Pakko selvitä

Sotkin viime yönä entisen auringon ketjua, pahoittelen. Päätin sitten aloittaa ihan oman.

Mieheni heräsi kanssani samaan aikaan aamulla. Hän oli selvästi juovuksissa :smiley: . Olin paistanut koiralle ja itselleni kananmunaa aamiaiseksi ja hän söi minun annokseni. Ja sitten piti korkata viinipullo, yhdeksältä aamulla.
Tällä hetkellä hän makaa sammuneena sohvalla juotuaan 2,75 litraa punaviiniä (2 litran tonkkaa ja yhden pullon).

Minä kävin aamupäivällä ehdokaskuvauksessa ja onneksi sain meikillä tummat silmänaluset peittoon. Ajattelin hetken että otan kaikki viinit mukaani autoon, mutta en sittekään tehnyt niin. Poissaoloni aikana oli tyhjentynyt 1 pullo ja 1 litan tonkka. Kun palasin, mies hyvin ylemmyydentuntoisesti selitti, että viini on oikeastaan terveysjuoma ja hän ei tosiaan koske kirkkaisiin. Paitsi eilen ja siksi hän sammui junaan.

Kerroin miehelle miten junalta noutaminen tapahtui ja hän oli pahoillaan siitä, mukamas. ‘Kyllä sinulla on kestämistä’…ja sitten taas kaatoi uuden lasillisen. Juopon puhetta.

Miehen nilkat ja jalat ovat turvonneet ja punaiset. Koitin niitä ja ne ovat liian lämpimät. Urheilijalla tämä voi johtua akillesjänteistä ja hänellä on ollut ongelmia niiden kanssa aikaisemminkin. Tai oikeastaan keväästä asti hän on juossut jalat teipattuina. Tänään en pysty viemään häntä lääkärille, sillä hän on siihen liian humalassa. Googlasin jalkojen turvotusta ja sain vastaukseksi, että maksakirroosi (tai maksan toimintahäiriö?) voi myös aiheuttaa jalkojen turpoamista. Just joo, tähän on sitten tultu.

Viime yö sai minun mittani täyteen. En enää koskaan hae kusista känniääliötä yhtään mistään. Soitin aamulla Minnesota-hoitolaan ja kyselin miten saan miehen hoitoon. He neuvoivat miten asian voi ottaa puheeksi ja mitä kannattaa laittaa panokseksi. Nyt sitten odotan miehen krapulaa (huomisaamua) ja otan asian puheeksi. Panoksena on meidän avioliitto. Jos muutosta ei tule, se on soronnoo :imp:

Tervetuloa tänne kotikanavalle purkamaan tuntojasi.

Minä melkein vastasin sinulle ja siis tarkoitus oli toivottaa tervetulleeksi, kun näin kirjoituksesi entisen auringon ketjussa, mutta se jotenkin unohtui. On niin paljon kaikkea, että jos ei heti reagoi niin unohtuu. Informaatiotulva jne.

Mutta siis tervetuloa! Tietenkin toivon kovasti, että Minnesota-hoidosta on apua miehellesi, luultavasti on, olen kuullut sen olevan hieno juttu. Hoitoon meneminen on aina hyvästä. Hanki apua myös itsellesi: täältä, A-klinikalta, Al-Anonista, koska jostain syystä ongelmat eivät lopu, vaikka alkoholisti lopettaisi juomisen.

Voi kiitos ilmalaiva!

Minä en ole vielä kertonut Minnesota-hoidosta miehelleni. Tai hoitoon menemisen panoksesta.

Edellisen viestin kirjoitettuani menin tekemään ruokaa. Mies könysi keittiöön, kehui minua upeaksi naiseksi ja avasi taas litran viinitonkan. Just joo.

Olen joskus ajatellut, olisko elämä hänen puolisonaan helpompaa jos alkaisin itsekin juoda. Ja joskus olen kännännytkin ja olemme kuunnelleet musiikkia Youtubesta ‘koko yön’. En silti halua, että viikonlopuista menisi joku päivä kankkusessa…

Aamulla mies julisti minulle, kuinka hän aikoo saada jotain aikaan meidän pihallamme. Ei saanut aikaan yhtään mitään, kännisen löpinöitä. On se aika raskasta olla alkoholistin puoliso kun ihan kaikki työt jää itselle.

Tämä vieras olin minä :slight_smile: En huomannut kirjautua.

Ruoka on syöty ja mies meni lämmittämään saunaa. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että hän laittaa saunan tulille ja loppu jää minun hoidettavakseni. Ja sitten lopuksi istutaan saunassa ja kehutaan, kuinka hieno idea oli lämmittää sauna tänään.

Olen niin väsynyt, niin väsynyt.

Jos mieheni suostuu lähtemään hoitoon ja jos hän raitistuu, minä tarvitsen myös tukea. Olen tottunut olemaan se kallio, joka hoitaa kaike kun miehestä ei ole siihen. Miten pääsen eroon rästä roolista?

Tervetuloa palstalle. Tämä on hyvä paikka purkaa tuntojaan. Alkoholistin kanssa elämä on hyvin, hyvin raskasta. Itse olen tällä hetkellä niin väsynyt ja kuiviinpuristettu keskellä kriisiä, että en paljoa jaksa kommentoida, vaikka luenkin toisten ketjuja. Seurailen myös tätäkin ja haluan toivottaa sinulle voimia ja viisautta.

Raitistuminen, tuo korkea tavoite, ei todellakaan takaa vielä mitään onnea.

Itsellä ei kyllä ole moisesta mitään kokemusta… kuivilla sinnittelystä on, ja se on helvetillistä, pahempaa kuin juominen.

Asiat, jotka sinulle ovat tärkeitä, kuten avioliittonne, voi olla aika kevyttä kamaa viinan rinnalla. Tämä vaan varoituksena. Sä asetat kalliin panoksen, joka ei välttämättä merkitsekään miehelle mitään.

Jatka kirjoittelua… asioita ei tarvitse ratkoa kaikkia kerralla ja etukäteen. Kyllä ne vastaukset tulee sitten ajallaan.

Minnesota-hoidossa autetaan myös läheisiä. Saat varmasti hyvät eväät omaan elämääsi siinä hoidon rinnalla. Avominne tarjoaa hoitoa myös sellaisille läheisille, joiden puoliso ei itse lähde hoitamaan itseään. Ja eihän Sinun vastuulla ole kukaan muu, kuin Sinä itse!

Oho, en ole ikinä tiennyt että jalkojen turpoaminen voi johtua maksakirrooosista!

Juoppis ei voi kävellä muutamaa sataa metriä pidemmälle koska jalat turpoavat tolkuttomasti ja kipeytyvät. Tämä kuitenkin johtuu miehen sanojen mukaan armeijassa saadusta marssimurtumasta. Olen miettinytkin, miten 10 vuotta sitten intissä saatu marssimurtuma voi oireilla niin, ettei voi edes kilometriä kävellä mutta toi maksan oireilu kuulostaisikin paljon loogisemmalta selitykseltä. Kiitos tästä!

Entiselle auringolle voimia!
Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista.
Kultakala: siellä Minnesota-hoitolassa sanottiin samoin, että avioliitto voi mennä jos sillä uhkaa. Mutta sitten saa mennä, en enää jaksa tätä.
Pyykkipoika: hyvä tietää, että myös minä saan/saisin sieltä apua.

Miehen piti mennä autolla erääseen tilaisuuteen aamulla klo 9:ksi. Hän puhalsi 1 promillen, joten jäi menemättä. Illalla olisi ollut harjoituskisat, jäi menemättä.

Tänään joi vain yhden pullon punkkua.

Mies oli eilen selvinpäin. Minusta tuntui kummalliselta olla kotona selvän miehen kanssa. Tehtiin yhdessä ruokaa, käytiin kaupassa ja sitten mies surffasi netissä ja minä luin kirjaa. Illalla katsottiin Mestareiden liigan ottelu.

Oli kuin eilisessä illassa olisi ollut tunteja tavallista enemmän, kuin jotain olisi pitänyt tehdä. Oli hiljaista ja rauhallista, sain rauhassa keskittyä kirjaani. Minä taidan olla läheisriippuvainen, sillä minä tunsin että minun olisi pitänyt järjestää meille jotain aktiviteettia.

