Pakko olisi onnistua

Hei kaikille. Olen tänne joskus vuosia sitten kirjoittanut, mutta tunnus on hukassa. Olen alle kolmekymppinen mies ja syy miksi olen täällä on varmaan samansuuntainen kuin muillakin. Kerron hieman lähtökohdistani nyt:

Juon kerran tai kaksi viikossa. Ryyppy on kyllä toisinaan jäänyt muutamiksi päiviksi päälle ja seassa on muutamia parin kuukauden mittaisia alkoholittomia kausia. Ongelma ovat sairaalloiset kerta-annokset ja siitä johtuva sekoilu. En ole koskaan osannut lopettaa juomista ajoissa, vaan kiskon miltei kaksin käsin siihen asti, etten tajua ympäröivästä maailmasta enää kovin paljoa. Muisti menee ja käyttäydyn holtittomasti; teen asioita joiden tekeminen ei kävisi edes mielessä selvinpäin. Juomisen jälkeinen henkinen ja fyysinen tuska lamauttaa minut täysin, enkä pysty hoitamaan velvollisuuksiani tulevina päivinä - toipumiseen menee yleensä pari päivää.

Pohjakokemuksia löytyy, ja aina ne menevät alemmas ja alemmas. Muisti on tällä hetkellä taas osittain poikki, ja oma toiminta kuvottaa. Juomisen lopettaminen on ollut jo vuosia minulle ei ainoastaan tavoite, vaan myös välttämättömyys. Muille aiheuttamani mielipaha ja oma tuskani tulee vielä joskus olemaan niin paha, etten selviä siitä hengissä. Siltä se tuntuu nytkin, sillä tällä kertaa hermoromahdus oli lähempänä kuin koskaan, mutta yritän jotenkin selvitä siihen asti, että saan apua. Ihmisten ilmoille meneminen tulee olemaan haastavaa, ja tuleva hoitoprosessikin lähinnä masentaa, kun on niin monta epäonnistunutta yritystä takana. Raitistuminen alkanee hyvin, mutta kovin äkkiä sitä hyvinvoivana unohtaa, että millä se hyvä olo on saatu aikaan, ja juominen tuntuu taas “ihan pikku jutulta, josta ei kannata stressata turhaan”. :neutral_face:

Haluan olla oma itseni tästä lähin joka päivä, enkä halua enää kuulla keneltäkään mitä se humalainen sivupersoona taas on tehnyt. Pyrin pitämään tätä viestiketjua päiväkirjanani ja purkamaan tuntoja vaikeina hetkinä tänne.

Anteeksi vähän sekavasta viestistä. Olen tällä hetkellä hyvin väsynyt ja pettynyt itseeni. Kyllähän minä aina tiesin, että ei alkoholinkäyttöni tule ikinä “parantumaan” sellaiseksi kuin se muilla ihmisillä on, mutta silti nämä pohjakokemukset iskevät kovaa päin kasvoja eikä pää tahdo kestää.

Raitistuminen tuo toki positiivisiakin ajatuksia mieleen, mutta tällä hetkellä en pysty vielä niitä ajattelemaan. Olen vaan niin vihainen itselleni siitä, että olen jatkanut alkoholinkäyttöä näin pitkään, vaikka tiedän että kohdallani on kyse elämästä ja kuolemasta, sillä juominen on yksinkertaisesti niin holtitonta.

Tällaista tähän alkuun, katsellaan vähän myöhemmin lisää. Hauskaa iltaa kaikille.

Tajunnanvirtaa tärinän seasta:

Olo oli kyllä todella hyvä silloin kun olin miltei 4kk juomatta. Jotenkin se kai kaatui sitten siihen, että kun en kehittänyt itselleni mitään uutta toimintaa viikonlopuille, niin viikonloput tuntuivat jotenkin arkisilta ja aika kävi pitkäksi. Myös kaverit lopettivat soittelemisen aika nopeaa, kun tajusivat että mua on turha kysyä ryyppämään. Kai siihen juomisen aloittamiseen liittyi sitten sekin, että tuohon aikaan asuin yksin, ja tuntui siltä että yksin myös jään ellen ole muiden mukana “naisia etsimässä”.

Tilanne on nyt täysin erilainen. Koko elämä on muuttunut ja tätä nykyistä elämää olisi paljon helpompi elää raittiina. Pelottaa vaan että erakoidun ja elämäni tärkein henkilö kyllästyy minuun… ellei ole jo kyllästynyt sekoilujeni takia. Antaisin mitä tahansa, jos voisin hyvittää läheisilleni edes osan siitä, mitä he ovat joutuneet kestämään.

Olen hyvä ihminen, mutta olen saanut vaivakseni hyvin ongelmallisen suhteen alkoholiin.

Nyt pidät sit sen korkin kiinni, etkä päästä sitä kaiken ryssivää sivupersoonaasi liikenteeseen. Näköjään voit olla pitkiäkin pätkiä juomatta, kun niin päätät. Kun juomahimo iskee, niin käy vaikka lukemassa nuo omat kirjoituksesi - ja varmasti loivenee. Kuullostat tosi tosi ahdistuneelta juomisestasi ja niinhän siinä helposti käy, että se elämäsi tärkein ihminen ei jaksa tuota vuoristorataa pidemmän päälle katsella. Ja sitähän sinä et tosiaankaan halua. Nyt vaan tuumasta toimeen QW, sulla on vielä kaikki kortit käsissäsi.

Kiitos kannustuksesta. Tosiaan, omat viestit kannattaa käydä lukemassa. Teen tästä päiväkirjasta itselleni päivittäisen rutiinin… vaatii laiskalta ihmiseltä muutoksia toiminnassa, mutta kokonaisvaltaista muutostahan tässä haetaankin. Päätös muutoksesta on tehty vuosia sitten… nyt on aika toimia. Toivottavasti läheiset jaksavat tukea.

Huomenta. Huonosti nukuttu yö takana eikä olo ole toistaiseksi helpottunut. Mieltä kuormittaa tuleva hoitojakso, sillä Antabusta olen syönyt monta kertaa menneinä vuosina, ja jollain ihmeen kaupalla se on aina tullut lopetettua täysin harkitusti viimeistään parin kuukauden jälkeen. Minnesota-hoito kiinnostaisi, mutta onkohan käytännössä mitään mahdollisuutta saada lähetettä/maksusitoutumusta tuollaiseen…? Ei varmaan.

Kävelylenkki apua hakemaan heti aamusta teki hyvää. Aikaa jutella ei tosin ollut tarpeeksi, mutta jospa seuraavalla kerralla sitten olisi, kun on vähemmän kiireinen jakso paikan työntekijöillä. Seuraavaan aikaan on vaan ikävä kyllä vielä 1,5 viikkoa. Retkahtamisen puolesta ei huolestuta lainkaan, yleisen jaksamisen puolesta kylläkin.

Juteltiin siellä tänään siitä, etten hyvin todennäköisesti ole vielä koskaan aikuiselämäni aikana ehtinyt kokemaan, millainen persoona “oikeasti”, normaalimmilla serotoniinitasoilla jne. olisin - juomani määrät ovat niin suuria etten ole ehtinyt elämään normaalin mielialan elämää teini-iän jälkeen. Aika hurjaa. Tuon muutaman kuukauden selvän jakson aikana pari vuotta sitten olin toki paremmassa kunnossa, mutta muistuipa mieleen että silloin lopettelin mielialalääkitystä ja olin kuitenkin silloinkin melko omituisissa tunnelmissa ajoittain, heh.

Enpä ole saanut päiviteltyä tätä sitten kuitenkaan kovin ahkerasti. Noh, eipä se mitään. Viikonloppu meni hyvin ja kyllä se jaksaa aina vaan yllättää kuinka virkeä voi olla viikonlopun jäljiltä, kun kerrankin rentoutuu eikä ohjelmaan kuulu “työstä käyvä” juopottelu. :smiley:

Ensi viikonlopulle onkin sitten ohjelmaakin luvassa, ja sillä meiningillä olisi tarkoitus jatkaakin - tekemistä on hyvä olla. Huomenna aion myös punnita itseni ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja tässä vähän mietin että nykyisen painoni nähdessäni a) pyörrynkö vai b) lähden heti lenkille. Se jää nähtäväksi. Hyvää viikon alkua kaikille.

Lisäystä: Huh kun onkin synkkä tuo aloitusviestini. Tällä hetkellä fiilis on ehdottomasti voiton puolella, mutta pistää se vaan miettimään tuota lukiessa, että tuollainen tila on vältettävä keinolla millä hyvänsä, kyllä se niin vaaralliselta tuntuu. Kammottavaa. Mutta enäähän noin syvissä vesissä ei tulla menemään, eihän? :slight_smile:

.

Moi!
Rimpuilin vuosia raitistumisen kanssa ja alkoholista luopuminen tuntui tuskalliselta koska halu juoda oli kova. Ensimmäinen etappi raitistumiseeni oli, kun ymmärsin, että en pysty hallitsemaan alkoholinkäyttöäni, eli on lopetettava kokonaan. Sinä olet jo hoksannut sen :slight_smile:

Raittiinaoloani helpotti ensikuukausina päihdekirjallisuus, ja sen myötä avautunut oivallus, että olen riippuvaissairas. Juomishaluihin olikin siis syy, enkä ollut pelkästään holtiton. Tykkään kovasti tästä riippuvaisuusteoriasta, sillä se tekee raitistelustani helpompaa. Ei tarvitse miettiä, voisko ottaa yhden. EI voi, sillä aivoni on ohjelmoitu alkoholiin, ja jos alan ottaa, joudun taas kohtaamaan sen ääliön joksi muutun kun juon. Ehkä tunnet tyypin? :laughing:

Takana on kohta 2,5 vuotta raittiita päiviä. Alkoholin myötä en menettänyt mitään tärkeää, vaikka aluksi luulin niin riippuvuuden harhauttamana. Lähetän sinulle täältä tymäkän onnenpotkun, pitäköön se sinut kaidalla tiellä :smiley:

Kuulostaa hyvin tutulta. Olen itsekin lähtenyt etsimään syitä viinanhimolle, ja olen törmännyt todella hyvään kirjaan, joka on tosiaan kaikille jostain riippuvaisille tarkoitettu. Kertaakaan en sitä ennen ole esim. A-klinikalla päässyt edes keskustelemaan siitä MIKSI toistan huonoa käyttäytymismallia kerta toisensa jälkeen. Nyt olen pystynyt selvittämään aika tarkasti ne tilanteet ja tunnetilat, joissa viinanhimo yleensä iskee. Kun tietää mistä on kyse, tekee hyviä päätöksiä helpommin kuin silloin kun vaan vastustaa jotain mielitekoa ymmärtämättä ko. halusta mitään.

Hyvää tiistaita!

tutun kuuloinen tarina,sekopään maineen kylillä itsekkin kännipäissään tienanneeni,päätin että minun touhuja ei tarvi enää kylillä naureskella. nyt 6vk selvänäja huippufiilis kun ei tarvi kokoajan hävetä ja olla kävelevä anteeksipyyntö. tsemppiä sulle.