Mun oli nyt ihan pakko aloittaa tämä mun raittiuden päiväkirja kun olen lukenut fantastisia juttuja ja päättänyt itse lopettaa läträämisen kokonaan kolmatta kertaa tosissani. Mä kerkesin olla maaliskuun keskivaiheilta vappuaattoon täysin selvinpäin ja se tuntui ihan uskomattoman hyvältä. Jotenkin se vappu sitten vei jalat alta ja siinä sitä taas oltiin.
Olen käynyt AA-kerhoissa muutaman kerran mutta nyt en ole kehdannut naamaani siellä näyttää sen retkahtamisen vuoksi enkä tiedä ovatko ne kerhot mun juttuni. Nyt kun tästä viimekertaisesta horkasta joka jatkuu vieläkin on suht selvitty tuntuu että sitä “jälkipyykkiä” juomisen jälkeen on kohtuuttoman paljon siihen hyötyyn nähden joka ikinen kerta. Rahat loppu, jääkaapissa pelkkä valo, perus darra-angsti höystettynä valveunilla ja näillä perus-refloilla. Tulipa kunnolla p**seiltyä vielä viime perjantaina 6.6 kun mulla oli eräs tärkeä tapaaminen mun A-klinikan työntekijän ja mun koulun edustajan kanssa josta siis olen tällä hetkellä ollut keskeytyksellä 3kk. Ja sinne pamahdin pokkana 3 promillen humalassa… Mullakin ilmeisesti tuo kolmosen kirous kun aina tahtoo 3kk sisällä jotenkin pää ratketa liitoksistaan ja minä sen mukana.
Se tapaaminen peruuntui mutta hän soitti mulle juuri ja kysyi josko voitaisiin kaksistaan kuitenkin huomenna nähdä. Yritin kysyä vähän että minkäluonteisesta tapaamisesta on kyse, koska erottaminen saattaa viime perjantain jälkeen olla hyvinkin käsillä huomenna ja pelottaa ja kaduttaa ja itkettää kokoajan. En saanut siihen kuitenkaan selvää vastausta. Mulla on semmoinen olo että jos mulla ei ole tuota tulevaisuutta koulussa niin multa viedään ihan kaikki ja motivaatio raitistumiseen laskee reilusti. Vaikka tietty olen sen itse juomisellani aiheuttanut. Tältä siis ainakin tuntuu.
Mutta olen “korttini” pelannut ja se asia ei tavallaan mun käsissäni enää sieltä koulun puolelta vaikka raittiudestani olen toki vastuussa itse ja kaipaan sitä mieletöntä henkistä ja fyysistä terveydentilaa mikä silloin oli. Se retkahtaminen kävi vaan niin salamannopeasti että hyvä että tiedän mikä iski. Olen silti päättänyt jatkaa raittiuttani koska ei tästä tule yhtään mitään näin. Näitä teidän tarinoitanne ja vinkkejä on ollut mahtavaa lukea! Niin paljon hyviä asioita mutta jotka tuntuu niin kovin etäisiltä kun aivot lyö tyhjää ja huominen pelottaa.
Onko kellään miten tässä nyt voisi toimia kun en tiedä miten päin olisi. Ei taida nukkumisesta tulla tänäkään yönä yhtään mitään.
Tervetuloa mukaan, Patchouli. Hankalaa sanoa mitään “oikeata” tohon tapaamisen kusemiseen taustoja tuntematta. Sulla siis on kuitenkin jonkinlainen ulkopuolinen raittiuden tarkkailu A-klinikan taholta päällä? Lienee jonkinlainen ehto johonkin? Ottaisin mahdollisiman nopeasti yhteyttä heihin ja ainakin ilmottaisin tapahtuneesta jos eivät jo tiedä. Mielestäni parhaiten selviät tilantesta jos pystyt vetoamaan alkoholismiisi. Ainoastaan oletukseni, en tiedä Suomen systeemistä enkä sinun kokonaistilanteestasi tarpeeksi pystyäkseni “neuvomaan” millään lailla. Pidän peukkuja ja toivon voimia jatkoon- sama mitä huomenna tapahtuu.
Kiitos vastauksesta Andante! Välillä paras apu on että joku kuuntelee ja mulla kun täällä pk-seudulla ole kuin muutama ihminen ja tämä A-klinikan työntekijä. Muuten olen ypöyksin. Helpotti jo se että sain tän ulos tänne kun olen kaksi päivää nyt kurkkinut täällä mutta en ole tärinältäni pystynyt kirjoittamaan, eikä se mielialakaan ole ollut se parhain. Se, että pääsen keskeytykseltä takaisin opintoihin vaatii multa pidemmän ajan raittiutta. Raittiuden määrää ei ole missään kohtaa määritelty tosin. Tiedä sitten miten A-klinikka sitä valvoo, kun kerran viikossa nähdään. Huumeiden kanssa en ole pelannut ikinä. Kun pyrin kerran viikossa tätä mun työntekijää tapaamaan.
Se mun koulutusala on vaan SORA-lain alainen joka on ammattioppilaitoksissa ja ammattikorkeessa uusi laki. Typistettynä yhteen lauseeseen: “Jos opiskelija toiminnallaan näyttää että ei ole pätevä työskentelemään opiskelemassaan ammattissa, voidaan hänen opiskeluoikeus peruuttaa”. Koskee lähinnä sosiaali- ja terveysalaa ja autoalan tutkintoa.
Musta tuntuu nyt ihan hyvälle olla keskeytyksellä kun saan keskittyä näihin mun omiin haasteisiin. Hain sinne opistoon yli 2 vuotta ja sitten pääsin.
Hoitoonohjaus on tavallaan “ulkoistettu” sinne A-klinikalle ja pidetään sellaisia verkostopalavereita ja niissä keskustellaan yleensä senhetkisestä tilanteesta, mutta ei hoidon sisällöistä. Vaikea sanoa sitten miten he tuota lakia tulkitsevat.
Kiitos tsempeistä ja pyrin sitä raittiutta kaikin puolin jatkamaan vaikka huomenna kävisikin huonosti. Niin kauan kun on elämää on toivoa.
Tämä paikka on hyvä tapa purkaa pahaa oloa. Kukaan ei tuomitse sinua ja monilla on samantyyppisiä kokemuksia kuin sinulla.
Mulla ei oo muuta neuvoa kun jatkaa raitistelua vaikka miten paha olo olisi. Kirjoita ihmeessä lisää itsestäsi, kokemuksistasi ja tunteistasi. Lue muiden juttuja täällä, mene sinne AA:han, mene takaisin sinne A-klinikalle… Kukaan alkoholisti tai alan asiantuntija ei sua tuomitse. Retkahduksia sattuu, mutta on vaan jatkettava eteenpäin.
Youtubesta jotain rentoutusjuttua kuunnellen unta tuomaan. youtube.com/watch?v=lasWefVUCsI (itteeni auttanut yksin ollessani nukahtamiseen kun ne mulla vangitsee pahat ajatukset pois ja muut kun vaan keskittyy tuohon sateeseen…)
Paljon voimia sulle ja asiat toivon mukaan järjestyy kun pitää sen korkin kiinni…
OK, kiitti selvennyksistä. Jonkinlaisen kuvan sain ja jotain jäi auki. Palaisin tähän mieluummin sen jälkeen kun saat itse selvyyttä huomisesta.
Sen verran omasta kokemuksestani, että vasta täkäläisen päihdeneuvonnan avulla sain oikean otteen raittiuteen. Mulla tämä kontakti on toiminut vapaaehtoispohjalla jo melkein 7 vuotta joista 6 raittiina. Melkein… Kolme vuotta sitten tapahtuneen retkahduksen kuittaan opetuksena. Kaunistelematta, mutta myöskään kauhistelematta.
Koetko kontaktisi tarpeettomana tai jopa ahdistavana kontrollina? Vähän sellaista tuli tekstistäsi mulle läpi - voin olla väärässäkin. Mutta: Älä rasita itseäsi tänään näillä, meillä kaikillahan on aikaa ja sitä tulee koko ajan lisää. Ja korttejakin on maailmassa ihan tarpeeksi uusiin pelikuvioihin!
Vuosien mittaan olen nähnyt monen juomaan lähteneen alkoholistin palaavan ryhmäänsä ja saavan sieltä raittiuden. En tiedä yhtään syytä, mikä estäisi sinunkaan raitistumistasi. AA:n menetelmässä on sama rakenne kuin muissakin töissä: siihen sisältyy uuden oppiminen. Uutta oppii vain työstämällä ja sillä asenteella, että kaikki ei vain ole aina ja joka kerta mieluisaa ja huippua. Ei palavereissa käyntikään.
Olet onnekas, kun täällä pääkaupunkiseudulla voit käydä palavereissa vaikka joka päivä, jos oppitunnit tai luennot eivät ole esteenä. Opiskelijalle raitis päivä on hyvä sijoitus tulevaisuuteen. Suosittelen, että käyt säännöllisesti jossain ryhmässä ja mahdollisuuksien mukaan muissa. Pidä kännykässäsi raittiiden alkoholistien puhelinnumeroita. Heille voit soittaa vaikeina hetkinä ja myös kertoaksesi iloisista asioista. Yksi ilon ja kiitoksen aihe alkoholistille on raitis päivä.
Tuo lause jäi fiksusta pohdinnastasi nyt päällimmäisenä mieleeni.
Noinhan se tahtoo mennä.
Tavoite on usein niin pinnalla, että se jättää tämän päivän -ja ehkä elämisenkin- kokonaan varjoonsa.
Tuntuu siltä jos just tämän tavoitteen saavutan niin olen jotain, jos en, en ole yhtään mitään, vain epäonnistunut ja kaikki on menetetty.
Ja kuitenkin, elämässä on aina paljon vaihtoehtoja. Ei tietenkään ole realistista edes yrittää etsiä itselleen sellaista elämänasennetta että aina vaan hymyilyttäisi vaikka kuinka päin persettä menisi… mutta kannattaa muistaa että mahdollisuuksia on aina, ja toisinaan huomaa että olipas hyvä että näin kävi, alkuperäisen tavoitteen onnistuessa olisikin tämä ihan hyvä juttu jäänyt tulematta.
Ei elämä ole putki, mahdollisia tulevaisuuksia on miljoonia, miljardeja, ehkäpä äärettömästi, jos ihan tarkkoja ollaan. Ja monet niistä tulevaisuuksista ovat mukavia.
Anna niille mahdollisuus!
Ja ehkäpä aina ja kaikkea ei kannatakaan punnita tulevaisuuden näkökulmasta, tämäkin päivä on elämää ja ehkä tästä päivästä evääksi jäävä myönteinen kuva mukavasta päivästä on paikassaan arvokas. Se voi jonain toisena vaikeana päivänä olla se voimavara joka tarvitaan sen uskomiseen että voimat sittenkin riittävät?
Niin joo, sen taas huomasin että patenttilääkkeenä täällä tarjotaan kaikkeen AA:han liittymistä ja siellä pysymistä, olipa se sitten kokeiltu ja epäonnistunut tai ei.
Siihen ehkä tottuu. Joko sitten uskoo että niin tässä vaan on tehtävä, parani siellä tai ei, tai sitten pääsee siitä yli ja huomaa että muitakin, ehkä itsellä paremmin toimiviakin elämäntapoja on.
Toivottavasti tästä tulee kuitenkin sinullekin mukava päivä!
Olin varautunut pahimpaan tänäisessä palaverissa, mutta jostain syystä mut armahdettiin eikä erotuksesta puhuttu kun ohimennen että oli mun onni että olen keskeytyksellä, koska jos tuo olisi opiskelijana sattunut olisi asia paljon vakavampi. Mutta on mulla sen verran selkärankaa etten opistoon mene päihtyneenä. Joka tapauksessa keskeytystä jatkettiin ja yhteistuumin oltiin sitä mieltä että kyse on sairaudesta eikä vain luonteen heikkoudesta. Ja mikäli ihminen on sairas, ei heti ensin puhuta erottamisesta vaan sairaslomasta. Sillä mä periaatteessa nyt olenkin. Mutta mikäli tällaista tapahtuu opiskelujen jatkumisen jälkeen (enää vuosi jäljellä) niin se on sitten kertalaakista kuulemma. Ja sitä meistä ei halua kukaan. Mietin jo uusia uravalintoja bussissa matkalla sinne, mutta tämähän päättyi nyt paremmin kun hyvin ja voin täysillä keskittyä olemaan raittiina ja kasvamaan ihmisenä.
En kuitenkaan halua unohtaa sitä morkkista ja hirveitä vierotusoireita jotka nyt tästä viimekeikasta sain kärsiä.
Tänään sain paljon asioita hoidettua kun en hajonnutkaan palasiksi. Sain ihan uutta tarmoa. Raitis päivä numero 3 ja siitä on hyvä jatkaa päivä kerrallaan! Edes se, että jääkaapissa on vaan se valo ei haittaa nyt. Teoilla on seuraukset ja vastuu niistä on kannettava.
Kuulostaapa hyvältä! Asioilla on tapana järjestyä aina johonkin suuntaan. Pääasia, että pysyt keskusteluväleissä niitten kanssa joilla on mahdollisuus vaikuttaa elämääsi. Näyttää toimivan.
Ihan toinen juttu. Mainitsit pelkän valon jääkaapissa. Asiasi voisivat olla niinkin, ettei edes noita olisi. Sähköt katkaistu tai ei edes toimivaa jääkaappia huushollissa. Omakohtaisesti koettu, pöh!
Eipäs kuitenkaan aleta taas maalailemaan worst-case-skenaarioita. Niitä tulee jos tulee, mutta turha kantaa huomisen murheita tänään.
Hyvää alkotonta pikkulauantaita sinulle ja katsellaan.
Tervetuloa palstalle! Itsekin retkahdin pitkähkön pätkän jälkeen viime viikonloppuna, ja keräilyä tuntuu olevan monella tasolla. Mutta uutta peliin vaan. It’s not how many times we stumble, but how many times we stand up again, vai miten se meni. Viikon päästä on olo jo ihan erilainen, kunhan jättää sen ekan huikan ottamatta.
Hyvä kuva Arkkitehti! Harmi tietty että retkahdit Grip mutta aivan oikea asenne! Tsemppiä. Mulle tuli mieleen tosta kans yks heitto Frank A. Clarkilta joka kuuluu että: “If you find a path with no obstacles, it probably doesn’t lead anywhere.”
Mulla on jotenkin ehkä ihan iisiä ainakin viimeksi jättää se eka huikka siinä alkumetreillä ottamatta mutta auta armias kun tulee jotkut yleisesti juhlistetut juhlapäivät: Juhannukset, vaput ja mun lemppari uusivuosi niin sillon kyllä hammaslääkäri olis kauhuissaan siitä hampaiden kiristelystä. Joka kuukauden kohdalla käy samoin, kun haluaisi “juhlistaa” sitä raittiutta jotenkin. Aika paradoksaali idea juhlistaa raittiutta juomalla , mutta ovela on viinapiru.
Mutta ei sekään ole musta oikein noina kaikkina kinkeripäivinä että istuu komerossa ja möksöttää sitten sen päivän. Koska eihän niitä päiviä voi “pakoilla” ja sitä kateuden tunnetta miksi muut voit ottaa mutta mä en. Mutta jos keksisi jotain muuta mielekästä tekemistä niin ehkä sitten. Mä en vaan vielä tähän päivään ole keksinyt mitään joka täyttäisi sen tyhjiön minkä alkoholinjuonnin lopettaminen mulle jättää. Tai siis voin mä tietty ottaa mutta sitten siitä lähtee alamäki enkä halua sitä. Ja kun antaa luvan sille ensimmäiselle ryypylle (joka muuten maistuu aina pahalle tauon jälkeen ainakin mun mielestä) niin se lupa on aina helpompi antaa uudestaan. Ja siitä kestää taas sitten määrä X aikaa että haluaa/pystyy tekemään sen lopettamispäätöksen.
Pahoittelen jos vähän sekavaa tekstiä, mutta pistän sen unettomuuden piikkiin. Se on mulla aina tosi pahaa (2-3 päivää nukkumatta yhtään. Siinä rupee kuuppa sekoomaan jo) dokailujen jälkeen ja muutenkin kroonista, johon monien muiden syiden vuoksi sitä brenkkua join. Kesäaika, valo ja kuumuus ei auta asiaa yhtään. Mulla laski tämän päivän hyvä fiilis kun lehmän häntä ihan yht’äkkiä ja suoraan sanoen kaikki v***ttaa niin ettei henkeä meinaa saada ja kaikki äänet kuulostaa järkyttävän kovalta. Yleensä tuulettimestakin alkaa kuulua semmoista vaimeeta laulua just “näihin” aikoihin kun ei ole pystynyt lepäämään. Luulen että se on just ne katkonaiset ja rauhattomat yöunet ja kuumuus ja tää neljättä päivää kestänyt järkyttävä päänsärky.
No joka tapauksessa. Ehkä huomenna on päivä parempi. Pulloon en ainakaan koske ja se on jämpti
Eikä?! Mä en ikinä muista oikeen millon se on. Enpä ole kerennyt miettiä mutta tarvitseeko sitä ihan vielä niin pitkälle suunnitella? Ainakin olis sinne kaappiin hyvä saada jotain muuta kun se valo koska kaupat on sitten kiinni. Musta on tosi surullista viettää juhannusta yksin mutta voihan sitä aina A-kiltaan mennä aikaa viettämään. Tai sitten laitan laput silmille ja ahdan Orange Is The New Blackin toisen tuotantokauden Netflixistä. Päihteettömänä aion kuitenkin sen viettää. Pysyn tod.näk himassa kun viimeisin asia mitä haluan olis törmätä humalaisiin ihmisiin. 10pv ei ihan vielä ole mulle se optimaalinen aika raittiutta että niitä jaksaisin katsoa ilman että valtimot räjähtää verenpaineen äkillisestä noususta!
Onko teillä suunnitelmia? Jos vaikka tulisi jotain ideoita mitä vois myös tehdä? =)
Orange is the new black on ihan huippusarja! Itekin oon zoomaillut sitä tässä viime päivät kun retkahdusta edelsi flunssa, joka äityi sitten ihan överisairasteluksi, eikä ole pystynyt juuri muuta kuin sohvalla makaamaan. Mä lähden varmaan juhannuksena fillarireissulle seurassa, jossa ihmiset kyllä varmaan juovat illemmalla mutteivät humalahakuisesti. Tai en ole ainakaan koskaan näin nähnyt tapahtuvan
No toi sarja on hyvä. Tuli katottua naisen kaa toi kakkoskausi hiljattain. Sillä se Juhannus joo menee hutinalla… Siinä meni kai kolme-neljä päivää… Rattosasti. Tosi koukuttava ja on siellä muitakin sarjoja kanssa.
…
Joo komppailen Mies Metsänreunasta(joka auttoi minua myös!) ja toi Arkkitehdin kuva oli hyvä.
…
Aika hyvä kirjoitus. Pitäis vaan unelmoida, keksiä päämäärä ja yrittää saavuttaa se. Niitä on mahdollisuuksia on miljardeja varmaan - samaa mieltä. Helppo jäädä surkuttelemaan kohtaloaan vaan voi vaan jatkaa uusia seikkailuja. Jostain luin, että sekin on jonkinlainen ratkaisu, että mä en pysty tähän. Mutta jokaiseen ongelmaan/kysymykseen löytyy ratkaisu kun sitä tarpeeksi etsii. (Kirja on tie menestykseen - mitä en oo kokonaan lukenut). Joskus vuonna 0 luin sitä ja nyt on vuosi 14. Varmaan sekin lukea. En tiedä. Joku pro-aktiivisuuden idea… En minä tiedä…
Vähän kai samaa ideaa kun tuo Arkkitehdin kuva. Ratkaisu vaikka ristisanatehtävään on joko luovuttaa sen ratkaisu - mikä on ratkaisu sekin. Mutta jos haluaa löytää sen todellisen ratkaisun niin sekin on olemassa. Kaikki on mahdollista jos yrittää tarpeeksi, niin kuin tämä raitistuminen…
Auttoi joskus tsemppaamaan omissa opinnoissa kun joskus mietin, että mä en taida pystyä tähän. Sitten kun kirjassa sanottiin, että sekin on yksi ratkaisu jättää homma siihen, niin aattelin, että niinhän se on. Jokaiseen ratkaisuun on vastaus kun sitä etsii niin sen löytää… Jaksoin olla luovuttamatta kun uskoin, että kaikkeen löytyy ratkaisu kun tekee kovasti töitä.
Täytyy vaikka ton “selvästi juovuksissa”-kirjan jälkeen lukea ko. kirja uudestaan.
Toisaalta elämä ei ole mikään putki, että sitä pitäisi suorittaa. Toisaalta elämä pitää elää ja raittiina. Niin minä ainakin kokeilen. Puolisen vuotta tuntui hyvältä. Sen yli yritän… Se on mun tavoite - siis olla raitis. Ratkaisun etsiminen on mun omissa käsissä. Tai sitten voin nostaa kädet pystyyn ja sanoa, että ei siihen oo mitään ratkaisua…
Itsensä psyykkaus-kirja se on niin kai sen takia sen lopetin kesken… Semmonen tsemppikirja se oli, että verenpaine nousi ja taistelutahto… heh
…
Kuulostanko mä joltain ihan pimahtaneelta; mitä yritän selittää??
Jos tästä kirjoituksesta sulle tai kelle tahansa oli apua niin hyvä. Tsemppiä vaan kaikille!
ps. luonnontieteitä oon opiskellu joskus ankarasti - vaikka siitäkin filosofian maisteriksikin olisikin päässyt, niin en kai mä mikää vitun filosofi oo. Pienestä jäi kiinni kun masis ja alkoholismi pilasi kaiken… No juomamaisteriksi kuitenkin valmistuin… Nyt täytyy kai siitä väitellä tohtorisuus siitä, että pääsee viinan kiroista eroon. En tiedä. Täällä muutkin juomamaisteriksi valmistuneet niin pitää saavuttaa viinatieteissä suurin mahdollinen taso eli täysiraittius(juomatohtori). Saa sen miekan millä voi tappaa sen viina pirun sitten…
no joo… Innostuin kirjoittamaan korkealentoisesti, mutta toivottavasti auttoi? Vai en tiedä…
pps. Vituttaa olla ihan nollapisteessä kun on 32v ja on ihan pallo hukassa. Pääkään ei toimi kun saanut miljoonia blackoutteja… Irwinikin taisi laulaa jotenkin näin:
"Niin paljon on nähty ja koettu, jos kaiken vain muistaisi.
Ja ihmehän sellainen olisi, jos hihna ei luistaisi.
Kun päästänsä hieman on pehminnyt, voi herjoja heitellä.
Eikä tarvitse turhaan tyhmyyttään toisilta peitellä. "
Mä varmaan auttelen stadin keskustassa housuunsa pissineitä pissiksiä yöjunalla kotio
Fillaroinnista tuli mieleen että aattelin ostaa jonkun hyvän työmatkafillarin tohon stadin keskustaan. Hyviä vinkkejä käytetyistä? Tartteis 7 vaihdetta, jalkajarrut, maastokrossarityylisen, leveet renkaat ja mielellään maastopukuun sopiva väritys. Hintaa tietty sitten vaan sen verran ettei varkaustapaus jää harmittaan.
Olen tässä miettinyt paljon asioita ja yhdestä tunteesta olen huolissani eritoten joka aika suoraan liittyy alkoholinkäyttööni. Se on nimittäin pelko ja turvattomuuden tunne. Jostain syystä mulla on hyvin turvaton olo mun omassa kodissani ja välillä illat on aivan tuskaa olla ypöyksin täällä kun ilta pimenee. Se voi ehkä johtua siitä, että olen kokenut hyvin pelottavia yliluonnollisia tapahtumia muutamaan otteeseen ja uskon ettei me olla tässä maailmassa yksin. Ihminenhän näkee vain tietyt aallonpituudet ja kuulee äänet tietyiltä taajuuksilta. Tämänkin vuoksi mulla on kisuli (ja sen takia koska kissat on vaan muutenkin niin ihania ja suloisia diivoja ). Kissathan tunnetusti näkevät aaveita ja kun mun kisu käpertyy viereen nukkumaan ja vaikuttaa rauhalliselta niin minäkin pystyn silloin sulkemaan pois sen pelon että huoneessa olisi henkiolentoja.
Varsinkin nukkuminen ja nukkumaan meneminen nostaa karvat pystyyn eritoten. En sinänsä pelkää pimeää, mutta en kyllä pysty olemaan pimeässä koska silloin en pysty pakenemaan tai puolustautumaan mikäli mun tarvitsisi (Joku murtautuisi ovesta sisään tai jotain paranormaalia tapahtuisi) koska en näe mitään. Ja valoisassa taas en pysty nukkumaan helposti. Viimeaikoina varsinkin uutisoinnit Venäjästä ja Suomen NATO-jäsenyydestä on aiheuttanut monia unettomia öitä. Pelkään että sodan uhka on todellinen! Olen usein nähnyt unia missä herään kun joku alkaa pommittamaan Suomea. Tässä kohtaa tyyneslause ei hirveästi lohduta. Tämän vuoksi en halua lukea iltalehteä, hesaria tai uutisia koska siellä on hyvin harvoin mitään positiivista. Irtisanomisia, veronkorotuksia, sotaa, kuolemaa, kurjuutta, epäoikeudenmukaisuutta. Sellaisien asioiden aiheuttamat pelot joihin en itse pysty vaikuttamaan on todella kuristavia ja tällaiset asiat alkavat aina iltaisin pyöriä mielessä. Miten toimin jos sota tai tulipalo syttyy, minne piiloudun, mitä jos sairastun johonkin todella vakavaan somaattiseen sairauteen yms. Tänä perjantaina kun tulin kotiin joskus puolenyön jälkeen mut valtasi semmoinen outo pelon tunne jota en tietenkään humalassa ole tuntenut ikinä. Piti ottaa muutama juoksuaskel viime metreillä.
Mun on hyvin vaikea tyhjentää mieli ja rentoutua ja sitä kautta saada unen päästä kiinni koska en pysty sivuuttamaan näitä ajatuksia. Ne on mulle todellisia. Mun isäni säikytteli mua hyvin paljon lapsena (varsinkin öisin) ja oli mulle muutenkin epäoikeudenmukainen ja ilkeä koska musta ei tullutkaan sellaista poikaa kun hän olisi halunnut. Mä luulen että uniongelmat juontavat juurensa sieltä. Mutta hyvä musta silti tuli, vaikkakin alkoholisti. Mitä hanakammin yrittää saada nukuttua, sitä varmemmin se ei onnistu. Siksi nukahdankin yleensä vasta aamutuimaan kun kuulen että ihmiset lähtevät töihin ja päivittäisiin askareisiin. Silloin pystyn rentoutumaan edes sen verran että uni tulee. Mutta mun pitäisi päästä siihen yhteiskunnan rytmiin myös mukaan. Mulla ei varsinaisia ahdistuskohtauksia tule kun ehkä muutaman kerran vuodessa ja tästä syystä en haluaisi siihen lääkkeitä syödä, kun muutenkin olen jokseenkin lääkevastainen. Sekin on vain bisnes jossa “potilas” on vain kuluttaja. Riippuen toki tilanteesta.
Humalassa olin aina niin tiedottomassa tilassa, että tuskin olisin huomannut jos joku mun asuntoon olis murtautunut. En pystyisi muutenkaan itseäni puolustamaan kun menen ihan lukkoon ja jähmetyn niille sijoilleni jos tulee joku yllättävä konflikti tai sen uhka. Maailmanlopun ennustuksia itkin monta viikkoa ennen kuin niiden oli määrä tulla ja ajattelin että millään ei ole mitään väliä koska lähtö tulee kuitenkin kohta. Ihmiset koki tän hyvin huvittavana vaikka mä olin aivan kauhuissani.
Tää maailma on todella pelottava paikka olla ja asua, yksin varsinkin. Nyt tuli vähän sekavaa tekstiä, vaikka yritin parhaani jäsennellä ja oikoluin tämänkin viestin moneen otteeseen. Onko kellään vastaavia tuntemuksia ja miten olette onnistuneet elämään niiden kanssa ja/tai voittamaan ne? En saa niitä pelkoja asiallisiin mittasuhteisiin koska en tiedä onko siihen olemassa edes keinoja. Tuollahan tuo ilta alkaa uhkaavasti pimenemään
Maanantaina tulee täyteen ensimmäinen raitis viikko, ja olen siitä tyytyväinen!