paranoidiaako

Olen tyrinyt kaiken - eli ratkesin juomaan tänään klo 18.45. Silloin lähti jalat viemään kauppaan kaljaa ostamaan ja nyt olen juonut neljä tölkkiä ja kolme vielä jääkaapissa. Näillä main olis tullut kaks kuukautta täyteen juomatta, mutta…ei siihen tarvittu kun yks riita miehen kanssa. Onhan noita riitoja ollut ennenkin tän selvän kauden aikana kun ollaan molemmat oltu selvin päin, mutta ollaan saatu soviteltua riidat ennen, nyt ei . Mies lähti ex vaimonsa luo. Sain syyn juoda…Tai hyvin oppineet aivoradat päässäni määräsivät mitä pitää tälläisessä tilanteessa tehdä.

Olenko kohtuuton ajatellessani että mieheltä puuttuu tietty herkkyys, empatiakyky vai luulottelenko kenties itselleni että näin on ja mies onkin itse pylväspyhimys tai jotain siltä väliltä. Miksi hän jätti minut silloin uudenvuodenyönä yksin sinne vuokraamaamme mökkiin jossain ei missään, mistä joudin kahden koirani ja matkatavaroideni kanssa bussilla seuraavana päivänä yksin etsimään tieni takaisin kotiin kun mies ei edes vastannut puhelimeen (riitaa tietysi oli ollut). Vai miksi minusta tuntuu usein siltä että mies ei tee mitään sellaista mistä hän itse ei hyötyisi. Hän kyllä tulee hakemaan minut sadan kilometrin päästä, mutta vain siksi että ei halua että minä olen omissa harrastuksissani liian myöhään. Miksi hän jatkuvasti sanoo että ei halua sekaantua tai kuulla mitään minulle tärkeistä asioista. Miksi hän sanoo kun tarvitsen apua että ei halua sekaantua minulle tärkeisiin asioihin. Olenko liian epäluuloinen enkä anna miehelle tilaisuutta osoittaa kuinka hyvä ihminen hän on. Enkö voi luottaa edes rakastamaani ihmiseen vai onko epäilyissäni jonkin totuuden siemen ?

Niin, onko ongelmakohta nyt siis enempi tuossa parisuhteessa, vaiko alkoholinkäytössäsi? Vai liittyykö ne toisiinsa?

Ja jos ne liittyy toisiinsa, johtuuko alkoholinkäyttö parisuhdeongelmasta, vaiko parisuhdeongelma alkoholinkäytöstä?

Joka tapauksessa: parempaa tätä päivää sinulle ja voimia.


Noniin koitetaanpa sitten kirjoittamista selvin päin niin tulee ehkä jotain tolkkuakin. Oon aiemmin kirjoitellut tuolla kotisohvan puolella Voimat loppu -nimimerkillä ja kuten kerroin niin olemme olleet reilu kaksi kuukautta selvin päin miehen kanssa, tai siis minä nyt sitten retkahdin ensin vaikka kuvittelin että retkahtaja olisi mies. Mutta korkki on nyt pysynyt kiinni tuon maanantain retkahduksen jälkeen ja tavoitteet ovat edelleen samat eli täyslopetus.

Olin tänään a-klinikan psykofysioterapiassa. Nimi on hieno, mutta ihan perusrentoutusharjoituksia siellä tehtiin. Oli kuitenkin sen verran kova ahdistus/kankkunen vielä päällä että eihän tuo kroppa tai mieli oikeen kummemmin jaksanut rentoutua. Pääasia että kuitenkin pääsin tuonne eikä tule katkoja hoitoon. Terapeutti oli tosi empaattinen ja antoi hyviä hengitysvinkkejä (tai siis että ei pidä liikaa yrittää kontrolloida hengitystä tms). Ahdistuessa kun tuntuu että hengitys on kovin katkonaista ja ajattelin että josko olisin alkanut oikeen perusteelliset hengitysharjoitukset mutta yritän nyt ohjeiden mukaan antaa mennä enemmän omalla painolla.

Kaapissa on Reviat syömättä, mutta ajattelin huomenna ja viikonlopuksi ottaa Reviat varmuudenvuoksi jottei tulis retkahdettua uusiks. Tästä oli terapeutin kanssa aiemmin puhe. Lopetin kaks kuukautta sitten Revioitten syönnin kolmantena päivänä (silloinkin olin tosi ahdistunut) ja sivuoireinta tuli melko kauheeta heikotusta ja pahoinvointia, mutta nyt ajattelin kestää mahdolliset sivuoireet mielummin kun ottaa riskiä että jatkan juomista. Siis juodahan noitten kans voi, mutta joitain vuosia sitten kun lääkettä ekan kerran kokeilin niin kyllä loppu juominen siihen kun ei mennyt päähän mikään. Eli varmuuden varalta otan lääkkeen, juomattomuuspäätös on kuitenkin pohjalla.

Juu siitähän se retkahdus lähti että mies lähti. Kyse ei ollut oman tahdon osoituksesta, koska mies ei tiedä että join. Päätin että en soita hänellä sinä iltana, koska en halunnut lähteä uhmalinjalle ainakaan tietoisesti. Yritin soittaa ja laitoin viestin vasta seuraavana iltapäivänä. Eikä mies ole toistaiseksi vastannut yhteenkään viestiini tai soittoni. En tiedä mikä sai minun jalat viemään kohti kauppaa sinä iltana. Ehkä se että kun nyt jäin yksin sain tehdä ihan mitä huvittaa eikä minua sitonut enää mikää mitä oltiin miehen kanssa päätetty - eli päätös olla juomatta. Vapauden kaipuu kait tehdä ihan sitä mitä huvittaa. Ja mitä se vapaus sit oli, on ihan toinen juttu. Joku hirvee baariraakki yritti iskee melkein tyhjässä baarissa ja kotimatkasta en sit muista mitään, mutta kotiin olen tullut - yksin (ei ole yleensä tapana lähtee baariraakkien kanssa minnekään vaan kipittää nopeesti kotiin kunhan on tarpeeksi monta viskiä saanut kumottua kurkusta alas). Varmaan halusin myös unohtaa miehen loukkauksen, se sattui liikaa.

Luotan siihen että mies ei käy pettämässä eikä valehtele tai salaile asioita. Mies on siis viikonloppu baarituurijuoppo, joka ei salaile keneltäkään juomistaan. Viikolla ei juo koskaan, muuta kun lomillaan jotka ovat menneet pääosin juoden. Kun tapasimme mies ei salannut tilannettaan sen hetkisen vaimonsa kanssa, nykyisen exvaimon. Ex vaimo kertoi hänet tavattuani asiat aivan samalla tavalla kun mies ja siksi uskon että kyse on pelkästään lapsista heidän kesken. Eli en ole lainkaan mustasukkainen siitä että mies menee exvaimonsa luo mutta en hyväksy sitä tietenkään ja tuleehan siitä todella paha olo joka kerta kun hän sinne lähtee riidan päätteeksi.

Tämä on juurikin se asia mitä en tekisi. Mies on koko suhteemma ajan jättänyt minut yksin pulaan silloin kun on tullut joku kiperä tilanne ja häntä olisin todella tarvinnut. Olen luulotellut itselleni että tämä piirre näkyy miehessä vain silloin kun hän on juonut ja olen laskenut sen viinan aiheuttamaksi narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi (joka muuten myös itselläni on siis viinan aiheuttamana). Mutta faktat kertovat toista, mies toimii hyvin kylmästi myös selvin päin kuten maanantaina ja silloin kun jätti minut sinne mökkiin yksin. Tämä on ollut hyvin vaikea ymmärtää ja kestää varsinkin kun mies ei ole muuten tunteeton vaan huomio kyllä jakamalla pusuja ja läheisyyttä ja tuomalla kaupasta karkkia/ruokaa jne. Mutta silloin kun minä tarvitsisin apua (ihan konkreettisestikin) hän menee lukkoon ja pakenee paikalta. En usko että hän on paennut kaikki nämä kerrat vain siksi että on päässyt juomaan vaan hänellä on minusta siihen joku muu syy. Kerran sanoi ääneen että riidan kehittäminen siksi että pääsis baariin on liian helppoa.

Olen alkanut epäilemään että miehellä on jonkin asteinen asperger. Jotkut toimintatavat kyllä vahvasti viittaa siihen. Tiedän että on vaarallista alkaa lateleen kenellekkään mitään diagnooseja mutta tieto siitä että miehellä olis tuo olis niin suuri helpotus. Koska silloin ymmärtäisin hänen toimintaansa paljon paremmin että mies ei oliskaan itsekeskeinen ja manipuloiva vaan oikeesti sillä on vaan vaikeaa eläytyä toisten tunteisiin ja ajatusmaailmoihin. Olen usein ihmetellyt sitä että miten mies vaikuttaa empaattiselta omia lapsiaan kohtaan mutta ei minua, mutta uskoisin että hän on opetellut kuten monet aspergerit tekevät, näitä sosiaalisia taitoja tietoisesti tai tietämättään.

Asperger

Eläytymiskyvyn puute vaikeuttaa toisen ajatusmaailmaan
eläytymistä ja voi ilmetä esimerkiksi itsekeskeiseltä
tai manipuloivalta vaikuttavana käytöksenä.
Kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeus ilmenee
mm. yksityiskohtiin juuttumisena niin, että kokonaisuutta
ei havaita eikä tietoa pystytä soveltamaan toisessa asiayhteydessä.
Toiminnan ohjauksen rajoitteet ilmenevät vaikeutena
laatia ja toteuttaa toimintasuunnitelmia, hahmottaa asioiden
syy–seuraussuhteita ja aikaa. Rituaaleihin ja rutiineihin
tukeutuminen voi olla näiden puutteiden kompensoimista.
Toimintojen automatisoitumisen puutteellisuus näkyy
esimerkiksi vaikeutena motorisissa suorituksissa. Oppimiseen
voidaan tarvita runsaasti harjoittelua ja toiminnan
fyysistä ohjausta.

Kyllä mies on todella ollut tukena tässä meidän juomattomuudessa vaikka onhan hänelläkin oma lehmä ojassa. Mies edelleen ajattelee että minä ole ovelasti saanut hänet mukaan tähän juomattomuuteen ja pitäähän hänen minulle todistaa että pystyy olemaan juomatta ihan niin kauan kun haluaa. Sit jos retkahtaa ei varmasti sano että retkahti vaan että päätti juoda.

Mies kyllä kuuntelee mielipiteitäni (vaikka onkin periaatteessa kaikesta eri mieltä:) Ihan hyvässä hengessä kiistellään kaiken maailman tyhjänpäiväisyyksistä. Jos kyse on siitä että miehellä on eläytymiskyvyssä puutteita =heikko kyky nähdä jos joku tarvitsee apua ja kyvyttömyys toimia tämänkaltaisissa tilanteissa (menee lukkoon, pitää paeta paikalta jne) niin kyllähän siitä vääjäämättä seuraa minulle tunne että hän ei arvosta minua tarpeeksi tai tue minua ja minulle tärkeitä asioita. Mietin vain että onko täällä foorumilla kenties joku joka elää asperger ihmisen kanssa. Mistä silloin löytää itselleen tunteen siitä että tämä ihminen arvostaa ja tukee kyvyttömyydestään huolimatta. Vai voiko asperger ihmistä yrittää opettaa näkemään arvostuksen ja tuen tarve ja miten ?

Moi Paranoidiaako

Tilanne varmaan miehesi kanssa on kipeä ja raaka, mutta mielestäni sinun pitäis itsesi takia irroittaa tuo suhdeongelma alkoholiongelmasta. Minulla ainakin oli niin että välillä jopa tein riitaa siksi, että sain tekosyyn juodakseni. Kaikki syyt juoda ovat tekosyitä. Viinaa juodaan siksi että saadaan pää sekaisin, ihan sama mitä muut tekevät. Tosisasiahan on että ei ole asiaa, jota ei vielä pahemmaksi saisi juomalla viinaa. Juomattakin pitää olla itsensä takia, ei muiden.

Ota ensiksi etäisyyttä alkoholiin ja mieti sitten selväpäisenä kannattaako suhdetta jatkaa. Mitä ovat hyödyt ja mitkä haitat.

