Vuosi sitten meni 20-100 annosta viikossa, riippuen fiiliksistä. Ihan työkuntoisena ja kiva elämä muutoin. Elämä oli yhtä vähentämistä, yhtä ikuista heiluriliikettä, enemmän, vähemmän, sopivasti, sopimattomasti. Elämä pyöri annosten minimoimisessa ja elämän maksimoimisessa. Mutta niinhän siinä sitten kävikin nurinkurisesti että elämä minimoitui ja annokset maksimoitui.
Vähensin keväällä hornankrapulaisen katkon jälkeen tuntuvasti, eli 100 päivän vesilinjalle, jonka jälkeen tuli kesä ja kärpäset. Kesä jatkui kuten talvikin, annoksia mimimoiden ja elämää maksimoiden. Olihan sentään kesä, ja rannalla on kiva otttaa bisseä. No, tuli kuitenkin kesäloman viimeinen viikko, ja huomasin että annokset olivat yllättäen taas maksimoituneet ja kesälomalla koettu elämä oli ollut minimaalista. Lähinnä aamuauringon ihastelua korjaussarjaa hakiessa.
No, siitä sitten töihin reippaasti elokuussa, maksa-arvot näyttävät hyviä lukemia, joten tukena tällä kertaa antabus ja pari kuukautta saikin pidettyä nollissa, jonka jälkeen Antabus loppui, ja kaadettiin sen kunniaksi rommia ja kolmea leijonaa rivakasti yli neljän promillen, josta hengityskoneessa vietetyn yön jälkeen takaisin töihin.
Siitäpä kului sitten pari viikkoa niin maistui taas, miksipäs ei, selvisinhän hengissä, enkä ollut ottanut pariin viikkoon mitään. Kyllä mies jaksaa nyt iltaisin aina yhden pienen rommipullon ottaa. Siitä sitten pari viikkoa vähenneltiin niin että oltiin töissä ajoissa ja iltaisin 10 annoksen alapuolella.
Kunnes sitten parin viikon alkoi eräänä pe-iltana janottaa, ja päiväannokset kiipesivätkin 30 per päivä. Alkuviikosta pitikin jo sitten haketua suljetulle katkolle haukkaamaan happea ja pohtimaan että miten tämä vähentäminen voikin olla näin käsittämättömän haasteellista! 
Ja tässä sitä ollaan, 1 viikko ilman kofeiinia, ja 3 viikkoa ilman alkoholia. Vuositasolla väittäisin että olen onnistunut vähentämään alkoholinkäyttöä merkittävästi, ja voin suositella jokaiselle muullekkin, että kokeilee olla mahdollisimman kauan ilman. Ja tämän jälkeen mikäli alkaa janottamaan, hakee samalla ammattiapua koska on mahdollista että homma saattaa riistäytyä yllättäen käsistä. Koskaan ei voi olla liian varovainen.
Tissuttelu-vähentämiseen en oikein enää jaksa uskoa mikäli viikko-annokset menee yli parinkymmenen. Silloin ollaan juoppoja, ja juopon vähentäminen toimii aina parhaiten kun menee korkki kiinni, edes hetkeksi aikaa.
