Olen syönyt Panacodia noin kaksi vuotta, vielä toistaiseksi tuntemattomiin nivel- ja selkäkipuihin. Codiin kasvoi nopeasti tolet ja annosta piti nostaa. Kahdeksasta tabletista oli helppo siirtyä määräyksen ulkopuolelle ja nyt noin vuoden ajan on mennyt levyllinen päivässä.
Hain apua noin puolivuotta sitten ja olen Panacod-vieroituksessa. Annosten lasku on mennyt suhteellisen hyvin, vaikkakin pari lipsahdusta on matkalle sattunut. Viimeisimmät laskut on tehty poikkeavan nopeasti kohonneiden maksa-arvojen takia ja nyt annostus on enään YKSI päivässä. Mutta rehellisesti sanottuna en ole juurikaan pysynyt yhdessä tabletissa, sillä huomasin että jotain puuttuu… se hyvänolon tunne ja euforia on tipotiessään. Tajusin että lääkitys lopetetaan kokonaan ihan piakkoin mutta tuntuu että henkisesti en ole siihen valmis. Haluisin painaa jarrut kiinni ja palata takaisin vaikka kolmeen tablettiin päivässä.
Näin terveydenhuoltoalan ammattilaisena hävettää myöntää koko lääkeriippuvuus, ja minun jos kenen pitäisi ymmärtää mitä lääke tekee elimistölle. Mutta pelkään vieroitusoireita ihan yhtä paljon, koska ne jo tavallaan kerran tuli koettua kun alussa lääkitystä pudotettiin 6tbl 3tbl päivässä. Minulla menee koko ajan myös Lyrica 150mg x3, Stella, Ketipinor ja Mirtazapiini, mutta en koe saavani niistä turvaa olooni, niin henkiseen kuin fyysiseen riippuvuuteen.
Onko kellään kokemusta siitä kun luulee onnistuvansa, henkinen riippuvuus yllättää ja seinä tulee vastaan
Tutulta touhultahan tuo kuulostaa. Se seinä on vain kuvitteellinen ja johtuu juuri niistä troppien aiheuttamasta koukusta. Kodeiinin fyysiset reflathan ovat kohtuullisen lyhyet, mutta se henkinen puoli sitten ottaa joillakin aika koville. Sun kolme muutakin luottelemaasi troppia saattaa muuten aiheuttaa pahaakin riippuvuutta, erityisesti lyrica.
Ne reflat helpottaa ajan kanssa kyllä. Sun pitää kysyä itseltäs haluatko oikeesti syödä kolme codia päivässä (mikä tuskin onnistuu kuten aivan hyvin tiedät) vai lopettaa kokonaan…?
Olen juu aina toisinaan erotellut paracetamolin pois, joskus tietysti ollut “kiire” syödä pillerit että erottelu on jäänyt tekemättä. Lyricaan taas ainakin mulla on vissiin kasvanut tolet todella nopeasti, sillä en saa siitä mitään “iloa” enään irti. Alussa saattoi tuntua jotenkin hyvältä ja ainakin kivut helpotti, mutta muuten en Lyricasta saa mitään ns. viihdearvoa irti, mikä on kyllä ihan hyvä asia.
Mutta tämä vieroitus on sellanen oman pään tahtojen taistelu josta täytyy vaan jotenkin päästä yli. Ja tottahan se on jos Panacod annosta nostaisin, se nousisi hyvin nopeasti taas määräysten ulkopuolelle.
Kannattaa hakea sitä hyvää oloa ja euforia tervehenkisemmistä asioista kuin opiaatit. Pirun hyviä lääkkeitä, mutta ei jatkuvaa hyvää oloansa niiden varaan voi rakentaa…
Mielestäni on tärkeää tehdä reflaisena (jos kykenee) erilaisia asioita mistä saa vähänkään nautintoa, mutta se ei saa millään tavalla liittyä päihteisiin tai siihen maailmaan (ei mieluusti myöskään uhkapelejä, himokuntoilua, uskoon hurahtamista, holtitonta seksielämää, työnarkomaniaa tai sokerin ahmimista tilalle). Mesolimbinen dopamiinirata päänupissa kuitenkin huutaa jotain mielialan kohottajaa kun elimistöstä tuollainen turruttaja poistuu…
Kodeiini on onneks jarru miedoimmasta päästä, fyysiset reflat lienee miedohkot ja lyhyet.
Mitäs muuten Kantele meinasit tolla himokuntoilulla, sikskö ei hyvä refloissa että kroppa ei välttämät kestä niin kovaa rääkkiä? Noi muut viel ymmärs että kenties uhkapelit ja perseen jakaminen ei oo niitä tervehenkisimpiä harrasteita. Sekä tietty se uskoon hurahtaminen.
Niin, riippuu tietysti vähän mitkä reflat ovat kyseessä kenelläkin, mutta ei ole hyvä rääkätä itseään liikaa… Mutta tarkoitin tuolla sitä joillekin addikteille tyypillistä “överiksi” vetämistä.
“15kilometrin kävelylenkki on tehtävä aamuin illoin ei muuten aamu lähde käyntiin”
“Tulee käytyä salilla aamuin illoin, pysyy päänuppi kunnossa”
“Nyt kun ei douppaa niin on varaa harrastaa, ostin juuri patikointi vermeet+seinäkiipeily tarvikkeet+uuden maastopyörän+kahvakuulat ja tennismailan”
Omasta mielestä tuollainen on vaan omien sisäisten ongelmiensa karkuun juoksemista vaikka liikunta/harrastukset mahdollisesti “voimaannuttavia” ovatkin. Refloissa liikunta sopivassa määrin ja mahdollisuuksien mukaan on tietysti erittäin hyvästä.
Tälläinen “hurahtaminen” päihdeaddiktien keskuudessa ei ole lainkaan tavatonta, niin useasti ihan vierestä olen katsonut sitä toimintaa ja pyöritellyt päätäni… Toinen hyvin lähellä oleva käyttäytymismalli on myös addiktion siirtäminen työnarkomaniaan tai vastaavaan “pakkosuorittamiseen”.
Tiputat vaan pikkuhuljaa annosta… kärsit sen jonki aikaa ja yrität keksiä jotain harrastusta tohon lisäks. Kyllä ne olot jossain vaiheessa helpottaa. Ite tiputan xanoria ja nyt on mennyt semmonen 2kk. Päivittäin ei tarvitse enää vetää ja olenkin loppu suoralla. Seinää pitäisi jaksaa vielä viikosta kahteen ja sit helpottaa. Loppujen lopuksi vain muistot oloista jää kunnes taas sattuu jotain ja joudun uudelle lääke kuurille. Näin täällä päin. Sori kirjoitus virheistä ja tsemppiä.
Mulla on onneks kaksi koiraa joiden kanssa tulee käytyä useamman kerran päivässä lenkillä
Mutta siinä ne hyvät uutiset olikin, sillä juuri olen erikoislekurilla käynyt nivel- ja selkäkipujen takia ja vastauksena jatkuville kivuille oli että “sulle pitää keksiä kunnon kipulääkitys että kestät odottaa selkäleikkausta”…
Ilmaisin huoleni lääkeriippuvuudesta lekurille joka tuumasi että itsehän valitsen syönkö lääkkeitä vai en, mutta kipujen on turha odottaa mihinkään lähtevän. Reseptiä on kirjoitettu yhteen sun toiseen lääkkeeseen mutta saavat toistaiseksi odottaa apteekin hyllyllä
Pakko jakaa tätä oloa muillekkin jos se helpottais… Eli nyt 3 päivä ilman Panacodia (ihan itse lopetin), ja olo on kaikenkaikkiaan huono, mutta tuntuu että kohta voisi ruveta helpottaa. Inhottavinta tässä on jokapaikan säryt ja sit tää kylmyys!!! Käyt saunanssa ni on puolituntia lämmin kun tulee tass kylmä. Ja öisin on kylmä ja kuuma, SAMAAN AIKAAN
