Kello on 05:37, kun alan kirjoittaa tätä aihetta. Baari-illan jälkeen kotiiin selviytyneenä ( black-jack pöydän ääressähän tämäkin ilta meni ) tappiota toista sataa euroa 
Juuri tarkistin pitkäveto yms,.viking lotto laput, 0e euroa takasin, 50e niihinkin meni, ei tässä ole mitää JIITÄ
Mutta seuraavaksi kerron mistä peli-ongelmani alkoi, 14-v nassikkana hedelmäpelit yms pokerit oli kova juttu, rahaa hävisin jo silloin yli varojen, mutta eihän siinä mitään hätää ollut kun kotona asui. Nettipokeriin jäin seuraavaksi koukkuun ja tietysti kavereiden kanssa tuli pokeria rahasta pelattua, isoilla panoksilla, TUHAT euroa tuli takkiin yhdellä istumalla, tosin silloin oli jo töissä ja asuin vielä kotona, joten sain kyllä velat kuitattua. Vuonna 2011 ostin ja muutin omaan kaksioon, käsirahana toimi äitini perintö, armeijan suoritin mallikkaasti ilman ongelmia, tosin pelit olivat koko ajan läsnä. Vuonna 2013 syksyllä aloitin opiskelun, samaan aikaan voitin 4000e euroa pitkävedosta. Ja kyllähän sen tietää miten siinä kävi, ensin valui voittorahat uhkapelien pohjattomaan kaivoon, sen jälkeen astui pikavipit kuvioon. 3000e tuli lainattua sinä syksynä josta seurasi luottotietojen menetys. Lähihoitajaopinnot keskeytin keväällä 2014. Sitten oli aika kun en saannut mistään paitsi sossusta rahaa, sossurahat maksettii kesäkuussa, olin jo silloin töissä. Elokuussa 2014 jatkoin keskenjääneitä opintoja ansiosidonnaisen rahat turvin, joka on vielä korotettua. Kuukauden jaksoin opiskelua ja sitten aloitin työt. Sitten iski ahneus, kävin töissä 6% veroprosentilla ja nostin työttömyyspäivärahaa samaan aikaan. Mitään ei jäänyt näistä rahoista käteen, Peleihin suurin osa. Tietty ansiosidonnaisesta päivärahasta maksoin ulosottovelkoja. Sain ulosoton nollille Joulukuussa ja samassa kuussa päättyi työsuhteeni. Lopputili tuli ja MENI 14.1, 60% peleihin. Viikko sitten nostin ansiosidonnaista 1000e, kaikki samana päivänä live casinolle . tällä hetkellä ´työttömänä’. 14.2 työkkäriin pitäisi viedä todistus opintojen etenemisestä.
Nyt en tiedä yhtään mitään helvettiä mä teen,. NIIN asuntolainaa 51 000e, kulutusluottoa 10 000e, + väärin perustein nostettua ansiosidonnaista +10 000e, Luottotietoja ei ole. Miten mistään mitään vuokra-asuntoakaan saa ilman luottotietoja. KIITOS JA ANTEEKS, SEKAVA TEKSTI, PAREMPAAN EN PYSTY. T. 25-VUOTIAS MIES
Terve,
Ensiksi voimia riippuvuutesi kanssa. Minulle aikoinaan, kun jo kaksi vuotta sitten menin GA-ryhmään, sanottiin, että kunhan pelit saa poikki, niin muut asiat (talous jne.) kyllä järjestyvät jos ovat järjestyäkseen. Peluri voi vain pelata tai olla pelaamatta, siinä se pähkinänkuoressa. Älä anna taloutesi romahduksen olla tekosyy pelaamiselle. Kokeile hetki kerrallaan, päivä kerrallaan, viikko kerrallaan olla pelaamatta, siitä se lähtee. Ja hae apua, tältäkin saitilta niitä apukeinoja löytyy.
Tsemppiä.
lPeluri voi vain pelata tai olla pelaamatta, siinä se pähkinänkuoressa. Älä anna taloutesi romahduksen olla tekosyy pelaamiselle. Kokeile hetki kerrallaan, päivä kerrallaan, viikko kerrallaan olla pelaamatta, siitä se lähtee. Ja hae apua, tältäkin saitilta niitä apukeinoja löytyy.
Tsemppiä.
[/quote]
Toi on kyllä just noin !
Ga-ryhmän kokouksissa olen käynyt, sekä pelirajaton- ryhmässä. ( Tosin en tänä vuonna ) Ensimmäisellä kerralla kävin n. kolme kuukautta, jonka aikana olin täysin pelaamatta ( 2013 vuoden alusta ) Kevät ja kesä muutti kaiken ja pelit tulivat kuvioihin takaisin. Viime vuoden keväänä otin itseäni niskasta kiinni ja aloin käymään Ga- kokouksissa, pelaaminen pysyi hallinnassa, kunnes lopetin käymisen kesän tultua ja se oli menoa se.
Nyt on tultu siihen pisteeseen, että en pelaa enää voittaakseni lisää rahaa, vaan pelaan, että voin pelata lisää.
Olen huomannut itsessäni henkisiä muutoksia, en oo osaa enää itkeä, enkä nauraa, paitsi kännissä. Tällä hetkellä myös unirytmini on siirtyny yövuoroon, nukun päivät ja valvon yöt. Viime keskiviikkona, kun oli ansiosidonnaisen rahan maksupäivä, valvoin koko yön, kun en saanut unta, samoilla silmillä sitten live casino auki ja kaikki rahat yhdellä istumalla rulettiin ja black jackiin. En edes syönyt aamupalaa sinä aikana. SAIRASTA EIKÖ? Tänään tuli kolme uutta laskua postista, en viitsinyt edes avata moisia, millä rahalla minä niitä maksan. Nyt vain odottelen, että mikä asia menee ensimmäisenä kiinni, puhelin vai netti. Kolmantena alkaa tulla pankilta soittoja, ku ei ole rahaa lyhentää asuntolainaa. neljäntenä HÄÄTÖ tai huoneiston haltuunotto talonyhtiön puolesta( MAKSAMATTOMIEN VASTIKKEIDEN TAKIA) tammikuun vastike rästissä jo -,-
Valehtelu, se jos joku syö miestä. Olen joutunut viimeisen vuoden aikana valehtelemaan joka HELVETIN PÄIVÄ. Välillä meinaa mennä itsekkin sekaisin, että mikä on totta ja mikä ei. Asuntokin alkaa muistuttaa kaatopaikkaa, Pitäis varmaa SIIVOTA… Kävin muuten eilen elokuvissa, Leffan nimi oli MURTUMATON, suosittelen katsomaan. Tosiaan tuo kyseinen leffa pisti miettimään asioita. Vaikka kuinka olisi korvia myöten suossa, silti on ylös aina noustava.
Tämmöisiä mietteitä tähän aamuun tällä kertaa 
Pankithan tarjoavat nyt asiakkaille vuoden lyhennysvapaata asuntolainoihin?
Moi Kierepoikki
Toi on tosissaan se hälyttävä merkki ettei pelaa enää voittaakseen vaan että voi pelata lisää, jotain tollasta oon minäkin kokenut, ei siis otakkaan niitä voittoja, ei ees halua, haluaa vaan pelata. Se on ihan hullua. 
Kyllähän sellainen on jo sairasta.
Voi että kun osais jotenkin auttaa, sitä on ihminen niin yksin tollasessa tilanteessa.
Kirjottele ainakin tänne, se jotenkin selvittää ajatuksia ja lohduttaa kun tietää ettei oo maailmassa ainut joka pyristelee tällaistenkin asioitten kanssa.
Voimia !
Tinja
Noniin, jokapäivä on tullut pelattua, kenoa, pitkävetoa, lottoa ja viking lottoa. Siis ja mitä on jäänyt näistä käteen, 0e ja paha mieli. Mutta kierre on liian voimakas, huomenna taas on uusi päivä ja uudet pelit. Ja jos en pelaa uhkapelejä niin sitten hakkaan x boxia tai pelaan tietokoneella. Liikuntaa on kyllä tullut harrastettua, mutta on sit tullut syötyy mitä sattuu, ja se näkyi tiistaina vaa’assa. Jotenkin sitä on vaan muuttunut väliinpitämättömäksi kaiken suhteen. Kämppää sain onneks vähän siivottua. Mutta se kunnon siivous odottaa vielä itseään, päivä päivältä sen lykkääminen alkaa painaa mieltä. Tämä tilanne muutenki vaikuttaa jo unen saantiin sekä näen joka yö painajaisia. Kukaan kavereista/ystävistäni ei tiedä tilanteesta, eikä myöskään vanhemmat.
15 vuotta tätä on jatkunut. Uhkapelien täyttämää elämää. Mistä saisi kaivettua motivaatiota lopettaa? Tyttöystävääkän ei ole eikä varmaan tällä menolla tulekkaan. Kaikilla kavereillani on parisuhde, jollain jopa lapsiakin. Olenko minä sitten se väliinputoaja, pätkätyösankari? Tänään lenkillä ollessani kävelin ylikulkusillan yli, ja mietin kuinka helppoa oisi lopettaa koko homma kerta laakista, ja hyppää sillan ali kulkevaan jokeen? Mutta sitten mietin, että ehkä sittenkin on olemassa se toinen vaihtoehto. Synkkiä ajatuksia… Huomenna pääsee uimaan. jotain positiivista
Hei Kierrepoikki
En voinut olla kirjoittamatta “blogiisi”, olen itse kamppaillut samanlaisten ongelmien kanssa kun mikään ei maistu miltään (paitsi humalassa). Sinun pitää löytää henkilökohtainen motivaatio pistää hommat kuntoon.
Itselle se motivaatiopiikki on ollut omaa asuntoa varten säästäminen puolison kanssa. Olen siitä saanut paljon “taistelutahtoa”, kun mietin omassa asunnossa asumista. Jokaisella on ne omat juttunsa jotka saa “syttymään” ja jaksamaan vaikeidenkin päivien tai aikojen yli. Monesti henkilökohtaisesti tuntuu että pelureilla on “realismi” karannut käsistä, kun pitäisi saada Porschet ja hevoset ja tappiot takaisin. Itse 18-vuotiaana haaveilin pelivoitoilla ostavani asunnon itselleni keskustasta ja äidilleni kämpän järven rannalta. Puhuin näistä jopa kavereilleni, yksi erittäin täysjärkinen kaverini sanoi minulle näihin huttu-unelmiin: “Eiköhän sitä jokainen hanki oman asuntonsa itse”.
Pidä tavoitteet saavutettavissa! Henkilökohtaisesti en uneksi enää 200 neliön playboy-kämpästä, tai 2000 euron ulkomaanmatkasta. Kunhan saa pidettyä niin sanotusti “pään pinnan yläpuolella”, niin se riittäköön (työn ja elämisen suhteen). Kuvitellaan tilanne jossa luku- ja kirjoitustaidoton ihminen päättää:“Kirjoitan menestyvän salapoliisidekkarisarjan!” Kuinka realistinen tämä haave on? Onhan se mahdollinen, mutta pitää ymmärtää että se vie vuosia, ellei kymmeniä vuosia (tai sitten sitä ei tapahdu koskaan). Ensin pitää oppia kirjoittamaan ja lukemaan, ja niissäkin on tekemistä jonkin verran!
Haluan tähän loppuun vielä puhua aiheesta joka on minua mietityttänyt paljon viime aikoina, tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, niin kuin tietysti kaikki mitä tänne kirjoittelen. Jokainen on kuitenkin semi-yksin tämän pelaamisen kanssa. On tietysti auttavat puhelimet, keskusteluryhmät, psykologian ja terapian ammattilaiset ja tämä loistava Päihdelinkkikin, mutta jokainen meistä tekee sen päätöksen mihin A) rahojansa käyttää B) Pelaako, ja jos pelaa niin miten paljon.
Kannustan kaikkia miettimään omaa elämäänsä ja tekemistä, että onko se niin sanotusti “kantavalla pohjalla”, jos ei ole niin sitten on päätösten ja muutosten aika. Mutta muista pienet askeleet, kukaan ei kirjoita yhdessä yössä dekkarikirjaa.
Terveppä taas, tulin taas purkumaan ajatuksia tänne.
Tämä päivä on ollut elämäni rankempia( IHAN KU SE EI OLISI JO TARPEEKSI) Juu, elikkä oli tänään tarkoitus mennä jääkiekkotreeneihin isäni kanssa, ois ollut kiva pitkästä aikaa päästä jäälle. Noh hain isäni töistä ja isä istuu autoon ja sanoo että jäävuoro on peruttu, sitten olen silleen, että jaahas. Miksi. Isä sanoo että nyt on tapahtunu pahoja asioita, Noh oli saanut kesken työpäivän puhelun töihin, isovelipuoleni oli pudonnut parvekkeelta ja menehtynyt siitä saamiin vammoihin. ETTÄ TÄMMÖSTÄ TÄHÄN PÄIVÄÄN. Jos viime yö tuli valvottua niin mitä tästäkään yöstä tulee. Sekavat on ajatukset, ei oikein osaa itkeäkkään, taitaa olla shokki vielä päällä. Jotenkin tuli muistikuvia vuodelta 1997, kun äitini menehtyi aivoverenvuotoon. Isoveli olisi täyttänyt toukokuussa 40.
Maanantaina tuli kirje työvoimatoimistosta, elikkä kun en ole uusinut työnhakuani, niin en ole myöskään oikeutettu työttömyyspäivärahaan. Siis NYT EN OLE opiskelija enkä työtön. TULOT 0E. Isäni on vain tietoinen siitä, että olen työtön ja siinä uskossa, että saan ansiosidonnaista. Tähän kaikkeen kirsikkana kakun päälle on semmoinen asia, että mummoni makaa sairaalassa huonossa kunnossa, siellä tuli käytyä maanantaina. En tiedä mikä helpottaisi oloa, narauttaa jallupullo auki ja ottaa tuikkuja murheeseen, tosin ei näistä murheista Viinalla eroon pääse. Pelatakkaan en enää voi, rahaa jäljellä 300e. Nyt pitäisi hoitaa mummoni pankkiasioita, mutta miten kykenen, kun en pysty hoitamaan omianikaan. En tiedä, että miten kauan jaksan tätä paskaa. Soitin toiselle isovelipuolelleni tämän päivän tradegiasta ja ilmoitin asiasta, kyllä meni hiljaiseksi, pari minuuttia oltiin molemmat hiljaa puhelimessa…
Kaivettiin veljen rippikoulukuva perhealbumeista ja sytytettiin kynttilä veljelle. R.I.P isoveikka<3
Joo-o, TULI sitten valvottua koko viime yö, joskus 7-8 aikaa aamulla sain unta. Heräsin tossa viiden aikoihin iltapäivällä. Juu ja kelalta tuli iloinen kirje, Olen saanut liikaa opintotukea vuonna 2013, vaikka aloitin koulun vasta syksyllä. Siis olin tammikuusta elokuun loppuun töissä. Kai se on soitetteva tonne ja selvitettävä, että tulot ovat tulleet ennen opiskelun aloittamista. Tosin tässä sekavassa olotilassa noiden papereiden tekstien lukemisesta, saati sitten ymmärtämisestä ei kyllä tule yhtään mitään. Takaisin perittävää olisi n.300e, koska vuosituloraja on ylittynyt 600 eurolla. Oikein iloinen ja mukava keskiviikkopäivä tämäkin. Lähden käymään kaupungilla, bussi lähtee 10 vaille, en jaksa enää tätä yksinäisyyttä
Mitä sulle kuuluu?
Niiiiiiii