Pakko päästä irti jo pelaamisesta

Terve, Nyt kun uutena tulin tänne ja tartten apuja, Olen 48vuotias jäänyt koukkuun nettipelaamiseen viimeisen kolmen vuoden aikana tosi paljon ja kuvitellut että saisin sen “jättipotin” jolla kaikki asiat selviäsi. Ongelma pelaaminen alkoi toissa kesänä kun sain hieman isomman palkinnon ja sen jälkeen menikin kaikki rahat pelaamiseen. Palkoista lähtien. jäin työttömäksi ja sinne meni kaikki työttömyyskorvauksestikin, Pelasin myöskin kaikki rahat jotka oli varattuna lainan lyhennyksiin ja edessä odottaa talonkin menetys (toivottavasti ei) Olen sulkenut kaikki pelitilit nyttemmin, mutta nämä kauheat ajat olleet ja tuntuu että yksin en kyllä selviä, samalla tämä peliriippuvuuden takia olen “ryssinyt” kaikki asiat jopa oman lapsenikin joka on vasta 12vuotias. Yksin kun olen asunut niin ilmeisesti olen tyydyttäytynyt ajan vietteeseen ja rahapulaan, nykyään makaan vaan sohvan pohjalla märehtien tekojani. Pelitilit suljin eilen vaikka se ei olekkaan niin helppoa ja tarjosivat aina vaan uutta mahdollisuutta jos ei nyt niin tulevaisuudessa mukamas, mutta kieltäydyin kaikesta. Sori tämä sekava kirjoitus mutta asiat pyöriin niin helvetisti päässä ja pakko päästä vaan irti näistä peleistä kerralla tai menetän kaiken.

Aivan hirveä olo kun kun tuntee syyllisyyttä kaikesta tästä pelaamisesta ja kaikesta mitä on menettänyt. Tuntuu että mailma kaatuu päälle koko ajan sillä toi pelihimo on ollut aivan hirveä ja kun ei puhuta kympeistä vaan kymmenistä tuhansita tässä parin vuoden aikana ja siitä että on menettää kaiken ihmis-suhteista lähtien, yksin olo on ollut se ehkä pahin ja sitä on tosiaan tyydyttänyt vain pelaaminen kun tuntuu että se muka auttaisi mutta se vaan eraokoi lisää minua… Olen ollut onnellinen vain pelatessa mutta kun on tämä vuoden mittainen “tappioputki” niin se on syönyt minut ihmisenäkin rappiolle sekä henkisesti että fyysisesti ja se häpeä kun ei uskalla tunnustaa kenellekkään että on pelihimo. Salaa vain kaikilta sitä pelihimoa. Ehkä pahinta tässä on se kun omalle lapsellenikin aiheutin tällä pelihimolla tuskaa, häneltä jäi paljon saamatta tämän takia, pelihimo tuhosi jopa lapsen harrastukset, Olen itsekkin ollut aikanaan aktiivinen kaikessa toiminassa sekä tosi sosiaalinen ihminen ja ulkomaita myöten kiertänyt töissä, Nauroin yhdelle tutulle vuosia sitten kun hän pelasi kaiken omaisuuden sekä teki petoksilla rahaa ja jopa anasti minultakin…ja nyt olen itse samassa tilanteessa vaikka itse en ole anastanut rahaa kylläkään. En uskonut että minulle voisi käydä´koskaan näin. mutta tämä pelien aiheuttama sokeus teki kaiken. Aluksi se oli vaan ihan kivaa ja sai muutaman kolikon, sitten pamahti se hieman isompi potti niin siinä sokeudessa ajattelin että nyt ja tulevaisuudessa on kaikki rahahuolet pois kun laitan hieman isommalla panoksella sisään. ja niinhän siinä sitten kävi että rahat ja pari vuotta meni nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa, ja hävetys oli/on niin suuri että en kehtaa mennä edes päivällä kauppaan, suruun sitten tuli alkoholi joka kylläkin oli satunnaista. ja sitä myöten pelaaminen lisääntyi vaan. Nyt on vaan pakko päästä irti tästä kun on mahdollisuus vielä korjata jotain asioita? edes oman lapsen. jos ei muuta, tämä velkavankeus peleistä johtuen on kärsittävä tavalla tai toisella, Tosin en ole pelannut velaksi vaan jättänyt kaiken maksamatta (Lainat, laskut etc etc) Monesti kävi mielessä jopa itsensä lopettaminen näissä asioissa mutta ainoan asiana joka on pitänyt hieman päätä pinnalla on ollut oma lapsi. ja sen ajatuksen voimalla olen selvinnyt tähän asti… vaikka nyt olenkin ns, erakoitunut ja se on vaan pahentanut että asuu syrjäseudulla kun ei ole ystäviä tai läheisiä olemassa, muuta kuin oma pieni lapsi jota tapaan satunnaisesti… Kiitos jos jaksoit lukea ja tiedän varmasti että en ole yksin näissä asioissa

Et ole todellakaan yksin tämän ongelman kanssa.
Paljon koen samankaltaisuutta ongelman suhteen.
Minullakin on samoja kokemuksia että nähnyt kun joku toinen on aiemmin pelannut kaiken ja kavaltanut näin minultakin.
Ja samassa veneessä ollaan myös sen suhteen että aikaa on ja paljon. Ja kun on aikaa on aikaa miettiä aivan liikaa.
Tähän itse olen löytänyt avuksi meditoinnin, kannattaa kuuklailla ja kokeilla.
Sillä on suuri apu käsitellä asioita ilman suurempia tunteita. Jotenkii auttaa älyttömästi tunteiden aaltoilua, mulla vasta viikko sitä takana ja kokoajan huomaa enemmän muutoksia.
Et voi hävitä siinä mitään ni suosittelen kokeilemaan.
Tsemppiä sulle, ja jos asut syrjässä ni sulla varmaan on siinä luontoo lähellä, sinne kanssa vaan mars pyörimään, luonto rauhottaa aina!

Kiitos vinkeistä Vapauttakohti,

Luontoa on lähellä ja paljon, sekä ennen on ollut lähellä sydäntäni ja aktiivisen luonnossa kulkijana keräsin sienet ja marjat sekä metsästin… nyt en ole lähtenyt pikitieltä mihinkään kahteen vuoteen, koirakin on kärsinyt toimeettomuudesta.

Aina pienikin puhe tai tässä tapauksessa kirjoittaminen näyttää auttavan tähän henkiseen tilanteeseen hieman, joten jatkan vielä, Pelaaminen sinällänsä ei ole nyt tullut mieleen kauheasti tässä parissa päivässä muuten kuin katumus mielessä ja suurin kysymys onkin ollut MIKSI?, paitsi eilen kun lapsen kanssa käytiin jäätelöllä niin tuli mieleen että pitäisikö laittaa Keno sisään jos vaikka tulisi hieman ja onni kääntyisi,… mietin pitkään ja jätin kuitenkin väliin… Pahinta tässä on nyt tämä selvityminen vaikka ensi sijaisesti olen pelannut kaikki mahdolliset rahat ja jättänyt vain laskut ja lainan lyhennykset maksamatta, muuten en ole velaksi pelannut… Pahin shokki tuli nyt kun pankki sanoi että laittaa asunnon myyntiin ellei löydy rahaa tässä kuussa (eli pelasin ne 1700€ mitkä oli varattuna siihen) Eli järjettömistä summista ei ole kyse, vaan on ne aika isoja kun ei ole rahaa enään pennin hyrrää. mutta vuoden sisällä pelattu kokonais potti huiteleekin jo 25-35.000€ välillä… Suurin katumus ja häpeän tunne on tullut omalle lapselleni aiheuttamat haitat, Isä ei ole huolehtinut lapsestaan kunnolla ja rahat on menny muualle kuin lapsen harrastukseen ja hyvinvointiin, ja lapsi on lahjakas nuori urheilija jonka mahdollisuuksia olen jarruttanut oman pelaamiseni takia. Pelasin jopa lapseni urheilustipendin joka oli varattu uusiin varusteisiin… (300€) Kuinka sairas ihminen voi olla päästään että että tekee tälläistä? Sitä en tule antamaan ikinä itselleni anteeksi millään muotoa… ja sen takia suuttumus on ollut niin kova itseäni kohtaan että terveyskin on alkanut heitellä ja voimat on lähes kokonaan pois, mikään ei kiinnosta tässä vaiheessa vaikka mahdollisuuksia olisi monia… Ei tule uni ja ei maistu hirveästi ruokakaan, Pelaaminen meni siihen vaiheeseen että jopa talosta loppui lämmitysöljy ja ei ollut varaa ostaa sitä ja olenkin ollut viieleässä talossa ilman lämmintä vettä jo pitkään… Monta kertaa olen tässä parin vuodeen aikana miettinyt onko tässä mitään järkeä? ja pitää lopettaa se pelaaminen ennenkuin sattuu jotakin!, mutta ei, aina kun rahaa napsahti tilille niin netticasinot kiitti ja vei sen sitten, ja kun rahat loppui niin casinot tarjosi pikku bonuksia ettei vaan kierre saa loppua, Monta kertaa mietin että tätä ei saa loppumaan kuin lopettamalla itsensä, mutta lapsi on pitänyt minut hengissä.

Viime sunnuntaina tuli sitten päätös vihdoinkin kun heräsin tähän shokkiin ja hieman ymmärsin mitä olen saanut aikaseksi, NYT se on loputtava, ja se pyöriikin vain minun mielessä, ei pelaaminen, Mutta vieläkään en sisäitä kyllä kaikkea mitä on tapahtunut ja en ole uskaltanut myöntää aiemmin että minulla olisi jokin ongelma ennen kuin nyt, ja vain pitänyt kulissia yllä että kaikki on hyvin ja kaikki järjestyy itsestään… Tämä tuskan ja häpeä mikä on nyt niin on ihan helvetillisen hirvittävää ja niin toivottavasti auttaa tähän pelaamisen loppumiseen. Sillä olen vakaasti nyt päättänyt lopettaa kaiken rahapelaamisen ja senkin takia olen hakenut apua lopettamiseen monesta paikasta, mitä en ole koskaan ennen tehnyt (kun olen luulut että kaikki on hallinassa) ja mikään ei ole ollut oikeasti hanskassa.

Nyt suurin haave onkin päästä tästä kierteestä eroon pian ja saada asiat kuntoon ennekuin isompaa vahinkoa syntyy.

En tiedä miten ihmisen mieli on näin heikko, luulin itse olevani vahva persoonana ja ihmisenä, olenhan ollut palveluksessa ja töissäkin jopa ulkomaillla vuosia ja kiertänyt mailmaa paljon elämäni aikana ja luullut nähneensä kaiken. Mutta ei, en nähnyt itseänikään. enkä omia heikkoksian jolla aiheutin vahinkoa omalle jälkikasvullekkin…