Pätkätyöläisen elämää

Tästä aiheesta on keskusteltu paljon ennenkin, mutta omia ketjuja sille ei montaa ole ollut. Joskus työttömyys liittyy päihdeongelmaan kausaalisesti, joskus ei.
Minä en varmaankaan ole foorumin ainoa työtön. Työttömyyteni on tosin melko tuore asia: sitä on kestänyt vasta 22 päivää. Työttömäksi jäämisen syykään ei ollut päihdeongelma, vaan pelkästään määräaikaisen työsopimuksen päättyminen.

Copypeistaan nyt poikkeuksellisesti lainauksen toisesta ketjusta, koska tama liittyy paremmin tähän ketjuun kuin siihen, mihin nämä alunperin kirjoitettiin.

Totta! :bulb: Olen hieman keikkatöitä tehnytkin lähihoitajana, mutta joku kotihoito on niin alakuloista hommaa etten sitä kyllä täysipäiväisesti enää rupea tekemään. Ei sillä että sitä työtä väheksyisin, mutta se nyt ei sovi minulle enää niinkuin jollekin muulle se voi sopia. Voin harkita ottavani vastaan kokopäiväisesti siis vain korkeinta koulutustani (amk) vastaavaa työtä.

Veronmaksajien rahoilla loisimaan… niin no, olen kyllä veroja maksanutkin jo aika pitkän centin, ja lisäksi liiton jäsenmaksuja viime vuodet. Totta toki on, että ansiosidonnainenkin työttömyysraha tulee osin julkisista varoista, eli pelkästään kassojen ja liittojen jäsenmaksut eivät kata työttömyysturvaa.

En varsinaisesti haluaisi kiirehtiä töihin menoa, mutta minusta tuntuu että työttömänä pysyminen ei ole ihan helppoa. Ennen työttömyyttä suunnittelin kaikenlaista mitä teen sitten kun “on aikaa”: kirjoitan blogia joka ikinen päivä, alan kirjoittaa kirjaa, ramppaan kaikissa mahdollisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa jne. jne.
Toistaiseksi tuntuu kuitenkin, että aika on mennyt työttömyyden byrokratiaan te-toimiston ja kassan kanssa, sekä somessa ja Plinkissä notkumiseen. Salilla ja uimassa olen sentään käynyt, mutta en sen enempää kuin töissä käydessä.
Flunssakin tuntuisi olevan, snif snif. Ryyppäämään en ole revennyt.

Luulet siis että blogin tai kirjan kirjoittaminen vapaa- ajalla harrastuspohjalta, huvikseen kaikissa mahdollisissa tapahtumissa ramppaaminen, te- toimiston kanssa asioiminen ja kassalta rahan ruinaaminen, somessa ja plinkissä notkuminen sekä salilla ja uimassa käyminen jotenkin vaikuttaa siihen oletko työtön vai et? :unamused: Aika jännittävä käsitys sinulla on työttömyyden määritelmästä. Mutta niinhän se menee että usein ne, joita on paapottu ja annettu kaikki valmiina koko ikä, koulutukset, palkkatyöt, tai paikat jossain hiton kunnanvaltuustossa passivoituvat ja hyytyvät ikuisiksi valittajiksi sekä kuvittelevat että se, että notkuu somessa on työn tekoa. Kuin linnunpoikaset he odottava suu ammollaan että yhteiskunta työntää tukiaisia suuhun, ilman että itse tarvitsee laittaa tikkua ristiin ja sitten kun käyvät kääntämässä jossain kunnallispolitiikkaan liittyvässä kokouksessa nostellaan kokouspalkkiotkin vaikka mitään järkevää ei saada aikaan.
Tällaisia eivät missään nimessä ole kaikki työttömät ja helpolla elämällä hemmotellut, mutta tällainen marginaalinen helppoon tulonsiirtoon tottuneiden ryhmä, joka ei kykene pitämään edes korkeamman koulutuksensakaan jälkeen pysyvää työpaikkaa, on olemassa.

:arrow_right:

^

Työttömyyttäkin on monenlaista.
Minulla on kokemusta siitäkin, ja sekä ongelmallisesta työttömyydestä joka on merkinnyt tulojen loppumista kokonaan että mukavasta työttömyydestä silloin kun turvana on ollut työttömyyskorvaus tai muuten vaan sen verran rahaa taskussa ettei ole hätää ollut.

Ne ovat ihan erilaisia tilanteita.

Kun olen koko ikäni ns pätkätöillä, kaikenkaltaisilla semmoisilla, ja välillä myös yrittäjänä elellyt niin onhan se työttömyys ollut luonnollinen osa elämää, jaksoina joiden yli sitten on vaan selvitty.

Olen usein keskustellut sellaisten ihmisten kanssa joilla työsuhteet ovat useiden vuosien, jopa vuosikymmenten mittaisia, kaikessa vallitsee säännöllisyys ja usein työ nähdään osana ns uraputkea, nousujohteisena ikusena elintason ja aseman paranemisena.

Olen huomannut että aivan eri maailmoissa elämme, vaikka naapureita tai petikavereita oltaisiin.

Työttömyyden muuttuessa toivottomaksi pitkäaikaistyöttömyydeksi alkaa se tietysti käymään myöscitsetunnon päälle, jasilloin voi elämä muuttua muutenkin…ei se ihme ole jos päihteetkin tulevat kuvaan mukaan.

Aihe on laaja, tästä varmasti juttua riittää. Kiitos hyvästä avauksesta, vadelmamunkki!

Tää on kieltämättä hyvä avaus. Varsinkin kun työttömyys- aihe on muutenkin vuosien varrella ollut aina ketotarhisvaltiomiesvadelmamunkin sydäntä lähellä. Etenkin siis toisten ihmisten työttömyys.

Luulisi että olisi jo tuolla koulutus- ja työhistorialla saanut vakituisen työpaikan alalta jolla on muutenkin krooninen työvoimapula. Mikähän mahtaa olla syynä että kaikista noista yhteiskunnan suomista mahdollisuuksista huolimatta työttömyys on se johon on nyt päädytty? Eikö työnteko enää hotsita vai tuliko peräti fudut? :unamused:

^

^ Hyvä Allu! Ja huomenta kaikki.

Fernetti on siis äkeissään siitä, että minulla ei ole vakituista työpaikkaa? No, minäpä kerron nyt, etten edes halua vakituista työpaikkaa. Olisin sellaisen saanut jo vuonna 2012, mutta kieltäydyin kohteliaasti, koska tarjotun työn kuva ei ollut ihan mieluinen, ja toisekseen aloitin juuri silloin amk-opinnot.

Anyway, en siis halajakaan vakituista työtä. Sen kanssa on kuitenkin sitten ikäänkuin naimisissa. Tietysti vakituiseen työtön liittyy joitakin etuja, kuten oikeus erilaisiin vapaisiin (virka- vuorottelu- yms,) sitten kun sitä on vuosia tehnyt, mutta nyt olen vielä melko tyytyväinen että olen vakituiselta työltä välttynyt. Olen niin paljon vaihtelunhaluinen, että on kivaa ajoittain katsella uusia tuulia. (katsella tuulia? nojoo)
Ihan lyhyet pätkätyöt ei tietysti ole kovin kivoja, mutta pitkät sijaisuudet joita olen tehnyt on ihan parasta.

Käsitykseni työttömyyden määritelmästä on se, että työtön on ihminen joka on työttömänä työnhakijana ja on oikeutettu työttömyysturvaan. Se on siis virallinen määritelmä. Työelämän ulkopuolella voi olla toki muistakin syistä: esim. eläkkeellä, sairaana, muuten työkyvyttömänä, opiskelijana tms.

Siteeraamasi aktiviteetit eivät ole palkkatyötä, vaan harrastuksia tai asioiden hoitamista (esim. se “ruinaaminen”). Ihmisellä voi olla harrastuksia riippumatta työtilanteesta. Työttömänä niiden arvo oikeastaan korostuu, kun ihmisen on pidettävä itsensä jollain tapaa aktiivisena.
Työttömyysturvahan on yhteiskunnan tarjoama lakisääteinen etuus, eli sitä ei tarvitse ruinata, vaan se lankeaa automaattisesti jos sen kriteerit täyttyvät.

On paapottu kyllä, heh. Pääsin peruskoulusta läpi armovitosilla aikoinaan, 9. luokan kevään keskiarvo muistaakseni 5,8 tai 5,9. Oli varmaan huonompi kuin Fernetillä, vai oliko? Ehkä olin tyhmä, ehkä asiaan vaikutti sekin että poissaolo (lintsaus) tunteja oli joka lukukautena kolmenumeroinen määrä.
Rupesin sitten päätoimiseksi bilettäjäksi muutamiksi vuosiksi (faijakin kuoli siinä välissä), kunnes sain jostain yllykkeen mennä aikuislukioon. Sinnehän pääsi (ja pääsee yhä) kaikki halukkaat joilla on peruskoulu käytynä, arvosanoista viis.

Kiitos hyvistä kommenteista Metsänreunan mies ja Allu. Kiitos Fernetillekin, etenkin kun hänellä on niin kovin paljon asiaa minulle ja minusta, ettei malta omia kokemuksiaan kertoa laisinkaan. :slight_smile:

Meidän takapihalta alkaa erämaa…kun oikein tarpeeks kauan tallustaa pääsee ihan Suomen ja ihanan naapurimaamme venäjän rajoille asti…

Multa irtoaa muutama rupla matka-kassaan ja vanha makuupussi ja rikkinäiset kumisaappaat.

[Poistettu riidanhaastamista -Päihdelinkin moderaattori]

Minäkin kyllä haukkasin henkeäni kun luin otsikon Työttömän elämää/Vadelmamunkki. Kuinka hän nyt kehtaa olla työttömänä kun täällä palstalla ei ole saanut kertoa työttömyydestä aikaisemmin ollenkaan kuten ei monista muistakaan asioista.

Vadelmamunkilta kyllä piisaa tekstiä vastaukseksi, jotta varmasti tietää kirjoittaja pitää turpansa kiinni kokemuksistaan.

Vadelmamunkki on edelleenkin vain Wannabe kunnallispolitiikko, sillä valtuustoon ei hänen ihanaa persoonaansa äänestetty. Liekö jonkin pestin jostain lautakunnasta saanut.

Tämä on mielestäni hyvä asia Vantaan kaupungin ja varsinkin Vantaan kaupungin ihmisten vuoksi.

Kantsii heittää tollaista lyhyempää työrupeamaa kun on kovasti velkaa ulosotossa, niin ei ulosottomies pysy perässä duunien kanssa. Kohtahan ne vanheneekin kun 10 vuotta on kuikuillut.

Pistänpäs minäkin lusikkani soppaan kun tietyllä tavalla vakituisen työpaikan valinta näyttää ainakin mietityttävän Vadelmamunkkia. Ymmärrän hyvin jos jollakulla ei ole halua tehdä omaa koulutus- tai osaamistasoaan “alempaa” työtä. Omakohtaisesti erehdyin menneisyydessä hakeutumaan vuosikausiksikin tehtäviin jotka edesauttoivat alkoholisoitumistani entistä pahempaan suuntaan. Jatkuva työn ihanuudesta paasaaminen sai minut tekemään hätiköityjä ratkaisuja ja turhautumaan totaalisesti. Jonka parantaminen vaati lisää ja lisää puudutusainetta. Viis työn haasteellisuudesta kunhan rakkaalle harrastukselle jää aikaa ja tilaa!
Ajan tällä purkauksellani sitä takaa, että riippuvaisuus aiheuttaa myös oman vaatimustason laskua. Eli kannattaa yrittää pitää tasostaan kiinni, riippuvainen toimii näkemykseni mukaan aina potentiaalinsa alarajoilla tai alla.
En ole millään lailla suoritusvastainen ja toki monet joutuvat tekemään vastenmielistäkin työtä.
Pätkä- versus vakityöhön en osaa toisten puolesta sanoa mitään. Sen verran kuitenkin, että tämän palstan lukijoille ja kirjoittajille vakaa elämänrakenne on erittäin tärkeä. Ja säännöllisyys työelämässä edesauttaa rakenteitten ylläpitämistä. Kuten vapaaehtoistoiminnatkin.

Mukavaa että Andantekin yhtyi keskusteluun.
Vakaasta elämästä haluaisin esittää hiukan toisenlaisen kommentin.

Ehkä juuri epävakauteen tottuminen ja elämän eräänlaisen epäjärjestyksen hyväksyminen luonnolliseksi asiaksi antaa pohjaa omalle mielenrauhalle, eikä tule niin tarvetta paeta kaaosta esimerkiksi päihteisiin.

Omalla kohdallani on jotain tuonsuuntaista tapahtunut.

Omalla kohdalla alkoholismi syventyi tai puhkesi jokapäiväiseksi putkijuopotteluksi 2011-2012 ,kun jäin vuorotteluvapaalle koulumaailmasta…jotenkin elämä muuttui todelliseksi kaaokseksi kun se totuttu ja tuttu laitosmainen arki muuttui ajaksi, joka pitää vain täyttää jollain…ei sinänsä…olin kyllä levonkin tarpeessa…mutta oman alkoholinkäyttöni suhteen huomasin suuren muutoksen tapahtuvan tuolloin…

Kai sitä sitten oli vaikeaa alkaa itse päättämään miten päivät käyttää, kun oli vuosia mennyt tiukkojen aikataulujen kanssa…vuorotteluvapaan loputtua en enään halunnut palata entiseen työhöni…enkä varmaan olisi enään pystynytkään, joten aloitin yrittäjänä toimimisen…ja sehän vasta alkoholismiani tukikin…

Tää on muuten hyvä ja tärkeä aihe käsitellä…eli hyvä ketju…koska mielestäni alkoholismi ja tekemisen puute (siis jos ei työttömänä muuta tekemistä keksi) aika usein on osallisia alkoholismiin.

Upea ilma…lähden sienimetsälle!

^cKiitos hyvistä kommenteista, MM, MM ja andante. Ja kiva nähdä että Andantekin yhä mukana. Alles ist Gut? :slight_smile:

Elämäntavoissa on tosiaan hyvä olla tietynlaista säännöllisyyttä, mutta myös epävarmuutta on hyvä osata sietää.
Työpaikan kahvihuonekeskusteluissakin usein totesin, että perheettömälle tulevaisuuden epävarmuuden sietäminen on helpompaa, kun ei ole elätettävänä muita kuin itsensä. Pieni epävarmuus voi tuntua jopa jännittävältä.
Luottamus elämään on kuitenkin sen verran vahva, ettei ainakaan vielä tunnu aihetta murheeseen tai huoleen.

Tietyt rutiinit on hyvä työttömänäkin olla. Käyn esimerkiksi kuntosalilla melko samoihin aikoihin iltaisin: en joka ilta mutta ainakin 2 - 3 kertaa viikossa. Muina iltoina on jotain muuta päihteetöntä ohjelmaa, Menen nukkumaan joka ilta viimeistään klo 23 ja herään klo 8 mennessä.

Kyllä Kun pohdin edellisissä viesteissäni vakituisen työpaikan hyviä puolia, niin unohdin kokonaan yhden monien arvostaman seikan, joka on ylenemismahdollisuus. :bulb: En tiedä onko kuvaavaa minulle ettei moinen seikka tullut edes mieleen heti. En ehkä olekaan kovin kunnianhimoinen sillä tavalla.

Yksi mahdollisuus olisi vielä hakeutua opiskelemaankin, wanhoilla päivillä. Syksyn yhteishaku meni jo, mutta keväällä onkin enemmän valikoimaa. Paria vuotta pitempiä opintoja ei enää huvita, viitsi tai edes jaksa ottaa, mutta jonkun tutkinnon parissa vuodessa vielä ehtisi, jos nyt mihinkään edes pääsisi. Ja sitten tehdä tarpeeksi töitä vielä sen jälkeenkin. Lasolarskalla oli aina omaperäisiä näkemyksiä akateemisista opinnoista. Missähän Arska luuraa.

:bulb: :exclamation: Ai niin, olen minä jo laittanut kolme työhakemusta, joista ensimmäinen poiki jo työhaastattelun. Se oli jo männä viikolla. Huomenna kuulemma ilmoittelevat valinnasta.
Odotan jokseenkin ristiriitaisin tuntein. Olisi kai se ylpeilyn paikka, jos duunia saisi heti ensimmäisellä viskaamallaan hakemuksella, parin viikon työttömyyden jälkeen, mutta kun kollegoja ja entisiä koulukavereitakin on ollut pidempään työttömänä, niin soisi paikan jollekin joka sitä tosisaan kaipaa ja joka ollut pitempään työttömänä ja ehkä lapsia elätettävänä.

PS. Jostain syystä Rethen78:n viesti toi mieleeni tämän hauskan jutun viime vuodelta, vaikkei ihan tämän kaltaisiiin sananvalintoihin vielä lähdetäkään. : )
blogit.image.fi/avemaria/vihaviestikilpailu/

Guten Morgen, porukat - alles in Ordnung! Vastaan metsänreunaan ja Vadelmamunkille siten, että juuri epävarmuuden hyväksyminen raittiinakin on erittäin oleellista epävakaan vakauden saavuttamiseksi. Tässä sovellan tyynäriä sekä omaa allekirjoitustani. On hyvä tajuta, että kaikkiin asioihin ei voi aina välittömästi vaikuttaa. Olivat ne kuinka häiritseviä tahansa.
Mielestäni on myös tärkeää oppia pitämään asiota erillään. Varsinkin alkuvaiheessa olin taipuvainen etsimään syitä vastoinkäymisilleni vuosikausien ryypiskelystä. Unohtaen, että omat entiset töppäilyni olivat vain omiani eivätkä ne kovinkaan paljoa kiinnostaneet ulkopuolisia vaikka näin kuvittelinkin. Viiva menneiden alle eikä liikaa mainostusta omista uroteoista. Palstan teemaan liittyen tarkoittaa pidättyväistä tiedotuspolitiikkaa potentiaalisten työnantajien suhteen. Vähemmän on enemmän.
Vadelmamunkki, mainitsit tärkeän pointin viitatessasi ylenemis- ja kehittymismahdollisuuksiin työpaikkaa arvioitaessa. Itse tein muutaman kerran sen virheen, että hakeuduin töihin joiden tiesin alusta lähtien olevan takkuisia. Luottaen, uskoen ja toivoen, että pääsisin joko vaihtamaan talon sisällä tai “ylenemään” mielenkiintoisimpiin hommiin. En päässyt joten olisi ollut viisaampaa etsiä homma joka kiinnostaa alusta lähtien - siinä kun saattaa mennä muutama vuosi tai vuosikymmenkin!
Toinen tärkeä asia on halu itsensä kehittämiseen tavalla tai toisella. Tapasin siinä joskus aikaisemmin mainitsemassani narkomaanien ja alkoholistien sekaryhmässä jossa kävin muutama vuosi sitten, henkilöitä jotka olivat menettäneet aineiden takia tärkeän jakson elämästään. Sen jakson nimittäin jolloin useimmat luovat opinnoilla tai koulutuksellaan pohjan tulevalle elämälleen. Muutama lähes nelikymppinenkin joukossa. Silti vielä potkua yrittää uutta alkua uusien ammattien avulla. Usein hoitoalaan liittyviä - näistä kun on täälläkin pulaa. Hatunnosto näille!
Tällaisia aamumietteitä kahvin ja röökin parissa. Kiitokset lämpimistä sanoistanne MM ja VM! Olenhan minä säännöllisesti lukijana ja jos joku hyvä aihe tulee käsittelyyn, kommentoin ainakin niin kauan kunnes kapineestani loppuu tai hiipuu bittikapasiteetti! :laughing:

Tuossa ketjua lueskellessa mieleni poimi muutaman sanasen eri kommenteista: Vakaa, epävakaa, elintavat, säännöllisyys.

Itse ajattelen ja toimimin niin, että uni-ravinto-liikunta akselilla rytmittyy peruselämä, joka toimii, niin vapaalla kuin toimessakin. Tuohon peruselämään sitten sisältyy niitä arjen aktiviteetteja, työ, opiskelu, harrastukset ja kaikki muu toiminta, siten, että peruspilarit eivät kovin horjuisi. Tästä minulla syntyy peruselämän vakaus. Toisaalta se saattaa näyttää joistakin myös epävakaalta, koska vuorokausikelloni ei nyt kuljekaan sen kaheksasta neljään kaavan mukaan. Kaheksasta neljään onkin muodostunut pitkälle kulttuurievoluution tuloksena, mutta nykypäivän netti-/etä-/kellottomuusaikakaudella sekn asia on muuttumassa nopeasti. Jos asioi yöaikaan vaikka kelan/verohallinnon palveluissa, niin se saattaa jonkun mielestä olla hyvin epävakaa vuorokausirytmitys, koska päivällähän tällaiset viralliset asiat on ruukattu hoitaa. No eipä nuo konttoritkaan enää tahdo olla auki, kun silloin tällöin pari tuntia :slight_smile:

Eli pointtini on se, että se ei tuo epävakautta, vaikka vakaa vuorokausirytmi alkaa säännöllisesti klo: 13.00, joka sisältää terveelliset elintavat :slight_smile:

Vastaan ylläolevan kirjoituksesi viimeiseen lauseeseesi, Lumikulkuri, koska uskallan olla tästä eri mieltä. Omakohtaisesti onnistuin ajamaan itseni ns. normaalista yhteiskunnasta lahjakkaasti ulos nelivuotisen 12- tuntisen yö- ja vuorotyön ansiosta. Olin yhdessä elämäni vaiheessa päätynyt vartiointiliikkeen työntekijäksi jolla oli todella mielenkiintoinen työ- ja elämänrytmi. Omasta toiveestani tein käytännössä pelkästään yövuoroja koska pystyin tuolloin ottamaan vartiointikohteisiin ison koirani mukaan. Elämää koiran tarpeitten mukaan! Suoritus sinänsä, mutta tulihan nähtyä. Eli en minä pelkästään akateemisissa hommissa ole ollut - korkeasta koulutuksestani huolimatta. Jokainen työ on mielestäni hyvä jos sen kanssa vain pääsee sinuiksi. Nykyään eläkeläisenä pystyn valitsemaan mitä teen ja mitä en. Toki haluankin vielä ottaa haasteita ja tehtäviä vastaan, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Hinnalla en tarkoita palkkaa koska viimeiset vuodet ovat kuluneet vapaaehtoistöitten parissa ja tälläkin hetkellä pohdin yhdessä Saksan suomalaisten seurakuntien vastaavien kanssa voisinko laajentaa aloittamaani vertaistukitoimintaa. Tai tehdä jotain muuta yhteishyödyllistä. :smiley:

Juoppo pitää usein työpaikasta kiinni tiukasti. Se kun mahdollistaa juopottelevan elämäntavan, siihen menee rahaa. Samalla se tavallaan antaa oikeutuksen juomiseen, minähän hoidan työni…

Aika pitkälle tietysti työ myös pitää juonisen kurissa. Säännöllisessä työssä ei keetakaikkiaan voi olla joka päivä aamusta iltaan kännissä. Juomaan ehtii vain iltaisin ja viikonloppuisin.

Mutta, jos ei ole tottunut siihen että välillä kaikki muuttuu, ollaan tyhjän päällä, voi vaikkapa työttömäksi joutuminen saada aikaan tunteen että antaapa mennä vaan, eihän tälle mitään voi eikä ole väliä.

Andante: Jäi edellisessä viestissä kirjoittamatta, että nämäkin asiat ovat hyvin yksilöllisiä ja kirjoitukseni viittaa lähinnä omiin kokemuksiini.