päihderiippuvainen mies

Yritän tässä jäsennellä ajatukseni luettavaan muotoon.

Olen lähempänä neljääkymmentä. Olemme olleet yhdessä pian 10 v. Alussa miehen alkoholinkäyttö oli suht’ kohtuullista mutta pikkuhiljaa juominen lisääntyi. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että mies ei ole alkoholisti. Hän on päihderiippuvainen. Hän on elämänsä varrella käyttänyt/kokeillut monenlaisia päihteitä, mutta ei mitään suonensisäistä. Pilveä hän polttelee jos jostain saa, alkoholi on kuitenkin helpoiten saatavilla joten sitä hän sitten vetää. Hän ei tunnu kestävän tätä elämää selvin päin. Juomiselle löytyy aina selityksiä: kivut joihin ei halua ottaa särkylääkkeitä, univaikeudet, rentoutuminen, hauskanpito, vitutus, ilo… you name it.

Mies juo useimmiten 5-7 päivänä viikossa. Hän ei juo yötäpäivää. Hän hoitaa työnsä ja tekee kotona hommia. Mutta kun työt on ohi tai kotona hommat tehty niin johan löytyy virvokkeita lasista. Yleensä juo olutta tai viiniä, harvoin väkeviä. Hän ei osaa juoda muutamaa vaan aina juo känniin. Luulisi että tuollaisella juontitahdilla kestävyys myös on hyvä, mutta käytös muuttuu jo muutamien annosten jälkeen. Hänestä tulee ensin rasittava höpöttäjä. Höpötysvaiheessa hän selittää samat tarinat omasta menneisyydestään uudestaan ja uudestaan, tai selittää jostain asiasta mikä ei kiinnosta ketään pätkääkään. Hän ei kuuntele toisia, keskeyttää ja puhuu päälle mutta suuttuu jos hänelle tehdään samoin. Toisinaan jää kiinni valehtelusta kun tarina muuttuu toisella kerrontakerralla. Hän kun ei muista jo kertoneensa sen toisella tavalla. Kun tarinan “virheistä” huomauttaa niin hän ensin yrittää selittää itsensä tilanteesta ulos. Kun se ei onnistu niin saa raivarit ja väittää että hän ei ole koskaan mitään sellaista sanonutkaan. Inttää ja huutaa kunnes toinen antaa periksi.

Kun jatkaa juomista niin muuttuu aggressiiviseksi. Haastaa riitaa, huutaa, haukkuu, syyttelee minua milloin mistäkin, saattaa rikkoa irtaimistoa, heittelee minua tavaroilla ja tarttuu kiinni. Olen aina ennen ajatellut että riitaan tarvitaan kaksi, mutta tämä mies osaa vallan mainiosti riidellä keskenäänkin. Ihan sama mitä minä sanon, teen, olen sanomatta tai tekemättä niin siitä saa tarvittaessa riidan aikaiseksi. Tämä pätee myös kavereihin. Hän onnistuu riitelemään myös silloin vaikka kaikki olisivat asiasta samaa mieltä. Hän on myös kamala bessenwisser ja sillä sitä riitaa saa mainiosti aikaiseksi kun omasta mielestään tietää kaikesta enemmän ja osaa kaiken paremmin kuin muut. Auta armias jos joku erehtyy olemaan eri mieltä. Silloin alkaa taas inttäminen ja huutaminen kunnes toinen antaa periksi. Vaikka huomaisi itse olevansa väärässä niin sitä ei voi myöntää.

Hän on myös hirveän kateellinen muille ihan pikku asioistakin. On mustasukkainen ja kuvittelee että minä petän häntä heti kun olen pois silmistä. Itseään ei tietenkään saa epäillä, vaikka onkin muutamia sellaisia tilanteita paljastunut että hän on valehdellut menemisistään kun on mennyt tapaamaan naispuolista kaveria. Tai mennyt jatkoille jossa on ollut naisia ja jossa hänen omien sanojensa mukaan muutama muu mies harrasti seksiä näitten naisten kanssa. Ei ole yhtään kaveria ketä hän ei olisi selän takana haukkunut pataluhaksi, vaikka selvin päin tulee niitten kanssa hyvin juttuun. Sen verran kuitenkin älliä päässä ettei ole päin naamaa niitä haukkunut. Muuten ei olisi kavereita.

