Pariskunnan yhteinen ongelma

Hei,

olen uusi tässä ryhmässä; ajattelin kokeilla josko alkoholinkulutusta onnistuisi vähentämään vertaistuen avulla.

Olen puolivälissä neljättäkymmentä oleva perheellinen nainen. Olen jo jonkin aikaa ollut huolissani omasta ja mieheni alkoholinkäytöstä. Juominen ei ole varsinaisesti aiheuttanut ongelmia (vielä), mutta tuntuu, että iltaisin tissuttelu on jatkuvasti vain lisääntynyt ja lisääntynyt. Esimerkiksi eilen kävimme ensin terassilla juomassa yhdet pitkät, kotona otimme alkupalojen kanssa lasit sherryä ja pääruoan kanssa pullon viiniä - minkä jälkeen mieheni siirtyi vielä jatkamaan tölkkiviinillä. Ei kuulosta hirmuisen paljolta, mutta jos tällainen on lähes päivittäistä (ja viikonloppuisin vielä saunakaljat tähän “normaalien ruokajuomien” päälle, ja erikseen tietysti tilanteet, joissa on edes jotain juhlan aihetta), arvelen, että ollaan riskirajoilla.

Joinain iltoina tuntuu, että mies juo tötsäpunkkua lasitolkulla, kuin vettä - etenkin, kun töissä on ollut rankka päivä, ja rankkoja päiviä on usein. Hän ei vaikuta edes tulevan siitä humalaan. Ikävää tässä on se, että hän tavallaan edellyttää että liityn seuraan ja pysyn lähes samassa tahdissa, mitä ei meinaa fysiikka kestää, vaikka riski nainen olenkin. Aina kun olen sanonut asiasta jotakin tai ilmoittanut että “ei kiitos lisää, minulle riittää tältä illalta”, hän loukkaantuu ja pitää sitten mielenosoituksellisesti “täysin kuivia iltoja” kunnes pahoittelen nipottamistani, minkä jälkeen tissuttelu jatkuu taas. Hän näkee asian siten, että eihän älykkäällä, koulutetulla ja työnsä hoitavalla ihmisellä voi olla mitään ongelmaa alkoholin kanssa. On varmaan totta, ettei hän ole fyysisesti riippuvainen, vaan voisi olla myös juomatta, jos haluaisi. Vaan kun ei halua.

Siinä missä mieheni tykkää tissutella kotona, tunnistan itse olevani bilejuoppo: hauskassa seurassa sitä haluaa viiniä aina vaan lisää ja lisää; ilmeisesti kuvittelen, että ilta muuttuu sitä mukaa vielä hauskemmaksi mitä enemmän ottaa. Käsi nostaa melkein automaattisesti lasin huulille tiuhaan tahtiin, ja loppuillasta ja seuraavana aamuna kunto on sitten mikä on - mistä mieheni jaksaa yleensä minulle irvailla. Kaikkiin kekkereihin pitää tietysti varata juomaa niin paljon, ettei varmasti lopu kesken. Onneksi näitä tilanteita tapahtuu kuitenkin verrattain harvoin, mutta yhdistettynä jatkuvaan tissutteluun ne ovat osa ongelmaa.

Arvelen, että vähemmällä juomisella olisin pirteämpi, hoikempi, aikaansaavempi ja hyväntuulisempi. Luulenpa myös, että mieheni viime vuosina lisääntynyt toivottomuus ja jatkuva paha mieli ehkä helpottaisi juomisen vähentämisellä - olkoonkin, että hänellä on myös töissä hyvin raskasta ja stressaavaa. Minusta kotona juominen vain ei ole enää hauskaa: puheenaiheet vähenevät, seksi ei kiinnosta, tylsyys ja alakulo vaivaavat.

En halua ruveta täysraittiiksi, mutta haluaisin rajoittaa normipäivien viininkulutusta lasiin tai pariin illassa, ainakin omalta osaltani - mieluiten myös puolisoni osalta. Voisinkohan jotenkin ryhtyä toimeen vaivihkaa, ilman että tarvitsee pitää “vakavaa keskustelua huolenaiheestani”, kun seuraus on se, että hän loukkaantuu verisesti kaikenlaisesta holhoamisesta? Pelkään toisaalta alkoholin liikakäytön terveyshaittoja ja sitä, että tulemme tissutellessamme molemmat vetäneeksi vaativat työuramme vessasta alas - ja toisaalta sitä, mitä asiaan puuttuminen tekee parisuhteellemme.

Aiotko todellakin alkoholisoitua vain sen vuoksi ettet loukkaisi miestäsi? Jos juomaa on omasta mielestäsi liikaa niin sitten sitä on liikaa. Ja kyllä tuo käyttö minustakin on aika paljon. Lisäksi säännöllistä. Et ole turhaan huolissasi.

Lopettaa/vähentää voit ainoastaan omaa juomistasi koska päätös lähtee jokaisesta itsestään. Alkaisiko miehesi ajatella asiaa jos vain päättäisit ettet ala hänelle juomakaveriksi ja selittäisit miksi olet tuohon päätökseen tullut? Katsoisit kuinka kauan mököttäminen kestää, ja kuinka hän toimii jatkossa. Joka tapauksessa pidä huoli itsestäsi.

Uh, taas hörähdin tahattomasti. Oli vain niin hyvä lausahdus tuo “aiotko tosiaan alkoholisoitua, ettet loukkaisi miestäsi” -lohkaisu oli vain niin hyvä.

Alkuperäiselle kirjoittajalle. Kyllä tuossa teidän juomisessa jo kovasti mennään riskirajoilla molempien suhteen. Esimerkiksi nuo pitkät tuopit, sherry ja viinipullo puoliksi tekevät jo yli 5 annosta, ja sehän on kertakäytön riskiraja. Toinen samanlainen ilta, niin virallisten määritysten mukaan ollaan jo alkoholin suurkuluttajia.

Meillä on aivan sama ongelma kuin teillä: harrastetaan yhdessä juomista. Juuri sehän meitä aluksi yhteen vetikin. Hesarissa oli hauska lukijan kirjoitus, jossa sanottiin jotenkin niin, että “meitä molempia yhdisti kiinnostus musiikkiin, meditointiin ja päihteisiin”. No, ei ihan noin, mutta idea oli tämä. TAvoitin itseni.

Meilläkin juodaan paljon. En kuitenkaan katso velvollisuukseni pitää miehelleni juomaseuraa. Mutta on kovin vaikea kieltäytyä tarjotusta lasillisesta. Samalla pohtii, että jos meitä ei yhdistä kiinnostus alkoholiin, niin mikä meitä yhdistää? Yhteiset lainat? Lapset? Yhteinen historia? Onko meillä mitään yhteistä henkisellä tasolla? Tiedän, että on. Mutta jos meillä joskus on yhteistä, kahdenkeskistä aikaa, niin lähes poikkeuksetta siihen kuuluu alkoholi. Minulle se on ongelma, miehelleni ei.

Ja henkilökohtaisest olen sitä mieltä, että jokainen pitää huolta vain omista juomisistaan. Eli pidemmän päälle holhoaminen ei johda mihinkään. Tukea voi, jos toinen on tehnyt päätöksen ja on motivoitunut olemaan juomatta. Mutta sinähän voit tehdä sen päätöksen itsesi kohdalla. Juo hitaammin, täytä lasi välillä puoleksi vedellä, kieltäydy tekemästä siitä numeroa, jos olet riippuvainen miehesi mielipiteestä. Kyllä juoppo keinot keksii, kyllä keksii vähentäjäkin.

Kiitos vastauksista - ihanaa että näitä luetaan ja kommentoidaan näin ahkerasti, tuntuu että yhtäkkiä en enää olekaan ihan yksin.

Juu, kyllä minustakin oli mainiosti sanottu tuo “aiotko tosiaan alkoholisoitua vain sen vuoksi ettet loukkaisi miestäsi”. Hyvä kysymys. En varmasti pelkästään sen takia. Ehkä se on tekosyy. En ole koskaan ollut kovin hyvä tahdonvoiman kanssa, ja seurassahan sitä tulee otettua. Hyvin harvoin juon mitään yksin, onneksi. Joudun matkustamaan jonkin verran työn vuoksi, ja yllättävää kyllä nuo työreissut ovat useimmiten kaikkein kuivinta aikaa - elleivät sitten sisällä bilehtimistä hauskassa seurassa, jolloin ajaudun usein ihan tolkuttomaan kuntoon. Maistuu siis se hapan meikäläisellekin, erityisesti tietyissä porukoissa.

Kyse on lähinnä kai siitä, että miestäni tämä kulutuksen määrä ei huolestuta. Kaikki väsymys ja apeus johtuu hänen mielestään ulkoisista stressitekijöistä, ja alkoholi on sitten lääke näihin. Itse näkisin sen ainakin tällä hetkellä juuri toisin päin: viinin lipittäminen laskee mielialoja ennestään, ja sitä täytyy sitten lääkitä aina vain tehokkaammilla annoksilla. Meillä viini ei ole alun perin ollut suhteessa mitenkään keskeisellä sijalla, mutta vähitellen näyttää muodostuvan kolmanneksi pyöräksi. Aiemmin juomiseen liittyi meillä hauskanpitoa ja kiinnostavia keskusteluja, joita viini tietysti siivitti ennestään, mutta nyt tuntuu että särpiminen on lähes jokailtaista eikä tuota enää mitään iloa.

Tietysti sokea Reettakin näkee, että kaikkein järkevintä minun olisi nostaa kissa pöydälle ja keskustella asiasta mieheni kanssa. Mutta se kun ei ole niin helppoa, yritetty on.

Tänään on ihan kohtuullisen hyvä päivä, reipas ja pirteä olo aamulla eikä sellaista viime aikoina suorastaan perinteelliseksi muodostunutta kankkuspöhnää. Otin eilen härkää sarvista ja puhuin miehelleni (kautta rantain, mutta kuitenkin!) asiasta, kun uutisissa sopivasti kerrottiin alkoholin aiheuttamien terveyshaittojen lisääntymisestä juurikin tällä meidän asuinalueellamme. Totesin vaan kepeään keskustelusävyyn, että ajattelinpa ruveta hiukan tarkkailemaan annosmääriäni ja ehätin saman tien nopeasti lupaamaan, etten puutu hänen tekemisiinsä millään lailla. Mies vaikutti happamalta, kun inhoaa sydämestään kaikenlaisia terveys- ja hyvinvointikeskusteluja, muttei varsin pahastunut kuitenkaan. Niinpä päädyimme valmistamaan pari kannullista laimeaa sangriaa, ja niitä lipiteltiin hitaasti ja hartaasti koko ilta. Laskin, että imuroimme vain kolmisen annosta viiniä nokkaa kohti, mikä on tosi vähän viime aikoihin verrattuna. Ilmeisesti miedompaan tavaraan siirtyminen on hyvä idea, kun siinä samalla juomavauhdilla tulee hörpittyä vähemmän varsinaista ainetta. Saapa nähdä, miten viikonloppu menee. Ajattelin hankkia itselleni osan saunakaljoista ykköstä. Saapa nähdä miten toimii, vai jäävätkö ne jääkaapin hyllyyn siinä vaiheessa kun vahvempi olut alkaa houkuttaa.

Lueskelin eilen aika pitkään muiden kertomuksia täältä keskusteluista. Tuli vähän halju tunne, että täällä minä nillitän omista “vaikeuksistani”, kun niin monilla on paljon hankalampaakin. :blush:

Minäkin olen miettinyt juurikin tuota, että tilitän “pieniä” murheitani ja juomamääriä, jotka toiselle ovat pieniä. Mutta sitten olen ajatellut, että eihän kaikkien tarvitse juoda taloa ja työpaikkaa ennen kuin alkaa tehdä asioille jotain. Kaikilla tällä palstalla lienee kuitenkin ongelmia alkoholin kanssa ja kaikki juovat liikaa ihan virallistenkin suositusten mukaan. Hyvähän se vain on, jos herää ongelmaansa pohtimaan riittävän ajoissa. Kyllä minusta sinullakin ongelmaa ihan kerrakseen, jos lähes joka ilta on juotava jotain. Itselläni ongelma on se, että juon joka ikinen viikonloppu (lukuun ottamatta tipatonta tammikuuta tai joskus joskus ryhdistäydyn pitämään vaikka tipattoman marraskuun). Mutta että juominen on vahva osa omaa elämäntapaa, se on jo ongelma. Eihän kukaan juoppo heti juopoksi tule, useinhan siihen liu’utaan pikkuhiljaa. Sangria onkin hyvä juoma! Ehkä sitä minkäkin 10 päivän päästä… tuo on juuri se pulma. Ei pitäisi olla raittiina vain 10 päivää päästäkseen sitten juomaan sangriaa, vaan… Niin. Miten?

Niin kuin täällä on monta kertaa todettukin, niin jos henkilö miettii juoko hän liikaa, niin todennäköisesti juo. Ei sitä ole vedetty riimeihin missään annosmäärissä. Ja ongelmaan voi havahtua tosiaankin ennen kuin kaikki arvokas on juotu.

Mutta hyvä että sait puhuttua miehellesi. Sillä pääsee jo hyvään alkuun.

Näinpä kyllä. Mutta esimerkiksi allekirjoittanutta on joskus laihdutuskeskusteluryhmässä (juu, en hallitse myöskään syömisiäni!) hieman tahtonut tympiä se, että jotkut jaksavat siellä itkeä kolmen kilon painonpudotuksen vaikeutta, kun itsellä se olisi kai 30 mitä pitäisi pudottaa. Mutta kaikkihan me samassa veneessä ollaan, se on totta.

Eilen oli kokonaan tipaton ilta, mutta nyt alla kolme kaljaa (eipä ollut lähikaupassa saatavilla ykköstä, tai sitten en vain viitsinyt etsiä tarpeeksi tarkasti) ja puolisko tuossa juuri kutsuvasti viittoili kohti viinitölkkiä. Voi itsekuri, toimisit nyt kerrankin!

Miten helkutissa voi pariskunta viettää lauantai-iltaa yhdessä, ellei juomalla?

Käymällä esim. leffassa, ravintolassa syömässä ilman sitä holia, taidenäyttelyssä, teatterissa, keikalla, luonnossa, maakuntamatkalla, seinäkiipeilemässä tai vaikka jonkin harrastuksen intensiivikurssilla? Onhan noita vaihtoehtoja vaikka kuinka… :wink:

Mulla ei koskaan toiminut se, että päätin ottaa vain pari ja lopettaa siihen, jos tarjolla oli lisää alkoholia. Paitsi ehkä kerran pari pakon edessä, ja silloinkin vitutti. Kannattaisi ehkä kokeilla olla pidempi aika täysin juomatta, pari viikkoa tai kuukausi. Jos se ei tunnu vaikealta, lienee mahdollista säännöstellä juomistaan takaisin kohtuukäytön rajoihin, joskin varmasti vaikeaa. Monelta ei onnistu, eikä onnistunut minultakaan vaikka sitä vuosikausia yritin. Jos käsitin oikein, niin juot illassa n. 5 annosta alkoholia lähes päivittäin, eli viikossa menee 15-25 annosta, mikä on jo selkeästi siinä suurkulutuksen riskirajoilla, joten siitäkin syystä suosittelisin pidempää breikkiä juomiseen, jotta näet millainen ero olotilassasi on silloin kun otat ja et… Saattaa sekin motivoida juomaan vähemmän.

Hei Cosima
Minulla juominen lisääntyi pikkuhuljaa, harjaannuin suurkuluttajaksi. Vuosikausiä pämppäsimme mieheni kanssa. Silloin tällöin otin asian puheeksi . Muutamia kertoja vähensimmekin hetkeksi.
Viime aikoina juopotellessa riitelimme aina. Useasti minä ärsyynnyin, haastoin riitaa. Miheni alkoi nimitellä minua juopoksi.Join kuulemma kuin mies.
4kk sitten lopetin. Miehelleni tein selväksi ,että minulla on niin vaikea alkoholiongelma etten voi olla hänen kanssaan silloin kun hän ottaa. Onneksi meillä on kaksi kotia ja tämä järjestely on mahdollinen. 3 kk hänkin oli raittiina ja myönsi meillä molemmilla olevan ongelman. Juhannuskin meni viineittä.
Nyt hänelle on alkanut olut ja viini maistua. Ei vielä niin humalahakuisesti kuin aikaisemmin,mutta siihen suuntaan ollaan taas menossa.
Minulle ei enää ole muita mahdollisuuksia kuin täysraittius. Olen onnellinen jokaisesta selvästä päivästä


No huhhuh, kylläpä alkoi todella sieppaamaan! Kivat perheenjäsenet ja kaverit sinulla, jos eivät raittiuttasi tue! Käsittämätöntä. Ehkä onkin tosiaan parempi, ettei heti kerro. Huomasin kevään selvänä kautena yksissä pippaloissa, ettei tosin kukaan olisi edes huomannut minun olevan selvinpäin, ellen olisi sitä jossakin kohtaa sanonut.

Nyt minua toisaalta ärsyttää huomattavasti vähemmän omat läheiset, jotka jatkuvasti naputtavat liiallisesta juomisesta… tai päivittelevät omia suuria määriään!

Tuo on niin tuttua, niin tuttua…

Meilla kanssa alkoholi liittyy ruuanlaittoon, ja syomiseen. Olen itse 5-kymppinen akateeminen nainen ja minulla on stressaava tyo. No siitahan loytyy aina (teko)syy muutaman viinilasillisen ottoon…puoliso sanoo etta otahan nyt lasi viinia niin rentoudut. Olenko mina niin kamala tiukkis…ilmeisesti olen.

En halua enaa juoda, asia on vaan niin. Ajattelen omaa isa vainajaani jolla oli alkoholiongelma. Han oli salajuoppo jolla oli pulloja joka pouolella.

Ajattelin juuri yhtena paivana etta olen kohta kuin isani. Aina vihainen ja kiukkuinen, stressaantunut, masentunut ja synkka. Olen muuttunut, koska juon liikaa. Ainoastaan harrastukseni estaa minua juomasta viela enemman (liittyy urheiluun ja elaimiin, ja pakko ajaa autoa).

Olen nyt paattanyt ainakin viikolla olla kokonaan juomatta. Tassa on nyt pari paivaa mennyt ok. Tanaan lounastauolla teki mieli ottaa lasi viinia (taalla missa asun se on ihan tavallista). Mutta join limpsaa sen sijaan.

Odotankin nyt mielenkiinnolla millainen persoona minusta viela kuoriutuu. En edes mennyt tyopaikan kesajuomakekkereihin. Menin kotiin ja harrastuksen pariin.

Kiva kun loysin taman palstan, ehka tama innostaa olemaan juomatta. Toivoisin pudottavani alkoholinkayttoa ainakin puoleen nykyisesta. En osta enaa viinia tai olutta kotiin. Meilla on paljon viinaa kotona mutta onneksi en pida vakevista.

Aloittajalle sanoisin etta puolisosi reaktio heijastaa sita etta hankin taitaa olla jollain tasolla huolestunut juomisestaan. Vaikea tilanne.

No, huomenna uusi, selva paiva…taas yhdet kekkerit joissa juon mehua. Olen vaan vasynyt olemaan aina vihainen ja vasynyt.

Just näin! Se on jännä juttu miten juominen jossain vaiheessa kääntyykin hauskan olon lähteestä ihan päinvastaiseksi. Kaikki on jatkuvassa jurrissa jotenkin tosi tympeää. Siihen on silti hirmu helppo lipsahtaa just sitä kautta kuin Maukkiskin totesi, että ruokaa laittaessa pari lasia, ruuan kanssa lisää, ruuan jälkeen vielä muutama… Jossain vaiheessa sitä huomaa, että juominen ei enää ole kivaa, mutta kumminkin sitä on tosi vaikea vähentää, kun on tottunut siihen viinilasiin, niin että se tuntuu melkein käden jatkeelta.

Nyt on mennyt muutama päivä jopa aika mukavasti tosi vähällä (no okei, meikäläiselle tosi vähällä) juomisella, vaikka onkin kesäloma: mieheni sanoi kerrankin ihan vakavissaan että “olet oikeassa, me kyllä molemmat juodaan liikaa”, ja nyt sitten on ehkä joka toinen päivä otettu 1-2 annosta. (Tänään on tosin mennyt jo 4 mulla ja hänellä ehkä viisi, kun on sukulaisia kylässä. No, kerrankos sitä. Täytyy vaan yrittää palata sitten ruotuun taas huomenna.) Välillä meinaa riepoa, kun puoliso tituleeraa minua “raittiuden ystäväksi” ja vinoilee siinä vaiheessa kun haen ensimmäistä kaljaa jääkaapista, että “meinaatko nyt tosissaan heittää elämän risaseksi”. Huokaus…

Monilla kirjoittajilla on täällä ollut puhetta myös kavereista, jotka suhtautuvat hieman vähemmän kannustavasti henkilöiden yrityksiin vähentää juomistaan. Samaa olen miettinyt. Itselläni on kaksi hyvää ystävää, joista kumman tahansa kanssa ulos lähteminen johtaa lähes väistämättä hankaluuksiin. Ovat molemmat todella hauskoja naisia, joiden kanssa juttu luistaa tuopposten ääressä mainiosti, mistä syystä “yhdet” aina venyvät pikkutunneille ja kunto on kotiin saapuessa poikkeuksetta melko heikko. Usein on krapulaan särkylääkettä napsiessa ja litroittain vettä latkiessa tuntunut, että järkevämpiäkin illanviettotapoja voisi olla olemassa. Olen tietysti ruvennut nyt näitä asioita ajateltuani olemaan huolissani myös heidän alkoholinkäytöstään, mutta tapoihini ei todellakaan kuulu puuttua toisten asioihin, saati sitten moralisoida heidän tekemisiään. Nytpä onkin sitten mielenkiintoista nähdä, miten käy siinä vaiheessa kun ilmoitan, että voin lähteä yksille, mutten koko illaksi baanalle.

No onpa ikavaa etta ystavat eivat suhtaudu kannustavasti alkoholinkayton vahentamiseen. :frowning:
Minulla mies kylla tykkaa itsekin ottaa lasillisen silloin ja talloin, mutta ei missaan nimessa ala vinoilla jos sanon etta enpa nyt ota tana iltana mitaan teeta vakevampaa. Sinun mies Cosima vahan nayttaa vinoilevan sinulle, vaikka ehka jo tiedostaa etta itsellakin menee muutama lasi liikaa.

Talla viikolla on mennyt hyvin : en ostanut viinia kotiin joten en ole sita juonutkaan. :mrgreen: Mutta tiedan etta perjantai ja lauantai ovat taas vaikeampia, kun on kaikenlaista pippaloakin tiedossa.

Alkoholihan on depressantti, siita ei paase mihinkaan. Joten ei ihme etta juomisesta tulee enemman tai vahemman masentavaa jossain vaiheessa. Itse huomaan etta pinna menee parin lasin juomisen jalkeen helpommin.

Onko myos niin etta ihminen juo myos vahan ‘tylsyyteen’ kun ei ole mitaan muutakaan tekemista. Minulla on tuo urheiluharrastus joka jonkin verran estaa tylsyyteen juomista mutta voin kuvitella etta ikavystyminen helposti johtaa pullon korkkaamiseen.

Mullakin oli noita kaveita jotka ei ihan tunteneet rajojaan mutta en enaa olekaan heihin yhteydessa, myos mina inhoan krapula-aamuja sita paitsi on muutakin tekemista kuin voida pahoin puoli paivaa…

Yritan jatkaa vahentamislinjalla viikolla, menee helposti kun en vaan osta viinia kotiin, kotona on vino pino pulloja vaan kun en tykkaa vakevista juomista jaavat nuo korkkaamatta. Autonajo vaatimus viikolla myos johtaa siihen etta ei tule juotua, en halua rattijuopoksi.

Et voi muuttaa puolisoasi ja et oikein halua edes muuttaa itseäsi. Tuota menoa parisuhteenne on tuhoon tuomittu. Vuoden tai kahden sisällä. Haet vertaistukea muttet tiedä mitä se on. Se EI ole paijailua tai päiväunelmiesi taputtelua. Se ei ole mikään patenttiratkaisu mihinkään koska se vertaistuki vaatii myös Sinulta paljon. Silloin se toimii. Vaikka ne ryhmät ovatkin sinua varten olet samalla myös koko ryhmää varten. Olen varmasti mielestäsi iha paskatyyppi mutta jos jonain päivänä saat raittiudesta kiinni rakastat minua. Näin se vaan menee. Ja usko pois. Raittiina eläminen on huikeasti helpompaa kuin juominen. Sen hoksaa jo aika pian ilman että sitä pitää kenenkään kertoa miksi näin on.

Kriittinen on kovin kriittinen…
Minusta ketjun aloittaja on jo oivaltanut etta vahentaa pitaisi. Seuraava kysymys onkin sitten etta miten. Pitaa kai ensin saada aikaan se oma tahtotila joka kannustaa vahentamiseen. Jos sita ei ole kaiketi mikaan ryhma ei juuri auta. En itse usko siihen etta ihmista voidaan pakottaa mihinkaan vakisten.

Minusta myos ketjun aloittaja on huolissaan miehestaan ja mieskin vahan omasta juomisestaan. Voisi olla hyvaksi puhua esim. terapeutin kanssa. Mutta on varmaan vaikea lopettaa tai vahentaa juomista jos toinen vieressa tyhjentelee viinilaatikkoa, taytyisi olla aikamoisen luja luonne.

mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm … ari-tyrmaa

Joo kiitti vitusti, ihan suoraan sanottuna. Tämän kun luin, niin pysyin pitkät ajat poissa foorumilta, kun selvästikään minunlaisiani juoppoja ei täällä kaivata. Täällä on niiiiiin paljon minua “parempia” raitistumaan pyrkiviä (kuten vaikkapa Sinä!!), joten ihan sama sitten vaikka vetäisin perseet olalle joka ilta. Kuule Kriittinen, mistä Sinä tiedät hevon paskaakaan minun parisuhteestani?? Mistä Sinä onneton kuvittelet osaavasi ennustaa miten meille käy, tuntematta tai edes kertaakaan tapaamatta sen paremmin minua kuin puolisoanikaan? Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta viisitoista vuotta, ja ihan muutama päivä Sinun häijymielisen vittuilutekstisi jälkeen keskustelimme mieheni aloitteesta todella vakavasti alkoholin käytöstä meidän perheessämme. (En muuten ole kertonut miehelle, että olen käynyt Sinunkaltaisiesi besserwisser-haaskalintujen ryvetettävänä täällä foorumilla, joten Sinä et näinollen voi mitenkään omia itsellesi glooriaa tästä!) Olin hänen aloitteensa vuoksi selvin päin pari viikkoa. Nyt olen työmatkalla ulkomailla ja näitä asioita nyt mietin aivan täysin räkäkännissä, ihan vain Sinun ylimielisen paskapuheesi takia. Ketä kiinnostaa edes yrittää, kun tuollaista paskanryöpytystä saa niskaansa siitä hyvästä, että yrittää vähentää viinanjuontiaan?? Että kiitos vaan vielä todella paljon Sinulle vertaistuesta! Olet todellakin, omien sanojesi mukaan, aivan paskatyyppi, mutta vaikka kuvittelet muuta, en todellakaan tule koskaan arvostamaan täysin turhaa, aiheetonta ja hyödytöntä loanheittoasi. Luulet varmaan, että tuollainen ilkeä ja pahantahtoinen tylyttäminen meitä toisia paremman ihmisen, onnistuneen raitistujan taholta jotenkin jalostaa ja vahvistaa Sinua heikompia foorumilla keskustelevia ihmisiä. Vaikutus on täysin päinvastainen. Menenpä tästä nyt hotellin baariin vetämään vielä muutaman, ihan Sinun onneksesi ja voitonriemuksesi, Kriittinen, jotta saat tuntea olevasi minua parempi.