Parempi vuosi 2019 - uusi lopettaja linjoilla

Hei kaikille,

tarvitsen vertaistukea.

Olen reilu kolmekymppinen nainen, hyvässä työssä. En ole menettänyt mitään materiaalista alkoholille, mutta viimeisien vuosien aikana tuntuu, että olen menettämässä itseni.

Nuorena (ikävuodet 18-24) alkoholinkäyttöni oli kohtuullista, jopa ”normaalia”. Lähdin ystävien kanssa baariin silloin tällöin, join muutamia siidereitä, tanssin ja pidin hauskaa. Krapula kesti muutaman tunnin seuraavana aamuna ja sisälsi lähinnä lievää päänsärkyä ja tarpeen juoda vettä ja tilata pizza. Pystyin ongelmitta menemään kouluun tai töihin jopa juomista seuraavana aamuna.

Alkoholinkäyttöni muodostui pikkuhiljaa ongelmalliseksi joskus ikävuoden 25 paikkeilla. Juominen lisääntyi, krapulat pahenivat. Viimeisen 5 vuoden aikana mukaan ovat tulleet muistikatkokset, krapularyypyt, tasoittelu, asioiden tekemättä jättäminen, yksin juominen ja henkinen krapula, joka kestää yhdestä humalasta kevyesti 3- 5 vuorokautta. Nykyään aina juotuani itseni humalaan, seuraavana päivänä hävettää, ahdistaa, masentaa ja kaikki tuntuu pahalta. Välillä edes humalassa ei ole hauskaa.

Olen suunnitellut juomiseni siten, että työni olen hoitanut 95% asiallisesti (muutama alkoholisaikku 5 vuodessa), mutta harrastukset, ystävyyssuhteet, oma terveys kärsii. Eniten olen huolissani omasta henkisestä hyvinvoinnistani.

Olin tämän vuoden puolella kuukauden juomatta. Olo oli energisempi, nukuin paremmin ja ilo aiempaan rakkaaseen harrastukseen palasi. Tämä raittius onnistui omalla kohdallani päivä kerrallaan –tyylillä ja heikkojen hetkien korvaamisella jollain muulla tekemisellä ja olematta kokonaan ostamatta alkoholia kotiin. Ilmeisesti tulin liian itsevarmaksi, koska pikkuhiljaa ajattelin, että voi tässä vähän ottaa… ja kaikki yllämainittu negatiivinen palasi ryöppyämällä.

Nyt haluan lopettaa kokonaan. Tuntuu, että nykyisellään alkoholi ei tuo mitään positiivista elämääni. Jossain vaiheessa haikailin vielä nuoruusvuosien kohtuukäyttöä, mutta olen pikkuhiljaa opetellut hyväksymään, ettei se onnistu minulta.

Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä aiheesta kenellekään. Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea pitkähkön vuodatuksen. Vinkit, muiden kirjoittajien kokemukset ja vertaistuki ovat kovasti tervetulleita.

Tänään on kolmas selvä päiväni.

blanche kirjoitti

Tervetuloa tänne!
Kirjoittamasi seikat viittaavat vahvasti siihen, että olet sairastunut alkoholismiin. Siitä huolimatta sinulla on kaikki mahdollisuudet selvitä raittiiseen elämään. Sinulla onkin jo kokemusta elää päivä kerrallaan ottamatta ensimmäistä ryyppyä.

Halusta se lähtee ja ratkaisevaa on, että olet hyväksynyt, että et ole onnistunut etkä onnistu enää kohtuukäyttöön. Ei onnistunut minultakaan.

Oma raittiuteni alkoi siitä illasta, kun avasin AA-ryhmän oven. Vertaistukea saat lukemalla täältä ja kirjoittamalla tänne. Ylhäällä vaakapalkissa on myös kohta MISTÄ APUA? Siinä on lukuisa joukko apua tarjoavien osoitteita.
AA:n tehon osoituksena on sadat palaverit joka viikko, niitä on joka puolella Suomea. Raskas taakka putoaa harteilta, kun tapaa ihmisiä, jotka ovat päässeet toistensa tukemana raittiuden tielle. Ja he ovat valmiita auttamaan kärsivää toveriaan. Tänäänkin lukuisissa paikoissa joku vapaaehtoinen avaa oven, keittää kahvit ja toivottaa tervetulleiksi niin uudet kuin vanhatkin jäsenet. Sinäkin, blanche, olet sydämellisesti tervetullut vaikka kuinka jännittäisi.
Lämmin virtuaalinen kädenpuristus sinulle!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Tervetuloa raitistumaan minunkin puolestani. Lomapuisto tuossa edellä jo kertoikin oleellisia seikkoja.

Silloin ollaan jo pitkällä kun mukaan tulee kuvioihin muistikatkot ja härväillään krapulan loiventelun parissa. Myöskin krapulanaikaiset huonot henkiset olotilat viestivät moisesta.

Alkais tosiaan olemaan se H-hetki lopettaa juopottelu kokonaan!

Päivä kerrallaan homma etenee, alkuun saattaa päivät tuntua yllättävän pitkiltä ajoittain, mutta silloin kannattaa vaikka nauttia ylimääräisistä torkuista, sillä nukkuminen tekee toipuvalle juopolle hyvää, vaikka toiset tuumiikin, että kyllä sitä kerkeää sit haudassa lepäämään.

Päivä kerrallaan tässä elellään.

Tervehdys täältäkin! Minäkin olen täällä uusi kirjoittelija ja olen tässä lyhyen ajan sisällä saanut hyviä neuvoja ja tsemppausta.
On niin lohdullista tietää, että elämä ilman alkoholia on täysin saavutettavissa oleva asia ja sitä voi oppia nauttimaan elämästä ihan selvinpäin :slight_smile:
Kai se lopullinen päämäärä olisi se, että alkoholi menettäisi täysin merkityksensä. Sitä odotellessa :wink:

Tsemppiä!