Toinen asia joka kiinnitti huomioni oli tuo revia. Eikö revia ole lääke, jonka toiminta perustuu siihen että se poistaa alkoholia nautittaessa sen tuoman mielihyvän tunteen ja sitä kautta vähentää viinahimoa. Eli jotta lääke toimisi pitää juoda. Eli mielestäni melko takaperoinen lääke alkoholistille. Lääke ei siis sinänää poista alkoholin himoa vaan toimii vain alkoholin kanssa opettaen käyttäjää että alkoholista ei tulekaan sitä hyvää pörinää mihin on tottunut.

Ypsilon


Hei Ypsilon

IHan samaa mieltä siinä että ei ole asiaa, jota ei vielä pahemmaksi saisi juomalla. Se on yksi syy miksi olen päättänyt lopettaa juomisen kokonaan (olen aina ennen sanonut että koskaan minusta ei tule absolutistia tai että pystyn kohtuujuomiseen, johon jossain määrin ajoittain olen pystynytkin). Uskon että myös mieheni ymmärtää että meidän ongelmat pahenevat vain juomalla, koska hänkin päätti lopettaa juomisen. Itse olen sanonut miehelle että hän tekee omat päätöksensä ja minä omani, mutta tuen häntä jos hänkin on juomatta. Mies ilmaisi asian niin että jos minä en juo ei hänkään juo.

Miehen tuurijuoppous (juo kaikki viikonloput ja lomat) ja se että ymmärsin että miehestä ei ole kohtuujuojaksi vaikutti hyvin paljon siihen että ensimmäisen kerran elämässäni päätin lopettaa juomisen kokonaan. Ilman häntä tälläistä päätöstä tuskin olisin tehnyt, mutta olen alkantu ajattelemaan että ei tämä elämä oikeestaan olis hullumpaa jos ihan itsenikin takia lopettaisin juomisen. Mies uskoo ja sanoo että kun hän päättää olla juomatta hän myös siihen pystyy eli uskoo hallitsevansa juomisensa kun taas minä en enää siihen usko vaan riippuvuus on niin vahva että tarvitsen siihen myös ulkopuolista apua (siksi lähdin terapiaan).

Päätökseeni lopettaa juominen kokonaan johtivat sellaiset syyt kuin että aina kun joimme yhdessä tai erikseen tilanteet päätyivät riitoihin, ei koskaan fyysiseen väkivaltaan vaan lähinnä molemminpuoliseen henkiseen väkivaltaan (mm. puhelinterroriin, toisen ala-arvoiseen haukkumiseen ja muuhun asiattomaan käytökseen ja minun kohdaltani myös ilkivaltaan ja itsetuhoisuuteen). Sen että emme “tule toimeen” juodessamme mies sanoi yhdeksi syyksi miksi lopetti. Minäkään en halua käyttäytyä ääliömäisesti enää. Mies myös sanoo että baareissa ei ole hänelle enää mitään ja että ei sitä kaipaa. Uskon häntä mutta pelkään että hän ei ymmärrä riippuvuutensa syvyyttä (uskoessaan että pystyy milloin vaan lopettamaan ja olemaan juomatta niin kauan kun haluaa), mutta en ole sitä hänelle liikaa ilmaissut, koska olen halunnut antaa sellaisen viestin että uskon ja luotan että hän pysyy lopettamis päätöksessään.

Tämän kahden kuukauden aikana olemme keskustelleet useasti juomisesta. Aihe on pulpahdellut pintaan erinäisissä tilanteissa esim. kun miehen juoppokaverit joka viikonloppu soittelee olemme kommentoineet asiaa esim. tyyliin että juopot siellä soittelee, ei niiden kanssa jaksa keskustella (mies ei ole vastannut yhteenkään soittoon). Viina kummittelee ajatuksissamme aina välillä mutta olemme pysyneet silti päätöksissämme (lukuunottamatta tuota omaa maanantairetkahdusta). Olemme molemmat sanoneet jos on tehnyt mieli juoda ja sitten vain sivuuttaneet aiheen jollain muulla. Itse olen yrittänyt käyttää viinanhimoihin “mantraa” se menee ohi, se menee ohi.

Nyt selvän jakson aikana on kuitenkin ilmennyt että kaikki ongelmamme eivät ole johtuneet pelkästään juomisesta kuten olen itse aiemmin ajatellut. Jatkan tästä seuraavaan viestiin.

Tuosta reviasta vielä sen verran että olen lukenut täältä muitakin reviavastaisia mielipiteitä ja en oikein niitä ymmärrä. Minusta kaikki keinot on käytettävissä viinapirun selättämisessä. Itse en ole koskaan juonut juomisen vuoksi vaan nousuhumalan ja siksi uskon että, koska Revia vie nousuhumalan tunteen pois (ainakin itselläni toimi niin aikonaan kun kokeilin), on minusta täysin turha edes ostaa sitä ensimmäistä olutta eli jonkilainen ehkäisevä psykologinen vaikutus sillä minuun on. Vaikka ymmärrän että ei lääke minua saa lopettamaan juomista se voi auttaa ehkäisemään äkillisiä juomaan lähtöhaluja (tietenkin sillä ehdolla että olen lääkkeen aamulla ottanut). Antabusta olen joskus aikoinaan myös kokeillut, mutta sain silti jonkinlaisen nousuhumalan aikaan vaikkakin sillä seurauksella että panikoin ensiapuun kun luulin että saan sydärin. Enää en siksi uskalla antabusta kokeilla

Maailma ei välttämättä heti parane, kun lopettaa juomisen. Parisuhteesta ei tule paratiisia. Jos vaikka vain toinen on juonut, ja lopettaa, katoaa syntipukki, ja kuviot menee silloinkin uusiksi. Mutta selvänä pystyy ehkä paremmin selvittämään asiat. Itselleni tuli jossakin vaiheessa sellainen ihmeellinen tarkkanäköisyyden vaihe, alkoholihuuruissa katseltu sumuinen maailma kirkastui, havaitsin ihmiset tarkemmin ja joidenkin ihmisten kohdalla totesin, että parempi pyrkiä vähentämään kanssakäyminen minimiin oman sielunrauhan vuoksi.

Voimia.

Jäi eilen toinen viesti lähettämättä kun nettiyhteys pätki, mutta tässäpä tämä.

Hei Manntteli

Anna tulla vaan tekstiä - pidän itseäni melko kovanahkaisena kritiikin suhteen ja toisaalta sen takia tänne kirjoitan että ihmiset sanoisivat suoraan mitä ajattelevat jotta voin tehdä tarpeen mukaan todellisuustsekkauksia. Sanoit ekassa viestissäsi että “usko vaistoasi”. Kiitos siitä. Uskon että epäilyilläni on pohjaa, mutta se mitä itseasiassa epäilen ei ole vielä selvinnyt eikä varmaan selviäkkään ennen kuin pääsen tästä asiasta miehen kanssa puhumaan ja näen enemmän hänen käytöstään selvänä (kaksi kuukautta on kuitenkin aika lyhyt aika vielä).

Kun joimme niin minusta oli täysin selvää että miehellä oli narsistisia piirteitä, mutta sitten taas toisaalta eikö useimmilla meistä jotka olemme paljon juoneet ainakin nousuhumalassa tunnu että olemme maailman napa. Oikeastaan tämä selvä kausi on vain vahvistanut käsitystäni siitä että miehellä on vähemmän narsistisia piirteitä kuin olen olettanut. Ei edes juodessaan salailluta tai valehdellut (ei ainakaan ole koskaan jäänyt mistään kiinni :slight_smile: ja selvin päin kyllä myöntää tekevänsä virheitä eikä luule aina olevansa oikeassa tai sano tekevänsä ihan mitä haluaa. Juodessaan hän kuitenkin saattoi olla hyvin ilkeä (kuten minäkin) ja jos päätti haluta jotain hän ei luovuttanut millään vaan tuli sananmukaisesti melkein ovesta läpi. Olen myös sanonut hänelle että hän käyttäytyy kuin narsisti, johon hän suhtautui rennon huvittuneesti sanoen että ei hän mikään paha ihminen ole.

Mutta siis tällä hetkellä olen jokseenkin vakuuttunut (luettuani asperger foorumia eilen yömyöhään) että jos miehelle jonkun diagnoosin antaisin nettitietojen perusteella niin se olis juurikin tuo asperger jonkin asteisena ja ehkä myös jonkin verran adhd:tä (liittyvät kuulemma usein toisiinsa). En ole koskaan pitänyt ihmisten tavasta, tutustuttuaan johonkin ihmiseen, alkaa latelemaan eri diagnooseja, mutta nyt vaan en usko, että tässä on taustalla enää pelkästään “normi” ihmissuhdeongelmat. Huom painotus on edelleen sanalla “usko”, koska kaikki on vain oletusta tietenkin vielä tässä vaiheessa eli mennään sen vaiston mukaan. Yritän myös ottaa huomioon sen että ehkä kehittelen näitä diagnooseja vain helpottaakseni miehen poissaolosta ja loukkauksesta aiheutuvaa ahdistustani. Toivoa vain voi etten kuulu niihin, jotka jonain päivänä liian myöhään jo rikkinäisinä tajuavat kuinka pahasti ovat tulleet kohdelluksi narsistisen miehen/naisen toimesta. Toisaalta ei voi ainakaan sanoa että tämä matka ei olis ollut hyvin kiinnostava ajatellen noin ihmisluonnetta yleensä vaikka noin käviskin (jos siis täyspäisenä selviäisin). Tai voihan jossain vaiheessa ilmetä (jos mies suostuisi diagnosoitavaksi) että hänessä on sekä narsistisia että asperger piirteitä.

Alla oleva asperger piirre kuitenkin tuntuu yhä ilmeisemmältä kun ajattelen miehen käytöstä. Erityisesti mieleeni tästä käytöksestä on jäänyt se miten mies ei reakoinut mitenkään itkuuni ja hätääni sen jälkeen kun koirani oli karannut (miehen vahingon vuoksi oven raosta) ja sain sen kiinni vaan hän lähti saunaan ja tuli sieltä aivan kuin mitään ei olis tapahtunut ja vielä hermostui, kun yritin saada selitystä hänen oudolle käytökselleen, niin pahasti että jätti minut sinne mökkiin yksin.

Jotenkin käsitän niin että sekä narsisti että asperger voivat olla itsekeskeisiä ja manipuloivia, mutta että aspergerin tarkoitusperät eivät pohjimmiltaan ole kylmät, tunteettomat, “puhtaasti” itsekkäät, vaan hän ei vain kykene hermostollisista syistä (kyseessä on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö) eläytymään toisen ihmisen tilanteeseen. Heillä ei näennäinen itsekkyys siis johdu pohjimmiltaan oman hyödyn tavoittelusta kuten narsisteilla. Myös monet muut aspergerin ja adhd:n kuvaukset tuntuisivat sopivan miehelle.

On niin helppo miettiä aina joku kaksoimotiivi, mutta olen miettinyt että kiinnittikö mies pyynnöstäni verhotangon, porasi reiät seinään, tarkisti pesukoneen toimivuuden täysin pyyteettömästi ? Ehkä hän vain halusi päteä taidoillaan tai osoittaa olevansa Mies :slight_smile:

En itse pidä ruoanlaitosta ja olen sen kyllä hyvin selvästi toteennäyttänyt mm. tekemällä muutaman epäonnistuneen lihapadan joskus aikoinaan :stuck_out_tongue: Olen myös kasvisyöjä enkä suostu kaksia ruokia yksin tekemään. Joten kyllä mies on ihan itse metsästänyt omat ruokansa kaupan hyllylta ja myös tehnyt lihapatansa. Kahvinsa mies myös keittelee pääasiassa itse, koska minä en juo kahvia. Tuo joskus jopa syötävää minulle sänkyyn (olisko tässä täysin pyyteetön teko ? :stuck_out_tongue: Kyllähän mies aluksi yritti selittää että ruoka on aina hänen eteensä kannettu, mutta ei sellaista automaattia tässä taloudessa ole :stuck_out_tongue: Erityisen selväksi olen tehnyt että en ala pääasialliseksi kokiksi hänen lapsilleen kun ovat täällä (jätän päävastuun ruokkimisesta hänelle). Ollaan tietysi tehty muffinseja lasten kanssa ja ruokaa muutenkin yhdessä. Usein mies kylläkin syö tekemiäni kasvisruokia, ehkä laiskuuttaan. Ei hänkään ruoanlaitosta pidä, mutta ei ruoanlaitosta ole mitään muhkeita riitoja syntynyt.

Ja kiitos Wika tsemppauksesta. Meni tarpeeseen varsinkin kun sain riidellä sossun kanssa heti aamusta siitä että maksavatko minun bussilipun terapiaan a-klinikalle :imp: