Päivänsäde ja metsänpeikko

.

En nyt haluaisi aiheuttaa sinulle pahaa mieltä, mutta kokemuksesta voin kertoa, että se viinipullo muuttuu tissutellessa helpoksi kahdeksi ennen kuin asiaa ehtii oikein itse edes huomaamaan.

Miksi et varaisi aikaa esimerkiksi työterveyshoitajalle tai muulle ammattilaiselle, jos ja kun olet huolissasi juomisestasi? Itse olen oppinut, ettei avun hakemista ja asioistaan kertomista tarvitse hävetä. Vaikka omasta mielestä asia on maailman kamalin ja hävettävin, ammattilaiset ovat kuulleet kaikenlaista, eivätkä helposti hätkähtele :slight_smile: Ja heitetäänpä tähän yksi paikkansa pitävä klisee: Mitä aiemmin ongelmaan pureudutaan, sitä “helpompi” se on ratkaista.

AA:ssa olen oppinut, että olen voimaton alkoholiin nähden, enkä siis voi sinua raitistaa. Kuitenkin omana kokemuksenani voin kertoa, että astuttuani ensimmäisen kerran aa-palaveripaikan ovesta sisään ja myönnettyäni hävinneeni alkoholille olen ollut pitkään raittiina. Kukaan ei voi kieltää sinulta samaa.

.

Iltaa itsellesi, “Metsänpeikko”. Sinulla ei todellakaan ole mitään hävettävää. Päinvastoin, hyvä kun pomppasit tänne. Tervetuloa! :smiley: Et ole sen selkarangattomampi kuin kukaan meistäkään. Tilanteesi on vakava, ja mitä nopeammin nyt haet apua, sitä parempi. Tietänet, että tollasen juomisen yhtäkkinen lopettaminen omin “voimin” voi olla jopa hengenvaarallista? Hakeudu mahd. nopeasti lääkärin tai muun ammattitahon puheille, jotta saat putken ohjatusti katkaistua. Tee tämä, ja pysy täällä raportoimassa.

.

Minäkin kuulun siihen joukkoon, jonka vaikein tehtävä on ollut ymmärtää, että olen alkoholiongelmainen, vaikka en ole (vielä) alkoholisti. Minullekin on sanottu ulkopuolelta, ettei ongelmaa ole. Olen siksi tempoillut tämän asian kanssa, lopettanut, aloittanut “kohtuukäytön”, taas lopettanut jne. Mutta lopulta minun on pitänyt tunnustaa se, ettei kukaan muu voi oikeasti tietää asian todellista laitaa kuin minä itse. Olen paras asiantuntija alkoholinkäyttöni suhteen ja jos pystyn olemaan todella rehellinen, niin en voi koskaan kirkkain silmin väittää olevani alkoholin kohtuukäyttäjä. Siksi ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi on jäänyt lopettaminen. Asennemuutos on siis ollut tässä prosessissa minulle vaikeinta.

Uskon, että olet aloittanut hienon matkan, kun olet tänne ruvennut kirjoittelemaan. Lueskele paljon näitä juttuja ja uskon, että saat paljon ahaa-elämyksiä itseäsi koskien. Antoisaa matkaa sinulle! :smiley:

edit. Se piti vielä lisätä, että juot useammin kuin minä join. Joten kyllä tuo aika selvältä hommalta näyttää. Ei muuta kuin nauttimaan siitä raittiista elämästä vain. Tsemppiä. :slight_smile:

Heips!

Lämpimästi tervetuloa mukaan Metsänpeikko, kiva kun olet täällä!

Olen samaa mieltä Pumpkinin kanssa: hyvä tapa päästä alkuun on käyttää vaikkapa tämä viikonloppu näiden tarinoiden lukemiseen. Niistä saat vahvistusta halullesi lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan sekä myös paljon käytännön vinkkejä raittiina pysymisen tueksi. Mukavaa raitista viikonloppua sinulle, Metsänpeikko! :slight_smile:

Tuonhan luulisi vaan olevan etu koska tunnet asiantuntijoita, joille puhua. Ainakin AA:n ihmiset taatusti tietävät mistä on kyse eivätkä tuomitse.

Kuten aina ennenkin, ei se ole häpeä, että on ongelmissa alkoholin kanssa, mutta se on, että ei hoida itseään kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Heippa ja tervetuloa!

Olemme suurinpiirtein samanikäisiä ja juoma-aikakin täsmää miltein.Aloitin kuusi vuotta sitten, ihan vaan viikonloppuna ja kaksi vuotta sitten tajusin olevani alkoholisti, kuoharipullo meni helposti arki-iltana, viikonloppuna paljon enemmän…
Syksyllä -12 lopetin monta kertaa ja kärvistelinkin pari-kolme viikkoa, aina samalla kaavalla…eihän minulla mitään ongelmaa ole, olinhan saanut anteeksi edelliskerran idioottimaiset käytökseni. Ja aina uudelleen ja uudelleen heräsin samasta helvetistä entistä syvemmälle vajonneena. Tammikuun 1. päivä tiesin, että lopetan mutta tiesin myös sen , että en enää kykene yksin sitä tekemään.
Kirjauduin tänne tammikuun toisena…avauduin…menin lääkäriin ja pyysin antabusreseptin. Piti tosin hakea naapuripitäjästä, kun kylän ainoassa apteeekissa liian monta tuttua…otin ensimmäiset pillerini…avauduin täysin miehelleni salajuomisestani ja pyysin hänen tukeaan. Helmikuussa avasin ensimmäistä kertaa AAn oven, vaikka olin ihan kauhuissani siitä ja olin ollut asenteeltani siitä neutraali ja ajatellut vääristyneesti, etten sinne mene.
Halusin ja haluan niin palavasti raitistua, että otin kaikki keinot käyttöön. AAsta ajattelin, etten voi tietää ellen kokeile ja mitä häviän jos annan elämästäni tunnin pari sille. Se kokemus mikä minulla on ryhmästä, on vain positiivinen. Se kolahti minuun…se voisi kolahtaa Sinuunkin…
Nyt Sinun on vain otettava se ensimmäinen askel ja laitettava korkki kiinni tai oikeastaaan kaataa kaikki mikä sisältää alkoholia viemäriin…minä muuten siivosin skumppalasitkin pois näkyvistä…
Tsemppiä paljon ja mitään et häviä, kun lopetet juomisen, mutta voittaa voit vaikka mitä.

Meri, 109 päivä menossa :slight_smile:

.

.

Ei mitään uppoamisia, kun nythän sinä alat nousta pintaan. Täällä pinnalla on paljon helpompi hengittää, usko pois. :slight_smile:

Kiitos hienoista sanoistasi…tulin todella iloiseksi.
kerron Sinulle huomenna kaiken oma kohtaisesta tuntemuksestani
antabuksesta. Nyt yrittän tällä kännykälläni. Mutta lupaa kirjoittaa sinulle huomenna.

hyvää yötä Sinulle ja tulet onnistumaan kyllä!

Meri :slight_smile:

Tuota en huomannutkaan eilen. Tietenkin onnistut, eihän se usein juominen sitä mitenkään estä. Se on muutaman viikon hankalaa, toki, mutta se asia kyllä muuttuu mitä pitemmälle raittiudessa pääset. Kun saat tarpeeksi raittiita päiviä allesi, näkökulmasi rupeaa muuttumaan. Myöhemmin mietit, miksi ja mitä oikein raittiudessa pelkäsitkään. Minä olen myös pelännyt raittiutta ja varmasti täällä jokaikinen. Se on niin tuntematon tie. Joten suosittelen, että päätät hankkia itsellesi raittiita päiviä, vaikka kolme viikkoa ensin. Ihan millä tahansa keinolla, antabuksella, pakkopaidalla tai himourheilulla. Sitten kolmen viikon päästä katsot, että mikä on tilanne.

Muistan kun ihan ensimmäisen kerran rupesin raitistelemaan, joku ehdotti minulle samaa kolmea viikkoa. Melkein loukkaannuin, koska mietin että eikö tuo tajua että kolme viikkoa on mulle ikuisuus enkä ikinä onnistu. :slight_smile:

Sen neuvon haluan vielä sanoa, jonka vasta itsekin bongasin ja pidin hyvin arvokkaana: juomahalu ja juominen ovat eri asioita. Juomahalulta ei välttämättä voi välttyä mutta juomiselta voi. Aluksi luulin, että juomahalu tarkoittaa sitä että ei tämä nyt siis onnistu. Eli oli pakko toimia sen mukaan. Mutta ei, ne ovat kaksi eri asiaa. Juomahalu ei ole vaarallinen ja se menee kyllä ohi, vaikka tuntuukin epämiellyttävältä. Silloin suosittelen menemään ulos lenkille tai sitten vain istumaan alas ja kuunnella sitä juomahalua. Samalla voi miettiä, mihin tarpeeseen tai tunteeseen haluaisinkaan nyt oikein juoda. Se menee usein ohi, kun ei liikaa rupea tappelemaankaan, mutta päättää olla tottelemattakaan. Ja jos oikein extremeksi menee, niin voi tehdä perunamuussia. :laughing: Sillä olen selättänyt yhden kovan juomatuskan. Ehkä se juomahalu meni ohi kun oli muuta tekemistä siinä perunoita kuoriessa ja survoessa. :smiley:

Joten ei muuta kuin oikeasti nyt vain homma käyntiin. Et sinä nyt sitä tietenkään vielä sisäistä täysin, mutta silti voit uskoa muiden kokemuksia siitä, että raitis elämä on oikeasti miljoona kertaa parempaa kuin juova. Kyllä sen eteen kannattaa vähän juomahaluja kärsiä, koska ne menevät kyllä ohi.

Hyvää iltaa!

Tässä omakohtainen kokemani antabuksesta.
Aloitin ottamalla aamulla enkä tiedä oliko sattumaa vai liittyykö alkuun, mutta tuli selkeä väsymyskausi ja aloinkin viikon jälkeen ottamaan pillerin iltaisin. Ei minulla muita “sivuoireita” . Muutaman kerran antabus on pelastanut minut retkahdukselta, kerrankin nappailin sen kuiviltaan suuhuni, kun ei vettä ollut…muutoin ehkä olisin mennyt alkoon ostoksille…
Nykyään otan n 3-4 viikossa, en siis joka päivä, mutta tiedän sen vaikutuksen kestävän joten tämä toimii minulle sopivana pelotteena itselleni. Pillereitä minulla käsilaukussa, autossa ja kotona että toimistollani. Niiden olemassaolo antaa turvallisuutta.
Ei se vienyt minulta juomishaluani, mutta toimii muuten. AAn käyntiin jälkeen tunnen voimakasta rauhallisuutta, joka on poistanut haluja moniksi päiviksi.
Minä suosittelen sekä antabusta että AAta! Ne ovat olleet minun keinoni sekä ehdottomasti tämä plinkki ja Te kaikki täällä.
Mukavaa illanjatkoa Sinulle ja kaikille ketjuasi lukeville!

Meri :slight_smile:

.

.

Hei Metsänpeikko!

Vietin eilen mukavan päivän Tampereella, jossa Suomen AA piti kevätpäivät. Meitä oli siellä toista tuhatta raitista alkoholistia eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin. Kiitollisina tapasimme siellä ihmisiä, joilta olemme saaneet tukea, ja myös voineet antaa sitä alkoholismista kärsivälle lähimmäisellemme. Toveripiirimme on paikka, johon jokainen voi tulla sellaisena kuin on.
Hieno päätös, että tänään et juo!
Sitä minäkin pyydän joka aamu, ja siitä olen voinut kiittää joka ilta ensimmäisestä AA-palaveristani lähtien.

Ensinnäkin lämpimät tervetulotoivotukset minultakin tänne Lopettajiin. Hienoa, että olet jo noin nuorena havahtunut huomaamaan ongelmat alkoholin kanssa kun vielä työpaikka, asunto ja terveys ovat tallella.

Täällä ilmoittautuu toinen murehtija ja pessimisti. Tyyneysrukous on tullut minulle hyvin tärkeäksi - “Jumala anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä muuttaa voin ja viisautta erottaa toisistaan nämä kaksi”. Jos Jumala -sana häiritsee, käytä jotain muuta sanaa tai jätä se pois, mutta tuon tyynärin idea on minulle ollut siinä, että sitä mietiskellessä rauhoitun. Kun pohdin, onko nyt asia, jota en voi muuttaa vai onko kyse rohkeuden puutteesta.

Tämä palsta on juuri sitä varten, että voit kirjoittaa omia pohdintojasi. Asiat kirkastuvat kun niitä miettii ja kirjoittaa - itse kirjoitan kaikkein yksityisimmät asiat käsin päiväkirjaan, mutta tämän palstan pohdinnat - olkoot kuinka monta kertaa aikaisemminkin pohdittuja ovat kuitenkin pohtijalle itselleen tärkeitä oivalluksia.

Olet saanut täällä monia hyviä vinkkejä, mutta jos tykkäät lukemisesta, suosittelen Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita. Tuo ‘Tänään en juo’ on hyvin tärkeä tavoite, ollaan raittiita tänään kumpikin, päivä kerrallaan.