Hei!
Jotkut täällä saattaa minut muistaakin, koska olen joskus aikaisemmin tänne kirjoitellut, mutta sitten taas kadonnut. Osittain katoamiset ovat johtuneet siitä tosiasiasta, että olen kerta toisen jälkeen sortunut pelaamaan ja jotenkin ei ole viitsinyt päivittää huonoja uutisia ja ehkä jopa tänne hieman häpeillyt kirjoittaa.
Koko historiaani en nyt jaksa jälleen kerran kirjoittaa, mutta noin 8-10-vuotiaasta asti tullut pelattua erinäisiä uhkapelejä. Kuten arvata saattaa, niin taas kerran on lähtenyt uusi yritys kohti pelaamatonta elämää ja kyllä se ties monennenko kerran jälkeen alkaa jo vähän toivottomalta välillä tuntumaan. Pelivelkaa minulla on päälle 20 000 euroa, joista noin 10 000 on “opintovelkaa” ja loput vanhemmilta lainattua. Tämä summa tulee vielä nousemaan, koska suoritan koulutustani loppuun ja kaikki rahat olen pelannut, joten loppuvuoden elämiseen joudun lainaamaan lisää, sitä mukaa kun rahat loppuu (rahaa lainaan pienemmissä erissä jo ihan repsahdusvaarankin vuoksi).
Olen miettinyt, mikä on se pahin koukku omalla kohdalla ja päätynyt siihen, että kyllä ne ovat ihan perinteiset markettien pelikoneet ja Täyspotit. Vaikka rahallisesti ylivoimaisesti eniten ovat syöneet nettikasinot, niin aina repsahdus on lähtenyt viattomasta vaihtorahojen pelaamisesta, mistä on peliongelmaisella lyhyt tie internetin ihmeelliseen maailmaan “kuittaamaan” tappioita.
Asuin jonkin aikaa ulkomailla ja siellä ollessani repsahdin useampaan otteeseen pelaamaan nettikasinoilla, mutta muistaakseni aina tilanne lähti kotimaan matkalta ja RAY:n automaateista. Sain kuitenkin säästettyä rahaa ja oltua pelaamatta loppuajasta, joiden turvin oli tarkoitus suorittaa opinnot loppuun, jotta pääsisin elämässäni eteenpäin. No tutulla kaavalla mentiin ja kohta pelasin nettikasinolla kaikki säästöt. Enhän minä edes tarvinnut mitään ekstrarahaa mihinkään, mutta eihän se monesti peliriippuvaiselle se raha ole tärkein syy. Lisäksi matematiikkaa varsin hyvin ymmärtävänä tiedän talon edun ja mahdottomuuden päihittää konetta/kasinoa. Jos en olisi itse riippuvainen, niin olisikin mielenkiintoista ihmetellä riippuvuuden vaikutusta ja ajatuksen sumenemista täysin perusfiksun ihmisen kohdalla. Valitettavasti olen itse sellainen.
No vanhemille tunnustin toki vasta siinä vaiheessa, kun kaikki pelattu ja useampi tonni luotolta. He lupasivat jälleen kerran, tosin vastahakoisesti auttaa minua ja aika näyttää kannattiko se vai tekohengittivätkö he vain minun pelaamistani. Toivon todella kaiken menevän hyvin, koska minulla on vielä mahdollista saavuttaa omia unelmiani, vaikka tähän mennessä elämä ei olekaan sujunut aivan ruusuilla tanssienkaan.
Tärkein kysymys on tietysti, että miten tästä eteenpäin? Viime keskiviikosta asti on tullut oltua täysin pelaamatta ja torstaiksi on aika terveydenhoitajalle, jota kautta yritän päästä psykiatrin vastaanotolle. Tuntuu todella turhauttavalta mennä hänen luokseen, koska pelkään, että minua ei koeta kiireisenä tapauksena ja laitetaan johonkin vuoden jonoon. Pitää vain yrittää mahdollisimman hyvin vakuuttaa hänet hoidon tarpeellisuudesta. Lisäksi aion osallistua GA-ryhmän tapaamisiin, minne olisin mennyt jo viime viikolla, mutta en löytänyt oikeaa osoitetta. Näiden lisäksi myös luotollinen Visa vaihtuu Electroniksi, joten enää luotolta ei sitten pelata.
Tärkeintä tässä varmasti on kuitenkin oma halu lopettaa. Vaikka kirjoitinkin, että toivottomalta tämä välillä tuntuu, niin jostain sitä pientä toivoa aina saa, jotta jaksaa yrittää pelaamattoman elämän tavoittelemista. Kyllähän se hävettää myöntää, että vaikka hyvin vähän aikaa on ollut pelaamatta, niin muutaman kerran on jo käynyt mielessä pelaaminen. Ihminen on kyllä hyvä huijaamaan itseään ja mitä erinäisempiä syitä on tullut keksittyä, miksi voisin muka pelata. Ehkä parhaimpana oli, kun olin menossa kävellen keskustaan (ehkä noin 25 minuutin matka). Löysin sitten euron kolikon ja heti tuli mieleen, että eikös tämän voisi laittaa koneeseen, kerran se ei omaa rahaa ole ja yrittää voittaa bussirahat itselleen. Onneksi tällä kertaa järki voitti ja pysähdyin hetkeksi miettimään, että mikä olisi todennäköisyys sille, että saisin yli kolminkertaistettua löytämäni kolikon ja että kannattaako tuollaisen takia heittää pelaamaton putki roskakoriin. Lopulta kävelin keskustaan, koska olin liian pihi maksamaan sen 3e omistani. Se on kyllä erikoista, miten rahan arvo katoaa pelatessa. Joku 3e on tosielämässä iso raha, mutta nettikasinolla 10e pieni panos.
En nyt enempää tähän kirjoita, koska muuten tuskin kukaan jaksaa tätä enää lukea. Toivottavasti joku sentään jaksoi ja kysymyksiä/kommentteja/neuvoja lukisin mielelläni ja vastailisin myös niihin.
Ei nyt oikeen mitään parempia analyyseja tähän lähde, kun menisi vain itsensä toistamiseksi, joten hyvää alkavaa päivää ja viikkoa muille ongelmapelaajille ja heidän läheisilleen.
.
. Peliriippuvuudessa olen kuitenkin varmasti “parasta” a-ryhmää.