varmasti selviät veloista kun vain et jää asian kanssa yksin! Itse olen 24v ja minulla on riippuvuus peleihin, ensimmäistä kertaa otin pikavipin ja pelasin sen mutta sen saan maksettua jo ensi viikolla mutta tänään oli huolestuttavaa kun käytin varmaan tunnin siihen, että saisin jostain pikavipin mutta näköjään se on mahdotonta sunnuntai-iltana ja hyvä niin. Aiemmin olen monena kuun alkuna tuhlannut suurimman osan tuista peleihin mutta aina on jäänyt jonkun verran ruokaan rahaa. Kannattaisi koittaa pelaamisen tilalle keksiä joku harrastus, harrastatko mitään?

Minä en hirveästi ja se on yksi syy, mikä ajaa pelien pariin ja unelmat suurista rahoista. :confused: Jos haluat mailata, mun sposti on omppuu84@luukku.com

Kiitos käyneille.

Puolen vuoden jälkeen palaan päivittelemään.
Kaikki on edelleen päin helvettiä, ja vielä enemmän kun viimeksi.
Vippikierteeni jatkui koko kevään. Otin joka paikasta mistä vain sain, vippiä. Pelasin, dokasin ja tuhlasin kaikki. Lainasin vielä kavereilta lisää kun vippejä en enää saanut/saa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että mulla on varovaisen arvion mukaan varmaan neljällä-viidellä tonnilla vippejä maksamatta. Puhelinliittymä on kiinni, jouduin ottamaan prepaidin. Kaikki osamaksujutut maksamatta. Vipit on jo ulosotossa ja käräjäoikeudelta tulee melkein päivittäin postia. En ole avannut mitään kirjeitä. Ainoat laskut jotka avaan on netti, sähkö ja vuokra. Kaikki sairaanhoitomaksut ja kaikki on mennyt ulosottoon. Voisin veikata, että korkoineen ja kuluineen summa kasvaa reilusti yli kymppitonnin. Ja mun ikäiselle työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle se on Paljon!
Luottotiedot meni tossa pari viikkoa sitten. Nyt voin sanoa että Onneksi, etten saa lisää vippiä.
Kävin silloin muutama vuosi sitten velkaneuvonnassa ja sain sen sosiaaliluoton joka sekin jäi maksamatta kun viime syksynä alkoi velkakierre uudestaan. Joten en usko että saan sieltä enää apua.
Mitähän on edessä kun ei avaa käräjäoikeuden postia eikä hae kirjattuja kirjeitä postissa? Tulevatko he oven taakse?
Voiko mun suht pientä määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ulosmitata?
En tiedä mistään mitään.

Soitin viime viikolla Peluurin puhelimeen selittäen tilanteeni. Ja nyt olen päättänyt ainakin Yrittää mennä huomenna Kampin GA-ryhmään. En ole käyny siellä koskaan, enkä missään peliriippuvuusryhmissä. Tähän on tultava loppu. Tälläkin hetkellä lainaan kavereilta rahaa ja pelaan kaikki eurot mitä käteeni saan. Ja juon myös paljon.
Mulla on ollut itsetuhoajatuksiakin. Tossa touko-kesäkuussa (loppui kesäkuun alussa) kävin Aurorassa Ect-hoidon. Olen siis ollut vuosia masentunut. Ect-hoito on siis sähköshokkihoito, joka annetaan nykyisin nukutuksessa. Sain sitä hoitoa 8kertaa ja huomasin piristyväni vähän ja ennenkaikkea sosiaaliset kontaktit lisääntyi ja jaksoin taas tavata ihmisiä. Siksi en jaksanut miettiä taloudellista tilannettani. Mutta nyt olen taas miettinyt. Miten mikään hoito voi auttaa kun raha-asiat on näin päin helvettiä?

Mitä ihmettä teen? Olen ihan pulassa :frowning: .