Todella paljon kiitoksia mahtavista kommenteista liittyen tähän mun surulliseen tarinaan,varasin tänään päihdeseurantaan A-klinikalta ajan että sais kesällä edes sen ajokortin,no eiköhän se onnistu.Tässä mun alkoholismissa on sellainen homma että nyt mun pitää todella lähtee sinne aa-ryhmään kun olokin on fyysisesti ihan hyvä ja jaksais taas alkaa juomaan mikä olis paalun iskeminen entistä syvemmälle maahan. Perjantaina olis ryhmä kun vaan menen sinne halu lopettaa juominen on kova, mutta aina takaraivossa kummittelee ajatus että alä mene pystythän sä oleen juomatta muutenkin, ja niin pystynkin jonkun aikaa 1-2kk kunnes juon taas entistä rajumman putken ja taas ollaan syvällä suossa ja se rassaa henkisesti koko ajan enemmän ja enemmän,kun kaikki lupaukset mitä on esim.pojalleni (9-vuotias) luvannut niin ei pidäkkään ,kun ei ole rahaa viedä edes uimahalliin kun olen kaiken kännipäissään juonut ,myös pojankin pienet säästöt mitä isovanhemmat on hänelle antaneet kyllä täytyy sanoa että täys idiootti olen. Jurrissa tulee aiheutettua vahinkoa jo lähimmäisillekkin mitä oikeasti en todellakaan halua "kivahan"näitä on sitten jälkeenpäin selvitellä kun yrität lapselles opettaa rehellisyyttä ja toisten huomioon ottamista niin ite teen just päinvastoin se syö miestä.Tää alkoholismi ainakin mulla on sellainen sairaus että ymmärrän täysin mistä tässä on kyse,mutta kun tartun pulloon niin sysään jotenkin sen ns.normaalin ajattelutavan takaalalle ja sit näitä ongelmia alkaa tuleen jossei poliisin kanssa, niin sitten menee talousasiat myttyyyn koluan joka centin ja kaikki tyhjät pullot mitä nurkista löytyy,jopa onnistuin juomaan taloyhtiön talkookaljatkin varastosta.Nyt ollaan kuitenkin selvinpäin tämä päivä.Onneksi on toi urheiluharrastus(hiihto,kuntosali)mikä pitää järjen kasassa,edes jollain tavalla.
Juuri noinhan se riippuvuuden mekanismi menee. Alkoholismi yrittää itse kieltää itsensä kybällä itsensä - ja siksi se onkin yleisin kuolemansyy tilastoissa työikäisellä väestöllä. Kai nyt jokaisen luulisi osaavan lopettaa, kun on jo henki kyseessä - mutta ei vaan…
Sitten kun ryypännyt lasten viimeiset possurahat kurkustaan, tietää ettei sen viinan maku enää ole mikään kovin hyvä. Itse en juonut lasten rahoja, kun ei niitä ollut, siis kumpiakaan. Sen sijaan ryyppäsin minua kovasti rakastaneen mummoni rahat. Moraalini hukkui jonnekin pullojen, pörinän ja krapuloiden sekaan.
Paras vaan tottua siihen, että silloin kun alkoholistilla menee “oikein hyvin”, hänellä voikin mennä itse asiassa oikein huonosti.
Niin lukematon määrä porukkaa on kadonnut AA-ryhmistäkin muutaman kuukauden selvän jakson jälkeen, kun olo on kohentunut ja kuningas Etanoli aloittaa kuiskinnan alitajuntaan: “Eihän tässä mitään ollutkaan, taisin vähän liioitella juomistani…”, “Voihan sitä parilla palkita…”, “Olipas huono vaihe, mutta nyt on taas elämä oolrait, ja…”… ja niin edelleen.
Voimia. Käy palavereissa, etenkin silloin kun olo tuntuu hyvältä! Ja muulloinkin 
kahleeton
Kiitos kahleeton, nyt minä muistan miksi minä olen ollut kolme vuotta raittiina. Se että etanoli alkaa kuiskia korvaan voi todellakin tapahtua kun näin näyttää että kaikki on hyvin!? Kun kukaan ei enää usko että minä mitään pahaa ja lapsetkin jo luottavat minuun… “taisin vähän liioitella juomistani” Tuon lauseen tunnistan omilta huulilta kuulleeni pari kuukautta sitten. 
Minä todistelin tuolla lauseella uudelle miehelleni (jolla ei ole kokemusta juovasta minästäni) että voisin hiukkasen juoda=juopotella. Toki puhuin vain viinistä aterialla, mutta alitajunnassa aloitin lähtölaskennan “koska voisin kännätä”.
Hui.
Tyyräänpä pyllyni hetkeksi tähän teidän seuraanne, ei sitä tiedä vaikka minä viimeinkin antaisin periksi ja menisin AA-kokoukseenkin, ensimmäisen kerran eläissäni. Silmiini jo osui ilmoistus naisryhmästä täällä päin. Se että silmäni poimivat ilmoituksen lehti-ilmoitusten seasta tarkoittaa että minä kyllä tiedän mikä minua vaivaa, minä en vain halunnut myöntää sitä, vieläkään.
Onneksi olkoon hannaut tästä päivästä. Tämä päivä on se joka tarvitsee olla selvänä, kukaan ei jaksa olla selvänä kymmentä vuotta. Ajatuksenakin tuollainen on raskas, mutta yhdestä pienestä päivästä me selviämme selvänä, päivän kerrallaan.
Näinhän se on just mullakin,silloin mun sinne palaveriin pitää mennä kun olo on hyvä,koska juurikin silloin alkaa tuleen ajatuksia että kyllä sä olet nyt taas liioitellu juomista,onhan niitä ongelmia muillakin mutta mulla alkaa pohjakosketus oleen juurikin nyt.Tästä ei puutu enään kun juon vuokrarahat niin olen asunnoton ja sillan alla ja sieltä ei jaksa enää nousta.Vähän tää tuleva muuntorangaistus oikeudenkäynti stressaa siinäkin olis hyvä syy juoda,mutta sitten morkkiksissa ei kestä sitäkään.No se on sen ajan suru ei ole edes tietoa milloin se oikeudenkäynti edes on ja eikä sekään ole 100% varmaa muunnetaanko sitä yhdyskuntapalvelun suorittamatta jäänyttä osaa vankeudeksi se on tapauskohtaista, mutta melko todennäköistä kuitenkin reilu 3 viikkoa sieltä rapsahtaa,mutta olen aika hyvin siihen valmistautunut se reilu 3 viikkoa on ihmiselämässä aika lyhyt aika.Olen päättänyt että se on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun niistä ovista sisään astun ,ja jos pystyn raittiina elämään niin tuskin tarvitseekaan sinne mennä.Ja vielä juomaputkeen palatakseni niin nimenomaan se ystävien,vanhojen vanhempien,ym. huijaaminen suoranainen päin naamaa valehtelu ,on tullut viimeaikoina kuvaan mukaan että sais keploteltua rahaa juomiseen jollain verukkeella auton korjaus,vuokranmaksumyöhässä ,vaikka olisin vuokran jo maksanutkin näitä riittää on alkanut luottamus rapista tuttaviin.Eli enhän mä voi jatkaa elämääni tällä tavalla, olen vasta nyt alkanut ymmärtämään kuinka vakavasta asiasta mun kohdalla on kysymys mutta siinä ei paljon ymmärrys auta kun korkki napsahtaa auki ja sitä en halua.Tämmöstä tällä kertaa nyt korkki kuitenkin pysyy tänään kiinni ja lähden koiran kanssa jäälle kävelemään,ja sen jälkeen ajattelin käydä hiihtämässä pikkulenkin.
Eipä voi kuin hämmästellä miten on itsekin tällaiseen ajautuneena yhä ollut sokea Todellisuudelle ja ei ole suostunut näkemään itseään oikeassa valossa. Eilen en juonut - ja jostain syystä minä, maailman yksi kovimmista tupakkamiehistä, olen ollut myös polttamatta eilisestä lähtien. Kun eilen heräsin, iski ennen kuulumaton etomus noita helvetin päihteitä kohtaan - niin tupakkaa kuin viinaakin. Hyi helvetti mitä touhua, oksettavaa. Mä tiedän grandisioteettiani aika hyvin ja tiedän että tämä tapaus ei uhman avulla - tai pelon avulla - pitkään pysy päihteettä. Tiedän myös, että kaikkea ei pysty kerralla lopettamaan eikä kannatakaan EHKÄ - kuin ani harvat jotka kokevat “käsittämättömän” Herätyksen ja Voiman sisästään. Tietoisuus…kaiken A ja O. Kun on saatana saanut tarpeekseen itsensä tappamisesta niin silloin vasta, kun on hajonnut, voi joko vaihtoehtoisesti, riippuen tapauksesta, kuolla katkeruuteensa ja juoda itsensä hengiltä ja luovuttaa väärällä tavalla antautuen kokonaan aineelleen tai sitten Lopettaa.
Minä olen ollut, vaikkakin Lähteillä, niin vielä hyvin kaukana MAHDOLLISUUDESTA LOPETTAA - on mun vääristynyt egoni niin vahvasti hallinnut.
Eckhart Tolle kertoo kirjoissaan niistä ajoista, kun hän oli omassa helvetissään ajautunut itsemurhan partaalle alkanut valaistumaan hotellihuoneessa hokien itselleen “Minä en siedä enää Itseäni” - ja sitten hämmästyksissä ruvennut Oivaltamaan että onko meitä siis kaksi - minä ja itse, ja tätä kautta syntyi Tietoisuus siitä mikä on harhaa…ja ymmärtämään kuinka suurin osa, valta-osa ihmiskunnasta on “hulluja” - hän mukaanlukien ja elää täysin tuon valeminän vallassa jatkuvassa ajatuskierteessä läsnäolon ja tietoisuuden kadottaneena - toisin sanoen itsensä, tietoisen havannoijan…
Tällä hetkellä Olen Tietoinen - ja taas herännyt - sitä en pysty sanomaan kestääkö tämä, mutta tässä tietoisuudentilassa en pystyisi viinaa juomaan vaikka kokisin miten suurta halua - enkä näemmä enää pysty käsittämättömää kyllä, polttamaankaan. SILLÄ TIEDÄN SEN OLEVAN ANSA ja molemmat on mun vihollisia, harhauttajia. Ha! 
Mullahan pyörii tupakka mielessä, totta helvetissä - enhän mä aikoinut enkä suunnitellut suinkaan lopettavani eilen polttamista. Heräsin vain tässä tajunnantilassa enkä mä halua/pysty käyttämään kumpakkaan.
En suinkaan hehkuta ja kuvittele olevani valaistunut - heh - olen toki jo vuosikaudet kokenut “herätyksiä” ja ollut jo tietoisena olentona olemassa, aika ajoin, mutta yhä langennut ja langennut uudestaan - kadottanut siis Itseni. Tolle muuten mainitsee myös sen, että hänellä kesti vielä KOLME PITKÄÄ VUOTTA ennenkuin hän koki täydellisen muutoksen ja tietoisuus jäi PYSYVÄKSI OLOTILAKSI - ja tuon 3 vuotta hän eli vielä aika lailla täysin samaistuneena tuohon harhaan…
Vaikka lukisin tuon Nerokkaan kirjan Uusi Maa kuinka monta kertaa - se ei minussa teetä sitä mitä “valaistumiseksi” kutsutaan - sillä se tapahtuu SISÄSTÄ käsin, ja kaiketi täydellisessä “hajoamisessa” kun Herää Helvetissä ja Syntyy uudesti.
Parasta lääkettähän alkoholin kohdalla mitä voi olla on paikka jossa tämä Tietoisuus säilyy - nyt taas ymmärrän AA:n vaikutusta ja syytä siihen mikä siinä on se juju - monet pitkäänkin AA:n avulla raittiina olleet sanoovat etteivät he oikein osaa sanoa mikä siinä on se juttu, mikä saa sen toimimaan ja ihmisen pysymään raittiina mutta uskallan väittää se on nimenomaan Tietoisuus. Ethän sä nyt jumalauta VOI tappaa itseäsi ja juoda pisaraakaan sillä hetkellä kun tajuat sen tappavan sinut - ja helvetin varmasti myös sielullisesti - jota myös Itseksi kutsutaan. Vai voitko? Jjos, niin terve menoa - maistuu varmasti hyvälle! Suorastaan jumalaista nektaria tuo viina, vai?
Saatana että en haluaisi kadottaa tätä . . . .vastustaja on vahva ja nerokas - mutta tietoisuus siitä että ON ALKOHOLISTI oikeastaan tekee juomisen mahdottomaksi - näin ajattelen. Tai sitten ihminen on oikeasti hullu jos se tietoisena pystyy juomaan. Vaikka puhutaan tietoisena tai aa-tietoisena juomisesta niin en usko - en millään - että alkoholisti on sillä hetkellä tietoinen joka sen ekan ryypyn, turmion ryypyn, kurkkuunsa kaataa. Tai suoneen tykittää, sitäkin vissiin harrastetaan nykyään 
Joskushan teinitytöt harrastivat sitäkin että liottivat tamppoonin kirkkaassa viinassa ja laittoivat sinne - noussee päähän kuin häkä kun se imeytyy pinataverisuonten kautta nopsaan vereen. ja jos ei tykkää viinan mauasta niin siinäkin tapauksessa varsin hyvä keino myrkyttää itsensä.
Nämä päivät ovat tärkeitä päiviä - tänään menen AA:N - se on takuuvarma juttu. Huomenna olen hyvinkin mahdollisesti taas herätessäni se “vanha minä” ja tietoisuuteni tila on joko sammunut tai sitten “en jaksa välittää” eli vaikkakin olen jossain määrin tietoinen niin se ei auta jos pienestä mielestä on tullut suurin.
Lankeeminen käy HETKESSÄ. Mutta niin tapahtuu elämän pienet suuret oivalluksetkin…
Nyt teen ruokaa ja syön. makaronia ja ketsuppia, muuta ei ole eikä tule kun rahani join. Sitten pitää suunnitella millä pyyhkii perseensä koska vessapaperi on loppu ja rahaa ei ole ostaa sitäkään. Voinhan käydä huoltsikalla häpeäni niellen joka kummittelee mielessä kun ei voi mitään ostaa ja käy vaan vessassa siellä - eli vaikuttaahan se ego siellä taustalla kyllä - mutta se on myös opettaja.
Päihteisiin saisin rahaa kyllä jos niitä nyt haluaisin - sehän on selvä. Tää on vähän, tai vähän enemmän vittumainen tilanne aina kun tietää, että ei pitäisi lainata rahaa jos ei takaisin pysty välttämättä maksamaan ja joskus, tai useammin kuin joskus se ruokaan “lainattu” väärä raha on mennyt viinaan - ja kun se vanhemmilta tulee niin eihän nyt kolmekymppisen huollettavan lapsen tarvitse isille ja äitille maksaa takaisin - onneksi tuntuu erittäin viheliäiselle kirjoittaa nyt tällaisesta asista. Tietänette varmaan miten hauska on niellä katkeruutta? 
Vittu että moni jatkaa tästä hautaan asti - vaatii oikeasti “jotain” jos aikoo tässä helvetissä, mikä ei pitkään aikaan korjaannu, nöyrtyä. Siksi AA onkin tänään helvetin hyvä paikka puhua miltä sisällä tuntuu. Mutta meikäläisen tapaista jästipäätä ei kannattaisi myöskään silitellä vaan hienovaraisesti puhua hieman ankaraan sävyyn - kaikista paskinta mitä voisin kuulla tässä tilanteessa on se että KYLLÄ SE SIITÄ. Kun vittu tämä ei siitä koskaan jos en NYT LOPETA. Mutta kuten alussa sanoin, uhoaminen ei paljoa auta. Pitäähän se erossa jonkun jopa vuosiakin mutta uhon tie on tuhon tie. Tässä tapauksessa ainakin.
Ei ole mahdollista - tai on. Hella hajosi yhtä äkkiä kesken makaronin keiton ja niimpä jäi nekin sitten tekemättä - mikropuuro pelasti onneksi. Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen oli - TUPAKALLE. Vastoinkäymisiä tulee - eihän minkään päihteen käyttö lopu koskaan jos antaa itselleen luvan käyttöön JOSSAIN TILANTEESSA.
Hyvää pohdintaa - jatka vaan Mystis samalla kaavalla… usvan peittämää polkua alkaa avautua nokan edessä… Itse ja minä ovat varmaan myöskin addiktin kaksi persoonaa.
Pettymyksen polttava tunne on juotattanut ja poltattanut meikäläistäkin aivan helvetisti. Oli se sitten vaikkapa avioero tai kengän nauhan katkeaminen.
Siis minun, siis MINUN, kahvinkeittimieni julkeni mennä rikki VASTA parin vuoden käytön jälkeen. Tätä ei voi sattua KENELLEKÄÄN muulle. Kyllä minä nyt NÄYTÄN maailmalle ja kaiken maailman terveyksille ja KOSTAN tämän kohtelun tosi verisesti ja KAADAN kaljaa naamaan KISKON tupakkaa oikein keuhkojen pohjiin… SIITÄS SAATTE, kun minua taas näin kohdellaan, MINUA… MINÄ!
Tuollaisia minä ajattelin/ajattelen joskus. Jokseenkin hoopoa. Tunnustan. Kaiken.
kahleeton