Hei,
Päätin että tänään jätän ensimmäisen aamukaljan ottamatta. Onneksi ei ole paha krapula niin ottamatta jättäminen on ihan todellinen vaihtoehto.
Olen kerran aiemminkin kirjoitellut tänne, mutta silloin juomattomuus loppui lyhyeen. Nyt aion yrittää uudelleen. Kiitos kaikille kirjoittajille, olen aamupäivän lueskellut ketjujanne ja saanut jo sitä kautta kovasti tsemppiä yritykseen!
Olen 37-vuotias mies. Enimmäkseen olen juonut kaljaa, olen tykännyt olla sellasessa keskikaljapöhnässä kaiken aikaa… Työnkuvakin minulla on sellainen että kunhan hoitaa hommat eikä ole näkyvästi humalassa niin muutaman kaljan ottamisesta ei kukaan ole huomauttelemassa. Sellainen 15 annosta päivässä on ollut aika tavanomainen määrä pidemmän aikaa. Tavallaan järjen tasolla olen tajunnut jo pitkään että alkoholi heikentää elämänlaatuani lukuisin eri tavoin, mutta en silti ole tehnyt asialle mitään. Skarppaamista olen kyllä suunnitellut… toteutuksen vaan on aina tarkoitus tapahtua huomenna tai ens viikolla
Nyt vain jostain selittämättömästä syystä tuntuu siltä että juomattomuus on hyvä aloittaa tänään.
Samassa tilanteessa olin n.kk sitten…Ja aivan samalla lailla kaljapöhnässä olen eleskellyt useammat viime vuodet oikeastaan päivittäin…alko itsellä kroppa ja pää oleen siinä kunnossa, että koin paremmaksi jättää kanssa krapulakaljat yhtenä aamuna juomatta ja muuttaa elintapoja… Oikeastaan Ekojen kahden viikon jälkeen alkoi henkinenkin olotila vähän helpottaan…Ja nyt jo alkaa koko alkoholi hiljakseen unohtumaankin välillä. Ja joka päivä aina vaan helpompaa…jos vaan itsestäni on kiinni, niin mistään hinnasta en alota tota alkoholin kanssa läträämistä enään…monta kymmentä kertaa olin “lopettanut” ennen tätä lopettamista alkon kanssa pelaamisen, mutta tällä kerralla tuli kanssa ensimmäinen sellainen “nyt saa oikeesti” riittää olo, ja sama jatkunut edelleenkin…
Ei muutaku tsemppiä, loppupeleissä kaikki on itsestään kiinni!
Kiitos tsemppauksesta Metsien mies! Onnea ja menestystä sinullekin raitisteluusi, ja tuota kokonaista kuukautta voi mielestäni pitää jo hyvänä merkkipaaluna. Sinulla on varmaan melko monta kaljaa jäänyt juomatta tässä kuukauden aikana
Itsellänikin on lopettamisyrityksiä takana, ja taas koitetaan… Olen tässä muutaman vuoden sisään onnistunut useasti olemaan sellaiset pari-kolme viikkoa juomatta, ja joka kerta olen jo noin lyhyessä ajassa todennut aivan huomattavan positiivisia vaikutuksia mielialassa ja fyysisessä olotilassa. Toivon todella, että tällä kertaa onnistuisin pidemmässä juomattomuudessa.
Oikein hyvä päätös. Ja tosiaan, tänään saattaa olla aivan erinomaisen hyvä päivä irtaantua riippuvuudesta.
Ei se usein ihan yhden päivän juttu ole, se voi joskus kestää hiukan pitempään.
Mutta, mahdollista se varmasti on.
Päätöksenteko on monelle se vaikein asia, soudetaan ja huovataan, välillä ollaan sitä mieltä että halutaan olla selvänä ja välillä taas halutaan ryypätä -eikä selkeää kantaa asiaan tunnu löytyvän lainkaan.
No, miksei sekin hyvä ole, ainakin parempi kuin se että koko ajan haluaisi juoda (kuten esimerkiksai minä kymmenet vuodet , heh)
Siitä vaan, ja tervetuloa jutelemaan… laitahan tulemaan juttua miten alkaa selvänäolo maittamaan!
Kiitos sinullekin!..nyt kun sanoit, niin aloin laskemaan ja oikein järkyttää se kaljamäärä mikä on jäänyt tämän 33 päivän aikana juomatta…keskimäärin n.15 kaljaa päivässä tekee melkein 500olutta…karua…olen varma,että jos ens kesän jatkaisin juomista,kuten tähän asti olen jatkanut en syksyä varmaan näkis…ainakaan ilman laitos hoitoa.
omaa oloa ja raittiuden alkua ja jatkumista on kovasti helpottanut,mm.tänne p.linkkiin kirjoittelu ja mielen purkaminen,ja tietysti muilta saatu tuki! Joten tervetuloa omituisen otusten kerhoon sinäkin.
Metsänreunan miehelle myös kiitokset tsempeistä! Ehkä se tästä pikkuhiljaa lähtee… nyt yritän iloita pienistä onnistumisista, kuten tänään siitä että kävin ruokakaupassa ja jätin kaljat ostamatta.
Isoja on määrät, kuten itsellänikin on ollut. Kun on sietokyky korkealla niin olutta varsinkin on ollut suorastaan pakko ottaa kaksin käsin saadakseen humalatilan aikaiseksi. Tuota olen itsekin miettinyt, että koskakohan alkaa terveys menemään… kun sehän nyt on selvää että tällä menolla rajat tulevat vastaan jossain vaiheessa. Minulla on viime aikoina ruvennut myös toisinaan olemaan humalapäissään itsetuhoisia ajatuksia, ja siinäkin mielessä olen alkanut huolestumaan terveydestäni.
.juu ja kun laskee noiden päiväannosten päälle viinit, viskit tmv, joita vedin silloin kun piti saada se kunnon känni päälle (eli juoda niin pitkään että sammui), niin nyt kun ajattelee…ihmettelen kroppani kestämistä näinkin pitkään…
…Huhtikuun alulla sainkin sitten ensimmäisen alkoholikramppini kuumassa pihasaunassa yksikseni, jonka jälkeen meni taju joksikin aikaa…heräsin onneksi ajoissa, eikä pahempia sattunut…mutta siinä tajusin homman vakavuuden ja sen kuinka lähellä oli hengenlähtö… Ja tuo taisi olla se mun todellinen pohjan löytyminen siihen touhuun.
…tässä vaan itsestäni jauhan…sori… AlkuTilanteeseen vielä sen verran, että vaikka pahalta saattaisi tuntuakin, niin lääkärilläkäynti asian tiimoilta saatta olla ihan hyvä homma!.., jos vaikka haluaa alun tueksi lääkettä tmv…itse otan vielä säännöllisesti antabuksia ihan vaan varalle, jos alkaa alitajunta elämään omiaan…Ja kun ne ensimmäisett 2-3 vkoa on ainakin tosi monelle melko kriittisiä… Toki ollaan kaikki yksilöitä…Ja toi on jo iso asia että oppii antamaan itselleen kiitosta noista pienistä onnistumisista, jotka on kokonaisuuden kannalta kuitenkin isoja…
tämä päivä raittiina, joten samalla viivalla ollaan: raittiuden maailmanmestareita.
muilta kirjoittajilta olen saanut paljon tukea, sanoisin jokaiselta jotain, kun
olen ollut vastaanottavaisessa tilassa.
välillä meinaan kiukusta haljeta, vaan silloin on juuri tärkeintä vain yksi asia:
en ota ensimmäistä. siinä kun ei tiedä, miten käy.
raittius tuo mukanaan mahollisuuksia vaikka mihin. kännääminen vie oikeastaan
mahdollisuudet kokonaan.
huonokin raitis päivä on parempi kuin paras päihteitä käyttäen, tuon pyrin muistamaan.
teretulemas…omituista sakkia kenties, mutta parhaita asiantuntijoita, mitä tulee jos
haluaa yrittää olla ilman päänsä sekoittamista.
lääkärillä ehdotan minäkin käymään. kokeet ottamalla selviää elimistön kunto ja antabus
voi ola hyvä tuki ainakin alussa.
lääkärille voi kertoa hieman muunneltua totuutta, jos peökää esim. ajokortinnmenettämistä.
lääkäreillä on nykyään velvollisuus puuttua helpommin tuohon.
itse pidän parhaana olla täysin rehellinen, mutta silloin on tajuttava, että siitä saattaa olla
seurauksia.
Joo… kyllä tuollainen varmaan pysäyttää. Itse sain n. puoli vuotta sitten rytmihäiriöitä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja tämä tapahtui keskellä yötä maailmanlopun krapulaa potiessa kun oli muutenkin tuskanhiki ja kuolemanpelko päällä :mrgreen: Tuolla kertaa en vielä kuitenkaan malttanut pysähtyä.
Lääkärillä käynti, mistä luupääkin mainitsi, on itsellänikin käynyt mielessä. Täytyy nyt katsoa. Olen kunnallisen hoidon varassa ja täälläpäin menee ilman akuutteja vaivoja pari-kolme viikkoa että saa ajan.
Tänään onkin jo yllättävän hyvä olo ja yleismieliala, vaikka korkki on kiinni vasta toista päivää. Olen syönyt ja nukkunut hyvin niin se on varmasti auttanut asiaa. Täytyy tänäänkin pysyä lujana ja jättää kaljat, viinit ja viinat ostamatta jos/kun mieliteko sattuu iskemään.
Kuulostaapa tutulle, itellä kans ongelma keskioluen kans, määrät samansuuntaisia ja jotain pitäisi tehdä.
Jos kans tänään jättäisi korkkaamatta ja keksisi illaksi muuta tekemistä.
Sen seuraavan yönhän jo tietää hikoilua ja pyörimistähän siitä tulee
Kannattaa jättää korkkaamatta. Itse olen tässä mietiskellyt, että tällä menolla ihan oikeasti vietän loppuikäni kännissä tai kaljapöhnässä… kun on käynyt selväksi että kohtuukäyttäjäksi minusta ei ainakaan tällä hetkellä ole.
No juuri näin, ja onhan nämä tokkuraiset aamut syvältä. Sitäkin oon miettinyt, että miksi väkisin pitää aiheuttaa itselle vielä henkistä stressiä?
Esim. Koskahan uskaltaa ajaa tai haisenkohan vanhalle viinalle ja sinne ja tänne pitäis mennä mutta ku tuli jo juotua niin nyt jää väliin
En mä enää edes näe tässä mitään kivaa, ehkä hetken helpotuksen,
Eipä siinä mitään kivaa olekaan. Mutta kun päivittäin tai lähes päivittäin juo niin on vaikea nähdä vaihtoehtoja sille juomiselle. Se hetken helpotuskin on lähinnä siinä että pääsee krapulasta ja ahdistuksesta eroon ja saa olon ikäänkuin normalisoitua… kun aivot on niin tottuneet alkoholiin että se on vähän niinkun normaalitila että on kännissä. Mutta uskon kyllä vahvasti että tästä kierteestä voi oppia pois, kunhan muistaa että yhtäkään ei voi ottaa.
Sarvikuoma ;käytit sanavalintaa “oppia kierteestä pois” …se on juurikin aika pitkälti noin… alun pahimman vaikeuden kun saa kärvisteltyä niin kummasti alkaa helpottaan ja uutta elämän oppimista alkaa tapahtumaan niin monella muullakin saralla…ja koko ajan oppii uusia työkaluja voittamaan viinan tai kaljan himoa…itse juomishimo onkin sitten ainakin itselleni iskostunut turhan syvälle selkärankaan… koko ajan pitäis olla joku kippo kädessä ja koko ajan pitäisi muka olla ryystämässä kahvia, Pepsiä tms…no sen asian tasapainoinen opiskelu alkaa sit joskus… kunhan alkoholista pysyy erossa niin hyvä homma…
Pahimmilla hetkillä ajattelen niitä lukuisia kauniita kesäaamuja joihin olen herännyt laskuhumalan,hien,päänsäryn,ja tuskaisen tiedon kanssa siitä, että tiedän jälleen tuonkin päivän menevän hukkaan olotilani vuoksi…koska sehän ei parane ellen taas vedä heti aamusta alkoa naamatauluun ja sitten päivän ollessa parhaimmillaan olenkin taas itse valmis nukkumaan…niin hukkaan heitettyä aikaa ja surkeaa elämää,että oikeen puistattaa kun miettiikin.
Heh, joo… itselläkin tässä tehnyt mieli hörppiä jotakin. Vissyä olen lipitellyt, ja kahvia. Tänään oli mukava herätä krapulattomaan aamuun, ja vaikka minulla on vasta kolmas juomaton päivä, niin nyt jo todella erilainen olo kuin niinä krapula-aamuina.
Aamun pieninä iloina täytyy mainita leppoisa aamukahvi ja voileipä aurinkoista päivää ikkunasta ihastellen. Juodessa minun aamuni ovat yleensä sellaisia, että ensimmäisenä tarkastan onko jääkaappiin jäänyt olutta illan tinaamisesta, ja jos on niin ensimmäisenä juon kaljan ja sitten vasta laitan kahvit kiehumaan.
Kuulostaa kyllä niin tutulta noi aamuun heräämiset kaljan voimin…On kyllä melkoisen paljon kivempaa herätä uuteen päivään aamukahvin ja aamupalan kanssa, kun tietää jo heti aamusta ettei päivä ole pilalla ainakaan alkon takia…
…Ja juuri noista pienistä asioista kun osaa ja oppii nauttimaan, tulee selvinpäinolosta aikas antoisaa…Tsemiä raittiiseen viikonloppuun sinulle!!
Eilen minun motivaatiotani testattiin. Olin yhdessä ammattiin liittyvässä iltatilaisuudessa, jossa tarjottiin kuohuviinimalja sekä myöhemmin vapaasti viiniä ja olutta. Olisin toki voinut olla menemättä, mutta ajattelin että en halua invalidisoitua neljän seinän sisälle juomispelkojen takia. Matkalla tilaisuuteen psyykkasin itseäni ottamaan automaattisesti vain alkoholittomia vaihtoehtoja, ja yllättävänkin helposti tuossa aikomuksessani onnistuin. Kaiken lisäksi yhden puolitutun kaverin kanssa jutellessani huomasin jossain vaiheessa, että vissyähän sen kaverinkin lasissa näytti olevan. Useimpien laseissa toki oli viiniä, mutta eipä siellä kukaan mitään keskustelua lasien sisällöistä välittänyt aloittaa.
Tänään onkin sitten ollut huonompi päivä, olen ollut huonotuulinen ja moneen kertaan on juominen käynyt mielessä. Olen kuitenkin selvinnyt coca-colan, jäätelön ja kävelylenkin voimalla. Nyt olenkin tässä hokenut itselleni, että vaikka minun hetkellisesti tekisikin mieli juoda, niin se mieliteko menee ohi ennemmin tai myöhemmin kunhan vain maltan hetken enkä ala samantien toteuttaa mielihaluani.
Tästä plinkistä olen ollut tyytyväinen, huonosta päivästä huolimatta. “Pidemmälle edenneiden” ketjuja kun lukee niin tulee itsellekin sellainen olo että juomattomuus on ihan OIKEASTI mahdollista eikä vain jokin epämääräinen ehkäjoskuslopetan -tyyppinen asia
Loistavaa kuulla, että olet ottanut raitistumisen myös tosissasi… Juuri tuollaiset onnistumiset olla juomatta, vaikka olisi mitä mainioin tilaisuus… kasvattaa itsetuntoa ja selkärankaa pidemmällä juoksulla…mitä enemmän päiviä kuluu, niin sitä enemmän on ylpeä itsestään ja tahto pysyvämpään muutokseen vahvistuu…kun vaan jaksaa kärvistellä tän vaikeimman alun ylitse…näin on isot pojat kertoneet
Vaikka itsellänikin on vasta vähän aikaa raittiutta takana, niin usko pois, olo on aivan eri luokkaa kuin 5vkoa sitten…kuulostaa kliseiseltä…mutta huomaan kyllä todeksi väittämän, että aika pian alkaa elämään löytyä ihan uudenlaiset värit, tavoitteet yms… Ainoa mitä tarvitaan on luja syvältä mielestä ja sydämestä lähtevä tahto muuttaa elintapoja…parin viikon päästä sinulle tulee ehkä ne pahimmat koetukset (aika usealla tämä on se kriittinen alun aikamääre)…ne kun selätät niin johan helpottuu elämä…ainakin hetkeksi… Mä olen ainakin nauttinut elämästäni tänä keväänä aivan älyttömästi alkon poisjäännin jälkeen vaikka onkin ollut vaikeita hetkiä…nyt on fiilis etten missään tapauksessa halua kauniita ilmoja yms tulevaa kesää sotkea alkoholilla hetkeksikään… P.linkistä olen tosin huomannut tulleen hieman riippuvaiseksi, mutta sallittakoon se!
Pidät vaan juomattoman linjan ja muistuttele itseäsi, että pian alkaa helpottaa!!! Usko pois…Se kannattaa!!!
Kiitoksia metsien mies kannustavista sanoistasi! Kyllähän minä sen tiedän, että pikkuhiljaa tässä eteenpäin mennään, mutta kummasti auttaa kun joku sen myös itselle kertoo.
Vuosi sitten olin viiden päivän avokatkolla, ja sen jälkeen onnistuin olemaan kuukauden päivät juomatta. Vieläkin muistan että kyllä se mieliala ja vointi tosiaan alkoi siinä ajassa jo melkoisesti muuttumaan… sitten tosin sorruin mutta mitäpä sitä enää murehtimaan. Tuota kesää minäkin vähän odottelen, että jos tällä kertaa käyttäisi energian ja ajan muuhun kuin pullojen ja tölkkien aukomiseen ja krapulassa tuskailuun
