Niinpä sitä tässä taas palaillaan takaisin foorumille häntä koipien välissä. Ei ole pysynyt homma lapasessa, ei. Syksy on ollut tosi rankka, YT-neuvotteluita töissä, lomautusta, särkynyt sydän jne. Kaikki luonnollisesti aivan mahtavia syitä vetää viinaa. Loppukesästä kävin jopa pari kertaa AA-kokouksessakin mutta ei ollut mun juttu, tai sitten halu juoda oli kovempi kuin halu raitistua. Onneksi olen kohta nyt vuoden käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti A-klinikalla, missä yhteyshenkilö vaikuttaa oikeasti välittävän minusta. Nyt sitten tehtiin sellainen päätös että aloitan avomyllyhoidon, jos vaan saan paikan ryhmästä. En voi oikeasti enää jatkaa tällaista toimintaa! 
Viime viikonloppuna tuli eka kertaa ylitettyä raja sekakäytön puolelle, nappailin parit tramalit viinin/siiderinjuonnin lomassa kun näytti että alkaa juomat loppua kesken. Maanantaina en mennyt töihin, valehtelin että olisin flunssassa. Meni läpi kuin väärä raha ja miksei olisi mennyt, tunnollinen ja arvostettu työntekijä kun olen. Pari selvää päivää oli tuossa välissä mutta eilen taas tuli juotua pari pulloa viiniä illan aikana. Krapulassa töissä siis taas. Ei tätä jaksaisi enää…
Terve tuloa takaisin Nti Kulaus 
. Niinkuin näet niin homma pahenee koko ajan, eikä koskaan parane ennalleen. Vain tämän asian hyväksyminen johtaa haluun laittaa se korkki kiinni, hakea kaikkea mahdollista apua siihen ja aloittaa todellisen toipumisprosessin.
Jeps tervetuloa takaisin, itsekkin tulin “häntä koipien välissä” foorumille tuossa pari kuukautta reilu sitten…
Ei muuta ku tsemppiä jatkoon sullekkin, ja muista kun ollaan taas retkahdettu niin ei se maailmaa kaada.
Morkkis on sitte erijuttu, se on oikeestaan pahempi kuin fyysinen krapula. Juu ja en noita tramaleja suosittele alkoholin kanssa saattaa (lamaannuttaa hengityksen nukkuessa) fakta.
Mut viel kerran tsemppiä kyl se taas tästä 
Kiitos komenteista Madtrue ja Aika katsoa peiliin.
Viikonloppu meni kutakuinkin dokaillessa, töissä olen ja olo ei todellakaan mikään paras mahdollinen. Päivän hyvä uutinen on se, että pääsen sinne Avomylly-kurssille joka alkaa ensi viikolla. Tästä on keskusteltu jo jonkin aikaa A-klinikan yhteyshenkilön kanssa ja jotekin on psyyke pistänyt kampoihin osallistumiselle. Nyt kuitenkin päätin että haluan oikeasti mennä sinne kurssille ja todellakin “katsoa itseäni peiliin” tämän ongelman suhteen. Jospa tämä nyt tästä jotekin lähtee taas parempaan suuntaan tämä homma…
No niin HIENOA se on ensiaskel selvään suuntaan, ku pääsee JAA SAA siihen voimia että jaksaa hoidon käydä. Itse olin aikoinaan 28päivää myllyhoidossa “nurmijärvellä” etelä suomessa. Ja ei siitä todellakaan haittaa ollut sai puhuttua/tutkittua itseään paremmin. Siellä oli TODELLA osaava henkilökunta (täytyy sanoa että tuosta oli SUURIN hyöty verrattuna lukuisiin 5-7 päivän katkoksiin). Mutta hienoa että olet menossa tähän suuntaan TSEMPPIÄ/VOIMIA sinulle!! .
Madtrue ja kaikki muutkin. Pakko tunnustaa nyt ihan rehellisesti miten helvetin paljon yksi naisihminen voi yhden viikonlopun aikana juoda, nyt kun alan laskea kaikkea mitä meni viime viikonlopun aikana kurkusta alas:
- 1 kpl 3 litran punaviinipänikkää
- 2 kpl litran valkoviinipänikkää
- 1 kpl 2dl minttuviinapulloa (vol 50%)
- Ehkä noin 4-5 isoa olutta baarissa (en muista ihan tarkkaan kuinka monta)
- 3 krt 24cl punaviiniä ravintolassa “ruoan kanssa”
- 7 tölkkiä siideriä
Sairasta? Todellakin!!! Olen aika hevetisti avun tarpeessa, pelottaa…
Hui, aika kauheita määriä tuota juotavaa sulla meni! Hienoa että olet hakenut apua, se on se ensimmäinen askel, itse vielä sinnittelen itsekseni kun oikein muuta vaihtoehtoa ei ole kuin nettifoorumi… Itselleni auttaa jo tänne kirjoittaminenkin.
Nti kulaus… Täytyy sanoa että naiseksi TODELLA suuret annokset on (noista potee jo krapulaa) ihan tosissaan.
Minäpäs postailen tähän oman NORMI viikonlopun pe/la/su
2x1l suomiviina
2x24pack koffia
Minä pärjään näillä perjantain lauantain ja sunnuntaiksi jää muutama kalja.
Eli paljon menee itselläkin silloin kun juon.
Noin 73 alkoholi annosta viikonlopussa on aikas paljon varsinkin naiselle, mutta miehellekki aika tekeminen. Mut voimia ja selvempiä päiviä 
. Itsekkin taistelen vähentämisen kanssa.
Olen tässä muutaman päivän makustellut ajatusta siitä että lopettaisi ihan kokonaan alkon käytön. Ajatuksena se tuntuu koko ajan paremmalta. Olen itseasiassa jo tiennyt jo jonkin aikaa, että mun on jossain vaiheessa pakko lopettaa juominen kokonaan, enemmin tai myöhemmin. Otan sen avomyllyn nyt ihan tosissani enkä valehtele itselleni tai muille yhtään, annan itselleni mahdollisuuden raitistua jos hoito toimii. Rohkaisevia on olleet ainakin kokemukset mitä olen netistä löytänyt. Nykymeno ei voi ainakaan jatkua, mä kuolen tähän viinaan muuten…
Jep niinhän se on että “hidas kuolema” on jos jatkaa rajua juopottelua, elimmistö sanoo ittesä irti jossain vaiheessa joillain aiemmin joillain myöhemmin. Mut vielä kerran on sanottava noista nti kulauksen määristä että todellakin paljon naiselle kun tekee miehellekkin jo tiukkaa. Mutta näkee että kokemusta on juomisesta , ei noita määriä mikään kohtuukäyttäjä kestäis. Toivotaan et hoito tehoaa jollain tavalla, kannattaa ihan “vapaa” mielisesti mennä ja jutellakin asioista.
Kyllähän se nti Kulaus on todellakin niin että kuolet siihen viinaan tuota menoa. Ja lopettamisen pakko muuttuu haluksi ja elämäniloksi, usko pois. Mutta harva ymmärtää alkoholismin/päihderiippuvuuden todellisen luonteen.
Se luonne on se että suurin osa riippuvuuteen sairastuneista kuolee päihteisiin tai muihin sen aiheuttamiin lieveilmiöihin. Tämän kun sydämessään ymmärtää niin se halu raitistua voi sieltä löytyä, prosessistahan tässä on kysymys. Monet eivät vaan pääse koskaan edes tuohon raitistumisprosessiin ja monet kuolevat sen prosessin aikana.
Sinulla on hirveä henkinen painolasti harteillasti. Anna sen vapautua. Itselläni on myös kokemusta kulissien ylläpidosta ja se on raskasta jos mikä. Enkä nyt tarkoita että pitäisi kaikille alkaa huutelemaan kaikkia yksityisasioita.
Muista että kaikki lähtee sinusta itsestäsi, mikään hoito ei tee autuaaksi. Tärkeintä on kuitenkin että olet menossa hoitoon.
Tsemppiä.
Mun lähisuvussa on useita jotka on kuolleet viinaan tai päihteisiin, osa oman käden kautta. En usko että olisivat siihen ratkaisuun päätyneet ilman että olisi ollut ongelmia alkon kanssa. Tää on niin ristiriitaista, mä olen niin yhteiskuntakelpoinen ihminen kun vaan olla ja voi; hyvä koulutus, hyvä duuni, omistusasunto, raha-asiat kunnossa, laaja sosiaalinen verkosto, en koskaan ole ollut työttämänä tai muutenkaan “yhteiskunnan elätti”, arvostettu työntekijä ja ammattilainen jne. Mä vieläpä ilmeisesti siedän viinaa poikkeuksellisen hyvin, mun veriarvoja jne. on viimeiset noin 2,5v seurattu säännöllisesti, muista syistä kuin tähän alkoon liittyen, ja kaikki on ihan priimakunnossa; maksa-arvot, kolesteroli, vitamiinitasot jne. Laajassa verenkuvassa siis kaikki ok mikä on suoranainen IHME!!! Viimeisen kerran mut on tutkittu noin pari viikkoa sitten ja kaikki priimaa. Mulla ei edes ole mitään allergioita, ei silmälaseja ja ei ikinä edes reikiä hampaissa, ei edes lapsena! Lisäksi olen normaalipainoinen ja huolehdin itsestäni: syön terveellisesti, meikkaan ja käyn kampaajalla, kosmetologilla, pukeudun hyvin ja saan jatkuvasti kehuja miten hyvältä näytän. Olen ihan käsittämättömän aktiivinen, seksidraivi on hyvä, harrastan rankkaa liikuntaa noin 5-6 kertaa viikossa, tapaan ystäviä ja harrastan: käyn gallerioissa, teatterissa, leffoissa jne. Kukaan ulkopuolinen muutamaa frendiä lukuunottamatta ei ole edes sivulauseessa epäillyt että mulla olisi muka jotain ongelmaa alkon kanssa, duunissa kaikki on ihan onneissaan miten hyvin hoidan kaikki. Mihinköhän pystyisinkään jos en olisi suurinta osaa viikosta jonkinasteisessa krapulassa duunissa…? Mutta tämä viinapiru… Tahti on vaan kiihtynyt viimeisen vuoden aikana ja se vie mut, kohta mulla ei ole enää tätä elämää mikä mulla nyt on. Tää tauti vie herrat ja narrit, ei se katso sosiaalista asemaa tai mitään muutakaan. Kuolemanpelko on mulla ihan todellinen, tiedän että tämä vie mut jos en nyt tee oikeasti jotakin. Ja siis ihan nyt heti! Mä niin toivon että Myllytys toimii mulla, en halua enää tätä paskaa tai että mulla menee kaikki…
Vain hyväksymällä sen tosiasian että olet alkoholisti voi toipuminen lähteä käyntiin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä on yhteiskunnallinen statuksesti. Sekin sitäpaitsi lakkaa jonain päivänä olemasta. Tuo riippuvuuden luonne on se vakavin asia.
Muista Nti Kulaus että vaikka jonain päivänä haluaisitkin lopettaa niin et välttämättä siihen pysty. Moni tuudittautuu ajatukseen, että lopetan sitten kun… Sitä päivää ei välttämättä koskaan tule. Sen takia alkoholismissa ei ole kyse päätöksistä vaan siitä että pitää tehdä töitä uuden elämäntavan opetteluun. Mutta ensin pitää olla se halu.
Tunnistan itsessäni tuon vaiheen mikä sinulla on tällä hetkellä päällä. Kykenet MYÖNTÄMÄÄN ongelman muttet kykene sitä vielä HYVÄKSYMÄÄN. Tässä tilanteessa se myllyhoito on varmasti paikallaan.
Olet varmasti oikeassa Aika katsoa peiliin. Myönnän ongelmani mutta sitä on vaikea hyväksyä. Joku tuolla päässä kinnaa vastaan kun mietin raitistumista ja sitä, että pitää lopettaa alkon käyttö kokonaan. Ei mulla aina ole homma ollut poissa lapasesta viinan kanssa, noin kolmekymppiseksi homma oli vielä suht hallinnassa, en ikinä juonut kahta tai useampaa päivää putkeen enkä koskaan yksin. Missä vaiheessa ja ennenkaikkea MIKSI homma lähti sitten lapasesta? Oliko se tähtiin kirjoitettu jo ammoisina aikoina että juuri minusta tuli alkoholisti?! Olisiko sen voinut jotenkin välttää jos olisi elämä mennyt toisin? Turha näitä kai on jaaritella mutta mietiskelenpä vaan… 
Niin se on sitä jälkiviisautta johon olen itsekkin törmännyt omalla kohdalla ois pitäny kaiken erisuuntaan lähtee 14vuotiaana, mutta toisin kävi ja loppuelämä taistellaan alkoholismia vastaan. Mut niinhän se on että sitä saa mitä tilaa. Mut pääasia et elossa ja raittiina ollaan toistaiseksi. Se on todellakin hienoa että myöntää ongelmansa ja lopulta on sujut sen kanssa joillain se vie aikaa ennenkuin tajuaa todellisen ongelman.