Päivä kerrallaan...

Terve palstaveljet&sisaret. Monen vuoden pohdinnan jälkeen päätin rekata itseni sisään ja aloittaa oman ketjun.
Nopeaa taustaa:Olen nelikymppinen suomimies joka on elänyt viimeiset parikymmentä vuotta parikymppisen elämää.
Nuorena tuli tutustuttua kuningasalkoholiin perheen parissa kun lähes kaikki suvun miespuoliset olivat suurkuluttajia. Nyt heistä suurin osa on mullan alla,muistan nuorena sällinä ihmetelleeni tuota ryyppäämistä että miksi ihmeessä… Omasin siis nuorena aika kielteisen suhteen alkoon.
Sitten 14-15v oman kaveriporukan kanssa ja lähinnä ryhmäpaineesta otin puoliväkisin pari kertaa ja en siitä edes silloin pitänyt.
Pari vuotta meni ihan hyvin,juhlin max 1 kerran kk ja silloinkin en vetänyt edes lättyjä koskaan,muutama lonkero&siideri.
Lähellä 18v ikää sitten tuli kuvaan tuo baareissa pörrääminen ja siitä se lähti.
Yhtäkkiä olinkin aina eniten kännissä ja seuraavana päivänä naureskeltiin,mitään vakavaa ei onneksi ikinä sattunut eikä ollut mitään putkakeikkojakaan yms
Tuota jatkui monta vuotta samalla porukalla kunnes jossain vaiheessa huomasin olevani itsekseni/jollain ihan uudella porukalla viihteellä,tämäkin jatkui monta vuotta,tuohon vielä kesälomien ryyppylomat milloin missäkin koti/ulkomailla vanhojen kavereiden kanssa jotka olivat palanneet kouluista/töistä lomille kotiin.
Siinä 28-30-> alkoi kavereille/tutuille tulemaan liittoja/perhettä ja itselläkin alkoi vähän menojalka väsähtämään,tuossa kolmenkympin korvilla kun mukaan tuli vielä se että aloin lentämään usein pihalle kuppiloista,ilmeisesti humalani näkyy jotenkin paremmin kuin parikymppisenä,silloin saatoin hillua muistini menettäneenä baarista toiseen ja aamulla kuiteista katsoa missä olen ollut.
Tässä vaiheessa siirryin sitten kotikulutukseen missä sain itse päättää kuinka paljon otan ja ei ole kukaan kyttäämässä kuinka paljon otan,tähän otin vielä kyytipojaksi retket kaikkiin ryyppymekkoihin mitä maailmalla nyt on+ viikonloppuisin välillä baariin.
Ja joka paikkaan lähdin lähinnä itsekseni ellei joku parista jäljelle jääneestä “ryyppymiehestä” ei lähtenyt mukaan. Niinkuin parissa ketjussa on kirjoiteltu mikään ei rasittavampaa kuin olla lomalla “säännöstelijän” kanssa,käsijarru päällä tekohymy korvissa kun tiedät että et voi ottaa kunnolla,nuo onkin pudonnut/pudotettu/jättäytyneet pois loma/mökkiseurasta.
Olen myös asunut/oleillut ulkomailla ja siellä ryyppääminen vasta mukavaa olikin kun ei ollut tätä yhteiskunnan/tuttujen painetta rajoittamassa,vuoden komennuksella oli 0 selvää päivää,niin uskomattomalta kun se näin jälkikäteen tuntuukin jopa itse kun kävin kuitenkin 4-6pv toimistolla töissä ja heti perään jäin lähinnä omasta tahdosta työttömäksi ja asuin jälleen ulkomailla 11kk Espanjassa&Aasiassa,olen jälkikäteen analysoinut että valehtelin silloinkin itselleni,halusinkin menettää työni että pääsisin kunnolla juomaan ja jossain muualla kuin täällä härmässä.
Nämä vuodet teki sitten viimeistään tehtävänsä ja nykyään yksikin selvä päivä on jonkinlaista kärvistelyä,töitä tulee tehtyä kesät nykyään joten tuokin on huono,olin taas tuossa talven Aasia/Espanja-akselilla,selviä päiviä oli nolla ja nyt ostin jo uuden lentolipunkin taas syksylle.
Oikeastaan miksi edes tälläisen oman ketjun avasin on että pikkuhiljaa alan huomaamaan alkon vaarat. Hyvä ystäväni/matkakaverini menehtyi viime syksynä melko yllättäen ja kuolinsyy oli itselleni aika shokki,maksa pamahti alta nelikymppisenä ja mies otti vähemmän kuin minä,tästä shokki… Kävin maksatesteissä ja arvoni oli hyvin vähän koholla,silti kyllä säikähdin aikalailla. Itselleni alko vaikuttaa kuin Nykäseen,tuohon päänuppiin. Nykyään välillä alkokuurin aikana/jälkeen tekee tiukkaa muistaa ihan perusasioitakaan. Esim. unohdan jonkun nimen,tyypin jonka olen tuntenut vuosia tai pankkikortin PIN-koodia joutuu muistelemaan oikein ajan kanssa. Eli alkodementia tekee jo ilmeisesti tuloaan.
Lisäksi kun noissa parissa turistikohteessa on talvisin pyörinyt niin siellä näkee itsensä parinkymmenen vuoden päästä jos tätä rataa jatkaa/on hengissä. Pahan näköistä on tuo +60v alkoporukka.
Kaikki on tuttua,vuorokauden valveunet ryyppäämisen lopettamisen jälkeen,käsien tärinä niin että lasi ei pysy käsissä,jättimäiset ahdistukset/pelot krapuloissa jne.
Missään katkoilla ei ole tullut käytyä vaan olen itse salaa isoimmat krapulat kärsinyt,sen verta kova pää ilmeisesti että en pysty asiaa myöntämään ulkopuolisille,ei tuo nyt hienoa ole tietenkään,pyöriä kämpässä pari vrk kuin narkkari kun et saa nukuttua mutta mitään ei pysty tekemäänkään,joka kerta kun tuollainen olo on niin ajattelen että nyt saa riittää.Lisäksi on tullut nykyään otettua bentsoja noihin pahimpiin oloihin kun pulssi tuppaa välillä jo huitelemaan reilusti yli 100ssa jos kunnon kanuunan päästää valloilleen. Auttavat muuten helvetisti.
Vuorokauden annokset vaihtelee nykyään 0-40 väliltä,tuntuu että ennen pystyi ottamaan enemmän humaltumatta,huippuaikoina pystyi ottamaan lavan+viinaa vielä päälle ja lähtemään reitille. Nykyään ei millään,siinä 10-15 annoksen välillä menee se kun huomaa että alkaa olemaan kunnon nousuissa riippuen kuinka on syönyt.
Tämän alkon mukana kun tulee tuo painonnousu.
Olenkin nykyään aika tarkka siitä mitä syön ja hiilarit saan nykyään pääasiassa oluesta&salaateista,krapulamättöpäivät pyrin pitämään 1-2krt/viikko kun paino pääsi jo reilusti kolminumeroisiin pahimpana aikana. Olen myös alkanut hoitamaan itseäni paremmin eli vedän monivitamiinin,kalaöljykapseleita,B-vitamiinia ja Magnesiumia aamuisin ja tuntuu että nuo jonkin verran auttavat esim. käsien tärinään.

Nyt kun olen kesän täällä Suomessa ja menen maanantaina töihin,olen päättänyt vähentää alkoa reilusti poislukien juhannuksen mökkireissu. Eli aloitan tämän vähentämisen ensin kun tiedän että en ainakaan heti pysty kerralla lopettamaankaan.
Viikon olen nyt loivennellut ja kärsinyt,eilen meni enää 12 olutta+kaksi lähikapakassa jossa kävin moikkaamassa paria kaveria,itseä hymyilytti kaverien puheet että onpa hyvää pitkästä aikaa jne. Molemmat lähtivät perheidensä pariin ja minä lähdin hymy suussa kotia kohti kun tiesin että on 12 ystävää kaapissa,isoin murhe oli ostanko lisää kaupasta mutta pysyin kovana kun tämä vähentämispäätös on nyt tehty.
Illathan näitä pahimpia on,koko päivän voi puuhailla mutta kun ilta lähenee niin hikeä alkaa pukkaamaan jos ei olutta kotona ole. Se on jopa hyvä että täällä menee hanat kaupoissa kiinni klo 21,toisaalta olen huomannut että tuo luo tietynlaisen paineen hakea sitä kaljaa nyt “varmuuden vuoksi”… Ja voi sitä euforian tunnetta kun 20.55 lähdet lavan kanssa kaupasta,en tiedä saako mistään tuollaista ilon tunnetta kun juokset oluiden kanssa kämpille,ihan sama vaikka ovat lämpimiä. Tuolloin tulee hädässä myös ostettua yleensä tuo lava kun on “helpompi kantaa”…

Kello on nyt kolme ja kävin pitkällä parin tunnin kävelylenkillä kuunnellen hyvää musaa ja nauttien keväästä. Silti kulutin varmasti tunnin tuosta miettien paljonko sitä kaljaa pitäisi ostaa/pystynkö olemaan ostamatta. Pakko se oli lenkin päätteeksi poiketa ostamaan 12-pack jonka salakuljetus kämppään onnistuu repussa ilman naapureiden katseita.
Eli näin mennään päivä kerrallaan tästä lähtien. Päiväkulutusta rajoittaen yritetään nyt ensin.

Hei päivä kerrallaan . Täällä vähän päälle nelikymppinen nainen. Saavuin pari päivää sitten tänne palstoille… itse myös teininä aloittanut vkonloppu juomiset. Parikymppisenä tuli parisuhde ja lapsia 3kpl niin ne vuodet jarrutti hiukan baareissa juoksemista…mutta kyllä sitä silloinkin ne pe saunakaljat oli saatava ja kun raskaus oli ohi ( silloin en juonnut) niin oli kiire suunnilleen synnytys sairaalasta päästä baariin…no sittemmin tuli ero ja sehän olikin hyvä syy alkaa kittaamaan enemmän. Varsinkin kun lapset oli lähdössä isälleen niin minä kyttäsin kelloa koska saa avata ensimmäisen siiderin…tahti paheni siihen malliin vuosien saatossa että luottotiedotkin tuli ryypättyä… tuo ajatuksen juoksu sen ympärillä kuulostaa niin tutulta että olipa sitä töissä, lenkillä tai kylässä niin sitä miettii montako sidukkaa sitä voisi ostaa kun pääsee kauppaan… olen nyt muutaman kuukauden pystynyt olemaan viikolla juomatta, mutta auta armias kun pe tulee…töissä jo aamupäivällä miettii saunapäivä, siideriä! Nyt pääsiäisenä lähti sitten lapasesta että baariin piti yksin lähteä kun loppu juomat. No äkkiäkös sieltä kavereita löytyi joiden luo lähteä jatkoille kun kerran saa lisää juotavaa…krapulat on nykyään sitten niin kamalia että ei pääse töihin, ei mihinkään kun makaa ja oksentaa… vuosia olen pyöritellyt ja laskenut tölkkejä kaupassa jos otan vaan pari…no sinnehän on pitänyt lähtee uudestaan kun pari on juotu. olen tullut tulokseen että minä en tunne paria…sitä ikinä en ota enää lopettamis virren olen hokenut satoja kertoja joten sitä en enää viitsi hokea itselleni mutta päivä kerrallaan… tänään pidän koiran synttärit. :smiley: Jotain on keksittävä tilalle että ei lähde kuninkaan perässä ainakaan tänään. Tsemppiä sinulle! Ps heivaa ne bentsot helv…iin. :wink:

Ensimmäinen Vappu selvinpäin ties sitten koska viimeksi.
Olo on jo suht hyvä olosuhteisiin nähden,olen nyt torstaina ottanut viimeksi kolme olutta. Eli pudotin pikkuhiljaa annoksia viikon aikana siihen että perjantain olin jo ilman alkoa.
Pirun huono olo oli kyllä pe-su,siis todella huono.Pari kertaa meinasin jo lähteä kauppaan mutta pysyin kovana.
Katselin Louis Therouxin alkoholidokkarin yle areenasta huonoissa oloissani,se viimeistään vähän avasi silmiäni,suosittelen kaikille!
Lisäksi olen lueskellut aika paljon tästä päivittäisestä käytöstä ja tajunnut kuinka hiton vaarallista se on elimistölle,on kyllä suoranainen ihme että olen isoimmilta vaurioilta välttynyt.
Karkkia on jostain syystä tehnyt mieli ihan älyttömästi.
Helposti silti päätyy ajattelemaan että pitäiskö hakea kaljaa,saattaa tulla yhtäkkiä mieleen.
Lisäksi ollut flunssainen olo kaikenlisäksi,luin että nuokin olisi vieroitusoireita,nessua on mennyt reilusti.
Perjantaina annan itselleni luvan ottaa sixpackin.