Paluumuutto.

Takaisin remmiin. Antabukset kehissä ja kolmas selvä aamu… Tajusin, etten pysty olemaan juomatta jollen kirjoittele tänne ja hae muutakin apua, kun taas tarpeeksi monta kertaa hakkasin päätäni seinään juonko-enkö -vaihtoehtojen välillä itsekseni. Toisaalta tuntuu ettei ole kauheasti sanottavaa kun oon ollut tässä tilanteessa niin monta kertaa jo aiemmin, mutta ainakin nyt motivaatio on korkealla ja hyvä ystäväni pisti myös korkin kiinni jokunen tovi sitten, joten löytyypähän ainakin selväpäistä seuraa viikonlopuille, jotka on olleet aina aikaisemmin se vaikein osa viikosta. Eipä muuta tällä kertaa, päivä kerrallaan mennään.

Hyvä Grip! Paulo Coelho sanoi, että voitokkaan elämän salaisuus piilee siinä, että kaatuu seitsemän kertaa mutta nousee ylös kahdeksan kertaa. Sinä teet juuri nyt sitä, nouset ylös. :slight_smile:

Hyvä, lopettajiin mahtuu aina. Tervetuloa takaisin! :smiley:

Tervetuloa takaisin Grip! Et todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa. Olen omasta mielestäni repsahteluiden maailmanmestari mutta en aio luovuttaa, haluan raittiutta enemmmän kuin mitään muuta ja sitä tavoitetta kohti mennään päivä kerrallaan. En tosiaan voi suunnitella raittiuden suhteen muuta kuin mennä tosiaan vain se päivä ja hetke kerrallaan, muuten asia paisuu mielessä liian suureksi. Huomisesta en tiedä mutta tänään en juo.

Welcome back!

-

Moikkis grips ja tervetuloa areenalle! Yritän heittää tänne erittäin hyvän artikkelin repsahduksen mekaniikasta ja muustakin. Taisi olla Sampsonin jokin aika sitten sisään heittämä.. Luin itse läpi ja suosittelen perehtymistä. Tsemppiä!

PS. Ei näy esikatselussa, lähetän tekstin silti. HAAAAAA!:

http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/Retkahduksen_ehkaisy_2.pdf

Kiitti tyypit! Täällä tuntuu ilmapiiri vähän rauhoittuneen, which is nice :slight_smile:
andante: aika loistava artikkeli on toi linkkaamasi, oon tähän mennessä tunnistanut itseni ja oman käyttäytymiseni lähes joka kohdasta :open_mouth: Etenkin toi pidemmähkön (omalla kohdallani se 2,5 kk) raittiuden tuottama “tässäks tää nyt oli, missä mun palkinto on?” -ajattelumalli… :unamused:

Oon tässä miettinyt, että mun pitänee luopua yhdestä rakkaasta harrastuksestani (juomisen ohella siis :mrgreen: ), sillä se assosioituu liikaa juomiseen ts. oon vuosien saatossa ehdollistunut siihen, että aina treenien jälkeen juon sen muutaman - ja sitten ei lihakset palaudu, ja ahdistaa seuraavana päivänä, joka onkin hyvä syy ottaa taas “muutama” jne. Eli varmaan useamman kuukauden tauko on tosiasia. Muutenkin luulen oppineeni ehkä hitusen hidastamaan - tänään kävin itsekseni lihaskuntoa ja jotain kevyttä akrobatiaa treenaamassa, mutta sen sijaan että olisin vetänyt itseni ihan piippuun, lopetin n. tunnin jälkeen kun oli vielä hyvä fiilis ja energiaa jäljellä :slight_smile: Aattelin myös aloittaa säännöllisesti kiipeilyn, nyt kun polvi kestää sitä parin kokeilun perusteella, sillä se tekee ihmeitä selälle (ja mielelle!) eikä siihen assosioidu samalla tavalla alkoholin nauttiminen kun suurin osa tyypeistä seinällä tuntuu olevan aikamoisia terveysintoilijoita. Uusia kuvioita siis kehiin. Tällä kertaa maltilla…

Moikkis grips. Olen samaa mieltä artikkelista. Kunnia sille jolle kunnia kuuluu! Sampson tämän sisään heitti, lienee kokonainen sarja. Tänään tai eilen oli joku toinen jo linkattuna. Kannattanee tutustua.
Hyvä, että olet hokannut assosiaatioiden eli mielleyhtymien merkityksen. Tekee raitisteluasiasta kokonaisvaltaisemman.
Palkintoajattelua korostettiin aina omissa istunnoissani. Aivotoiminnan uudelleen ohjelmointia. Pois päihteen tuomasta palkinnosta johonkin ihan konkreettiseen, säännölliseen “muuhun”.

Mulla ei ole osaa eikä arpaa noihin artikkeleihin. Löysin vaan ne googlaamalla.
sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_1.pdf
sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_2.pdf
sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_3.pdf
sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_4.pdf
Lisäksi yksi noista löytyy Jeppe juomapäiväkirja jostain helpistä.

Tällä google haulla löytyy kaikkea muutakin mielenkiintoista kyseisiltä sosiaalisairaalan nettisivuilta
google.fi/#q=www.sosiaalisa … riaalia%2F

Jep, uudelleenohjelmoitavaa on paljon. Noista retkahduksen ehkäisy -peedeeäffistä bongasin uutena itsensäpalkitsemis-metodina hierojalla käymisen, jota en oo tavallaan tullut ajatelleeksikaan - yleensä mä menen hierojalle siinä vaiheessa kun mestat on niin jumissa että pelkkä ajatuskin liikkumisesta vituttaa :unamused: Tässä kuussa ei enää oo varaa ylimääräiseen kun tuli taas lahjakkaasti rilluteltua suurin osa budjetista, mutta ens kuussa sitten. Aikomuksena on myös hommata uusi rumpusetti, tai siis on ollut jo pitkään, mutta eihän siitä oo mitään tullut kun kaikki rahat on menneet, noh, dokaamiseen ja random-paskan syömiseen. Mutta sehän voisi olla varsin oiva palkinto joulukuulle, etenkin kun silloin tulee veronpalautuksetkin, menisivät kerrankin johonkin hyödylliseen :unamused: Elättelin aiemmin toivoa jostain etelänmatkasta mutta kyllä noi soittimet on loppupeleissä parempi sijoitus tässä vaiheessa.

Muistan nuo soitinkeskustelut aikaisemmista kirjoituksista. Kannattaa hankkia. Pysyvämpi investointi kuin jokin matka. Ei matkakohteet mihinkään katoa. Sitäpaitsi Joulun aika on kallis ajankohta matkustelulle. Eipä silti, kyllä itsekin mielelläni pakenisin standardijouluani. Toisaalta ei mulla mitään pakenemisen tarvettakaan ole. Jokavuotinen ilmiöhän joulukin on. Siihen voi valmistautua henkisesti. Ainakin virnistelen jo nyt katsellesani järjetöntä jouluhypetystä. Onneksi ei ole noita huolia. :smiley:
Mielestäni tärkein pointti on kuitenkin vakauttaa tilanteesi normioloissa. Ympäristön vaihtoon liittyy riskinsä.

´

Pitääpä tutustua, ei oo Brian Setzer tuttu kuin nimeltä. Tänään soittelin 2,5 tuntia itsekseni kun kitaristikaveri feidasi kankkusensa takia :unamused: Eipä siinä, itsekin olen tehnyt niin lukemattomia kertoja ja ko. henkilö nyt ei juo itseään humalaan kuin ehkä muutaman kerran vuodessa. Tulipahan viriteltyä settikin rauhassa kondikseen :slight_smile:

On se vaan jännä miten soittopuolikin on tässä parin päivän aikana tuntunut menneen kuin itsestään ison harppauksen eteenpäin kun ei ole kankkusia tai hiprakkaa sotkemassa meininkejä. Toki on myös tullut tykiteltyä aika urakalla kun ei ole hirveästi muutakaan tekemistä ollut. Vaan mikäpä siinä :slight_smile: Tätä, ja muutakin Devinin tuotantoa tuli tänään veivattua: http://www.youtube.com/watch?v=Mf4_LB32M6Q, marraskuussa raskaampi soundi vaan toimii ziljoona kertaa paremmin kuin hiphopin tai funkin fiilistely…

Sain myös kutsun vanhojen työkavereiden kosteaan illanviettoon viikon päästä. Taidanpa jättää suosiolla väliin… :unamused: Tarkemmin ajatellen en erityisesti välittänyt yhdenkään seurasta selvinpäinkään työajan ulkopuolella, joten en usko että meno olisi mitenkään radikaalisti muuttunut vaikkei muutamaan vuoteen olekaan tyyppejä tullut nähtyä.

Gaah. Stressiä uhkaa taas pukata päälle ihan urakalla - opintoja pitäisi saada edistettyä, mutta ei ole varaa maksaa kirjaston sakkomaksuja alkukuun törttöilyjen johdosta, joten suunniteltu tentti kuun lopussa jäänee väliin. Ehtii sen periaatteessa keväälläkin, mutta sinne on jo tiedossa ihan hemmetisti hommia. Ja samalla duunia joka päivä, joskin vuoden alusta 4-päiväisesti. Olin jo menossa hikoilemaan stressiä pois, kunnes tajusin että mä oon niin älyttömän väsynyt ettei siinä olisi mitään järkeä - tiedossa ois taas yksi liian myöhään valvottu ilta ja totaaliväsymys seuraavana päivänä. Näihin juttuihin mä oon useimmiten juonut aivan liian monta kertaa jo. Suorittamisen sijaan taidan painua himaan täältä kirjastosta, ostaa jotain epäterveellistä ja ei-paleosafkaa, laittaa leffan pyörimään ja rojahtaa sohvalle. Miksi, oi miksi tästä suorittamisesta on niin vaikeaa päästää irti…? Tai siis löytää sitä kuuluisaa tasapainoa, en todellakaan halua ajautua viime kevään “ihan sama” -fleguiluun vaikka korkki pysyikin kiinni silloin, eräänlaista eskapismia sekin.

No, töissä oli ihan mukavaa ja sain hoidettua opinto-oikeuden jatkoanomuksen tiedekunnan kansliaan, ja onhan tässä jo huimat 7 päivää korkki ollut kiinni. Ehkä se riittää tän päivän osalta… :bulb:

Jepa jep, stressi laukesi sopivalla annoksella liikuntaa :slight_smile: Holittomuuden & terveellisen safkan tulokset alkaa jo näkyä - ei enää turvota, ainakaan samassa määrin, naama pöhötä ja aamuisin sitä tuntee olonsa jos nyt ei ihan pirteäksi niin ei ainakaan enää kuolemanväsyneeksi. Miten mä saatoin unohtaa kuinka hyvä fiilis voi ollakaan, kunhan vaan ei juo. Ainakin tänään siis, huomenna voi olla toiset aatokset. Mutta eläkäämme tässä hetkessä :slight_smile:

Hyvinhän sinulla näyttää selkiintyminen sujuvan. Anna mennä vaan!

Useimmiten stressiin auttaa just se, että elämä alkaa tuntumaan mielekkäältä, ja tekemistä on, mielenkiintoista semmoista, sopivasti.

Ja sinulla nbäyttää olevan, ainakin tarpeeksi. Liikunta, musiikki, opiskeluakin… on sitä siinä.

Ja hyvä niin.

No juu, tekemisentäyteistä on täälläkin, just niin paljon kuin tehdä viitsin.

Minulle oli siinä selviämisessäni opeteltavana se, että opein myös olemaan tekemättä.
Oli opittava tulemaan toimeen itseni kanssa, omian ajatusteni kanssa, sietämään itseäni ja jopoa nauttimaan itsestäni, myös siten ettei aina ollut mitään ulkoisia ärsykkeitä, ihan vaan olin ja annoin ajatusteni liidellä omia ratojaan. Ilman edes kirjoja, hiphoppivehkeitä, telkkaria, kaverien pölinää, ja ilman fyysistäkään rasitusta.

Se oli oudokseltaan vähän erikoinen juttu… mutta kannatti mielestäni opetella!

Mutta, ehkei sekään ole maailmassa niin välttämätön, eikä ehkä kaikille sopiva juttu, joten ei tätäkään kannata minkäänlaisena raittiudenylläpitoon liittyvänä suunnanviittaamisena ottaa… kunhan nyt höpisin.

Mukavaa illanjatkoa ja pidä vaan korkki kiinni, kyllä se siitä!

Tjuu, mutta mielialat näköjään heittelee… Mun pitää ilmeisesti feidata ihan täysin kaikki kommunikointi ihmisten kanssa jotka jojoilee juomisensa kanssa, jo toinen “kaveri” loukkaantui syvästi kun en jaksanut nähdä enää tänään pari tuntia sitten, ja äsken tuli känninen avautumissoitto jossa mua syyllistettiin siitä, että tyyppi veti lärvit kun ei ollut olkapäätä tarjolla jota vasten tyhjentää oma henkinen likakaivonsa. Oikeasti, mitä vittua? Kuka aikuinen ihminen tekee tuollaista? Pidin ko. tyyppiä hyvänäkin ystävänäni, mutta enpä pidä enää - jos ei tajuta, että työssäkäyvät ihmiset eivät välttämättä ole tavattavissa enää klo 21 iltaisin tosta vaan, niin hei haloo nyt oikeasti :unamused:

Puuh. Helpotti. Josko sitä unta sit seuraavaksi…

Samaa mieltä olen.

Ei se ole aina edes mielekästä, niitten juttujen kuunteleminen, kun tarkoituksena on vain saada aika mukavasti kulumaan selittämällä jotain oletetuja murheita hyväuskoiselle kuuntelijalle.

Olen joskus laittanut puhelimen yöksi kiinnikin, kun ei ole huvittanut kuunnella samoja valituksia ties kuinka monenteen kertaan.

Kai siitä on lähdettävä että jokaisella on hiukan vastuuta myös itsellään -kaverit kyllä sitten helppaavat oman jaksamisensa mukaan.

Kyl. Tässä kohtaa lienee ihan paikallaan olla ihan rehellisesti itsekäs ja pistää oma selvin päin olo kaiken etusijalle, vaikka sitten myös noiden ns. ystävyyssuhteiden :unamused: Toinen kaiffari tulistui vimmatusti viikko sitten kun pyysin ottamaan yhteyttä sitten kun pää on selvä - sillä hetkellä se ilmeisesti sitten olikin, vaan eipä siltä vaikuttanut… Ehkä noille asioille löytyy empatiaa ja jaksamista vähän pidemmän ajan päästä kun omaan juomiseen on saanut vähän välimatkaa, mutta nyt ei todellakaan, kun sitä empatiaa ja jaksamista tarvitaan jo duunissa ja oishan se jees että sitä riittäisi myös itselleen vapaa-ajalla :unamused:

Toi mainitsemasi “vaan oleminen” on aina ollut mulle erittäin vaikeaa ja meditaatiosta mulla on pari aika negatiivistakin kokemusta (paniikkokohtausta ja voimakkaita ahdistuskohtauksia), mutta itselleni toimivaksi rentoutuskeinoksi olen huomannut sen, että käy lattialle makaamaan ja nostaa jalat 90 asteen kulmaan seinälle, ja sitten vaan hengittelee menemään. Yleensä mulla on jotain rauhallista musiikkia taustalla, kun musiikkia tulee muutenkin kuunneltua lähes aina himassa…