Päivä 1

Tai ei oikeastaan edes ensimmäinen. Join tänään lasillisen viiniä. Täytyy lopettaa. Pakko. Riippuvuus on tullut nopeasti. Alkoholi, ahdistuksen helpottaminen jollakin, onnellisuuden ja innostuksen tunteen kokemisen halu, on vallannut mielen. Muuten ahdistaa, en saa taukoa tästä oravanpyörästä. On perhe. On lapsi. Olen nainen. On ahdistuneisuushäiriö ja siihen lääkitys. Mielialalääkitys sekä bentsodiatsepiineja. On haastava työ, kuormittava työ. Ilo täytyy löytää jostakin muusta, muuten käy huonosti. Kirjoitan tänne nyt joka päivä, ainakin aluksi. Arki menee varmasti kohtalaisesti, mutta perjantaina EN mene ostamaan viiniä. Siinäpä haastetta.

Tervetuloa kirjoittelemaan ja purkamaan tuntoja!

Ihan ensimmäisenä, pidä vaan korkki kiinni ja näin saat etäisyyttä juomiseen ja raittiita päiviä alle. Muutamassa päivässä olo kohenee jo varsin siedettäväksi ja vaikka olo on jo ensi perjantaiksi kohentunut, niin sitten vain vältät sen perjantaisen toimintatavan. Avaa perjantaisin tämä plinkki, lueskele ja kirjoittele tänne juomisen sijaan.

Oletko hakenut apua juomisen lopettamiseen? Kannattaa vakavasti pohtia ulkopuolisen avun vastaanottamista tämän plinkin lisäksi. Juominen lisää ahdistusta, joten syntyy aika ikävä oravanpyörä, kun ahdistaa->juo->ahdistaa lisää->juo lisää ja kierre on valmis.

Tsemppiä ja toimia lopettamiseen.

Kiitos vastauksestasi. Niin täytyy tehdä, tulla tänne kirjoittelemaan perjantaina tai keksiä jotain muuta. Uiminen voisi olla yksi vaihtoehto, vedestä tulee niin hyvä olo. Tai treffit kaverin kanssa. Ei minulla ole ulkopuolista apua muutoin kuin noihin muihin pääongelmiin. Suuri kynnys on sellaiselle. Yritän ensin näin.

Nukuin kohtalaisesti. Alkuyöstä näin niin ahdistavia painajaisia, että pelkäsin niitä hereillä ollessanikin. En ole pitkään aikaan kokenut sellaista. En tiedä onko se kohtalaisesti sitten. Kävin hetken lukemassa juttuja täältä. Nyt on kuitenkin parempi, iloisempi olo kuin eilen.

Arki alkaa taas pyörimään. Lapsi hoitoon, itse kuosiin, töihin, lapsi hoidosta kotiin, kodin järjestelyä. Koti on aivan karmeassa kunnossa. Siis siinä mielessä, että työ on vallannut kotini. Papereita ym. joka puolella. Elämänhallinta hukassa monelta osin. Rahankäyttöongelmia. Arki tuntuu masentavalta. Iloa en ole saanut oikein mistään. Minulla on vastuu lapsesta ja huoli miehen hyvinvoinnista. Itseni tunnen aivan yhdentekeväksi. Olen miettinyt, että ei olisi niin huono juttu vaikka elämä Ioppuisi jostakin syystä. Mitään en ole kuitenkaan tekemässä, tuntuu vain siltä. Ja vaikka välitän läheisistäni, toimin silti niin itsekkäästi.

Kaikki tämä arjen rullaaminen tapahtuu tällä hetkellä lääkityksen avulla. Näin se on jatkunut jo hyvin pitkään. On ongelmia, joista en vain pääse eroon. Yritetty on pitkän kaavan mukaan. Kun alkoholi tuli ikävällä tavalla mukaan kuvioihin, lääkkeiden yhteisvaikutuksena olen saanut lähes joka juontikerta muistikatkoksen. Kerran kaksi viikossa nyt viimeisten kuukausien aikana. Viikonloppuna. Lapsen hoidan, mies on aktiivinen, tietää että minulla on rankkaa, joten auttaa. Ei tiedä juomamääristä. Samalla minä olen saanut lisäaikaa velloa ongelmissani.

Hei ensimmäinenpäivä tervetuloa tänne. Tuo kirjoituksesi kuulosti niin tutulta, että oli aivan pakko kommentoida. Olet kuin minä noin kymmenen vuotta sitten. Minulla on myös omakohtaisia kokemuksia siitä miten käy, kun yhdistää bentsot ja alkon…siinä ei ole kaunista loppua. Itse olin riistää hengen itseltäni, syökyä parvekkeelta alas, vaikka sisimmässäni tiesin, että niin en halua tehdä. Halusin vain sen järjettömän pahan olon loppuvan. Siihen ei ole kuin yksi tie. Lopettaa sekakäyttö heti ja hakea siihen apua. En oikein itsekään tajunnut tuolloin miten vakavasta asiasta on kyse. :frowning: Kai näihin heräämisiin vaaditaan se aika.
Helppoa se ei ole. Olen onneksi päässyt lääkkeistä eroon. Nyt on “enää” tuo alko. Pitkiä kausia juomatta ja sitten se taas sieltä jostakin ponnahtaa. Minullakin rentoutumiskeinona, jolla nollata pää. Hah. Seuraavana päivänä ei ole niin kivaa enää. Uiminen kuulostaa aivan ihanalta rentoutumiskeinolta. Hienoa, että kuitenkin jaksat miettiä mitä tilalle. Pidä kiinni siitä. Ja tästä ryhmästä. Kannattaisi myös ihan oikeasti harkita sitä jollekin ulkopuoliselle puhumista. Se, että puhuu auttaa myös itseä kuulemaan niitä asioita mitä sisällä on. Puhun kokemuksesta. Joskus puhun itselleni jopa automatkoilla järkeä…miksi en sorru vanhoihin malleihin ja mitä siitä seuraa, jos niin teen. Suosittelen kokeilemaan. Hienoa, kun olet täällä!!!

Tervetuloa porukkaan minunkin puolestani!

Tervetulleeksi toivotan minäkin.
Ensimmäinen päivä se on hirressäkin pahin, sanottiin ennen.

Sen verran siinä on perää, että joka päivä on askel kauemmas päihdeongelmasta, ja kun tarpeeksi kauas siitä on päässyt alkaa ongelma häipymään sinne horisontin taakse.

No, alkuun se voi tuntua uskomattomalta, on ne ensimmäiset päivät ja viikot joskus kovia . Mutta ovat ne selvityt päivät sitten myös voittoja, ja tuntuvat voitoilta, kun niiden kanssa on joutunut vähän vääntämään. Mutta, kuten voit täältäkin lueskella, niin kyllä se vaan on mahdollista, kovastikin mahdollista, että elämä muuttuu tuon asian suhteen ihan erilaiseksi. Niin erilaiseksi että sitten joskus -aikaa ei pysty kukaan etukäteen ennustamaan- tuntuu ihan uskomattomalta että on voinut niin kovasti sen homman kanssa kusessa ollakaan.

Eipä muuta kuin voimia ja menestystä!

Kiitos teille kirjoittaneille. Lämmittää mieltä, kun toivotetaan tervetulleeksi. Kaikkea hyvää myös teille.

Lääkkeiden käyttöä en voi lopettaa, koska ne ovat ihan oikeaan vaivaan ja niillä selviän tästä normaalista elämästä. Tiedän, että bentsodiatsepiineja ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön ja yleisen/nykyisen käsityksen mukaan on väärin käyttää niitä pitkään. Näin onkin, mutta on myös niin, että moni ei selviä yhteiskunnan tuomista paineista ilman. Enkä tarkoita mitään pieniä ahdistuksia tai pelkoja. Kaikki eri hoitomuodot (muut) on jo kokeiltu. No se siitä.

Tämä alkoholi on sen sijaan sellainen asia, joka on selkeästi elämässäni väärin. Turha, omani ja läheiseni elämän pilaava asia. Sellainen, jota saa syystäkin hävetä. En ole ajatellut olevani sekakäyttäjä, vaikka sitähän minä olen. Kuulostaa kamalalta! Tarkoitukseni ei ole ollut saada päätä mahdollisimman sekaisin näillä kahdella aineella, vaan kestää arkea ja ahdistusta. Toinen on kuuluu omassa mielessäni hoitomuotooni ja toinen on tullut nyt ylimääräisenä paikkailemaan tilannetta, johon tämä toinen ei riitä.

Paikkailemisen sijaan todelliset ahdistuksen syyt löytyvät yhä enemmän venymistä ja osaamista vaativasta työstä, elämäntilanteesta, jossa ei ole tilaa itselle ja arjesta joka on vain suorittamista. Suurin syy on työ. Nytkin pitäisi tehdä vielä huomiselle asioita ja energiaa on nolla. Ja yksi syy on huono itsekuri, se että,on päästänyt itsensä tähän jamaan.

Olin kaunis, urheilullinen, jopa siro. Sain ulkonäölläni paljon huomiota. Tämä tietysti lisäsi jonkinlaista pinnallista tyytyväisyyttä nuoressa naisessa. Enpä voi kieltää, etteikö se edelleenkin päivääni piristäisi, huomio ja hymyilevät katseet. Jos siis niitä saisin. Joskus saan, mutta en enää usko niiden tarkoittavan mitään positiivista. Minun oli hyvä olla vartalossani joskus 5-8 vuotta sitten. Urheilu toi hyvän olon. Kamala, kun siitä on pitkä aika. Tein tosin pienen korjausliikkeen siinä välissä, mutta tässä ollaan edelleen. Tuota hyvää oloa omasta vartalosta kaipaan paljon. Suurempi muutos, eli yhteensä n. 25-30kg lisää on tapahtunut tässä parin vuoden aikana. Olen ihan normaalin näköinen, en lihava mutta… Näyttävä? Miten sen nätisti sanoisi. Olen ollut huomaavinani, että alkoholi näkyy jo jonkinlaisena turpeutena kasvoissa, painon noususta johtuen myös. Yäk. On vaikea löytää vaatteita, yritä piilotella itseäni neuletakeilla ym. Haluan itseni takaisin. Kilot ovat tulleet lähinnä liikunnan jättämisellä ja viinin juomisella. En syö yltiöpaljon.

Toisaalta, kun ei ole elämässään enää keskiössä, koska on lapsi joka on tärkeämpi. Ja koska on tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö, terveelliset elämäntavat ovat helppo jättää. Ei jaksa, lapsen tarpeet pitää hoitaa, harrastukset. Sen jälkeen pitäisi vielä itse suorittaa jotain. Inhoan vapaa-ajalla kiirettä ja aikatauluja. Hyvä fyysinen kunto toi kuitenkin hyvää henkistä kuntoa. Tällöin voisin olla parempi äiti. Kehtaisin käydä ulkona ja tanssimassa, mitä joskus niin kovasti rakastin ja rakastan edelleen. Liikunta pitäisi saada mukaan kuvioihin.

Nyt niihin perkeleellisiin töihin… Lapsi on ulkona kavereidensa kanssa ja mies töissä. Niin ja kirjoitan näemmä paljon. Toivottavasti se ei haittaa ketään. Tämä tulee jotenkin luonnostaan ja yritän tosissani muuttaa elämääni ja prosessoida asioita. Nimimerkkini on ihan hanurista, mutta en muuta siihen hätään keksinyt.

Iltaa - niin ei ollut tarkoitus pelotella vaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Siihen olen itsekin joutunut opettelemaan. Joskus nimittäin auttaa, jos asian tai ongelman sanoo ääneen. Ja faktahan se on, että jos kuten itsekin sanoit muisti menee lääkkeistä ja alkoholista niin onhan tuo sekakäyttöä. Ei siitä sen enempää kannata itseään soimata. Toteaa tilanteen ja pyrkii siitä pois. Ja sitähän sinä jo teet koska olet täällä :smiley: . Pojot sulle. Toinen asia on erottaa mikä on tärkeää. Lapsi ja ne haaveet mitä haluaisit vielä elämälläsi tehdä. Niitä kohti siis.
Bentsojahan on todella helppoa saada lääkäreiltä vaikka kuka missä terveydenhoidossa julkisesti sanoisi mitä. Minullakin moni lääkäri on tiennyt ongelmani alkon kanssa ja silti on annettu oksamiineja ja ties mitä. Osasta olen ihan kieltäytynyt, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Oman ongelmani kehitin alkon ja Temestan kanssa vuosia sitten. Siitä koukusta pyristelin ihan itse irti, vaikka tuo taisi olla aika vaarallista. Sen jälkeen olen suhtautunut todella varauksellisesti kaikkiin bentsoihin. Joskus olen miedointa Oxamiinia ottanut levottomuuteen, mutta pyrkinyt siitäkin irti. Koska olen huomannut, että kun tuo alko on jäänyt niin paskimilta oloilta on myös taittunut terä. Minut herätti myös bentsojen maailmasta yksi nuori mieslääkäri joka kertoi mitä kaikkia kurjia sivuvaikutuksia niillä on mitä en kenties tajua…ja tottahan tuo puhui. Nyt kun niistä on päässyt eroon on tajunnut asian. Voimia paljon toivon Sinulle.

Kiitos, voimia myös sinulle. Suoraan pyrinkin asiat kirjoittamaan juuri sen takia, että näen tilanteeni mustaa valkoisella. Mistä mihin on tultu. Eikä todellakaan haittaa, jos näihin kommentoikin suoraan. Tuo lääkitysasia. Ihannetilanne olisi tottakai se, että minulla ei olisi lääkitystä. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin tämä. Niiden avulla pysyn elämässä kiinni. Ja keskustelutueen avulla sekä niiden asioiden vuoksi, joita nyt pyrin tekemään tämän karanneen alkoholinkäytön kanssa. Samalla on edessä väistämättä kokonaisvaltaisempi elämänmuutos.

Ne määrät sitten. Joskus pari vuotta sitten vielä 2-3 puolen litran siideriä olivat sopiva pohja baariin (ja myös nuorempana). Tällöin en kokemut alkoholia ongelmaksi. Join seurassa ja juhlissa, en kovinkaan usein. Riippui tilanteesta eli se määritti juomisen, jos oli seuraa ja juhlan aihetta. Nyt juon mielellään yksin, 1,5l viinipussia x 2 viikonloppuna. Näin siis on siis ollut noin kahden kuukauden ajan. Joskus on mennyt “vain” yksi 1,5l viini tätä kahta kk ennen ja ajoittain lähiaikoinakin, suunta on siis kuitenkin vain alaspäin. En tiedä mitä tämä merkitsee kenellekin, mutta lääkitykseni huomioon ottaen, ei hyvä juttu. En örvellä, käyttäydyn lähes normaalisti (niin hyvin kuin osaan arvioida, toki tiedostan, että en ole samanlainen kuin oikeasti -->), olen puheliaampi ja iloisempi, toimeliaampi, tunteikkaampi. Loppuillasta alan herkästi vänkäämään miehen kanssa, pahojakin riitoja on ollut esim. kahdenkeskisillä reissuilla ja lähinnä minusta lähtöisin.

Kävin eilen liikkumassa rennosti ja aika pitkäkestoisesti ja tänään lapsen kanssa pyöräilemässä. Tästä se lähtee.

k

^juuri näin!

Konkreettisia tekoja turhan vatvomisen sijaan, niin onnistumismahdollisuus paranee huomattavasti…kokoaikaisella asioiden päässä pyörittämisellä itsekseen , saa aivot vaan umpisolmuun ja asiat tuppaavat paisumaan ja monesti homma päättyy siihen samaan mistä alkoikin… tsemppiä päivään minunkin puolesta!

Kylläpä kuulosti mukavalta nuo viestinne. :slight_smile: :slight_smile: Vähän sellaiselta, etten tuollaista edes ansaitsisi. Itse en luota itseeni niin paljon kuin sitten ehkä annan ymmärtää tai viesteistäni välittyy. Minun koetinkivi on perjantai ja lauantai. Jollakin se voi olla joka päivä. He ovat sitkeämpiä kuin minä, jos pysyvät selvänä joka ikisenä päivänä, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi.

Minä olen vielä tällä hetkellä mukavuusalueellani (niin mukavaa kuin tässä loppuunpalaneena ahdistuksen keskellä onkin), vaikeammat päivät ovat vasta tulossa. Ja kaikista vaikeinta on ajatella tätä pitkän tähtäimen ratkaisuksi. Tästä tulikin mieleeni, kiitos viestienne, tekojen merkitys. Täytyy nyt oikeasti laittaa kalenteriin ohjelmaa viikonlopuksi, ihan itselle ja koko perheelle. Ne teot. (Tätä aikaisemmin, ennen kuin aloitin tänne kirjoittelemaan, olen epäonnistunut ainakin kahtena viikonloppuna peräkkäin, tarkoituksena siis pitää raitis viikonloppu ja lopettaa tämä läträäminen kokonaan. Vielä perjantaina olen päivällä ajatellut töissä näin ja koukannut töistä kotiin mennessä A:ssa. Plus ne muut vastaavat lupaukset parin vuoden ajalta). Että joo, tsemppiä mulle, teille ja meille kaikille. :slight_smile:

Tsemppiä!

Tosiaan kannattaa kehittää ohjelmaa viikonlopulle niin, ettei edes ehdi niiltä tekemisiltä juoda. Ja sellaista tekemistä, jonka odotukseenkin voisi aivot ohjata alkoholin sijaan :slight_smile: Perjantaina töiden loppumisesta klo 20:een ja lauantaina klo 9-18 ohjelma niin täyteen, ettei ehdi ainakaan viiniä hommata :sunglasses:

Itselle isona apuna ja tukena liikunnan ja luonnon lisäksi, on ollut myös antabuslääkitys. Yhden poretabletin otettuasi ei tarvi arpoa ainakaan seuraavaan viikkoon ottaako alkoholia vai ei…toimiva apu jos tavoitteena on tosissaan lopettaa kokonaan alkoholin käyttö.

Joo.
Itse en antabusta tullut edes ajatelleeksi kun lopetin juomisen, mutta tosiaan, miksi sitä ei käyttäisi apuna?

Päätöksentekohan se kovin paikka on, tehdä itselleen selväksi mitä haluaa ja mitä ei halua.
Ja jos päätös on selkeä, ilman että siihen sisältyy pienillä kirjaimilla kirjoitettuja takaportteja ja mahdollisuuksia että ehkäpä sit kuitenkaan en haluakaan tässä ihan selvänä olla… niin mikä tosiaan sitten estäisi käyttämästä myös antabusta asian selkeyttäjänä.
Silloinhan se sitten olisi siinä, ei olisi mitään miettimistä sen suhteen että ottaisko pienet vai pysyisikö selvänä.

Ei se huono vaihtoehto, aivot saisivat lomaa tuon päihdeongelman ajattelemisesta ja jokainen päivä selvänä rakentaa lisää pohjaa uudenlaiselle elämiselle.

Rakas mieheni, jos satut tämän lukemaan. Näytin sinulle, että kirjoittelen tänne, mutta en tiedä käytkö etsimässä kirjoituksiani. Kysyit, pitäisikö sinun tietää jotain mitä et vielä tiedä. Tällä hetkellä koen, että ei pitäisi. Tiedät ongelmistani, arjen haasteistamme ja tiedän, että jo ne ja minä kuormitan sinua tällä hetkellä aivan liian paljon. Jos tietäisit vielä tämänkin tai kun lukiessasi tiedät, pelkään, että yhteiselomme ei sitä kestäisi. En jaksa, etkä varmaan sinäkään tähän päälle enää yhtäkään riitaa tai ratkottavaa ongelmaa. Se, että en kertonut sinulle tätä aivan suoraan on raukkamaista, mutta luulen todella, että se vain pahentaa tilannetta. Haluan ottaa tästä nyt itse vastuun.

Hoidan tämän itse kuntoon. Olen juomatta, kun vielä siihen pystyn, enkä ole täysin alkoholin vietävissä. Olen voinut todella huonosti ja olen yrittänyt sillä lievittää pahaa oloani. Olet auttanut minua paljon, kiitos siitä. Juomismäärät ovat olleet suurempia kuin mitä sinä tiedät. Anteeksi siitä. Uskoisin, että tulevissa illanistujaisissa minun olisi oikeasti hyvä juoda vain alkoholittomia annoksia. Muutoin kaikki on kaiketi kuten olen kanssasi keskustellut. Uskon ja lupaan, että pystyn tähän. Kaipaan yhteistä aikaamme, yhteisiä harrastuksia. Yritän saada elämäni hallintaan ja toivon, että olet siinä vierelläni.

En ole vielä keksinyt mitä tekisin pe ja la. Lapsen kanssa kirjastossa käyminen voisi olla yksi kiva juttu esim. pe illalle. Saisi ensin vain työt tehtyä, jotka ovat jälleen kasautuneet. Lauantaina voitaisiin käydä paistamassa makkaraa tai pienellä metsäretkellä ja siivota. Nythän minun pitäisi olla jo aamusta asti suht virkeä ja paremmalla tuulella, joten se voisi onnistua. Lapsen kanssa puhuin myös kahdenkeskisestä ajasta häntä nukuttaessani.

Oli pieni järkytys huomata, että mieheni lähtiessä kävelylle, lapsi vetäytyi leikkimään itsekseen, täysin näköpiiristäni ja kontaktistani pois. Hän on niin tottunut nyt lyhyen ajan sisällä siihen, että joko nukun tai teen töitä. Näin siis töiden jälkeen. Varmasti kuitenkin alkoholin käyttö säännöllisesti vaikuttaa tuohon unentarpeeseen myös. Hän olikin aivan innoissaan, kun ehdotin, että pelaisimme kolme erää bingopeliä ja luin sadun. Ja niin me sitten tehtiin.

Eilen tunsin tutun ilon häivähdyksen ensimmäisen kerran tänne kirjoitteluni jälkeen: kohta on viikonloppu ja perjantai. Voi rentoutua ja minkähän avulla. Ajatus hävisi, kun muistin asian oikean laidan. Huomaan, kuinka helppoa on retkahtaa. No nyt täytyy pyrkiä rentoutumaan toisin. Ehkä sitä oikeastikin rentoutuisi.

Nyt valvon, nukahdin liian aikaisin. Kohta “pirteänä” töihin.

Niin ja kiitos taas viesteistänne. Kehitän kyllä ohjelmaa oikein kalenteri ojossa. Antabus kuulostaa toimivalta (piti googlettaa minkä sortin myrkky on kyseessä), mutta kuulosti suoraan sanottuna niin viehkolta, että en tähän kroppaan tarvitse välttämättä enää yhtään noin rajua kemikaalia. :stuck_out_tongue: Toimiva lääke mitä ilmeisimmin, yritän kuitenkin venyttää omaa sinnikkyyttäni. Hätätapauksessa tuokin on yksi vaihtoehto.

Teen edelleen samoja töitä kuin juovanakin aikana. Työmäärä on kasvanut henkilöä kohden ja henkistä kuormitusta sen mukana. Juovana aikana oli miltei päivittäin stressiä töissä, jota sitten piti juomisella rauhoitella. Alkoholinhan ajatellaan rentouttavan, vaikka oikeasti se aiheuttaakin elimistölle kovan stressitilan - elimistöön laitetaan erinäisiä määriä sinne kuulumatonta ainetta, joka ei poistu ihan heti ja joka vaikkapa keskushermostossa vaikuttaa pidemmällä käyttöhistorialla hyvinkin kauan. Mutta silti sitä rentoutusta haetaan sillä alkoholilla, kun on se stressi. Nyt raittiina tosiaan työn kuormitus kasvanut, mutta stressi käytännössä kadonnut. Tästä kun kierrätetään vuorokausia ympäri toisensa jälkeen, voikin pohtia, mikä sitä stressiä siellä töissä oikein aiheuttikaan. Kun vaikuttaa siltä, ettei se syy ole niissä töissä. Eikä sen puoleen ole enää tarvetta työpäivän jälkeen sillä lailla “rentoutuakaan” (tai ‘nollailla’). :wink: