Pakko myöntää ettei täysraittius sovi mulle

Olen ollut raitis reilun vuoden. Viime joulusta lähtien keskivaikeaa masennusta, kesä-heinäkuusta lähtien vaikea masennus. Mulla on 2-suuntaisen diagnoosi, mutta yli 10 vuotta ollut pelkkiä masennusoireita. Lääkkeet, keskustelu, osastohoidot on kokeiltu. Lääkekokeiluja 4 kpl viimeisen vuoden aikana. Seuraava psykiatriaika 3 viikon päästä, aattelin sinnitellä sinne asti käyttämällä pieniä määriä siideriä lääkkeenä. (Tai oikeastaan tällä viikolla, ensi viikolla pääsee taas osa-aikatöihin eikä silloin tunnu niin pahalta.) En halua kuolla, en vain jaksa elää!

raitis elämäntapa on muuta kuin juomatta olemista.
ja se sopii kyllä ihan kaikille.
kukaan ei ole erikoistapaus,vailkka hyvin moni niin luulee.
mulla kun on tällainen ja tuollainen erityissyy olla onnistumatta.
jos on syitä juoda tai vaikka masentua, niin sitten on mietittävä mitkä ne syyt ovat.
perussyinä lienevät itsekeskeisyys(vaikea tunnistaa), omanarvon tunteen puute, itsetuntemuksen
puute, erillisyyden kokemukset,erilaisuuden tunne…tai lähinnä tuntemukset ja ne ovat enemmän tai
vähemmän harhakuvitelmia.
tosiasiassa olemme jokainen samanarvoisia, emme kenenkään ylä- tai alapuolella. ja tuo paikkansa
on jotenkin löydettävä ja tajuttava.
tuolloin alkaa tajuta,että raitis elämä ei ole kenestäkään muusta tai mistään ulkoisesta syystä riippvainen
vaan ainoastaan oman itsensä varassa ja tuo on helpottava tajuta.
enää ei tarvitse suorittaa, että on hyväksytty tai miellyttää ketään. voi olla se mikä on ja se riittää.
kuitenkin on myös tosiasia,että yksin hyvin harva onnistuu eli tuossa näyttäisi olevan ristiriita.
noin ei kuitenkaan ole, sillä muiden parissa, mielellään muiden toipuvien, voi kasvaa itseksi, siis
ihmiseksi, joka pärjää sellaisena kuin on muiden joukossa.
jos taas kohtuukäyttö onnistuu ja elämä on päihteitä käyttäen mielekästä, niin miksi silloin lopettaisikaan?
tuollaisia arveluja nousi mieleen. lieneekö mitään hyötyä kenellekkään kuin ehkä itselleni. vaikka ei olisi,
niin on kirjoittelu pitänyt itseäni selvänä ja tukenut kenties omaa raittiutta.

Voihan sen tietysti noinkin ilmaista ja itselleen perustella. Pohjimmiltaan kyse taitaa kuitenkin olla halusta ja tahdosta, mitä ei tunnu olevan riittävästi raittiiseen elämään.

Ehkä kannattaa alkoholin lääkekäyttöä miettiessään funtsia taas kerran pitemmälle kuin sillä päivä kerrallaan periaatteella.

Miten se tulee vaikuttamaan pitempään käytettynä, mikä on se todellinen lopputulos? Se voi olla jopa päinvastainen hyvin lyhytaikaiseen ,päivä kerrallaan, tulosajatteluun nähden.

Jos alkoholin lääkinnällinen käyttö tosiaan jää hyvin vähäiseksi ja tilapäiseksi, eikä säännölliseksi ja ajoittain toistuvaksi niin voi tietysti olla hyväksikin. Mutta, kannattaa harkita ensin ja toilia sitten.

Raittiin elämän mielekkyydestähän on kysymys!

Tarvitsis varmaan saada uusia visioita elämään. Masentuneena niiden havaitseminen vain on äärimmäisen vaikeaa. Tars heittäytyä johonkin uuteen mukaan, kokeilla toisten hyväksi havaitsemia konsteja. Löytää uusia ihmissuhteita, sellaisia huumorintajuisia immeisiä, joilla on elämänkokemusta sekä runsaasti tervettä maalaisjärkeä. Sellaisten ihmisten seura on masentuneelle ihmisella kyllä parasta lääkettä. - Joku kliininen tylsämielinen psykiatrin paskiainen ei kyllä samaan pysty suurellakaan rahalla, kuin aivan tavallinen ihminen.

Sitä alkuraittiudella ihminen yrittää olla mahdollisimman kunnollinen ja kiltti.

Kyllä se päivä kerrallaan on aivan hyvä ajattelutapa ja vielä lyhyemmänkin ajanjakson voi tarkasteltavakseen ottaa mikäli raittiina meinaa pysytellä sekä sitä ensimmäistä siemausta välttää. Masentuneen ihmisen ajatukset tuppaavat kyllä vellomaan muutenkin minne sattuu. Turha silloin on tähtäillä ensi vuosituhannelle.

Myytti: Se, että alkoholistit ovat usein masentuneita, ahdistuneita, ärtyneitä ja onnettomia, kun he lopettavat alkoholin käytön, on todiste siitä, että heidän sairautensa ovat psykologisten ongelmien aiheuttamaa.

Todellisuus: Alkoholistit, jotka ovat edelleen masentuneita, ahdistuneita, ärtyneitä ja onnettomia, kun he lopettavat juomisen, kärsivät todellisuudessa ilmiöstä, jota kutsutaan “pitkittyneeksi vieroitusoireeksi”. Liiallisen alkoholinkäytön aiheuttama fyysinen vahinko ei ole täysin parantunut; he ovat itse asiassa yhä sairaita ja tarvitsevat tehokkaampaa hoitoa.

Kun näin saattaa asiat olla sellaisellakin ihmisellä, joka ei muuten kärsi masennuksesta, niin väistämättä tulee mieleen kuinka vaikea on tilanne sellaisella ihmisellä, joka siitä masennuksesta on kärsinyt jo ennen ryyppäämistä.

Kiitos vastauksista. Suurimmat epätoivon aiheet lienevät krooninen väsymys ja jaksamattomuus, kyvyttömyys tehdä opintoja loppuun, ja usko lääketieteellisiin hoitoihin on loppu. Heinäkuusta lähtien BDI-testin masennuspisteet olleet lähinnä vaikean masennuksen puolella. Kaverit ja harrastukset ovat jääneet viimeisen puolen vuoden aikana, kun ei jaksa eikä kiinnosta. Oireet siis

-krooninen väsymys yhtenäisistä yöunista huolimatta
-aloitekyky lähellä nollaa
-syrjäänvetäytyminen ja sosiaalinen eristäytyminen
-huono itsetunto
-negatiivinen ajatusmaailma
-psykomotorinen hitaus (testeillä todettu), haittaa esim. normaalia keskustelua.

Hoitotaho on ehdottanut mm. sähköhoitoa ja eläkettä. Olen kysellyt sähköhoidossa käyneiden kokemuksia, ja siitä tulee osalle pysyviä muistivaikeuksia. Eläkekään ei ole hyvä ratkaisu, sillä yksin kotona oleminen 24/7 pahentaa oloa selvästi. Tiedän kyllä, että kolmasosa 2-suuntaisista on sairauden takia eläkkeellä.

Yhteenvetona viimeisestä 10 vuodesta olen ollut 3 vuotta remissiossa, 7 vuotta masentunut. 3 vuotta masennusjaksoista täysraittiina. Sähköhoidosta olen toistaiseksi sanonut että sitten voin harkita, kun olen joko työtön tai työkyvytön, muttne pidän kynsin hampain työpaikasta kiinni.

Hakeudu siihen tutkimukseen koekaniiniksi, jossa tutkitaan sitä sientä (muisti pätkii psi…jotain) käyttöä masennuksen hoidossa. Mä en kyllä menis mihinkään sähköhoitoihin tai ketamiinihoitoihin.

Nuilla ämneillä, sienillä yms, saadaan uusia ratoja muodostumaan masentuneeseen nuppiin.

Magneettihoitoa pyysin (siinä ei ole sähkön haittavaikutuksia) mutta täällä sitä ei anneta jos on 2-suuntaisen diagnoosi. Ketamiinihoitoon menisin heti jos olisi tarjolla. Apteekin ulkopuolisia kemikaaleja en osaa lähteä mistään ostamaan.

Jos olisi kyse pelkästään siitä että ottaa itseään niskasta kiinni, ei varmaan masennustakaan olisi? Raittius sopii minulle siinä mielessä että rahatilanne on parempi ja vyötärö vähän hoikempi, mutta mielialaan se ei kyllä vaikuta.

Kaksisuuntainen on niin rankka sairaus, että sitä ei voi kommentoida ellei itse sitä sairasta.
Itse tunsin kaksi joilla on ollut se diagnoosi, molemmat ovat siirtyneet suurempaan palaveriin, vaikka olivat alle 40v molemmat ja raittiina AA:n avulla monia vuosia. Eli turha puhua tekosyystä.
Jos AA sinulle sopii, niin siitä voisi olla tukea. Yrität vaan saada hoitoa mahdollisimman tiiviisti ja haette sopivaa lääkitystä. Jos sidukka on auttanut niin se luultavasti tarkoittaa että tarvitset jotain joka sekä piristää että rauhoittaa. Alkoholi sotkee sekaisin olevan aivokemiasi vielä enemmän solmuun.
Yritä ottaa rennosti ja päivä ja hetki kerrallaan ja menet eteenpäin niillä eväillä jotka kunakin päivänä ovat tarjolla. Pidät pääsi pinnalla ja muista ettet ole ainoa jolla on tuo sairaus, se on yllättävän tavallinen ja raskas kaikille joilla se on.

Ilmeisesti sä Sointu olet nuorehko ihminen vielä. Mun mielestä sun ei auttais antaa periksi vaikka se nyt vaikealta tuntuukin tuo eläminen. Kyllä se toimettomana elo on nuorelle ihmiselle kamala paikka. Kun siitä syrjäytymisestä kärsii terveetkin nuoret, niin minkälaiselta se sitten tuntuu ihmisestä, joka syystä tai toisesta tuntee itsensä huonommaksi kuin muut ihmiset.

Elä ihmeessä luovuta! - Kyllä päivä paistaa vielä sinullekin

Mä en kyllä tästä kakssuuntasesta tiedä mitään, mutta masennuksesta tiedän kyllä enemmän. Mua ihmetyttää, että mikä ihmeen kakssuuntanen sellanen on, jossa masennus kestää 10 vuotta?

Itse huomasin kun lakkasin juomasta, että alkoholinkäytön lopettaminen vie pois vain ne ongelmat jotka juominen tuo. Jäljelle jää mikä tekee minusta minän ja mitkä aiheutuvat kaikesta muusta. Kuten ei alkoholikaan ole lääke kaikkeen (lue: ei mihinkään), ei juomattomuuskaan ole.

Pirjoleena:

Tuo taas on ihan varmasti fakta. Eli ainakaan juomisella ei pysyvästi ihan varmasti saa hoidettua mitään mielialapulmia.

Meillä kaikilla on oma tie siihen, miten voimme hyvin. Juomattomuus on vain yksi askel asiassa. Sen jälkeen alkaa se todellinen taaperrus. Mutta on kivempi kun ei ole krapuloita.