Otin hoidon puheeksi eilen aamulla, reilu viikon juomaputken jälkeen. Tiedätte missä kunnossa alkoholisti silloin on. Hän ei halunnut kuulla puhettakaan hoidosta. ‘Aiotko sinä laittaa minut johonkin laitokseen?’. Kerroin paikasta, että se ei ole laitos, vaan hoitokoti. Kerroin myös, että jos hän ei mene sinne, minä lähden.
Mies otti asian puheeksi töiden jälkeen. Hän sanoi, että hän ei lähde Minnesota-hoitoon itsensä takia, eikä minun takiani, vaan meidän suhteen vuoksi.

Hän on päivällä miettinyt asioita ja sanoo ymmärtävänsä, että hoitoon lähtemisen jälkeen hän ei juo enää ikinä. Hän kauhisteli hintaa, mutta totesi hoidon maksavan itsensä takaisin alle vuodessa. Hoitopaikka on nyt varattu, vien miehen sinne maanantaina. Olen tästä kovin onnellinen, vaikka pelottaakin. Meidän suhde on ollut aina tällainen: mies juo ja minä hoidan asiat. Saammeko suhteen toimimaan miehen ollessa raitis?

Minun on hankittava apua myös itselleni. Minä olen alkoholistin puolison prototyyppi. En tiedä mistä voin aloittaa, ehkä kysyn sieltä hoitolasta apua myös itselleni, kuten Pyykkipoika vinkkaa.

Teillä on toivoa. Suorastaan hämmästyin, noin helposti suit sait on valmis lähtemään hoitoon. Kyllä on erilaisia ihmisiä. Meillä jos olen uskaltanut inahtaakaan hoitoonmenovaihtoehdosta, vastaus on hyvin halveksiva “painu kuule ite hoitoon”…no, niinhän minä olen apua itselleni hankkinutkin ja tiedän, että joskus, vaikka se tuntuukin kaukaiselta asialta, tunnen itseni voittajaksi tässä asiassa.
Muutama viikko sitten totesin ukolleni “tilanne on nyt sellanen, et sun täytyy valita, hoitoon tai ero”. Vastaus oli kylmän yksselitteinen “se on sitten se ero”. Näin hanakasti hän puolustaa oikeuttaan juoda. Voin kuvitella, kuinka hän vihaa mua, kun tavan takaa yritän erottaa hänet hänen rakkaimmastaan. Ja kyllähän hän saakin juoda, ihan sinne tappiin saakka, mä en vaan enää kato sitä.

Näin kirjoitettuma se vaikuttaa siltä, että kaikki kävi suitsait. Mies teki päätöksen yhden päivän aikana, kyllä, mutta takana on vuosia kestänyt rimpuilu alkoholin määrän vähentämiseksi.

Hän ei ole halunnut lopettaa kokonaan. Mies on vuosia selittänyt juomistaan olosuhteilla ‘eksä on hirviö ja nylkee hänet ylisuurilla elareilla’, ‘Sirpasusannan lapseni saavat hänet tuntemaan että hän ei ole omassa kotonaan vaan vieraana meillä’, jne. Hän on kerta toisensa jälkeen tehnyt epäonnistuneita päätöksiä, että juo viikonloppuna vain 2 pulloa viiniä päivässä ja viikolla ei juo mitään. Hän on kroonisesti masentunut alkoholin vuoksi, eikä saa mitään aikaiseksi. Eikä hänellä edes seiso.

Me asumme vihdoin kahdestaan yhdessä ostetussa tuvassa. Kun ostimme tämän talon, suunnittelimme ihanan yhteisen elämän.

Nyt on oma tupa, jossa lapset vierailevat. Hänestä on sukeutunut hyvä kokki ja hän nauttii saadessaan tarjota lapsilleen (ja minulle) loistavia aterioita. Yhdessä hankkimamme koira on hänelle rakas ja hän tietää, että koira jää minulle jos tulee ero. Minä pystyn tarjoamaan koiralle paremman elämän. Mies on pystynyt parempaan harjoitteluun kun ruoka on monipuolisempaa ja elämässämme on päivärytmi.

Uskon että kun mies sanoo, että hän menee hoitoon meidän suhteemme vuoksi, se pitää sisällään kaiken tämän.

Sirpasusanna: Hän sanoi, että hän ei lähde Minnesota-hoitoon itsensä takia, eikä minun takiani, vaan meidän suhteen vuoksi. Hän on päivällä miettinyt asioita ja sanoo ymmärtävänsä, että hoitoon lähtemisen jälkeen hän ei juo enää ikinä. Hän kauhisteli hintaa, mutta totesi hoidon maksavan itsensä takaisin alle vuodessa. Hoitopaikka on nyt varattu, vien miehen sinne maanantaina. Olen tästä kovin onnellinen, vaikka pelottaakin. Meidän suhde on ollut aina tällainen: mies juo ja minä hoidan asiat. Saammeko suhteen toimimaan miehen ollessa raitis?
Kyllä miehen pitää hoitoon lähteä itsensä takia, ei teidän suhteen takia tai sen, että koira jäisi sinulle erossa. Minusta kuulostaa oudolta, että mies suostuisi noin vaivattomasti lähtemään hoitoon - eikö hoitoajatus ole pelkästään sinun, kun olet hoitopaikan järjestänyt ja viet miehen sinne? Tätä saa rauhassa sanoa kateellisten panetteluksi, mutta on vaikea uskoa, että alkoholisti suostuisi noin helpolla luopumaan rakkaimmastaan :open_mouth:

Motivaatio voi syntyä hoidon aikanakin. Onhan kaveri sitä paitsi saattanut jo itsekin kypsyä omaan ottamiseensa, sen verran hurjalta tuo viikonloppu ja sen jälkeinen toiminta kuulosti. Ehkä onnistuu, ehkä ei - 50% mahdollisuus. Jos ei ole aikeitakaan mennä hoitoon on raitistumisen onnistumisprosentti nolla.

Onnea matkaan!

Olen kiitollinen ihan kaikista mielipiteistä. En halua pelkkää silitystä, vaan kriittiset mielipiteet ja ajatuksen avaajat ovat erittäin tervetulleita. Ne herättävät ajattelemaan asioita ja se on pelkästään positiivista.

Hoitoajatus oli pelkästään minun. Mies on puhunut vähentämisestä jo vuosien ajan ja yrittänytkin toteuttaa sitä, heikolla menestyksellä. Hän on ollut huonossa jamassa vuosia ja koko liittomme ajan alkoholi on ollut kolmantena. Toistaiseksi viina on voittanut kaiken muun. Mm keväällä järjestimme hänen tyttärensä lakkiaiset meillä. Hän ei muista juhlista mitään.

Mies valittaa rahojensa vähyyttä ja sen vuoksi kirjasin keväällä kaikki ostokset ylös muutaman kuukauden ajan. Viinalasku oli silloin 500-600 e/kk. Tämäkään ei herättänyt miestä, vaan ‘hänellä on oikeus ottaa lasi viiniä halutessaan ja siihen pitäisi rahojen riittää’. Cricket kirjoittaa, että motivaatio voi syntyä hoidon aikana. Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Ja toivon sitä kaikesta sydämestäni.

Minä soitin hoitolaitokseen ja varasin hoitopaikan. Juuri tämä on sitä mitä pelkään, olen sairastunut vahvuuteen. Mitä jos käy niin onnellisesti, että mies raitistuu. Osaanko minä luovuttaa valtaa ja vastuuta hänelle? Kun olen tähän malliin tottunut.

Oon sitä mieltä että voi olla tosi vaikea päättää toisen puolesta minkä pitää olla hänelle se ensisijainen syy raitistua…
Kun on alkoholismin syövereissä parhaillaan, niin itsestäänhän on vähän vaikea välittää-eikös koko sairaus perustu juuri siihen. Lisäksi, jos on vähänkään vaikeuksia vielä hyväksyä se kohtalo, että on alkoholin kanssa ongelma, niin voi sinne hoitoonkin olla helpompi astella kun saa sanoa vielä että “vaimo pakotti” :smiley: Sitten kun asiat tuo eteen eri vaiheita, niin se motivaatiokin voi muuttua että " vaimosta viis, minä en juo silti"
Minä tsemppaan kyllä ihan täysillä jo sitä että yleensäkin alkaa tekemään asialle jotain, aika sitten näyttää onko hoitovaihtoehto ollut se sopivin, ja tarvitaanko mitään muuta lisäksi. Eihän läheinen voi muuta tehdä kuin sen että kertoo oman kantansa, ja ehdottaa myös jotain vaihtoehtoja. Tärkeintähän on se, että ymmärtää ettei lopettaminen ole helppoa alkuunsa, sekä tiedostaa että JOTAIN hoitoakin tarvitaan koska ei riitä että pelkästään lopettaa juomisen.
Sen raitistujan itsensä on mun mielestä joka tapauksessa ratkaistava jatkossa se kysymys “kuinka pysyn raittiina joka päivä”…ja koska hänen on tehtävä sitä työtä sitten jatkossa yksin (tai huomattava ettei pysty yksin, mennä vertaistukiryhmään…eli siis yksinhän ei tarvi selvitä mutta tuskin se kenenkään vaimo pystyy yksin olemaan sekä vertaistuki että hoitolaitos), ja pitkään, niin hyvä että hän näkee myös niitä “vääriä” vaihtoehtoja itsensä kannalta…jos hän pystyy olemaan raittiina jonkun toisen takia, se toimii sitten niin kauan. Kun se lakkaa toimimasta, on mietittävä uudelleen, mikä toimii…Läheinen ei voi koko loppuelämää sanella, että kuinka toisen pitää olla juomatta.
Pääasia siis, että se matka alkaa jostain, syyllä millä hyvänsä.

Kiitokset rakentavasta suhtautumisesta kritiikkiin! Tunnistan oman toimintani sinusta täysin, kuten monesta muustakin täällä (tämä palsta on ollut minulle todella tärkeä tuki). Välillä olen suuttunut kommenteista, mutta huomannut myöhemmin, että juuri niissä väitteissä on ollut totuuden siemen.

Miksi huolehdit jo nyt sitä, mitä elämä raitistumisen jälkeen olisi, kun jo raitistuminen itsessään voi olla todella pitkä matka? Toki sinunkin pitää siinä samalla parantua vahvuudesta, joten se ei ole pelkästään miehen matka.

Kuinka miehesi on voinut juoda noin paljon ja urheilla korkealla tasolla, eikö juominen ole vaikuttanut tuloksiin?

Kysyisin vielä, miksi ketjusi nimi on “Pakko selvitä”? Miksi on pakko? Mistä sinun täytyy selvitä?

Kuka tietää:lle kiitokset tsemppauksesta! Niinhän se on, että miehen se työ on tehtävä. Minä tuupin alkuun, jos vaikka osuisi oikealle raiteelle :slight_smile:

Minä pelkään että jos käy niin onnellisesti, että mies raitistuu ja minä toistan omia juomisen aikaisia kuvioitani ja sitten meille tulee kriisi sen takia. Ja sitten mies joko alkaa juoda tai haluaa minusta eroon. Minä olen ylivastuullinen nainen, pystynkö muuttamaan toimintatapojani 4 viikon aikana?

Minäkin olen ihmetellyt miehen fysiikan kestävyyttä. Niin hän vaan sijoittui MM-kisoissakin hyvin, ei toki palkintopallille. Palautuminen on hidasta. Nykyisin menee jopa viikko että jalat ovat kunnossa kisojen jälkeen. Tulevana viikonloppuna on kauden viimeiset kilpailut. Ne järjestetään ulkomailla ja minä menen mukaan, viime viikonlopun episodi ei ainakaan toistu.

Pakko selvitä. Minun, tästä tilanteesta. Näin en halua elämääni jatkaa, minä en enää koe mielihyvää elämästäni. En muista koska minulla olisi ollut hyvä ja levollinen olo. Siksi.

Tosiaan, elämähän jatkuu raitistumisen jälkeenkin, ja alkoholistin toipumistaival on vain yksi osa sitä…
Siinäkin voi tulla myös takapakkeja, aina ei käy niin onnellisesti että mies raitistuu kerralla eikä ryyppää enää koskaan…kuten olemme saaneet lukea, retkahdus tapahtui nykäsenmatillekin parin vuoden jälkeen…Sekin voi silti mennä ohi, jos on ihan hirveä tunnemyrsky vielä kiinni koko asiassa, nin helposti tulee suuri pettymys jos kaikki ei tapahdukaan naps. Ja miten lopettaa oma riippuvuus, miten kohdata myös muut juopot koska nehän ei suomesta kesken lopu siihen että yksi raitistuu. Niitä on työpaikoilla, tuttavapiirissä, sukulaisissa…kuka tahansa voi sairastua. Mutta miten välttää tämän pelkääminen, koska pelotkinhan toimivat joskus itseääntoteuttavina ennusteina. Al-anonin kirjoja olen lueskellut, ja esiintyy vahvana se ajatus että se oma onni ei saisi riippua siitä ryyppääkö joku. On alettava aina ensisijaisesti itsestä muutos, ja tehtävä niiden asioiden eteen jotain mihin voi vaikuttaa. Esim jos juoppo ei raitistu, voinko silti tehdä jotain itseni eteen sillä välin. Toisaalta on LUONNOLLISTA että se vaikuttaa myös läheiseen, eli onko tervettä heittäytyä täysin tunteettomaksikaan, koska näinhän sitä sitten sietää vaikka mitä…en usko että sellaiseksikaan pystyy kukaan muuttumaan että mikään ei enää heilauta, kaikki menee tästälähtien oikein, koskaan en tunne enää epätoivoa tai surua toisten juomisesta…tai en ikinä enää nalkuta miehelle. Nalkutus olisi mullakin voinyt pysyä kurissa terveen miehen kanssa: joka sanoo rakentavasti että häntä ei tarvi hoivata. mutta voi hankkia niitä konsteja miten näihin tilanteisiin varautua. Onhan sulla kuukausi aikaa:) Se varmaan riittää että siinä ajassa pääset omassa toipumisessa johonkin kohtaan, eihän miehelläkään ole kuin se sama 4 viikkoa. Tämä tarkoittaa mun mielestä vaan sitä, että hellittämällä miehestä ote siksi aikaa, ja tutustumalla vaikkapa kirjastossa ja livenä al-anoniin tms, sä rentoudut ja kun miehesi tulee hoidosta, et enää kävele munankuorilla…näin hänenkin on varmasti helpompi laskeutua kun siitä koko hommasta ei tule mikään spektaakkeli. Itse painin myös moennlaisten asioiden kanssa. Ensinnäkin jos mies raitistuu, niin kuinka paljon siitä koko hommasta “saa” välittää…nyt olen alkanut vasta oppia sen, että toisen juominen on hänen ongelmansa. Mutta entä jos heittäydynkin liian kylmäksi, enkä ole yhtään mukana tai kannusta? Osaanko kannustaa oikein? ja entä jos teen virheitä: Jännä että minä en mielestäni saisi tehdä virheitä, vaikka mua kohtaan on mokailtu vaikka kuinka. Toisaalta hyvä ettei alennu siihen että alan yhtä huonoksi kuin mua on kohdeltu…joka asiassa on miljoona puolta.
Voit ryhtyä toimenpiteisiin: Siellä samoissa paikoissa joissa alkoholistia hoidetaan, on myös läheisiä varten omia ohjelmiaan ja terapiaa. Sekä voit ottaa yhteyttä vaikkapa al-anoniin, a-klinikkaan, ja kysyä miten edetä itsesi kanssa.
Kannattaa etsiä jotain apua, vaikka sinussa ei mitään ongelmaa olisikaan, kuten näyttääkin että olet oikealla tiellä kun rohkaistuit apua hakemaan ja olet matkalla siihen ettet katsele juomista. Mutta pääsisit ainakin pelosta.
Minua ainakin pelottaa että jos mieheni raitistuisi, niin kelpaanko minä enää hänelle;D Melko raaka ajatus, mutta voihan senkin sanoa kuten se on: Mitäpä jos suhde onkin ollut nääs alkoholin vallassa, ja kun alkoholi poistuu yhtälöstä niin mies ei olekaan enää se syntipukki ja alkaa vaatia minultakin enemmän! Joudun olemaan aikuinen, joka vastaa omista sanoistaan…
Kaikillehan se aikuisuus ei vaikeuksia tuota, mutta pitkän piinan jälkeen on hyvä havaita se, että on itselläkin totuttelemista.