Pelaamiseata irtautuminen

Moi, itselläni samanlaiata historiaa kuin muillakin palstaa lukevilla ja palstalle kirjoittavilla. Pelaamisen vuoristorata on keikuttanut elämääni pari vuosikymmentä ja erilaisia selviytymiskeinoja pelipirun vaientamiseksi on tullut kokeiltua paljon.

En tiedä voisiko tästä olla jollekin muullekin apua, mutta ainakin itselleni pelaamisen psykologian ymmärtäminem ja ihmiamielen käyttäytymisen opiskelu on ollut hyödyllistä.

Siinä missä vanha kansa demonisoi itseään pelkäämällä ukkosta menemällä komeroon saappaat jalassa, demonisoi peliriippuvainen itseään ajattelemalla “nyt tuli täysstoppi ja en pelaa, en voi pelata”. Valitettavasti tuo pakon, pelon ja vihan kautta istutettu tahtotila pelaamisesta irtautumiseksi toimii varsin huonosti, se toimii siinä samassa impulsiivisuuden puuskassa joka alunperin sai pelaamaankin ja kun tuo impuösiivisuuden aiheuttama krapula laantuu, antaa mieli jälleen samaa impulsiivisuussignaalia jossain vaiheessa, että nyt olisi hyvä pelata.

Jos tuota pelaamisen himoon liittyvää psykologista mielen temppua ei tunnista eikä siihen osaa varautua, on “repsahdus” vain ajan kysymys. Pelaaminen kun on eräänlainen mielenhäiriö, joka assosioi impulsiivisuuskontrollin kanssa, ei sitä varsinaisesti pääse pakoon yrittämällä vaientaa sitä vaikka menemällä komeroon saappaat jalassa.

Itseäni on auttanut paljon, kun olen muuttanut ajatteluani “pragmaattiseen suuntaan”, eli pyrkinyt tunnistamaan ajattelun käyttäytymistä ja mielen sokaistumista näille typerille ajatuksille, kun pelihimo iskee. Kaikki jotka pidempään ovat pelanneet tietövät, että pelaaminen on mielen oikku ja nämä Maltalaiset huijarit sekä omalle kansalaisille pahoinvointia ja sairautta pääasiassa tuottava, Valtion ylläpitämä pelimonopoliyhtiö vain vievät rahasi ja se surkea yrityksesi voittaa jotain takaisin häviämällä satasen, tonnin tai vaikka kymppitonnin on lopulta vain pisara tuossa huijauksen loputtomalta näyttävässä kaivossa.

Oma listani sille miten ymmärtää olla pelaamatta ja miten välttää pelaamista on seuraava:

  • Tappio tulee 100% varmuudella, mahdollisuutta voittaa ei todellisuudessa ole, jos tulisikin voitto pelaisin sen lopulta takaisin ja lisää rahaa siihen päälle
  • Mitään “kultaista keskitietä” ei pelaamisessa ole, mitä enemmän pelaat sitä varmemmin häviät kaikki rahat pitkässä juoksussa
  • Häviäminen aiheuttaa taloudellista ahdinkoa ja ennen kaikkea häpeää itselle siitä mitä on ihmisenä ja miten elämäänsä elää
  • Pelaaminen on psykologinen impulssihäiriö, joka usein johtuu tarpeesta paeta tosielämän ongelmia (taloudelliset, ihmissuhteet, työ tai muu stressi)
  • Pelaaminen vie omaa aikaani ja aiheuttaa lopulta vain pahaa oloa
  • Ei ole olemassa taitopelejä; pokerissa rake syö lopulta pitkässä juoksussa koko pelikassasi ja jos kuvittelet olevasi hyvä pelaaja, tulee aina kovempi pelaaja ja vie lopulta rahasi
  • Casinopelit ovat naurettavan huonoja, ne on ohjelmoitu viemään rahasi ja sen ne myös tekevät. Jokainen spinni on ennalta suunniteltu peliyhtiön toimesta ja olet vain mekaaninen apina, jos et tunnista tätä tosiasiaa
  • Vedonlyönnissä voi rakentaa minkälaisia illuusioita tahansa, mutta lähtökohtaisesti (ainakin oman yli 20 vuoden kokemuksella) tuo yrityksesi “biitata kertoimet” päättyy aina lopulta jonkinlaiseen tappioon

Pelaamisessa ei ole mitään hyvää, se vie rahasi ja tekee sinusta onnettoman. Jotta pelaamisen voi lopettaa, täytyy osata käyttää aivojaan ja ymmärtää juurikin tämä psykologinen puoli, eli se harhainen impulssi jota aivosi sinulle antaa, kun harkitset pelaamista. Totuus on että ne rahat on hävitty jo siinä vaiheessa kun pelaamista ajattelet.

Pelaamisen aiheuttama taloudellinen ahdinko onkin oma lukunsa, koska soonä vaiheessa kun lainamittarit alkaa mennä miinukselle, alkaa pakkomielteisen pelaamisen vaihe. Tämä vaihe pitäisi aivan ehdottomasti irroittaa ja tunnistaa pelaamisen itsetuhoisimmaksi vaiheeksi, joka johtaa äärimmäisiin ongelmiin. On hyvin vastenmielistä, että velkaantumisen aiheuttamasta pelaamiskierteestä puhutaan niin vähän. Siinä yhdistyy häpeä, pettymys, viha, pelko ja monilla myös hylätyksitulemisen tunne ja siitä syntyvä tarve piilottaa tuo velkaantumisen taakka lähimmäisiltä.

Ymmärrystä tälle sairaudelle on yleisesti ottaen hyvin vähän yhteiskunnan keskuudessa ja harva ongelmaa huonommin tunteva käsittää, että kyseessä on pahimmillaan huomattavasti huumekoukkuja tai muita päihteitä tuhoisampi mielenhäiriö. On tutkittu, että aivot antavat huumausaineiden (mm. kokaiini ekstaasi ja jopa heroiini) osalta vähemmässä määrin riippuvuutta aiheuttavaa signaalia, kun ihminen on yli 35-vuotias, kun taas pelaamisessa tämä aivojen sairaalloinen käyttäytyminen jatkuu, eikä se varsinaisesti poistu kuin sillä, että peliriippuvuudesta kärsivä ihminen ymmärtää sairauttaan, hyväksyy sen ja pyrkii systemaattisesti kohtaamaan sen silmästä silmään ja edelleen voittamaan sen tunnistamalla siihen liittyvät tosiasiat.

Hyvää kesää ja tsemppiä kaikille pelaamisen kanssa taisteleville!

Olipa hyvä kirjoitus. Itse matkalla terapiaan ja varmaan näitäkin asioita siellä pohditaan.

Hyvä kirjoitus Pertti72! Ihminen voi olla vaikka peliongelmista väitöskirjan kirjoittanut ja silti täysin pelikoukussa niin, että kaupan pelikoneenkin ohittaminen on vaikeaa. Pahinta huumetta.

Tyhjentävästi ja niin osuvasti sanoitettu, hieno kirjoitus!