Hän raahaa menneisyyttään taakkana mukanaan, ei osaa päästää mistään irti. Kaikki huonot tapahtumat pysyvät mielessä ja vatvoo niitä ja katkeroituu niistä koko ajan lisää. Lapsuus on ollut ahterista ja siitä pitää olla katkera, vaikkei sille enää mitään voi. Takana paljon epäonnistuneita suhteita joissa lähes kaikissa naiset ovat hänen mukaansa kohdelleet häntä huonosti, käyttäneet hyväkseen, olleet alkoholisteja, väkivaltaisia tms. Itse hän on (muka) ollut aina se laupias samarialainen joka on auttanut neitoa pulassa, laittanut itsensä likoon, antanut kaikkensa ja paljon enemmänkin.

Nämä kaikki negatiiviset jutut tulevat esiin vain alkoholin kanssa. Selvin päin on ihan toisenlainen ihminen. Jos saa jostain pilveä hän on mukava, rento, rauhallinen ja iloinen. Alkoholi tekee hänestä kokovartalomulkun.

Miksi en sitten lähde lätkimään? Olemme saattaneet itsemme taloudellisesti sen verran paskaan jamaan ettei tästä noin vain lähdetä. Kummallakaan ei ole varaa lähteä saatika maksaa toista pois.

Välillä olen henkisesti hirveän väsynyt tähän sontaan ja miehen paskanjauhannan ja riitelyn kuunteluun. Välillä tuntuu kuin olisin vain tyhjä kuori. Mutta kai sitä kuitenkin on sisältä vahva, kun jostain aina löytyy voimaa jatkaa. Nousta sängystä, lähteä töihin, hoitaa tarvittavat hommat. Kuitenkin olen onnistunut säilyttämään kyvyn iloita pienistä asioista ja löytää positiivisia juttuja. Vaikka elämässä on ämpäritolkulla paskaa niin on siinä paljon hyvääkin, mistä voi olla onnellinen.

Hei apinakapina,
Olisin kiinnostunut tietämään, onko sinun kannaltasi eroa siinä, onko miehesi alkoholisti vai päihderiippuvainen? Miksi painotat tätä asiaa?

Mun eksälläni on myös tämä katkeruus lapsuudesta varjona mukanaan. Hän tuntuu pakenevan jotain, ei katso suhteiden välillä ollenkaan peiliin vaan painaa kaasua seuraavan kanssa (noin kolme ihmissuhdetta per vuosi). On aivan mahdoton ajatus toivoa, että hänen kanssaan edelleenkään pystyisi juttelemaan. Hän sanoo, että jos mietin menneitä, emme tule olemaan tätä nykyistäkään vähää tekemisissä. Mä tietenkin haluaisin nimenomaa puhua menneistä - en ole kauhean innostunut rajun jättämisen jälkeen kuulemaan, miten valtavan hyvin menee. Hän on aivan saippuaa - en saa mistään kiinni - hän ei näytä itsestään mitään inhimillistä - hän käyttää päihteitä ja nukkuu ja on sitä mieltä, että minun elämäni on paskaa, ei hänen. Ja saa minulle todella epätodellisen olon… olenko ollut sen ihmisen kanssa viisi vuotta vai näinkö vain unen.
Epätodellisuuden tunnetta vahvistaa se, että kun katson hänestä kuvia siellä kapakassa, tunnen ihmiset, pystyn kuulemaan ne äänet siellä - olinhan siellä hänen mukanaan miljoonia tunteja. Ja nyt en voi ymmärtää, mitä mä siellä tein. Olen ollut joku ihan muu.
Sellaista se on, päihteidenkäyttäjän muusana oleminen.

En tiedä onko sillä varsinaisesti mitään merkitystä. Itselle vaan tuli eräänlainen ahaa-elämys kun tajusin että kyse ei ole siitä että pitää saada alkoholia, vaan siitä että pitää saada itsensä irti tästä todellisuudesta keinolla millä hyvänsä.
Jos mies polttaa pilveä hänen ei tarvitse juoda. Pilvessä hänellä jää tulematta kaikki nämä alkoholin aiheuttamat lieveilmiöt. En sitten tiedä miten se vaikuttaisi jos hän alkaisi polttelemaan jatkuvasti, mutta silloin tällöin käytettynä sopii hänelle paremmin kuin alkoholi.

hmmm…

Juo saadakseen itsensä irti tästä todellisuudesta… Miksi muuten?

Alkoholistit ovat mestareita luomaan olosuhteet juomiselle ja mestareita keksimään selityksiä. tuo taloudelliseen ahdinkoon johtava “tie” lienee yleisempiä.

Kannattaisi käydä kuuntelemassa ja suosittelen erittäin lämpimästi käyntiä jossain ammattilaisten alkoholismista kertovassa infossa. lapualla minnesota-info tai sitten Avominnen vastaava info, joita on liki ympäri suomea. siellä on sellaisia ihmisiä jotka osaavat sanoa onko ongelmaa vai ei.

Tämä onkin varsinainen onnenpyörä, sillä ennen kuin syitä todellisuudesta pakenemiseen voidaan alkaa hoitaa, täytyy päihteiden käyttö lopettaa. Muu diagnosointi on suht mahdotonta, jos päihteet sekoittavat päätä. Sitä ‘rosvosektoria’ siis pitää kestää hetki ennen kuin syitä voidaan edes etsiä.

Moni päihteidenkäyttäjä ei kestä edes ajatusta siitä, että pitäisi olla ilman välitöntä tarpeiden tyydytystä saadakseen mahdollisen ‘palkinnon’ joskus hamassa tulevaisuudessa.

Mulla on sama kokemus, että alkoholista eksä tuli ärsyttäväksi, riidanhaluisesta ja pilvessä hän oli pääasiassa kiva (loppuillasta alkoi häiritä kun hän olikin sitten tosi kiva kaikille naisille siellä :confused: ) ja kun tähän pilveen siirrytttiin niin häntä ei enää pidätellyt mikään… oli ja on edelleen niin kivaa.

Kuten sanoin, mies raahaa menneisyyttä mukanaan eikä osaa päästää irti. Hänellä on myös aika karuja juttuja takanaan, joista jo ihan vain näin keittiöpsykologina pystyn sanomaan että ei ole päässyt yli. Sen enempää niistä en halua puhua, kun kuitenkin on kyse hänen elämästään ja hänen menneisyydestään. Mutta kun tiettyjen tapahtumien päivämäärät lähestyvät hän alkaa oirehtia, juoda enemmän, käyttäytyä aggressiivisemmin ja noihin aikoihin on kaikkein pahimmillaan. Paha olo purkautuu epäterveellä tavalla. Ehkä siinä on yksi syy miksi olen kestänyt, kun tiedän mistä se käytös johtuu. Vaikka ei olekaan reilua että minä saan maksaa siitä ja saan kaiken paskan niskaani.

Nuorena hän ei ole käyttänyt alkoholia. Sen sijaan seksikäyttäytyminen on ollut sellaista että saattaa hyvinkin mennä riippuvuuden puolelle. Sittemmin poltellut lähinnä pilveä ja syönyt sieniä. Elämän mullistusten myötä tullut kuvioihin kokaiini ja alkoholi, joista kokaiini jäi kuitenkin pian pois. Välillä oli alkokin kokonaan pois, mutta tilalla sitten taas pilvi. Jotain muitakin juttuja kokeillut, en sen tarkemmin ole kysellyt. Nyt taas pilven saanti vaikeaa niin vetää alkoa. Eli tuntuisi että aika nuoresta lähtien ollut aina jotain mitä käyttänyt todellisuuspakoon. Ei kuitenkaan ihan lapsuudessa-nuoruudessa ole tietääkseni mitään kamalaa tapahtunut mistä voisi johtua. Pahimmat asiat tapahtuneet aikuisiällä.

Olen miehelle yrittänyt ehdottaa terapiaa että saisi käsiteltyä menneisyyden painolastinsa, mutta hänen mielestään psykiatrit ja psykologit ovat huuhaata. On kuulemma silloin tilanteen päällä ollessa käynyt eikä ole tuntenut saavansa yhtään mitään apua. Hän on sellainen luonne ettei halua näyttää heikkoutta, joten tuskin on terapiassakaan pystynyt avautumaan kunnolla. Hänellä on myös aika vahva tarve kontrolloida kaikkea. Kun sitten asiat ja ihmiset ympärillään eivät toimikaan niin kuin hän haluaa, hän pettyy ja suuttuu. Tämäkään ei terapian kannalta varmasti ole hyvä asia.

Hän ei piilottele juomistaan, ei valehtele juomismääriään, ei yritä esittää selvempää kuin on, myöntää suoraan että menee välillä överiksi, sitkistelee aika ajoin jonkun päivän ettei juo ollenkaan mutta sitten taas mennään. Kun on töpeksinyt pahemmin niin sitten ottaa pitempään iisimmin, pyrkii juomaan vähemmän ja kontrolloimaan käyttäytymistään. Ei juurikaan sanallisesti osaa pyytää anteeksi mutta pyrkii sitten teoilla osoittamaan olevansa pahoillaan. Ymmärtää siis kyllä että ei käyttäydy oikein ja hyväksyttävällä tavalla. Ei vaan pysty sitä käytöstään kontrolloimaan päissään. Mutta siitäkään huolimatta ei ole kykenevä tai halukas vähentämään juomistaan.

Hei,
Omakohtaisen kokemukseni mukaan läheisen ei kannata paljon miettiä syitä alkoholistin juomiseen. Tärkeämpää on miettiä, miten itse alkaisi voida paremmin. Siihen oppii Al-Anonissa. Ei myöskään kannata miettiä onko puoliso alkoholisti, narkkari, psykopaatti,narssisti vai muuten vain ilkeä ihminen. Sen tietäminen ei ollenkaan paranna omaa tilannetta. Pitää keskittyä asioihin, joita voi muuttaa.
Omat viikkolehtitasoiset psykologiotteeni hävettävät minua vieläkin, vaikka niistä on kulunut parikymmentä vuotta.

Niin siis tässähän se pontti on.
Minäkin ymmärsin eksääni maasta taivaaseen, jatkaisin ymmärtämistä ja tukemista (ja paskan saamista naamalleni) ellei hän olisi siirtynyt muiden paapottavaksi.
Miksi jaksoin? Tämän erovuoden aikana asia on alkanut selvitä itselleni. Jotenkin oletin hänen olevan “sairas” - sillä lailla kun ollaan flunssassa tms eli kun saa hyvää hoitoa niin paranee. Hänelle antamani suuri rakkaus perustui siihen. Nyt kun katselen hänen ratkaisujaan ulkoapäin, ja hänen kuulumistensa yhtäläisyyttä muihin päihdeongelmaisiin (suhteemme aikana hän oli minulle kuningas, maailmani valo, en ikinä olisi voinut ajatella häntä yhtenä päihteidenkäyttäjänä muiden joukossa), ymmärrän että tämä “sairaus” mitä yritin olla hoitamassa, ei ole mikään flunssa vaan jotain vaikka verrattuna ikänäköön, eli kun tämä “sairaus” on tullut se ei menekään ohi vaan kysymys on siitä, millä avuilla pärjää tilanteessaan ja milloin on pakko siirtyä “vahvempiin apuihin”.
En olisi hänen kanssaan ollessani uskaltanut näin ajatella - en olisi sitten jaksanut hoivata.
Uskomatonta, mutta olimme olleet päivälleen viisi vuotta yhdessä kun yhteinen tuttumme sanoi minulle, että suhteemme ei voi koskaan onnistua ensinnäkin siksi että kumppanini (kuninkaani) on niin pahasti alkoholisoitunut. MITÄH? Vaikka olin istunut viikonlopusta toiseen hänen kanssaan kapakassa, en ollut koskaan ajatellut, että joku voisi nimittää sitä alkoholisoitumiseksi!! Tämä kuvaa sitä, miten vaan olin siinä, päivästä toiseen, ilman ajatuksen häivää. Minäkin olin jotenkin ajatellut, että hän saa olla sellainen kun on, koska on kokenut sitä ja tätä…
Kun hän lähti, sydämeeni ei jäänyt mitään - koska olin omistanut sen hänelle. Olen ollut täydellinen raunio sen jälkeen.
Mutta kyllä tämä tästä nyt pikkuhiljaa. Itsensä ymmärtäminen on paljon vaikeampaa kuin kaverin ymmärtäminen. Siinä on suuri työmaa - suosittelen sydämestäni, että aloitat sen työskentelyn! Mitä sinä saat suhteestanne jos ajattelet, että kaveri ei ymmärtämällä parane vaan aiheuttaa sinulle yhä enemmän ja enemmän pettymyksiä ja huolta. Onhan sydämessäsi muutakin kuin hän ja hänen ongelmansa?

Hyviä pointteja.
Itse olen jo ymmärtänyt etten voi miestä parantaa. Tai ehkä pitäisi käyttää ennemmin sanaa korjata. Ei minun rahkeeni riitä korjaamaan sellaisia juttuja mitä hänellä on. Ei niihin riitä ymmärtäminen, myötätunto eikä rakkaus. Eikä niitä kukaan muukaan (siis ammattilainen) voi korjata niin kauan kun mies on sitä mieltä ettei mitään ongelmaa ole, että kaikki on läpikäyty ja yli päästy. Vaikka käytös muuta osoittaakin. Mutta miehellä pitää yrittää esittää kovaa ja vahvaa, vaikkei sitä sisältä olisikaan.

Rehellisesti voin sanoa että jos minulla olisi taloudellisesti mahdollisuus lähteä, olisin jo lähtenyt. Mutta niin kauan kun en pysty joko maksamaan miestä ulos tai aloittamaan itse alusta, joudun kitkuttelemaan tässä. Enkä voi mieheltäkään sitä odottaa että se lähtisi tyhjin käsin aloittamaan nollasta. Että kiitti kaikesta työstä ja rahasta mitä olet sijoittanut yhteiselämäämme, pakkaa kamas ja soronoo.

Dr Jekyllin kanssa voisin kyllä viettää elämäni, mutta Mr Hyden vierailut ovat ei-toivottuja.

Minusta olet ihan hyvällä tiellä kun tiedät mitä olet tekemässä ja miksi. Tulipa vaan taas mieleen oma suhteeni ja voin kertoa että kyllä se aika lujaa osui kun eksä sitten jossain vaiheessa sanoi,että “kyllähän sä tiesit et mä olen viime vuodet ollu sun kanssa vaan kun ei ollut ketään muutakaan” !!! Ja sitten lähti kun muuta oli tarjolla. Pelaatteko samanlaisen pelin?

En tietenkään voi olla varma onko mies ollut muitten kanssa. Kuten jo sanoin aloitusviestissä, pari kyseenalaista juttua on. Vaikka suhteemme on mitä on niin itse en kuitenkaan katsele muita miehiä. En vaan ole sellainen että vehtaisin muitten kanssa jos olen suhteessa.
Jos mies joku päivä tulisi sanomaan että hänellä on joku toinen ja se on heippa, olisin ehkä jopa helpottunut. Vaikka eihän se välttämättä kivaa olis jos ero tapahtuisi sitä kautta.

Mies kyllä sanoo rakastavansa ja tekee paljon yhteiselämän hyväksi. (Voisihan se toki vaan maata sohvalla kittaamassa kaljaa.) Mutta sitten huonoina hetkinä tulee litaniaa siitä mitä kaikkea HÄN on tehnyt, mistä HÄN on luopunut ja miten HÄN on panostanut. Silloin ei noteerata mitään mitä minä olen tehnyt. Selvin päin kyllä huomaa ja arvostaa minunkin tekemiseni, luopumiseni ja panostamiseni.

moi
sun tekstiäsi lukiessani
tuli aivan mieleen-minun elämäni mieheni kanssa
hän ei tosin käytä mitään huumetta ta tabuja
haluaisin että ottaisit minuun yhteyttä
koska mulla ystäviä ei ole
lapsia mulla on ex-miehen kanssa
tosin isoja jo
046-6895353 cat

Ihan ensiksi: ihan sama mikä ongelma sillä ukollas on. Sä et voi sitä korjata. Mutta se, mikä on sinun ongelmaasi, se ettet siedä humalaista lähelläsi, on sinun korjattavissasi. Otat etäisyyttä. Niin paljon kuin tarvitsee.

Ja asioita voi tajuta järjellä ja sitten oikeasti oivaltaa. Kysy ammattilaiselta, mä osaan kyllä analysoida ja järjestää asiat logiikan mukaan. Mutta juopon logiikka rikkoo kaiken todellisuuden! Kun saan todellisuuden kasaan, linjat suoraan ja tunteet jaoteltua värisävyjen mukaan, ei tarvita kuin yksi känniääliö, jonka jälkeen hienot kuvioni ovat tuhannen p*lun päreinä.

Olen tainnut joskus sanoa ääneenkin, että kun edes pettäisi, tai löisi, tai pelaisi, olisi joku syy lähteä. Katos, viinanjuonti ei ole mikään syy. Sitä esiäiditkin kääräisi helmansa ja hihansa ja raahasi penskansa aikuisiksi ja siinä sivussa potki yhden juopon ukon johonkin ruotuun. Kato kyllä talous yhden juopon kestää.

Kultakala kirjoitti hyvin :slight_smile: