Pavlov haluaa muutosta!

Tervehdys päihdelinkin toverit!

Olen 20 vuotias nuori mies joka melkein pilasi elämänsä totaalisesti 3 kuukauden sekoilulla.

Olen viimeiset 2 vuotta paininut sukurasitteena tulleen ahdistuneisuushäiriön kanssa, ongelmat pahenivat huhtikuun alussa jolloin pitkäaikainen seurustelusuhde vaihtua alkoholiin ja lääkkeisiin.

Kuulin syntymäpäiväni aikaan että meillä ei ole tulevaisuutta, tämän olin jo arvannutkin, vain ajan kysymys.
Silloin se tuli kuin metrinen halko päin naamaa, en osannut suhtautua asiaan joten rupesin juomaan, join pari viikkoa jolloin se ei enää riittänyt. Haalin netistä tietoa erilaisista “laillisista” päihteistä ja aloitin sekakäytön.

Heräsin omalta sängyltäni kolmen päivän putken jälkeen tyhjä viskipullo kädessäni. Tutkin taskuja joista löytyi hämäriä baarikuitteja ja tyhjä pamilevy.
Selvisi että olin juonut viimeiset 3 päivää ystävälläni, ja en muistanut tästä juuri mitään.
No tämä ei valaissut minua yhtään, rumba jatkui ja jatkui.

Seuraava havahdukseni oli omasta autosta kun poliisi aukaisi oven, puhalsin 1,18 neljän tunnin unien jälkeen. Olin ajanut auton paikallisen baarin läheisyydestä parin kilometrin päähän, kun kaverini oli sammunut kämpille eikä tullutkaan aukaisemaan ovea. Viisaana poikana ajattelin josko pystyisin ajamaan 30 kilometriä kotiin tuhannen humalassa, olin onneksi sen verran järjissäni että lopetin matkan teon siihen pariin kilometriin.
Tunnustin kaiken poliisille vaikka he löysivätkin minut pysäköidystä autosta.
Törkeä ratti herätti hiukan, olin ehkä pari päivää juomatta jolloin aloin jälleen tissutella.

Heinäkuun alussa olin kuullut ystäviltäni lukuisat kerrat kuinka minun pitäisi tehdä asioille jotain, katkoa ehdoteltiin. Onneksi viimein hakeuduin sinne ja vietinkin antoisan viikon psykiatrisella akuutilla osastolla.
Kun pääsin sieltä pois, olin pari päivää kuin uudelleen syntynyt, uudet lääkkeet vaikuttivat hyviltä ja päihteetön elämä erittäin mukavalta ajatukselta!

Pilvilinnat romahtivat parin päivän kuluttua kun aloin saamaan outoja sivuoireita lääkkeistä. Henkeä ahdisti monta päivää ja masennus paheni uusiin ulottuvuuksiin, jolloin hakeuduin terveyskeskukseen vaatimaan lääkkeiden vaihtoa. Virolainen lääkäri ei osannut muuta tehdä kuin määrätä minulle ventolinea ja jatkaa lääkitystä, olin erittäin kyllästynyt ja lopetin lääkkeet itse. Olin vähällä ratketa juomaan, ja muutaman oluen joinkin, mutta se jäi onneksi siihen. Parin päivän lääkkeettömyyden jälkeen masennus pysyi erittäin pahanlaatuisena mutta hengitysoireet loppuivat. Päätin tämän jälkeen jatkaa kuitenkin lääkitystä sillä en tiennyt mitä tehdä masennuksen kanssa.
9.8 minulla on psykiatrin aika jolloin katsotaan mitä tehdään lääkityksen suhteen.

Olen nyt ollut juomatta humalanhakuisesti pari viikkoa, viikkoon en ole ottanut yhtään ja viime vikonloppu olikin ensimminen päihteetön viikonloppu mies muistiin. Olen kullut itsestäni todella typeriä juttuja, olen tehnyt sitä ja tätä, maannut siellä ja täällä. Suurin osa ei mielestäni ole edes totta mutta en tiedä voinko uskoa itseäni. Harmittaa todella paljon, ennen olin kunnollinen ihminen josta ei hirveästi paskan puhumista löytynyt. Nyt parhaat ystävätkin lähettelivät toisilleen tekstiviestejä että olenko tehnyt sitä ja tätä, onneksi yksi uskalsi avata suunsa ja kysyä minulta päin naamaa. Nauroimme jutuille tolkuttomasti vaikka syvällä sisimmässä kalvasi suunnattomasti että jotkut todella luulivat minun tehneen tuollaisia asioita, ja osan olin jopa oikeasti tehnytkin, mutten omana itsenäni, vaan tuhottomissa ryynikänneissä.

Olen myös keskivaikeassa velkakierteissä pikavippien takia, muta luulen selviytyväni niistä, enkä aio enää ottaa yhtään lisää.

Ainoa keino päästä pakoon suurta osaa ongelmistani on muutto pois paikkakunnalta jossa tämä uusi persoonallisuuteni leviää kuin kulovalkea.

Tarinani on aika toivoton ja täynnä aukkoja, jos jotain kysyttävää jäi niin saa kysyä, ja kiitän suunnattomasti vertaistuesta!

Suunta on tiedossa ja se on ainoastaan ylöspäin! :laughing:

youtube.com/watch?v=Uri6LLCZ … re=related

Tuota se teettää. Söhlii jopa oman hittibiisinsä.
Not so perfect

Tsemppiä.
Kirjoittelemisiin,

T: F.L.

True dät!

Eikös toi biisi nimenomaan kerro alkoholi(smi)sta? Siinä mielessä tietty aika osuvasti vetää päin mäntyä tossa… :unamused:

Taitaapi kertoa Lou Reedin vaikeista ihmissuhteista, alkoholismista ja humeongelmasta. :confused: Eipä se tossa ainakaa kovin kännissä oo mutta varmaan vuodet tehny tehtävänsä, kyseessä kuitenki reippaasti yli 30 vuotta vanha teos.

Hei Pavlov!
Kuulostaa siltä että aloitit hommien sössimisen aika reippaalla latingilla ja suht koht nopeasti, suoraan sanottuna ikäänkuin yks kaks.
Hyvä havahdus tässä kohdassa, mitään ei ole menetetty eikä kukaan ole kuollut, ja nuori kundi niinkun sinä voi minun mielestäni ihan hyvin korjata suuntaa ihan samalla paikkakunnalla. Totta kun on että meni hetken aikaa vähän liian lujaa, niin senhän voi reilusti tunnustaa, mutta kun ei mene enää niin sekin kyllä huomataan ja huhuilta katkeavat siivet. Ei kukaan jaksa samoja vanhoja asioita jauhaa vuodesta toiseen! Toivottavasti saat paremmat lääkkeet kun menet sinne lääkäriin kohta. Ei ahdistuslääkkeistä saa tulla hengenahdistusta, silloinhan ahdistus vain siirtyy eri paikkaan. :wink:
Kaikkea hyvää sinulle ja selvälle elämällesi. :smiley: