Mieti lempiruokaasi, kun olet päiviä syömättä ja mieti pahinta koskaan kokemaa nälkääsi. Nuuhki lempiruokaasi ja koita olla syömättä.
Mieti päiviä juomatta vettä ja kovinta janoasia ja yritä olla juomatta edessäsi olevaa lasia. Mieti kiimaisinta hetkeäsi ja edessäsi odottavaa parhainta seksiä.
Tämän verran tekisi mieli alkoholia. Onneksi on kuitenkin ihminen voi kuitenkin päätttää olla ottamatta, kun tietää että ei ole pakko ja se vaan pahentaa asioita, vaikka se hetkeksi tuokin taivaallisen rauhan.
Onko päihderiippuvuus mielestänne sairaus? Itse pidän sitä aivan oikeasti heikkoutena, mutta kuinka vahva sitä ihmisen pitäisi sitten olla?
mut kyl tää juominen kohta loppuu… siis sitten kun oon juonu noi viiniastiassa olevat hiivaiset pohjat.
Jos noin paljon tekee mieli kun kuvailet, en voi sille mitään. Otan.
Mietin Grimmin satua jossa siskon ja pikkuveljen täytyy paeta metsään ilkeän äitipuolen, noidan takia. Pikkuveljelle tulee metsässä tarpoessa kamala jano mutta ilkeä noita on loihtinut jokaisen ihanasti solisevan puron vaaralliseksi. En muista mitä ensimmäinen puro kuiskii muttaa isosisko saa kuin saakin pikkuveljen taivuteltua hänet pois puron luota. Toinen puro kuiskii “ken minusta juo muuttuu leijonaksi” isosisko rukoilee pikkuveljeä “älä juo, muuten sinä raatelet ja syöt minut”.
Pikkuveli kestää kuin kestää vielä janoaan mutta kolmannen puron nähdessään hän ryntää suoraan juomaan raikasta vettä, samalla anteeksi pyydellen siskoltaan mutta hän ei enää mahda janolleen mitään. Pikkuveli muuttuu metsäkauriiksi jonka sisko sitoo lemmikikseen nauhalla. He elävät metsämökissä piilossa, mutta aina kun kuninkaan metsästystorvet soivat on pikkukauriin päästävä juoksemaan vapauteen henkensä uhalla…
Useissa meistä on tuo kärsimätön janon tunne , tavalla tai toisella ja tarve juosta “vapauteen”, ainakin joskus “metsän keskelle” vaaraan torvien soidessa.
Pidän suuresti Grimmin satujen symboliikasta.
Välil enemmän, ja energiaa kuluu juupas/eipäs-ristiriitaan. Mitä sit, jos on heikko? On monenlaisia tilanteita, jois osaakin yllättäen olla vahva. Mutku… päihderiippuvuus niin usein tuhoaa i t s e ä. Onhan sil vaikutuksensa läheisiinkin usein. Mut alkoholisti, joita mun ympäril on useita, tuhoaa elimistönsä, terveytensä. Ja meinaan sit tosi rankkaa dokaamista. Mä en enää puutu kuin hätätilanteis. Vuosia yritin kontrolloida toisten juomista, vaik ite vedin nappeja, hoh hoh. Tosta sairauskysymyksestä tuli sellanen ajatus mieleen, et jos jollakulla vaik on diabetes, eikse ole hänen vastuullaan huolehtia siit, että ottaa lääkkeensä/insuliinipiikin, ei juo, huolehtii syömiset. Mul on päihdeongelma, lääkeriippuvuus ja ollut väärinkäyttöä erittäin paljon. Vaik kysees ois sairaus, mul on silti vastuu nyt siitä, etten ylitä annosta ja käyn muus hoidos. Eli sairauttakin voi hoitaa ja ihminen voi sitoutua hoitoon. Jos haluaa selviytyä. Vaatii se kyl monesti tukea, ja uskoa, et se on mahdollista, mikä horjuu välil… Tosi hienosti kirjotettu muuten, salmiakki Ja mielenkiintoinen satu! Mut onko todella niin, et halul periks antaminen, tai impulssil, tai riippuvuus on vapautta…? J o s se tuhoaa. Sit tos sadus on kans se sisko, kenties kontrolloiva omainen…? Vaikuttaakse myös siihen, et m u n vapauteni on tehdä näin…? Toki se “jano” on meis kuten salmiakki sanoit. Mä nykyisin pidän omana vapautena hallintaa, et mä päätän m u n elämäs. Ohjaan sitä itse. Kyl mun läheiset on paheksuneet ja kasvattaneet ja toivoneet ja pettyneet. Mut koska mul ei ole lapsia tai puolisoa, pyrin tähän elämän jonkinasteiseen hallintaan i t s e n i takia. Niin paljon pahaa mul on tapahtunu lääkkeiden takia, et saa piisata.
Mieleni tekee-- järjenääni voittakoon. Alotusviesti oli mielestäni loistava, juurikin tuon
värikkään kuvailun vuoksi, jolla voi saada luultavasti taviksenkin tajuumaan kuinka kiero se
ihmismieli onkaan. Siis että samaan aikaan haluaa päihtyä todella lujaa, ja silti toisaalta haluais
olla selvinpäin.
Mä olen ite ollu nyt puolisen vuotta 247 kukka meiningillä. tai muovailuvaha. peeällää en osta,
koska siitä huonompaa ‘päihdettä’ ei voi olla sen takia kun siinä ei nykypäivänä ole oikeestaan
minkäänlaista tehoa. —> vrt. 1olut “toimii” paremmin ku 1g peeällää. olut maksaa [Poistettu hintatietoja -Päihdelinkin toimitus] ja peltsi sen [öh, ainii, ei hintatietoja x5-10].
Puhumattakaan siitä mitä paskaa siinä peltsissä tosiaan on. Mut en offaa enempie, jatkakaa.
Enemmän tekee mieli olla normaalioloinen, ettei tarvi ottaa mitään. Hmm, sitä odotellessa. Eipä noita päihteitä tee mieli ottaa, kun kyllästyminen iskee niihin, olis jotain aivan uutta erilaista, mut ei oo kuin vaan nää piristävät, lamauttavat, empatogeenit ja hallusinogeenit, mitkä on kaikki jo läpi koluttu. Ei oikein keksiskään mitään muuta olotilaa mitä voisi kokea, mut jotain kaikkii noita sekaisin olevaa olomuotoa.
Ku douppaamisen on lopettanu kokonaan 2,5kk sitten nii eniten on tehny mieli sauhuja ja Dreamiä. Mut oonpa pystyny vastustaa kiusausta vaik fiilistelenkin aina savuringis kyhäämällä savut ja olemalla muutenkin mukana toiminnassa lukuunottamatta vaa savujen polttoo.
O.T. Rutto, mitä tarkottaa sana “empatogeenit”? Ny mun tekis mieli, mut ku haluan täs aamiaisen “laskeuduttua”, heh, treenata. Eikä ole sellasta tilaa, johon tarvitsisin bentsoja. Jess!
Ja mielenkiintoinen satu! Mut onko todella niin, et halul periks antaminen, tai impulssil, tai riippuvuus on vapautta…? J o s se tuhoaa. Sit tos sadus on kans se sisko, kenties kontrolloiva omainen…? Vaikuttaakse myös siihen, et m u n vapauteni on tehdä näin…? Toki se “jano” on meis kuten salmiakki sanoit. Mä nykyisin pidän omana vapautena hallintaa, et mä päätän m u n elämäs. Ohjaan sitä itse. Kyl mun läheiset on paheksuneet ja kasvattaneet ja toivoneet ja pettyneet. Mut koska mul ei ole lapsia tai puolisoa, pyrin tähän elämän jonkinasteiseen hallintaan i t s e n i takia. Niin paljon pahaa mul on tapahtunu lääkkeiden takia, et saa piisata.
