Pakko kirjoittaa. Voitte lukee :)

Loin äskettäin käyttäjätunnuksen ja on ihan pakko tänne kirjoittaa kokemuksistani, koska AA:han en uskalla ainakaan vielä mennä (vaikka mielessä käynytkin).

No niin, 27 vuotta ikää tuli juuri plakkariin tällä miehellä ja pari vuotta olen jo läträämistä ajatellut lopettaa. Tosiaankin, parisen vuotta olen huonolla menestyksellä 4 tai 5 päivän putken jälkeen ajatellut vähentämistä. Muutama viikko on mennyt aina hyvin ja sitä on ajatellut että eihän tässä hätää ole kun 2 viikon aikana oon vaan muutaman kerran ollut kännissä. Mutta viimestään siinä kohtaa aina repee, laskut jää maksamatta, duunit hoitamatta (onneks oli työterveys, missä kävin tasaisin väliajoin yskimässä, silloin kun olin töissä) sit lainaillaan mutsilta rahaa ettei tartte nälkään kuolla kun tuhlaajapoika on vetänyt tonnin viikon aikana kurkusta alas. Sain tosiaan kesäkuussa potkut töistä juomisen takia, eli just se 5 päivän ränni päällä ja eihän siinä juhlahumussa oikeen mitään ehdi syömäänkään kun on niin kivaa. Jokainen saman kokenut tietää ettei sillon mennä seuraavana päivänä töihin. Pomoni jaksoi kikkailuani aika pitkään, laskeskelin että olin 1,5 vuoden aikana 7 kertaa viinan takia pois töistä. Aina nakitin jonkun muun tekeen duunit, tai hain saikkua. Mutta johtajan mitta tuli täyteen kesäkuun alussa kun soitin aamulla että iltapäivällä ei pysty tulemaan töihin. Sanoin suoraan että kanuunaa pukkaa. Ei ymmärtänut. Mono heilahti perseelle. No, mitä niitä suremaan, kippasin vielä samaan konkurssiin pari päivää lisää (4 oli jo takana.) Siitä kun promillet laski nolliin ja koitti jysäri niin ei ollut enää niin kivaa mitä eilen oli ollut. Siinä ajattelin jo lopettamista tosissani mutta viikon jälkeen mietin jo vähentämistä. Siitä mitään tullu. Koko kesä meni ottaessa, onneksi sain satunnaista duunia että pystyin hoitamaan edes jotain laskuja, onneksi vuokrasta ei ollut enää huolta. Asuin kesän kaverin nurkissa ja yritin parsia elämääni kokoon ja etsiä kämppää ja säästää takuuvuokrarahat. (Edelliset juotiin) Ei jäänyt säästöön näitäkään. Lopullinen niitti tuli pari viikkoa sitten kun jouduin muuttamaan väliaikaisesti porukoiden luo koska kämppikseni sisko tuli asumaan tilalleni. Ja samalla ne satunnaisetkin työt mitä oli ollut niin loppui koska kesäsesonki alallani meni ohi. No sehän rupes miestä niin paljon vituttamaan että päätin tempasta urakalla. Viikon putki, eikä mitään tissuttelua vaan kännissä aamusta iltaan. Ja 7 päivän rännin jälkeen ei ole mukava herätä märästä ja mutaisesta ojasta. Siinä vaiheessa kun sieltä nousin ylös niin ihan oikeasti pysähdyin ja rupesin ajattelemaan että missähän mahdan olla vuoden, tai kenties kahden päästä jos en tätä touhua lopeta. Koska sen tiedän että kohtuukäyttäjäksi minusta ei enää ole. Mutta nyt olen tuon tapauksen jälkeen ollut jo 13 päivää juomatta ja yritän TODELLAKIN lopettaa juomisen. Huh! Olipa mukava kirjoittaa tänne näin yön pikkutunneilla.

Tsemppiä kaikille kohtalotovereillle!

Peace, love and empathy.

Näinhän se menee. Varmaankin jokainen alkoholisti löytää tarinastasi jotain omakohtaista. Oletkohan sinä nyt saanut sen oman pohjakosketuksesi… ei koskaan enää, olen ansainnut parempaa, viina tai terveyden menetys… jne
Minun pohjani oli 74 ( :smiley: ) aamua sitten , kun heräsin hirvittävässä kankkusessa, en kyennyt lähtemään töihin, pelkäsin omaa varjoanikin. Silloin se tuli: kristallinkirkas halu lopettaa juominen. Vähentäjäksi ei minustakaan ollut… sitä tietä mentiin pari vuotta, huonoin tuloksin. Juomisen lopettamisen halu oli todella voimakas, en ole koskaan sellaista tunnetta ennen kokenut :slight_smile:

Aluksi sain kerättyä raittiita päiviä antabuksen avulla, tällä hetkellä se on jäänyt, on ainoastaan " hätävara " jos tuntuu että jostain syystä tulee oikein tiukka paikka. Älä yhtään epäröi hakea apua. Sitä löytyy niin monesta paikasta. A klinikalla saat puhua asioistasi kahden kesken jos aa ryhmiä vähän vierastat. Älä nyt jää paikoillesi, hae apua ja tukea juomisen lopettamiseen. Voin vakuuttaa että se kannattaa :smiley:

Tervetuloa :smiley:

Tervetuloa joukkoon Marlon Brando! Olisi tosi hyvä, jos uskaltautuisit menemään AA-ryhmään. Itsekin vierastin, pelkäsin ja jännitin ryhmään menoa. Sitten kun ensimmäisen kerran sain mentyä, palaverin jälkeen oli todella rauhallinen ja hyvä olo. Ei siellä tarvitse mitään puhua, voi vain kuunnella. Voi vain sanoa nimensä ja olevansa alkoholisti ja sanoa, että kuuntelen tällä kertaa. Muutaman kerran jälkeen tekee jo sinunkin mieli kertoa asioistasi. Toisten kertomusten kuuntelu auttaa kummasti. Huomaat, että on ongelmia ollut muillakin ja he ovat niistä selvinneet. Nyt toivotan sinulle tsemppiä! Hae vain rohkeasti apua kaikista mahdollisista paikoista.

Moro ja tervetuloa brando. 27 veenä köpötin ekan kerran a-klinikalle, jonka kautta eka hoitokerta 28 veenä, sitten 32, 34,35… eikä ole tarvinnut hoidois käydä, mutta tälle vuodelle vasta todellisen lopettamisen halun löytäminen ajoittui, joten toivon mukaan se käy sulta vikkelämmin, eikä tartte sumussa viettää niin monta turhaa vuotta. Onnea taipaleelle, joka aina yksilöllinen ja keinot hyvin kirjavia. Viina on ainakin mua vahvempi ja parempi täysin ilman :smiley:

Kiitos kaikille jotka komppaa ja kommentoi. Ei tullutkaan tuo A-klinikan kahdenkeskeinen keskustelu mieleenkään. Kiitos jaana.murulle neuvosta. Täytyypä ottaa sinne (selvän) viikonlopun jälkeen yhteyttä! Se AA:n touhu vähän epäilyttää kun en ole itse uskovainen vaan täysi ateisti. Ja olen kuullut että siellä on rukoilua yms. Ei sovi sellanen tälle holistille. En tietenkään ole asiasta täysin selvillä, mutta näin olen kuullut. Voisiko joku valaista hieman asiaa?? Mutta se A-klinikan keskustelu tulee varmasti tälle pojalle tarpeeseen.

Peace, love and empathy.

Ateistit viihtyy AA:ssa usein uskovaisia paremmin, koska AA:n lähtökohta on hengellinen suvaitsevaisuus. Näyttää olevan, että AA:ssa ateisteista tulle entistä syvällisemmin ateisteja ja uskovista entistä syvällisemmin uskovia. Itse kuulun niihin epäilijöihin. En usko, enkä ole uskomatta. Silti on helpottavaa antaa Jumalan huolehtia huomisesta. Minulle on aivan sama, kuka siitä huolehtii, kunhan minun ei tarvitse. Taivasten valtakunnasta minulla ei ole tietoa, eikä kenenkään muunkaan tiedot oikein ole vakuuttaneet. Niinpä annan Jumalan murehtia nekin asiat puolestani. Ketään ei ole tarkoitus käännyttää. Palavereissa on tapana lukea tyyyneysrukous: “Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeuttaa muuttaa mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.” Tätäkään ei lueta mitenkään sormet ristissä. Varmaankin tyyneys, rohkeus ja viisaus ovat avuja ateistillekin. Poikkea nyt alkuun vaikka siellä A-klinikalla - ehkä kiinnostus AA:ta kohtaan kasvaa myöhemmin. Kun valitsee itselleen kuljettavaksi raittiin tien, niin kaikki tuki ja apu kannattaa hyödyntää.

Kiitti smokki neuvosta. Taidan tosiaankin mennä A-klinikalle ensiksi ja sit mietin tarvitsenko/haluanko AA-kerholta tukea. :smiley:

Se on hyvä valinta. A-klinikalla on kahden keskisiä keskusteluja ja sitten kokoontuu ryhmiä. Ainakin tuolla A-klinikalla, jossa välillä käyn. Ihan niinkuin Smokki sanoi, olen minäkin valinnut raittiuden tien ja yritän ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan ja sen hyväksi havainnut. Yksin en raittiina pysyisi. Edelleen tsemppiä Marlon Brando ja raitista ja mukavaa viikonloppua Sinulle ja kaikille muillekin!

Olen samanikäinen kuin sinä ja olen juuri menossa (vartin päästä!) elämäni ensimmäistä kertaa AA-ryhmään… eli voin ehkä jo tossa yön tunneilla raportoida ensikokemukset. Ja sama lähtökohta etten ole lainkaan uskovainen tms.

Kiitos vielä kerran kaikille tuesta ja raitista viikonloppua. Elämänopiskelija, voisit tosiaan laittaa infoo että minkälaista siellä AA-ryhmässä oikein oli. Sama ongelma. Sama ikä. Sama kokous :slight_smile:

Moi

Itse olen tiennyt olevani alkoholiongelmainen tai siis juoppo, alkoholisti,tuurijuoppo,mitä vaan, jo varmaan 10 vuotta. En oikein tiedä välitänkö kauheasti siitä mikä se sana on. Yritin kaikenlaista keksiä että oppisin kohtuukäyttämään, kaikenlaista. Luin kaikenlaisia sivistäviä teoksia, kuten esim. DeMelloa ja muita vaikka kuinka paljon. Toivoin että sieltä tulisi jotain, joka vapauttaisi. No, ei ole tullut.

Lopetin erään putken jälkeen jokin aika sitten ja hyväksyin olevani alkoholisti, koska olin jo aivan varma ettei kukaan tavis käytä samalla tavalla alkoholia, ei varmasti. Kukaan tavis ei hamua aamuryyppyä putken jälkeen loppuviikosta. Kun sen oikein tajusin, niin sain jostain kunnolla kiinni. Olen siis ‘allerginen’ alkoholille ja se ei minulle käy, eikä oikein ole iloa juuri tuottanutkaan pitkään aikaan. Se on vaan ollut keino mennä piiloon hankalia asioita.

Nyt yritän kohdata asiat kuten ne ovat. Ensimmäiset kolme viikkoa ajattelin alkoholia oikeastaan herkeämättä, sitten helpotti. Nyt on taas kertynyt paineita ja mieleen yrittää tunkea, että nehän saisi siirrettyä juomalla pois. Yritän nyt vaan elää tätä päivää ja menen vaikka kirkkoon rukoilemaan jos meinaa mennä vaikeaksi. Nyt täytyy pitää tunne-elämä kunnossa.

Toivotan kaikille muillekin hyvää viikonloppua ja kiitän konkareita kommenteista.

Täällä sama juttu että olen hyväksynyt, että en vain tule toimeen alkoholin kanssa, vaikka kuinka haluaisin tai unelmoisin jostain “kivasta” kohtuukäytöstä seurassa… Ei onnistu. On yritetty kymmeniä tai no satoja kertoja.

Olin tosiaan eilen AA:ssa ekaa kertaa. Ei vielä oikein selvinnyt mulle, että mitä ajattelen siitä. Oli joku poikkeuksellinen kerta, ihmisiä oli vähän, kun oli jotkut päihteettömät bileet lähistöllä. Paikalla oli vähän väkeä, kaikki keski-ikäisiä äijiä, paitsi minä. Täytyy sanoa, että vaati kyllä rohkeutta mennä sinne ja olla siellä, ainakin multa. Vaikka henki oli kyllä mukava ja hyvin otettiin vastaan. En itse pitänyt mitään puheenvuoroa (vielä), sinne saa mennä kuuntelemaankin vaan. Ehkä se että olin sen verran nuorempi kuin muut ja uusi jäsen, niin ehkä oli vähän kohtuutonta huomiota mua kohtaan. Mutta luulen, että tilanne on toisin, kun paikalla on myös naisia ja muita nuorempia ja ylipäätään enemmän jengiä. Oli hyvä huomata, että ihan normaaleja ihmisiä siellä oli. Aion kyllä mennä uudestaankin. Mut täytyy sanoa että ei se ihan helppoa ollut. Mutta seuraava kerta varmasti helpompi. Ei siinä oikeastaan muuta tapahtunut kuin että mulle uutena jäsenenä annettiin vähän tietoa ensin ja sitten kaikki halukkaat pitivät puheenvuoron omasta juomisestaan tai no mitä kuuluu yleensä vaan. Ei sen kummempaa. Ihan hyvä kokemus.