Päiväkirja

Koko kesän kipuiltuani lopettamisen kanssa, päätin että tämä on se päivä jolloin aloitan.
Tiedän, että ei tule olemaan helppoa, joten LUPAAN kirjoittaa joka päivä päivityksen, ainakin ensimmäisen kuukauden ajalta. LUPAAN olla raadollisen rehellinen.

Olen keski-ikäinen viinin tissuttelija ja olen lopen kyllästynyt väsyneeseen olotilaan, pakonomaiseen tarpeeseen saada illan viinilasillinen ja näihin aamuihin, jolloin herään edellisen illan mekko päälläni?

Moi Johanna, me ollaan samalla viivalla. Keski-ikäisiä viinin tissuttelijoita. Käyn lukemassa sun ketjua ja kyselemässä kuulumisia. Itsekin olen päättänyt ainakin aluksi kirjoittaa joka päivä jotain. Hyvää ja raitista sunnutaipäivää?

Kiitos Omama. Ihana saada vertaistukea heti alussa.
Tsempataan toisiamme. Hankalat viikot edessäpäin.
Ärsyttää aina naistenlehtien haastattelut julkkiksista, jotka ovat vain lopettaneet juomisen. Tuosta noin vaan. Ihan kuin se olisikin niin helppoa. ?

Hei Johanna, täällä myös yksi aivan samassa tilanteessa oleva ja vertaistuki on todellakin tarpeen. Kirjoittelemisiin :slight_smile: Ja kyllä, tulee varmasti olemaan haasteellista, mutta tsempataan. :exclamation: :slight_smile:

Lupauksesi ovat realistisia ja pidä niistä kiinni :slight_smile:

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, onneksi ei tarvi luvata mitään vasten tahtoaan. Voi vaan todeta, että tänään en juo :slight_smile:

Toinen päivä alkaa. Yö ei ollut erikoisen miellyttävä. Illalla tosi paljon sydämen tykytystä ja aamuyöstä alkoi selkää särkemään. Piti nousta viideltä jumppaamaan?
Heräsin kuitenkin sovitulle tennistunnille 7.30 ja sellaista vaivaa ei olekaan mihin tennis ei auttaisi.

Tavoitteenani onkin nyt testata miten paljon pelini voi vielä tässäkin iässä parantua, kun jaloissa ei tunnu alkoholista johtuva väsymys. Yritän motivoida itseäni visiolla, jossa juoksentelen ympäri kenttää väsymättä ja ilman että sydän ottaa ylimääräisiä lyöntejä.

Aloitin kesällä terapian, jossa pohdimme lähinnä syitä mitkä saavat minut juomaan. Se on ollut silmiä avaavaa mutta toisaalta ei ole auttanut lopettamaan, vähentämään kylläkin ja erityisesti kertamääriä.
Luulinkin jo hetken aikaa, että hah - osaankin ottaa kohtuudella, kunnes lauantaina taas repesi.
Ehkä ilta oli hyvä muistutus siitä, että kohtuus on taitolaji, jota en hallitse ja johon en minkäänlaisella treenaamisella pääse.

Vaikeinta minulle on ajatella ”päivä kerrallaan”. Nyt jo stressaan tulevia juhlia, päivällisiä yms. Miksi? Minulla on suuri työ edessäni opetella nauttimaan tästä raittiista päivästä ja jättää tulevaisuus murehtimatta.

Mitä kuuluu Johannan päivään :slight_smile:

Day 3.
Hyvä aamu, toiveikas olo. Treenit 8-9.00. Mietin miksi ikinä pilaisin aamuni väsyneellä ololla.

Ilalla heitin tytättäreni kylille ja näin kaikki ihmiset terasseilla viinilaseineen. (Asun ulkomailla) Mielenpohjalla häivähti kateus. Ei sinänsä, että olisin halunnut juoda, näkymä oli vaan jotenkin niin viehättävä.
Yritän ajatella huomisaamua. Enköhän minä ole osuuteni jo tämän maailman viinipulloista juonut.

Mietin koko päivän mitä alkaisin tekemään kaikella sillä energialla ja ajalla, jonka tulen saamaan, kun en enää juo viiniä. Haluaisin vahvoja, hyviä luonto - ja liikuntakokemuksia. Ostin kaupasta kolme lehtä, joissa annetaan vinkkejä hienoista kävelyreiteistä.

Ugh - olen puhunut. Huomiseen. Makeita, selviä unia kaikille.

  1. päivä

Tänään kävin viikottaisessa terapiassani. Terapeutti on ihana ja rakastan hypnoosi/syvärentoutusosiota.
Terapeuttini mukaan olen mennyt jo paljon eteenpäin. Hänen mukaansa elämänmuutos pitää tehdä hitaasti ettei tule takapakkia. Periaatteessa minulta on kielletty vain punaviini, mutta itse ajattelen, että olisin valmis lopettamaan kokonaan.
Tällä viikolla minun pitää kirjoittaa muistiin uneni ja tuntemukseni sellaisina päivinä, kun kiusaukset ovat suuria.

Onko muilla kokemuksia hypnoterapiasta. Onko siitä ollut apua?

Voi kun olisikin olemassa joku aivostimulaatio, jonka jälkeen pelkkä ajatus alkoholista ällöttäisi. Muinoin söin Naltreksonia aina ennen juhlia, etten joisi liikaa. Siinä samalla tulin lopettaneeksi tupakanpolton, sillä lääke teki se, että tupakka alkoi maistua todella pahalta. Ei vain tehnyt mieli enää. 10 vuotta olin yrittänyt lopettaa.

Tänään raittius on helppoa kuin heinänteko? Olen yksin kotona, joten kukaan ei ole availemassa viinipulloja. Nautin tästä tunteesta nyt niin pitkään kun sitä kestää!

Hyvä että olet löytänyt terapeutin, jonka kanssa asiat sujuu ja etenee! Varmaan aika moni on toivonut että olisi se ihmelääke, jonka voisi ottaa ja juomisen halu häviäisi kokonaan pois. Sitä odotellessa, meidän vaan pitää itse tehdä parhaamme.

  1. Ja 6. päivä.

Kohta viikko takana- jeeee!

Viikkoon ei ole mahtunut suurempia houkutuksia. Muutaman alkoholittoman oluen olen juonut, vaikka terapeuttini mielestä niitäkin pitäisi välttää.

Yllättävän hyvin pyyhkii…vaikkakin huomaan leikitteleväni ajatuksella, että entäs jos kuitenkin ottaisin vähän viiniä syksyn tulevissa juhlissa yms. Sitten palautan itseni päivä kerrallaan ajatukseen.

Alkoholia ei siis tee juuri nyt paljoakaan mieli, mutta olen äärimmäisen väsynyt. Ja tiedän, että tämä väsymys kestää vielä ainakin pari viikkoa. Yleensä väsymys on juuri se tekijä, joka saa minut sitten sortumaan. Tiedän, että heti kun annan aivoilleni sytykkeen, että pian saa juoda, ne piristyvät ja äkkiä olenkin täynnä energiaa?

Taas täällä kyselen, mutta onko teillä muilla samanlaista tämän väsymyksen kanssa?

Väsymys on yksi todella vaarallinen asia ja tuttu meille kaikille.
Lepää tarpeeksi. Laiskottelu on sallittua. Muista myös syödä säännöllisesti vaikkei olisi nälkäkään. Helposti veren sokerin lasku saa aikaan sortumisen, sillä mistäpä helpompaa ja nopeampaa energiaa saa kuin tuopillisesta.

Hei Johanna, olen kanssasi suunnilleen samanikäinen nainen. Olen käyttänyt alkoa todella runsaasti koko elämäni mutta pystynyt sitä jotenkin piilottelemaan eli käynyt kuitenkin töissä. Vuoden vaihteessa olin pisteessä jossa olin juomiseeni ja ihan koko elämääni niin lopen väsynyt ja kyllästynyt että lopettaminen oli ainoa vaihtoehto. Olen sen jälkeen kokenut välillä syvääkin väsymystä sekä tylsistymistä, joka tosin on alkanut helpottaa. Alkuvaiheessa sallin itselleni kaiken muun paitsi juomisen. Ostin pari kanavapakettia ja menin aikaisin illasta sänkyyn tuijottamaan telkkaria. En jaksanut muuta eikä mikään huvittanutkaan. Välillä ajattelin että tämäkö se on sitten muka parempaa elämää kuin pörrätä kännissä… Se keväinen laiskuus ja väsymys on kantanut hedelmää sillä raittiutta on nyt takana noin 8kk. Piristynytkin olen paljon ja loput vetämättömyydedtäni olen laittanut iän piikkiin. Älä siis ole liian ankara itsellesi, keskity alkottomaan elämään vaikka sen vuoksi pitäisikin laiskotella, herkutella tms. Tsemppaan sinua ajatuksin täältä bittiavaruudesta!

Hei Johanna,
väsymys ja siihen „lääkkeeksi“ juominen on tuttua. Itselläni se väsymyksen tunne on eniten vaivannut myöhään iltapäivällä/ alkuillasta: Työpäivä takana, lasten menot sun muut ohi, pitäisi alkaa laittamaan ruokaa ja edessä on vielä koiran iltalenkki (jonka teen ihan mielelläni valoisaan aikaan ja kauniilla ilmalla, pimeässä ja sateessa en jaksais.)

Siinä vaiheessa kun inhoamani ruuanlaitto pitää aloittaa, olen ottanut ensimmäisen viinilasillisen. Sen pienen nousuhiprakan „voimalla“ olen sitten tehnyt epämieluisat keittiöhommat ja iltalenkkiin mennessä olenkin ollut monesti jo niin humalassa, että on pitänyt vältellä tapaamasta muita koiran ulkoiluttajia eli naapureita :cry:

Olen nyt delgegloinut keittiötöitä enemmän teini-ikäisille lapsille ja pidän kiinni siitä, että jokainen todellakin hoitaa oman osuutensa, myös mies, joka yrittää vältellä keittiötä viimeiseen asti. Tällä hetkellä nautin selvästä lauantaiaamusta, ilman krapulaa ja väsymystä. Se väsymys, jonka illalla karkoitin viinillä, tuli nimittäin tietenkin 100-kertaisena aina seuraavana päivänä takaisin, totta kai, mutta juomarihan ei sitä millään viitsisi ajatella sillä hetkellä kun pullo kutsuu :laughing:

Kiitos vastauksista. Nyt kestän paremmin tämän uupumuksen. Yritän muistaa myös tuon säännöllisen syömisen. Karkkiöverit nälkään eivät mitenkään edistä virkistymistä?

Tänään olin juhlissa väsyneenä, mutta selvinpäin. En tosin lähtenyt jatkoille. Juhlissa oli kyllä superkivaa, en todellakaan tarvise alkoholia sosialisointiin- olen ihan selvänäkin niin suulas ja kova nauramaan.

Sitten tein myös sen havainnoin, mistä monet täälläkin kertovat. Itseasiassa monet juhlavieraat eivät juoneet juuri lainkaan. MINKÄKÖ se aina olen vain ryystänyt kaksin käsin ja ajatellut että niin ne muutkin. Todella hävettävää.

Nyt käyn aikaisin nukkumaan, sillä huomenna edessä rankka päivä.

Aaghhhh
Tein perustavanlaatuisen virheen muutama päivä sitten???

Riehuin koko päivän siivoten hulluna. Mieheni ehdotti lounasta, mutta sanoin, että kun on siivousmoodi päällä ei voi pitää taukoa. No vähän kyllä mielessäni käväisi ajatus, ettei tästä hyvä seuraa.
Sain siivouksen valmiiksi ja avasin oluen?

Se siitä sitten. Samantein join illallisella vielä 4 lasia viiniä. Seuraavana päivänä kaamea saamattomuus ja väsymys.
Nyt yritän unohtaa tämän lipsahduksen ja palata ruotuun.
Mutta jos opin jotain tästä ja näistä viimeisistä päivistä niin sen, että minua eivät niinkään houkuta juomaan juhlatilanteet vaan arjen raataminen, josta koen tarvitsevani palkinnon.

Tuollaista se minullakin oli. Kylmä olut oli useimmiten kannustuksena jonkin ikävän homman tekemiseksi. Vaarana kuitenkin oli että avasi sen oluen liian aikaisin ja työ jäi kesken. Ei se enää niin tärkeä homma ollutkaan.

Onneksi tapa on haudattu, vaikka kieltämättä joskus ajatuksissa vilahtaakin.

Mulla on ollut aina just tuo sama, että juhlissa tai seurassa juominen ei ole niinkään kiinnostanut, vaan nimenomaan se „itsensä palkitseminen“ arjen raadannassa eli yksin juominen. Ymmärrän tosi hyvin, tuo sama on tapahtunut mullekin useita kertoja edellisten lopettamisyritysten yhteydessä. Ajattelen, että noista retkahduksista voi oppia jotain jos miettii, mikä oli tilanne ja mitkä oli tunteet juuri siinä vähän ennen kuin aloitti juomisen. Sitä voi oppia tunnistamaan niitä kriittisiä hetkiä ja kun sellainen taas tulee, voi ehkä vähän tietoisemmin havaita, että nyt on tällainen tilanne ja tämä triggeröi juomishalun… eli eteenpäin, sano mummo lumessa :wink:

Tänään oli milenkiintoinen terapiasessio. Olin sellaisessa puolihypnoosissa ja kaksi puoltani ”keskusteli” keskenään. Toinen, joka haluaisi vaan sporttailla ja mennä aikaisin nukkumaan ja toinen (nuorempi minä) joka ajatteli, että onpa tylsä tyyppi. Minun olisi pitänyt yhdistää nämä kaksi minää, mutta ei onnistunut.
Taistelu näiden kahden minän välillä jatkuu edelleen. Siitä kertovat aivan järkyttävät sotaunet, jota näen lähes joka yö. (Analysoi terapeutti)

Tätä jään nyt pohdiskelemaan viikon ajaksi. Missä sisimmässni asustaa edelleen se pieni piru, joka vieläkin haluaa vetää kännit. Muuttaisi jo muualle?

Ajattelen, että se pieni pirulainen joka haluaa vetää kännin ei muuta koskaan pois, mutta kun tietää ja muistaa että se on olemassa, niin se ei pääse yllättämään.

Olen vähitellen alkanut perhetyä mindfulnessiin ja koen että siitä on paljon apua juomisajatusten suhteen. Mindfulness-harjoituksissahan pyritään hyväksymään kaikki tunteet ja ajatukset ja niiden annetaan olla ja sitten mennä. Eli taistella ei-toivottuja tunteita ja ajatuksia vastaan vaan tarkkaillaan niitä ja sanotaan itselle: nyt minulla on mieliteko, haluaisin juoda. Hyväksytään että se mieliteko on olemassa mutta ei mennä sen mukaan „autopilotilla“ vaan tiedostetaan, että se on vain tunne, joka menee ohi. Ja niinhän se meneekin, kun vähän aikaa jaksaa sietää sitä epämukavuutta joka syntyy, kun ei seuraa impulssia eli ala juomaan.

Vaikea selittää näin lyhyesti, mutta suosittelen kyllä mindfulnessiin tutustumista lämpimästi. Mukavaa sunnuntai-iltaa :slight_smile: