Missä on parhaat metsät, rannat, kalliot, järvet yms yms? Kerro vinkkisi minne pelien tai elämän uuvuttamat voi mennä virkistäytymään luontoon nyt tai myöhemmin syksyllä, talvella, keväällä tai kesällä! Tai kerro mihin ei kannata mennä ja miksi. Voitetaan yhdessä pelihimo ulkoilemalla.
Kerro vaikka missä on se Suomen kaunein puu, jota ihastellessa liu’ut automaattisesti pelihuuruista luonnon lumoihin. Tai hienoin jääputous talvella. Tai jotain muuta, jota minun ja meidän kaikkien kannattaisi mennä ihastelemaan, että voisimme olla pelaamatta.
Aloitan tietysti itse…
Espoossa Luukki on hyvä ja huono alue. Hyvä siksi, että siellä on helppokulkuisia pieniä sorateitä metsässä, joita pitkin pääsee hienojen lampien rannoille tai erilaisia metsätyyppejä ihastelemaan. Tarkoitan siis puulajeja, en niitä tyyppejä, jotka siellä metsässä ulkoilee. 
Ja huono se on juuri siitä samasta syystä: siellä on just niitä helppokulkuisia sorateitä eli ihan se aidoin metsässä liikkumiselämys on siellä helppo sivuuttaa vain niitä sorateitä kulkiessa polkujen sijaan. Ja sit niillä sorateillä liikkuu myös aika paljon väkeä eli ihan metsän rauhassa siellä ei saa oltua.
Talvella taas kannattaa mennä mun synnyinseuduille eli Ylläkselle Kolariin. Ja ihan paras rentoutumiselämys talvella on tuikata perinteiset sukset jalkaan ja lähteä hiihtämään vaikka kaikki 330 kilometriä läpi. Sen verran Ylläksellä on latuja. Ja kannattaa valita hiihtämiseen Ylläsjärven puoli eikä Äkäslompoloa. Ylläsjärven puolella on enemmän ja parempia latuja. Äkäslompolo on jyrkempi puoli ja se sopiikin lasketteluun paremmin. Tosin siinäkin on tietysti mieltymyksensä kullakin. Ylläsjärven puolella on pitemmät ja loivemmat laskettelurinteet ja sehän voi sopia joillekin paremmin.
Rannat yleensäkin, meren tai järven miksei joenkin. Mielellään iso järvi, jossa laineiden liplatusta kauas horisonttiin.
Kuopiossa kesäisin Väinölänniemi on ihan huippualue! Siellä on paljon mukavia rantakallioita, joille pääsee kävelemään mukavia männynjuuripolkuja pitkin.
Vantaalla Tikkurilassa joenranta on paikoitellen todella upeaa lähiluontoa. Parhaat paikat löytyy Heurekan ja Tikkurilan maalitehtaan väliltä joen molemmin puolin.
Porkkalanniemen virkistysalue Kirkkonummella on hienoa merenrantakalliota ja upeita metsäpolkuja. Ja jo mennessä vanhat tiet on sellaista serpentiiniä, että toivois auton sijaan alla olevan kunnon moottoripyörän, että vois nauttia ajoelämyksestä.
Marjametsät, joissa voi toteuttaa sitä samaa kyltymätöntä saaliin himoa kuin pelikoneella: lisää, lisää, lisää… Joillekin tuo marjastuskin on riippuvuus ja vieroitusoireet alkavat joka vuosi, kun marjatus-/sienestyskausi päättyy.
Virkistävää niin kauan, kun ei eksy, ei palele, ei jomota, ei tarvitse olla liian kauan, voi istuskella rauhassa hyviä eväitä nautiskelemassa eikä karhu kurki olan takaa.
Turun / Ahveanmaan saaristossa vietettävästä viikosta olen haaveillut (pyöräilyä, patikointia), kauniilla - ei liian myrskyisällä - säällä purjehtimista.
Turussa Ruissalo ja illanhämyssä joenranta, vaikka kaupunkialuetta onkin.
Keski-Suomessa Keuruulla on Keurusselkä-järvellä paljon pieniä hienoja saaria, joihin kannattaa mennä soutuveneellä keväällä, kesällä ja syksyllä. Monissa on rakennettuja nuotiopaikkoja rantakallioilla ja joissakin laavu nuotion äärellä. Talvella mukavaan makkaranpaistoon pääsee jäätä pitkin samaan saareen.
Raaseporissa on hieno Raaseporin linna, jossa vierailua suosittelen jos pidät linnoista niin kuin minä. Monenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia löytyy linnasta, jota on kunnostettu eri aikoina. Noin tuhat digikuvaa tuli otettua sillä reissulla. Linnan ympärillä on mukavia polkuja ja lähellä pääsee myös tutustumaan lampaisiinkin. Niitäkin tuli kuvattua.
Keski-Suomessa Multialla on Kiiskilänmäen maisematorni, josta näkee hyvällä säällä ihan uskomattoman kauas. Ympärillä on kumpuilevaa maastoa, josta voi metsän seasta bongata erilaisia taloja harvakseltaan sieltä täältä. Tornin juurella on nuotiopaikka. Lähellä tornia on suoalueita, joista löytyy sitä parasta marjaa eli hillaa eli lakkaa. Ei niin paljon eikä niin suuria kuin Lapista, mutta löytyy kuitenkin. Olen kolunnut läpi kymmenkunta hillasuota Multialla ja Keuruulla.
Kilpisjärvellä kannattaa ehdottomasti olla useampi päivä. Ja jos asut Kilpisjärvellä niin onneksi olkoon! Sulla on ympärillä karu, mutta upea luonto, josta saat voimaa pelaamattomuuteen.
Mutta vieraillessa ei yksi päivä riitä. Ensimmäinen päivä kannattaa käyttää Saana-tunturin huipulle kiipeämiseen jos sää on kirkas, mutta mielellään puolipilvinen. Kovassa auringonpaahteessa elämys voikin muuttua kidutukseksi. Paras aika on lämpimähkö syysruska-aika. Lähde liikkeelle aikaisin aamulla sillä huipulla kannattaa olla päivällä, kun on paras näkyvyys ja riittävästi valoa henkeäsalpaavien maisemien kuvaamiseen. Huipulle pääsee mukavasti suurimman osan matkasta puisia loputtomalta tuntuvia portaita pitkin. Huipulla sitten on paljon tilaa kävellä ihan vapaasti kivipinnallakin.
Toinen päivä kannattaa käyttää Saana-tunturin ympäri kävelemiseen tai ainakin osittain ympäri. Siellä näet takuuvarmasti poroja vaeltelemassa vapaasti harvapuisessa metsässä. Tunturin ympärillä on pieniä lampia ja muutamia erämökkejä, joissa pääsee tekemään ruokaa tuulensuojassa. Kalliota, kiveä, jäkälää joka paikka täynnä. Välillä tuntuu, ettei siellä kasvakaan muuta kuin kiviä!
Saanan ympärillä on muitakin tuntureita, joihin kannattaa tutustua. Upeaa seutua!
