Parisuhteen loppumisen syyn merkitys

Me Lopettajat
1

tulipas melkoinen sanahirviö tuosta otsikosta heh…

Minä: Mies 36v. Raittiina 3.5v

Ajattelin laittaa tänne itselle muistutukseksi ja jospa tämä auttaisi muitakin. Loppui parisuhde n. 1v sitten ja erinäisten tapahtumien jälkeen taas on pää jauhanut itsesääliä yms turhaa. Mutta välillä tulee aina näitä ahaa elämyksiäkin kun puhuu muiden kanssa ja mietiskelee välillä yksinkin (mutta yksin mietiskelyä ei paljoa, aina paras soittaa jollekin ennen pitkää).

Suhde oli etäsuhde n 1.5v, useamman kerran nähtiin “livenä” ja ennen eroa vietimme 6vk aikaa yhdessä, muuten lähes kaikki vapaa-ajat meilejä, chattiä, yms. Ei asuttu yhdessä sitä 6vk(tms) pidempään, olin siis hänen luonaan loman ajan, mutta eka kertaa olin avoin ja rehellinen yms, ja niin hänkin vaikutti olevan, ja tuntui parhaalta suhteelta siihen saakka elämässä. Minusta kaikki meni hyvin ja niin nainenkin sanoi. 1kk loman jälkeen hän halusi erota, ei puhua mistään, niin ja siis sanoi hän että ei ole valmis suhteeseen, haluaa olla yksin ainakin muutaman vuoden ja selvitellä asioita. Kuulosti järkevältä ja uskoin sen ainakin silloin. Sitten mistä tämä kaikki viha,mustasukkaisuus yms alkoi on kun hän pari pv sitten lähetti viestin että asuu toisen miehen kanssa ja hyvin menee. Alkukesästä nyt oltiin vielä jossakin yhteyksissä jolloin lopetettiin kaikki yhteydenpito, mikä oli aivan oikein, silloin hänellä oli vielä paljon ongelmia yms, eli siis aika nopeaa on sitten asiat selvitetty ja muutettu yhteen jonkun toisen kanssa. Mutta noh, millään tällä ei ole väliä, ja minun nyt on turha siihen ajatteluun enää käyttää energiaa.

Eli siis miksi on niin tärkeää tietää miksi parisuhde loppui?

Ahaa elämys #1: Ei sillä ole mitään väliä miksi se suhde loppui. Olin rehellinen, avoin ja oma itseni. Hän halusi erota jostakin syystä eikä kertoa minulle mitään. Ainoa mitä voin tehdä, sitten joku päivä jos olen taas suhteessa, on että olen jälleen rehellinen, avoin ja oma itseni. Suhde joko onnistuu tai ei, mutta minä olen tehnyt parhaani.

Ahaa elämys #2: Tuossa vasta äskettäin tajusin että ilmeisesti se minulle on/oli niin tärkeää tietää se syy, koska “pelkään pahinta”. Negatiivista ajattelua. Eli siis tällä negatiivisella ajattelulla senhän täytyi olla niin että minä olen niin hirveä, ruma, yms ihminen että ei minun kanssa kukaan halua olla. Järjen mukaanhan asia ei niin ole, mutta järjellä ja tunteilla on harvoin (ei koskaan?) mitään yhteistä.

Pitää nyt huomenna taas yrittää muistaa nämä asiat kun todennäköisesti alkaa pää taas jauhamaan samaa itsesääli, viha, mustasukkaisuus -settiä.

Toivottavasti on apua muillekin. Niin ja toivottavasti tästä nyt jotakin selkoa saa.

2

.

3

Tervetuloa mukaan asdffoo. Hankalia juttuja nämä parisuhdeasiat ja usein portti juomiselle. Kyllä tekstistäsi selvää sain, avoimeksi jäi, herättääkö tilanne sinussa juomahaluja?

4

Kiitos hyvistä vastauksista. Ihme ja kumma ei ole ollut juomishaluja, mikä muuten onkin erittäin positiivinen asia jota en ole huomannut ajatella ollenkaan. Siinä olenkin kehittynyt paljon että en jää makaamaan sänkyyn ja masennun ja “hakkaan päätä seinään” yksin siellä sängyn pohjalla, vaan soittelen kummille yms ja lähden ulos jne. Siitä sängyssä makaamisesta yms vanhoista toimintamalleista kyllä takuuvarmasti seuraisi juominen.

Tällä hetkellä olen pohdinnoissani tullut semmoiseen tulokseen että en ikinä elämässäni ole päässyt yli mustasukkaisuudesta ennen kuin itsellä on se uusi suhde. Todennäköisesti se ei tule muuttumaan, ja kuuluu luonteeseeni tms. Sitä ei voi logiikalla ja ajattelulla täysin “korjata”. Mutta siihen asti voin ajatella sitä mustasukkaisuusasiaa mahdollisimman vähän ja keskittyä muihin asioihin. Exälle olen jo ehkä antanut anteeksi ja toivon kaikkea hyvää… mutta sitten kun kehiin tulee mustasukkaisuus niin pitää perään lisätä että kunhan hänellä ei ole toimivaa suhdetta eikä uutta kumppania ennen kuin minulla :slight_smile:)

Raittiina aikana olen tottunut siihen että kun on asioita joista tulee tämmösiä “flashback”-tyylisiä kohtauksia ja pää meinaa räjähtää, niin ne on jotenkin selvitettävissä ja pitää puhua yms. Mutta tosiaan mustasukkaisuus nyt on sellainen asia että se ei ainakaan tällä hetkellä selviä ja pitää työntää se aina jotenkin pois mielestä ja ajatella muita asioita. Ja sitten joku päivä kun olen suhteessa niin se taas katoaakin, kuten aina tähänkin asti.

Niin ja joo taas tätä loogista ajattelua mikä on auttanut moneen asiaan, mutta ei ehkä kaikkia asioita ratkaise:
(hieman kärjistettynä) Sukupuoliviettini ja mustasukkaisuuteni mielestä minun pitäisi olla lapsentekemispuuhissa ilmeisesti vähintään kerran päivässä. Mutta minulle riittää ehkä jokin päivä yksi tai kaksi lasta, tai sitten ei yhtään, sen näkee joskus, joten minun on turha kuunnella sukupuoliviettiäni. Sieltä tulee se mustasukkaisuus yms.
Niin ja silloin kun on suhteessa ja lapsentekemispuuhissa on suht säännöllisesti niin silloin riittääkin vain tieto siitä että on se toinen ihminen jonka kanssa voi aina välillä olla lapsentekopuuhissa.
→ Noh kumminkin sukupuolivietti ja mustasukkaisuus toimii erittäin epäloogisesti, täysin hulluja ovat molemmat, niitä on turha kuunnella :slight_smile:

Niin ja hmm, se on jotenkin niin että kun olen suhteessa joka mielestäni menee hyvin, niin silloin tuonne aivoihin jämähtää ajatus että tässä on nainen jonka kanssa menee kaikki hyvin ja tyydytämme toistemme tarpeitamme, sukupuolivietti mukaanlukien, niihin tarpeisiin on löytynyt “ratkaisu”. Sitten kun tuleekin se ero niin se ajatus on jämähtäneenä tuolla päässä siihen asti kunnes sinne “kovalevylle” voin taas kirjoittaa tilalle että tässä on se (uusi) nainen jne…