Päivystys Läheistenpäivänä 5.5. klo 14-20

Onko läheisesi sairastunut päihderiippuvuuteen, etkä tiedä mitä pitäisi tehdä? Uuvuttaako tilanteesi? Haluatko keskustella muiden läheisten kanssa tai kuulla tavoista saada itsellesi tukea?
Tule mukaan keskustelemaan muiden päihderiippuvaisten läheisten sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa. Sininauhaliiton läheistyön kehittäjät Ilona ja Emma ovat mukana keskustelemassa 5.5 klo 14-20.

Hei,
Emma ilmoittaa olevansa paikalla. :slight_smile:

:arrow_right: Haluatko kertoa kokemuksistasi päihderiippuvaisen läheisenä?
Onko sinulla kokemuksia avun hakemisesta? :question: :question:
Millaista tukea toivoisit, jos nyt lähtisit apua hakemaan? :bulb:

Tärkeän ihmisen päihteiden käyttö koskettaa monin tavoin. Niin nykyhetkessä kuin menneisyyden kokemuksina. Saan työskennellä ohjaten läheisryhmiä, mutta myös omassa lähipiirissäni läheisyys koskettaa: niin lasisena lapsuutena kuin aikuisen sisaruksen huumeiden käyttönä. Tilanteet ovat kyllä monin tavoin kuormittavia.

Kokemukseni mukaan moni jää ilman riittävää tukea. Onko täällä kokemusta tuen saamisesta? Onko kuormittavasta elämäntilanteesta kysytty vaikka työterveydenhoidossa tai neuvolassa? :unamused: :question:

Ilona Sininauhaliiton Läheistyöstä

Tiesitkö, että meitä läheisiä on arvioitu olevan Suomessa noin 2 miljoonaa! Aika paljon läheisiä siis :sunglasses: .

Et siis ole yksin, vaan useampi ihminen on kanssasi samanlaisessa tai samankaltaisessa tilanteessa. Kun itse sain tietää lapseni päihteidenkäytöstä, tunsin oloni yksinäiseksi, enkä tiennyt voiko kukaan ymmärtää millaista on olla päihderiippuvaisen läheinen. Onneksi osasin lähteä hakemaan itselleni tukea, mutta helppoa se ei aluksi ollut.

Mikä on sinun kokemuksesi tuen saannista?

Tiesitkö myös, että Läheistenpäivän videoita löydät YouTubesta?

Runoilija Isa Hukka on antanut äänen päihderiippuvaisten läheisten kokemuksille. Tämän videon löydät YouTubesta:
youtube.com/watch?v=ohVZhx2oYt0

Olen usein huomannut että myös läheiset kärsii huomattavasti rakastetun ihmisen päihteidenkäytöstä ehkä jopa enemmän kuin itse niin sanottu päihteiden väärinkäyttäjä, onneksi meillä Suomessa on melko kattava tukiverkosto myös omaisille ja läheisille.

Hei Sokeritautinen,

Mukavaa, että liityit keskusteluun.
Positiivisista kokemuksista on aina kiva kuulla. Yhtälailla huonoistakin kokemuksista on lupa kertoa. Kuuntelemme mielellämme molempia.

Suomessa on yllättävän kattava tukiverkosto, joka on rikkaus. Aika usein läheiset kuitenkin kuvaavat, että avun löytyminen voi olla hankalaa ja vaatii paljon omaa aktiivisuutta. Esimerkiksi avun tarpeesta harvoin kysytään läheisiltä ilman, että he ottavat sen itse puheeksi. Ajattelen, että esimerkiksi päihderiippuvaisen hakeutuessa hoitoon, myös läheinen pitäisi aktiivisesti ohjata oman avun piiriin. Aina päihderiippuvainen ei ole motivoitunut hakemaan apua. Tuntuu, että taas ollaan tilanteessa, jossa läheisen omalla aktiivisuudella on paljon merkitystä, jotta oikeanlaista apua löytyisi.

Se riippuu melko paljon sosiaaliluokasta ja elintasosta jos uskallettaan hakea vertaistukea, yleensä keskiluokkaiset perheet välttävät kunnan tarjoamaa apua koska se on stigmatisoiva asia. Yleensä näissä peheissä mahdollinen päihdeongelma jää kertomatta.

Olet oikeassa, hyvin oivallettu. :slight_smile:

Negatiivinen leima on edelleen vahva päihderiippuvuuden ympärillä, riippuvuudesta kertominen on omanlaisensa tabu Suomalaisessa yhteiskunnassa. :confused: Eräs läheinen kertoi kerran minulle, että häntä pelotti mennä vertaistukiryhmään, koska silloin kaikki siellä olevat ihmiset saisivat tietää hänen tilanteestaan. Vasta oivallettuaan, että kaikilla ryhmässä olevilla ihmisillä on itse asiassa sama tilanne kuin hänellä, hän ymmärsi, ettei ryhmään menemistä olisi tarvinnut jännittää. :unamused: Läheisillä saattaa olla myös muita tekijöitä omassa elämässä, jotka aiheuttavat jännitteitä ja estävät avun hakemisen. Toivoisin, että kaikki läheiset uskaltautuisivat hakemaan apua. Kaikki ihmiset ovat avun arvoisia ja edellä mainitsemani läheinenkin totesi, että vartaistuki on ollut hänelle kaikkein arvokkainta tukea. Onneksi siis hän lopulta uskaltautui avun piiriin.

Avun saannin ja sosioekonomisen tilanteen välillä on yhteys. Usein hyvin toimeentulevat ja koulutetut osaavat vaatia palveluja. Heillä saattaa myös olla paremmin resursseja maksaa palveluista. Kuulostaa aika epäoikeudenmukaiselta. Pienet tulot, pahimmillaan köyhyys, on jo itsessään kuormittavaa, joten mielestäni avun saannin pitäisi olla aina itsestään selvyys, elämäntilanteesta huolimatta. Kun ihminen on kuormittunut, voimavarat voivat olla niin vähäiset, että avun piiriin hakeutuminen on liian vaikeaa. Toivoisinkin, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kysyisivät rohkeasti ihmisten elämästä ja tarjoaisivat aktiivisesti apua.

Tiedän sen itse hyvin koska olen kasvanut keskiluokkaisessa perhessä, äidillä oli alkoholiongelma mutta isä ei koskaan puhunut siitä, äiti on nyt vähän väsynyt ynnä muita selityksiä. Äitini oli aito kaappijuoppo.

Hei Sokeritautinen,

Kiitos, että kerroit, mitä itse olet kokenut.
Minunkin isäni oli alkoholisti, joten koen vertaisempatiaa sinua kohtaan. Lapsuudessa on erityisen haavoittavaa se, että oman ympäristöön on niin mitättömät vaikutusmahdollisuudet.

Auttoiko kukaan sinua, kun olit pieni (ja varmasti tosi ihana lapsi)?

Mun isä oli mun tuki. Hän oli aina ymmärtväinen ja ehkä jopa liian kiltti. Isosisko muutti pois 18-vuotiaana ja silloin tunsin että jäin yksin. Periaatessa olemme molemmat kasvaneet ilman äitiä koska hän oli aina humalassa eikä koskaan läsnä. Hän kuoli vieroitushoidon jälkeen vuonna 2006.

Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan niin raskaita asioita jo niin pienenä.
Olen iloinen, että sinulla oli isä, joka tuki sinua.

Entä nyt aikuisena, oletko saanut itsellesi riittävästi tukea?

Terveysasemalla ne on ollut ystävällisiä, varsinkin diabetes diagnoosin jälkeen. Totuus on se että olen täysin alkoholisoitunut tällä hetkellä. Se on jännää että perin sen mun äidin puolelta, mun siskolla ei ole mitään päihdeongelmia ja on vakituisessa työssä. Hän on sanonut että juttelen sinun kanssa mielellään selvinpäin ja annan terveellisiä ruokavalio ohjeita mutta kännikalan niinkuin meidän äidin kanssa en enään juttele.

Kiitos, että olit niin rohkea, että lähdit mukaan tähän keskusteluun.

Ikävä kuulla, että lapsuutesi on jättänyt sinuun jäljen, joka sitten purkautuu ulos alkoholin liiallisena käyttönä. Uskallan näin olettaa. En aio kertoa sinulle, miten vahingollista alkoholi on terveydellesi. Se sinulle on varmasti kerrottu
Se, mitä tässä ajattelen on, että sisaresi vaikuttaa välittävän sinusta kovasti.
Kerronkin sen takia sinulle sen, mitä sanon aina omalle pojalleni: Olet hyvin rakas ihminen jollekin, ja alkoholismista voi toipua avun kanssa. En tietenkään väitä, että se on helppoa.
Sinulla on varmasti kokemusta siitä, millaista on olla tekemisissä siskosi kanssa, kun et ole juonut.

No hän ottanut semmoisen säännön, että hän kuulee heti mun äänestä jos olen juonut ja sulkee puhelimen.

Moikka,

tuo puhelimen sulkeminen tuntuu varmasti ikävältä. Usein kuitenkin keskustelut päihtyneen ja ei-päihtyneen välillä muuttuvat nopeasti riidaksi, sitä läheisesi varmasti haluaa välttää. Jokaisella on oikeus rajata sellaista yhteydenpitoa, mikä tuntuu itsestä kuormittavalta. Se ei missään nimessä tarkoita sitä, ettei hän välittäisi sinusta.

Kuten Emma aiemmin totesi, siskosi varmasti välittää sinusta paljon ja haluaa sinulle kaikkea hyvää :slight_smile: Pystyttekö juttelemaan silloin, kun olet selvinpäin?

Aina kun olen selvinpäin. Alko muuttaa mun persoonallisusta siten että musta tulee ilkeä ja sarkastinen. Mutta mun sisko on antanut anteeksi joka kerran. Joku tietysti voi ihmetellä että miksi puhun jostain siskosta aikuisiässä, mutta muita ei enään ole ympärillä. Kunnon perhe ei jätä.

Moni ihminen on päihtyneenä ikävä ja sarkastinen. Selvinpäin olemme sitten enemmän itsejämme. Olet itse oivaltanut käytöksesi, se on tärkeää.

Sisko on sinulle rakas ihminen, niin monelle muullekin. Kukaan muu ei voi määritellä, kuka itselle on tärkein ja rakkain: sisarus, isovanhempi, ystävä… Sisaruksen kanssa voi usein jakaa sellaista, mitä muiden kanssa ei voi. On tärkeää, että joku ymmärtää sitä mistä olemme tulossa ja millainen oma kasvu ja elämä on ollut, kaikkine iloineen ja suruineen.

Mukava kuulla, että hän on elämässäsi ja pysyy rinnallasi. Hän varmasti tukee sinua silloin, kun olet valmis hakemaan tukea päihteistä luopumiseen ja toipumiseen. Vai mitä ajattelet?

Ajattelen että sinä olet antanut minulle enemmän tukea kun kukaan tällä palstalla yli neljään vuoteen. Kiitos sydämmenin pohjasta. Nyt on aika syödä jotain ja käydä nukkumaan.

Rauhallista yötä. Kaikkea hyvää sinulle ja valoisaa kevättä :slight_smile: