Parisuhteessa alkoholistin kanssa

Kotikanava
1

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 15 vuotta ja meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Mieheni alkoholinkäyttö on alusta asti ollut liiallista ja se on ollut usein meidän riitojen syynä. Hän on niin monet kerrat luvannut vähentää, lopettaa tai myöntänyt että homma on mennyt liiallisuuksiin ja että nyt hän ryhdistäytyy. Tätä kestää hetki kunnes ollaan taas samassa tilanteessa.

Hän on tissuttelija, kotona ollessaan hänellä on piilossa pulloja ja tölkkejä milloin missäkin ja löydän niitä tyhjinä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Hän yrittää piilottaa minulta kuinka paljon todellisuudessa juo. Enkä oikeastaan edes tiedä mikä koko totuus lopulta on koska hän on reissutyössä eli yleensä viikot poissa kotoa, viikonloput vain kotona jos aina niitäkään.

Uutenavuonna minun mittani tuli ilmeisesti vihdoin täyteen, tuntuu kuin joku olisi yhtäkkiä sytyttänyt lampun ja näkisin asiat hyvin selkeästi. Mieheni oli juonut itsensä sellaiseen kuntoon ettei pystynyt räjäyttelemään lapsille lupaamiaan rakettejakaan. Minä katsoin kuinka meidän 8-vuotias tyttäremme oli huolissaan isästään joka ei kyennyt edes pukeutumaan pakkaseen asianmukaisesti eikä pysynyt kunnolla edes pystyssä. Siinä kohtaa tajusin hyvin selvästi että tämä ei ole sitä mitä lapsilleni haluan ja että minun vastuuni myös äitinä on pelastaa lapset näkemästä isäänsä siinä kunnossa. Mieleeni tuli myös oma lapsuuteni ja oma alkoholisti-isäni josta äitini onneksi erosi jo minun ollessa alakouluikäinen.

Muutaman päivän kuluttua tuosta tilanteesta keskustelin mieheni kanssa ja sanoin hänelle että nyt hän joko hakee apua alkoholinkäyttöönsä tai sitten minä eroan hänestä ja lapset jäävät minulle. Mieheni lupasi hakea apua.

Apua hän ei kuitenkaan lupauksestaan huolimatta ole hakenut. Syitäkin tuntuu olevan useampikin, milloin työjuttujen vuoksi nyt ei ole sopiva hetki tai milloin hän ei ole vielä ehtinyt asiaan edes kunnolla perehtyä. Hän sanoo olleensa juomatta (olemme nähneet vain yhtenä viikonloppuna tuon uudenvuoden jälkeen) mutta en oikein usko häntä. Ja vaikka hän hetken pystyisikin olla juomatta yhtään, niin se alkaa kohta taas uudelleen. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa.

Olen asettanut itselleni aikarajaksi tämän vuoden. Jos sen loppuun mennessä ei ole tapahtunut edistystä eli mieheni ei ole asiaan hakenut apua niin minä teen sitten omat ratkaisuni ja haen eroa. En usko että mieheni uskoo minun tekevän niin, olemmehan niin monta kertaa aiemminkin asiasta riidelleet ja olen uhannut lähteväni mikäli asiat eivät muutu. Enkä ole kuitenkaan lähtenyt. Tällä kertaa olen kuitenkin täysin tosissani ja vaikka tietysti toivon että mieheni oikeasti hakisi apua koska hän on todella ihana mies ilman tätä alkoholiongelmaa ja minä rakastan häntä, niin en jaksa enää oikein uskoa siihen. Minä en kuitenkaan tällaista elämää enää halua enkä sitä halua myöskään lapsilleni.

Olen alkanut puhua myös avoimemmin tästä asiasta, kertonut ystävilleni ja myös äidilleni mitä meillä oikeasti tapahtuu. Ennen olen peitellyt mieheni juomista ja hävennytkin sitä. Nyt en enää suostu olemaan hiljaa tai peittelemään, eihän hänen tekemisensä ole minun häpeäni.

En tiedä mitä seuraavaksi tekisin, yritän puhua miehelleni tästä asiasta ja tarjota vaihtoehtoja mutta hän ei keskustele aiheesta vaan kääntää puheen aina muualle.

6 tykkäystä
2

Eihän tuo tilanne hyvältä kuulosta. Kannustan miettimään, onko tarpeen antaa vielä aikaa yli 11 kuukautta, vai kannattaisiko toimia nopeammin, jos aitoa edistystä ei tapahdu.

Itse olen raitistuva alkoholisti ja kirjoitan siitä näkökulmasta. Sen voin omasta ja monien muiden puolesta sanoa, että juopon ja pullon väliin on äärimmäisen vaikeaa, jopa mahdotonta päästä.

Piilopullojen löytäminen ja lasten edessä lähes tiedottomana konttaaminen ovat jo todella punaisina vilkkuvia varoitusvaloja.

Annan kuuntelusuosituksena Hanna Tikanderin Selvinpäin-podcastin jakson Mistä tiedän, onko minulla alkoholiongelma? Siinä saa läheinenkin hyvin kiinni, mistä alkoholismissa on kysymys.

Voimia vaikeaan tilanteeseesi.

7 tykkäystä
3

Kiitos vastauksestasi. Saanko kysyä mikä sinulle lopulta oli se hetki kun sitten ymmärsit että alkoholi on ongelma jolle täytyy oikeasti tehdä jotain?

Varmasti jo lyhyemmässä ajassakin tulisi selväksi onko oikeaa edistystä tapahtumassa vai ei mutta koska meillä kuitenkin on yhteiset omaisuudet, lainat ja kaikki muukin niin senkään takia tästä ei yhtäkkiä niin vain mihinkään voi lähteä. Järjestelen tässä omatkin työkuvioni selviksi tämän vuoden aikana.

Kiitos paljon kuuntelusuosituksesta, pistän muistiin ja kuuntelen heti kunhan aika antaa myöden.

4

Alkoholismi on karsea tauti, jonka hallitseminen on käytännössä mahdotonta. Puoliso voi jankuttaa ja haukkua, anella ja jakaa ohjeita, mutta juoppo se vaan juo, koska sille tulee siitä niin pörröinen olo. Sitä olotilaa se yrittää sitten vuosikausia jahdata. Riippuvuus huutaa sitä alkoholia ja se viinan tuska ajaa kaiken edelle.

Mulla oli kans paha riippuvuus, kävin töissä ja puuhasin lasten kanssa, mutta illat oli pyhitetty oluelle. Viimeiset vuodet ennen lopettamista tissuttelin joka ilta.

Se oli kuin joku näkymätön käsi joka talutti sinne olutlaatikolle iltaisin, vaikka oli kuinka päättänyt olla tänään ilman.
Sitten sitä meni se 4-5 tölkkiä joka helvetin ilta ja viikonloppuna tuplat. Suoritin silti arkea 110 lasissa, enkä usko, että kukaan aavisti mitään.

Aloin tekemään erotyötä alkoholista jo vuosia sitten. Addiktio alkoi ärsyttämään, kun kalja pyöri mielessä lounaasta lähtien, eikä siitä tullut enää muuta, kuin sellainen sumuinen pöhnä joka jatkui seuraavana aamuna. Sitä oli krapulassa, odotti seuraavaa ryyppyä tai oli humalassa. Aivan kauhea kierre. Aloin haukkumaan itseäni juopoksi aina, kun kävin laatikolla.

Oman puolison alkoholisoituminen vauhditti myös omaa raitistumisesta. Kun työterveys ilmoitti 1,5v sitten, että peth-arvo huitelee pilvissä ja työt lähtee, jos se ei laske, niin se loppui siihen, kuin seinään. En ole pisaraakaan enää juonut.

Rouva joi itsensä siinä sivussa alkoholistiksi ihan huomaamatta viiniä ja siideriä lipittämällä, eikä ainakaan ääneen tunnusta ongelmaansa. Alkoholismi on sellainen itsensä kieltävä sairaus, se vakuuttaa, että kaikki on hallinnassa ja voin lopettaa koska vaan haluan ja nyt en halua, ehkä huomenna sitten…

Selaa tätä foorumia, lue kirjoja ja kuuntele podcasteja. Kannattaa varoa, ettet uuvuta itseäsi juopon seikkailuja seuratessa. Juopot muuten valehtelee täysin sujuvasti, eikä ilmekään värähdä, se johtuu siitä, että uskovat itsekin omia juttujaan.

Olen omalle puolisolle koettanut puhua alkoholismista, se menee aina tunteisiin ja riita on valmis. Pullon ja käyttäjän väliin ei mahdu, sinne tunkeminen voi olla joskus jopa vaarallista. Kirjassa 2784 päivää on inhorealistinen kuvaus rakkaudesta ja alkoholismista.

Olen aikoinaan seurannut läheltä kaverin alkoholisoitumista ja eroa, joka tuli vuosikausien jälkeen, puolison taholta. Se oli sellaista vuoristorataa jonka seuraaminen oli uuvuttavaa. Mies juo edelleen ja rouva on uusissa naimisissa ja elää normaalissa suhteessa.

Tsemppiä taistelussa vakavaa sairautta vastaan. Ollaan samankaltaisessa tilanteessa, kuten myös miljoonat muut. Olen tämän tutkimusmatkan aikana hoksannut, että kas kehveliä: tämäpä on yleinen sairaus.

4 tykkäystä
5

Alkoholistin, jolla ei ole omaa tahtoa raitistua, on mahdotonta keskustella asiasta aikuismaisesti. Alkoholisti on usein epäkypsä ihminen, jolla ei ole kykyä nähdä tekojensa seurauksia ja kantaa niistä vastuuta. Sisimmässään ja järjellä ajatellen miehesikin ehkä ymmärtää että asialle olisi hyvä tehdä jotakin, siis lopettaa juominen, mutta hän ei pysty käsittelemään asiaa ja katsomaan totuutta silmiin. Siksi on henkisesti helpompaa kääntää puhe muualle.

Kun aprikoit mitä tekisit seuraavaksi, niin suosittelen puhumaan asiasta sinun näkökulmastasi usein ja suorasanaisesti. Olet asettanut juomisen lopettamisen ehdoksi suhteen jatkamiselle, niin mielestäni tätä asiaa kannattaa hieroa päin naamaa säännöllisesti. Voit myös kuvailla hänelle yksityiskohtaisesti millä tavoin hänen juomisensa sinua loukkaa. Voit kertoa, että juominen on myös vahingollista lasten tasapainoiselle kehitykselle. Tämä on valitettava fakta, ei mielipidekysymys, vaikka se alkoholistin mielestä sellainen olisikin.

Muista, että alkoholisti yrittää kaikin keinoin lakaista ongelmia maton alle ja jatkaa juomista niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Sekin on syytä muistaa, että raitistuminen voi viime kädessä tapahtua vain yksilön omasta tahdosta. Toki miehelläsi on nyt paljon pelissä, niin pelko kaiken menettämisestä saattaa toimia hyvänäkin motivaattorina.

Äärimmäisen tärkeää on, että pysyt sanojesi takana. Juopot rakastavat toteutumattomia uhkauksia, koska se tarkoittaa että juominen voi jatkua ilman todellista pelkoa rakenteiden romahtamisesta.

Jos kehitystä ei ala tapahtumaan jo ihan lähiaikoina, niin suosittelen että alat määrätietoisesti tekemään ajatustyötä ja järjestelyjä eron aikaansaamiseksi. Asetit vuoden aikarajan mikä kieltämättä kuulostaa pitkältä, mutta siinä ajassa luultavasti saat asiat pedattua sillä tavalla valmiiksi, että sitten alkaa tapahtumaan nopeasti.

Tässä kohtaa hälytyskellojen pitää soida todella kovaa. Miehesi on vastuuton, eikä selvästikään ymmärrä, että tuollaisten tapahtumien todistaminen on lapselle todella haitallista. Hänellä ei nyt ole panoksena ainoastaan sinä ja yhteinen koti, vaan myös suhde omiin lapsiinsa. Jos omien lasten hyvinvointi ei toimi motivaationa raitistumiselle, niin mikä sitten toimii?

Apua on saatavilla: A-klinikka, työterveyshuolto, oman alueen päihdepalvelut, ihan vaan terveyskeskuksen yleislääkäri, yksityiset lääkäriasemat, AA-kerho… jnejne. Monet myös raitistuvat ilman mitään apuja, jos motivaatio ja kyky itsereflektioon ovat kohdillaan. Jotkut käyttävät antabusta, joskus jopa vuosia. Siitä esim. voisi olla helppo aloittaa, että soittaa terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja pyytää päästä päihdehoitajan juttusille. Siellä sitten katsotaan miten homma voisi edetä.

Niin, ja tietenkin tsemppiä sinulle vaikeaan tilanteeseesi, ja myös iso hatunnosto vastuullisen ratkaisun tekemisestä.

5 tykkäystä
6

Iso kiitos kuuntelusuosituksesta Hanna Tikanderin Selvinpäin-podin jaksosta “Mistä tiedän onko minulla alkoholiongelma” , kuuntelin kyseisen jakson ja se oli erittäin hyvä. Linkkasin tämän myös puolisolle ja pyysin häntäkin kuuntelemaan. Lupasi kuunnella kunhan aikaa liikenee mutta nähtäväksi jää. Aion myös lukea tuon 2784 päivää kunhan se kirjastosta vapautuu.

Olimme kaikki yhdessä viikonloppuna ja mieheni oli koko viikonlopun selvinpäin mikä oli ihanaa vaihtelua! Viikolla myönsi kyllä juoneensa ainakin muutaman kaljan. Meillä oli myös ihan hyvää keskustelua illalla lasten nukkumaanmentyä ja kerroin hänelle että olen oikeasti alkanut tehdä järjestelyjä eron suhteen mikäli hän ei ole halukas apua hakemaan. Hänelle tuntuu olevan vaikeaa myöntää että alkoholismi on sairaus vaan hän on sitä mieltä että kysymys on vain päätöksestä ja hänen pitäisi se päätös pystyä tekemään ja siinä pysymään. Kehotin häntä selailemaan näitä keskustelupalstoja ja lukemaan kirjoituksia muuallakin. Vielä hän ei ainakaan ollut halukas ottamaan yhteyttä esimerkiksi päihdehoitajaan mutta toivon nyt että hän ainakin alkaisi tutkimaan asioita ja kuuntelisi vaikka tuon podcastin jakson.

2 tykkäystä
7

Voi kun mun tekee pahaa sun tilanne marine​:heart:niin tuttu minullekin. Ymmärrän hyvin että et voi suinpäin syöksyä uuteen elämään, kun tosiasia on se, että talous on mietittävä uudelleen, ja suunniteltava mihin rahkeet riittää jne. Vuosi on kuitenkin liian pitkä aika sinun ja lasten kärsiä. Sitten kun asut poissa juopon luota, etkä enää ole näkemässä ja kuulemassa sekoiluja, tajuat, että olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten. Ole nyt vahva ja rohkea, ja ajattele lapsia ja itseäsi! Muuta et näet enää voi pelastaa. Haleja :heart:

2 tykkäystä