Nyt mä oon siinä jamassa että oon tulla hulluks tän mun pelaamisen kanssa. Toissapäivänä tuli palkka. Onneksi olin senverran järkevä että maksoin laskut yms. pois ennenkuin kirjauduin taas kerran ah niin ihanalle netticasinolle. Mun piti pelata vaan vähän mutta hups, sinne meni kaikki rahat mitä oli jäänyt. Voi luoja mikä ahdistus siitä seurasi. Itkin ja tärisin ja vannoin että nyt sen on loputtava. Annoin verkkopankin avainlukulistan avomiehelle jotten voisi enää tallettaa uudestaan niitä vähäisiä rahoja jotka olin voittanut ja kotiuttanut.
Vaan vannomiset ei auttaneet. Valehtelin avomiehelle että tarviin avainlukulistaa milloin mihinkin ja talletin ja pelasin niitä kotiuttamiani rahoja. Kun en enää uskaltanut pyytää tunnuksia ettei mies alkaisi epäillä, keksin että voihan pankkikortilla tallettaa ilman niitä. Ja sinne meni lopulta kaikki nekin mitä olin kotiuttanut. Sitten oli puhelinlaskutalletuksen vuoro. Senkin mahdollisuuden olen käyttänyt tappiin asti jo aiemmin, mutta nyt oli kulunut jo senverran aikaa että oli mahdollisuus taas muutama kymppi tallettaa. Ja niin meni nekin. Että niitä hillittömiä puhelinlaskuja odotellessa… Oltiin halloween-bileissä ja mä istuin puoli iltaa vessassa tai ulkona tupakalla pelaamassa. Ihan järjetöntä kun pelihimo on niin valtaisa että se menee kavereiden seurankin ohitse.
Olen aiemmin ottanut huikeita määriä pikavippejä pelaamiseen. Nyt on luottotiedot menneet ja velat ulosotossa. Jossain vaiheessa olin pitkään pelaamatta mutta retkahdin kun tuli kaikennäköistä stressiä. Se on mun keino paeta oikeata maailmaa ja sen ongelmia. Harmi vaan että siitäkin on nyt tullut ongelma ja taas yksi stressin aihe. En tiedä miten lopettaa tämä. Yksin en siihen pysty. Olen ensi viikolla menossa tiltin avoimiin oviin, jos sieltä saisin apua ja tukea. Läheisille olen kertonut tästä ja veli tuleekin sinne mukaan mun henkiseksi tueksi. En malta odottaa keskiviikkoa että pääsen vertaisteni sekä ammattilaisten kanssa juttelemaan tästä.
Tän on PAKKO loppua. Ei se ole oikein että mä pelaan kaikki rahani ja sitten avomies joutuu mua elättämään. Olen nyt sulkenut kaikki netissä avaamani pelitilit. Mutta niitähän on paljon lisää. Valitettavasti.
Kiitos jos jaksoit lukea tämän ehkä vähän sekavan sepustuksen.
Tervetuloa tänne! Harmi että sinullekin pelit aiheuttavat isoja ongelmia. Hyvin tutulta sinun tarina kuulosti. Jokainen täälläolija on käyttäytynyt samalla tavalla kun sinä. Kuuluu taudinkuvaan, valitettavasti.
Tärkein on kuitenkin että olet tajunnut että sinulla on ongelmaja haet apua.
Eli suunta on oikea. Tärkein on halu lopettaa, tehdä muutos. Tsemppiä taisteluun!
Hyvä että haluut päästä eroon peleistä, ja kiva että täällä on joku uusi ihminen, kun itsekin oon vasta hetki sitten tänne alkanu kirjottelemaan. Ymmärrän hyvin sun tuntemuksia, vaikkei mulla niin paha tilanne ookkaan, mut se on suoraan sanottuna perseestä kun rahat menee ja sit joutuu pyytämään muilta rahaa. Hyvä et oot kertonu kummiskin miehelles! Sun pitää saada se nyt tajuumaan kuinka paha sun riippuvuus on, ettei anna sulle sitä avainlukukorttia ollenkaan. Koita muistaa se paha olo mikä sulla on ollut pelaamisen jälkeen, kun tekee mieli pelata. Mut se pitää tajuta ajoissa, sit kun siihen pelihuumaan on päässy niin ei järki kyllä enää itellä ainakaan paljon paina. Täällä on tosi hyviä tyyppejä jotka varmasti osaa neuvoa enemmän ku minä, mutta tossa oli nyt ensimmäiset neuvot joita mulla tuli mieleen. Jos kirjottaminen auttaa, niinkun mulla, niin kirjota tänne vaikka kymmenen kertaa päivässä jos siltä tuntuu 
tsemppiä ja kyllä se siitä paremmaks muuttuu, sitä pitää vaan haluta tarpeeks ja käyttää kaikki maholliset apukeinot mitä kokee tarvitsevansa!
Moi Mandae
Voi sitä pelipirun oveluutta, mitä se meijän päihin syöttääkään, tarkoitan noita sunkin mainitsemisia keinoja pelata.
Kumpa sitä ois muutenkin elämässä niin oivaltavainen.
Kait pelaaminen on meille aika monelle keino “paeta maailmaa”, mut se on ansa, niinkuin mun lapsi sanoi.
Ja uusi stressin aihe niinkuin sinä kirjoitit.
Mut on eniten laittanu tän pelisairauden vakavuutta miettimään se tunne et voisko tää joskus muuttua ihan sellaseks ettei enää pystyiskään hillitseen itteensä, jos sairastuu niin pahasti et aivoissa ei tosiaan oo muuta kuin ne hullut pelit.
Ton miettiminen on pysäyttävä hetki. Ja tietää ainakin pitkää pelitaukoa, niihin koneisiin ei kerta kaikkiaan uskalla koskee !
Onko muilla ollu tällaisia ajatuksia ?
Tinja
Minulla on aika usein pelko että pelihimo saa totaalisen vallan minussa. Liian monta kerta olen kokennut miten se vie minua, ilman että edes tajuaisin mitä olen tekemässä. Olen aina jossain kohtaa saannut ohjakset omiin käsiin mutta täyttä luottamusta siihen ei ole. Niin voimakas tämä riippuvuus on 
Sen takia yritän nyt tosissani päästä siitä eroon. Tai tarkemmin sanottuna yritän saada sen hallintani, koska eroon en tule pääsemään siitä ikinä. Se tule olemaan aina osa minua.
Hyvä kun vastasit Taistelu, mä jo pelkäsin et oon ainoo joka on kokenut tän sairauden noin voimakkaana, huh.
Joskus niin pelottaa, oikeesti 
Tinja
Mutta uskon että se pelko on hyvästä, koska se tekee meidät varovaisiksi ja antaa meille motivaation taistella tätä vastaan.
Kiitos kaikille vastauksista ja tsempeistä! Musta tuntuu että pelaaminen on jo ottanut musta vallan. Olen sairaslomalla töistä masennuksen ja ahdistuksen takia, joten ei ole töitä viemässä ajatuksia muualle. Tuntuu etten ajattele muuta kuin pelaamista. Tänään olen kironnut kun tilillä ei ole rahaa, en siis voi pelata. Vaikka kaikella järjellä kun yrittää ajatella niin hyvä kun ei ole. Eilen sain käteistä ja mihinkäs muuhunkaan ne pääosin meni kuin arpoihin ja pelikoneisiin. No ostin mä sentään vähän ruokaakin ja siihen olen tyytyväinen. Mutta useempi kymppi meni kuitenkin peleihin. Ja voitinko? No en! Nyt pitäis oikeesti päästä irti siitä ajatuksesta että “tällä kertaa mä voitan” ja alkaa ajatella ettei siitä mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuitenkaan mitään voita.
Huomenna tilttiin juttelemaan jonkun kanssa. Toisaalta jännittää ja toisaalta olen tosi innoissani, kun on edes senverran vielä järkeä päässä että haluan kuitenkin lopettaa, vaikka se tuntuu olevan vielä vaikeampaa kuin tupakoinnin lopettaminen (ja se jo oli tuskaa).
No nyt mä sitten keksin pelata nettikasinolla leikkirahalla. Eihän siitä nyt sinänsä haittaa ole, ainaka taloudellista, mutta ruokkii kyllä mun himoa pelata. Huoh, miksi miksi miksi mun on ikinä pitäny hoksata noi nettikasinot?? Ennen niitä mun pelaaminen oli hallussa, muutama euro sillon tällön pelikoneeseen ja jokunen ässäarpa vuodessa. Nyt on ihan riistäytynyt käsistä. Pitäis keksiä joku muu ajanviettotapa, pelaan eniten juuri sillon kun on tylsää. Pitäis koukuttua uudestaan vaikka aku ankan taskukirjoihin, ennen mulla oli tapana ahmia niitä.
Pelipiru on saanut sinusta aika tiukan otteen, Mandae. Sanoit että olet tällä viikolla menossa käymään tiltissä. Joko kävit vai vasta menossa?
Unohda ne ilmais/leikkiraha pelit kun ne ruokkii pelihimoa ihan älyttömästi. Voisitko laittaa koneellesi estoohjelman että et pääse kasinosivustoille? Anna tunnusluku kortti jollekin luottoihmisele mutta pyydät että hän on mukaana kun teet maksuja, että et pääse tallettamaan peleihin. Luottokorteille voi laittaa omaehtoisen nosto/ostoeston. Peliautomaatteja on aika hankala välttää. Käy kaupassa vaan jonkun muun kanssa. Vältä niitä paikkoja missä yleensä pelaat. Laita käteisnostoraja kortille.
Usko pois. Tässä lopettamisen alkumetreillä kannattaa tehdä pelaaminen itselleen mahdollisemman hankalaksi. Se helpottaa loppujen lopuksi sinun oma oloa kun sulla ei vaan ole mahdollisuutta pelata.
Tsemppiä!
Huomenna olen menossa tilttiin.
Mulla on jo pankkikortilla esto etten voi laittaa sillä pelikoneisiin rahaa. Luottokorttia ei onneksi ole kun ei ole luottotietoja (menneet pelaamisen seurauksena). Avomies lähtee huomenna kahdeksi viikoksi reissuun ja pähkäiltiin kovasti miten estetään mua sillä aikaa pelaamasta kaikkea kun se lainaa mulle rahaa ruokaan. No mieshän se fiksuna keksi että ostaa mulle s-ryhmän lahjakortin, jolla saan ostettua ruokaa tuosta viereisestä prismasta. Nyt on sitten semmoinen ja sillä ei onneksi voi pelata. Raaputusarpoja voi kyllä vissiin ostaa, mutta täytyy nyt vaan pitää itsensä kovana ja olla ostamatta niitä. Mulla ei oikein ole ketään jota pyytää mukaan kauppaan vahtimaan sillä aikaa kun avomies on matkoilla. Ne läheisimmät ihmiset joille olen tästä kertonut, asuu kaikki senverran kauempana etten viitti niitä pyytää ruokaostoksille mun kanssa.
Koitin katsella noita estoja mitä sais kännykkään etten pääsis pelisivustoille, mutta kaikki fiksut on maksullisia. Vaikka nyt kun tarkemmin ajattelee niin kyllähän semmonen tulis halvemmaks kun pelaaminen… Kaippa mä sitten otan semmoisen kuitenkin.
Nyt mennyt pari tuntia pelaamatta mitään, edes leikkirahapelejä. Tuntuu paljon pidemmältä ajalta.
Olisko kellään vinkata mitään esto-ohjelmaa kännykkään, jota ei tarvis maksaa luottokortilla?
Minulla on koneella ja puhelimessa K9 ohjelma joka on ilmainen. Ihan hyvin sopii minun tarpeisiin. En tiedä onko maksulliset yhtään parempia. Pääse tällä ainakin alkuun. Kannattaa sitten tehdä niin että miehesi laittaa niihin salasanat 
Lahjakortti oli hyvä ajatus!
Mä latasin sen k9:n kännykkään mutta se ei toiminut
Puhelimeen asentaminen olikin vähän monimutkaisempi ja minullakin meni vähään aikaa ennen kun tajusin miten sen saa toimimaan. Se ei vaan riitäettä sen lataa. Varmaan riippu mikä puhelin sinulla on. Minulla iphone ja siinä täytyy puhelimen oma selain(safari) korvata silla K9 selaimella. Siitä oli kyllä hyvät ohjeet kun jaksoi ne lopulta lukea.
No täytyypä ottaa selvää tuosta. Tosin äiti jo lupaa että se mulle semmosen maksullisen hankkis…
Kävin tänään tiltissä. Jännitti ja hermostutti sinne meno ja olisin varmaan kääntynyt ovelta pois jos veli ei olis ollu mukana. Mutta kyllä kannatti mennä. Nyt on terapiaan varattu aika ja kun paikalla sattui olemaan talous- ja velkaneuvoja, niin hänen kanssaan myös juttelin. Ja hirveän kivaa porukkaa ja hyvää keskustelua oli siellä, menen kyllä ehdottomasti jatkossakin. Nyt mulla on semmonen tunne että mä voin oikeesti päästä irti tästä pelihelvetistä!
Hieno juttu! 
Mikä ihme mussa on vikana kun nykyään mun mielessä kaikki mahdollinen raha on tarkoitettu pelattavaksi? En osaa ajatella niin että tarttisin sitä ihan jokapäiväisiin asioihin, vaan pelkästään pelaamiseen ja raaputusarpojen osteluun. Avomies osti mulle ruokaa varten s-ryhmän lahjakortin kun se on reissussa, mutta varmaan suurin osa siitäki on mennyt ässäarpoihin. Älytöntä. Odotan niin kovasti sitä terapiaa, eka aika on ens viikolla. Jos siellä sais muokattua tätä ajatusmallia. Tilttiin en oo nyt päässyt, maanantaina oli töissä iltavuoro ja huomenna on muu tärkeä meno. Ja ens maanantaina taas on kans jo kauan sitten sovittu meno. Ehkä sitten ens viikon keskiviikkona…
Nyt on esto-ohjelma puhelimessa. Maksullinen Mobicib, kun k9:ä ei osattu veljenkään kanssa laittaa tähän mun sonyyn. Veljellä on salasanat ohjelmaan. On ihan jopa helpottunut olo, kun vaikka tekisikin mieli pelata, niin ei voi Nyt vaan vielä kotikoneelle tuo ohjelma kunhan avomies palaa reissusta asettamaan salasanat. Enpä mä kyllä sillä oo juuri pelaillutkaan.