päihdekirjallisuus

Moi,
Grip kyseli kirjoja, tässä ketjussa joitakin. Nostin ylös, niin näkevät muutkin aloittavat lopettajat. :smiley:

Mää olen yrittänyt etsiä kirjastosta kirjoja liittyen etenkin bentsoriippuvuuteen tai lääkeriippuvuuteen, ja siitä eroon pääsyyn. Ei löyvy. Jos joku tietää jonkun lähdeteoksen, niin voipi vinkata.
Löytyi kyllä se iänikuinen Duodecimin “Päihdelääketiede”, jossa juttua myös lääkkeistä kuten monesta muustakin asiasta. Lainaan sen taas, onhan siinä kivoja kuvia ja kaavioita.

Jumasviidu, mä olen tänään käyttänyt VAPAApäivääni etsimällä kirjallisuutta muiden ihmisten pulmatilanteisiin liittyen! Itse en ole oikein lukunaisia enää , mutta kenties näistä reppuun löytyneistä olisi jotain oivalluksia itsellekin, jos niitä selailen.

Tapani Ahola & Ben Furman : Juonia juopoille - Ratkaisukeskeinen lähestymistapa päihdeongelmiin
Mikko Tamminen : Paluu normaaliin - Tutkimus addiktiivisen päihteidenkäytön lopettamisesta (10 raitistuneen henkilön kertomukset miten ja miksi he itse raitistuivat :bulb: )

Kevyemmäksi kesälukemiseksi, jos alapäänhuumori ei vierastuta, voisi sopia Juha Vuorisen DikDek-sarja. Sarjaan kuuluvat kirjat:
-Nokimusta seikkailu (2006)
-Veljekset Vaselin (2007)
-Kakkonen (2008)
-Painajainen piparitalossa (2009).
Kirjoissa keskeisessä pääosassa on Tapio “Tapsa” Mäkilä, joka on lopettanut dokaamisen ja joutuu etenkin ensimmäisissä osissa paljonkin selittelemään juomattomuuttaan. Kirjoissa on toki alkoholi mukana kuvioissa, mutta koska Tapsa ei juo, ei tarinointi ole ollenkaan samanlaista “juomisen ylistystä” kuin Juoppohullun päiväkirjoissa. Vaikka jokaisessa osassa omat tarinansa ovatkin, on taustalla ihmissuhteissa selvä jatkumo, minkä takia kannattaa lukea osat järjestyksessä.
Juoppiksiakin yritin taas aloittaa uudelleen lukemaan, mutta ei innostanut tuon hehkutuksen takia, mistä huiskis tuolla vanhassa ketjussa oli maininnutkin (linkki oli tämän keskustelun ekojen viestien joukossa). Näitä DikDekkeja sen sijaan jaksan lukea ja odotan innolla, että tulisi jatkoa :sunglasses:
[size=85](kaikki osat luettu kahteen kertaan)[/size]

Mai Peltoniemi (sosionomi, raitistunut narkomaani, Kalliolan työntekijä) teki opinnäytetyönsä omasta toipumisestaan, menetelmänä kokemustutkimus.
Suosittelen, opus on aivan huikea ja ajatuksia herättävä. Kuka määrittää tiedon? Entä kuka sen mitä tutkitaan ja miten?
Normaali narkomaani? Kokemustutkimus huumeriippuvuudesta, hoidosta ja toipumisesta. Voi tilata vaikka tästä linkistä:
granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo … e_id=21724
Itselläni oli ilo osallistua tässä taannoin tilaisuuteen, jossa hän pohti oman tutkimuksensa valossa kokemusta, tietoa, toista tietoa ja kokemusasiantuntijuutta. Potkua, valovoimaista ja tuoretta ajattelua ja sen lisäksi vielä lavakarismaa on tässä naisessa yllin kyllin.

No älä. :unamused:

Mai on ihana ihminen ja piinkova ammattilainen. Mutta minäpä meinaan tehdä opinnäytetyön hoitojen vaikuttavuudesta, koska tykkään lähestyä aihettamme laajemmin kuin vain oman navan ympärillä.

Mutta; Mai on ihana. hali : )

Kokemustutkimus ei ole suinkaan oman navan ympärillä pyörimistä.
Kokemustutkimus tarkoittaa sitä että palveluiden käyttäjät/kuluttajat/selviytyjät/potilaat/entiset
potilaat voivat saada mahdollisuuden vaikuttaa palvelujen laatuun, niiden sisältöön sekä siihen, että miten palvelut on järjestetty. Kokemustutkimus on yksi tiedon tuottamisen menetelmä, jossa heijastellaan saatuja tuloksia olemassa olevaan akateemisesti tuotettuun tietoon (ja myös aikaisempaan kokemustietoon, jota meillä ei ole vielä paljoa tuotettu.). Englannissa ja USA:ssa kokemustutkimus (päihde -ja mielenterveyspalvelujen osalta) on vakiinnuttanut paikkansa vasta 20 vuoden kuluessa, joten aika alussa meillä vielä ollaan tässä asiassa…
Pointti oli kuitenkin suositella tuota opusta… :smiley:
Mai Peltoniemi: Normaali narkomaani? Kokemustutkimus huumeriippuvuudesta, hoidosta ja toipumisesta. Voi tilata vaikka tästä linkistä:
granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo … e_id=21724

Tarkotin vain, että minulle se saattaisi hyvinkin olla oman navan ympärillä pyörimistä. :slight_smile: Ja siksi haluan pitää subjektiivisen ja omakohtaisen näkemyksen minimissään tutkimusta tehdessä.
Suunnittelen mahdollisimman ulkupuolisen tarkkailijan näkökulmaa, mutta toki kokemustutkimukseen minäkin aion perustaa aineistoni. Siihen tulkoon mahdollisimman laaja otanta eri ihmisten kokemuksia; eri ikäisiltä, erilaisia taustoja omaavilta päihdeasiakkailta, jotka ovat käyttäneet päihdepalveluja mahdollisimman laajalta alalta.

Siksikin haluan säätää oman näkemykseni ja kokemukseni volyymin mahdollisimman pieneksi, jotta esiin tulisivat ne muiden kokemukset.

Oma kokemus on vain yksi kokemus muiden joukossa, ja siihen voimme keskittyä vaikkapa vertaisryhmissä ja vertaisfoorumilla. Ja tietysti kokemus-asiantuntijan tai vertaisohjaajan ominaisuudessa, jos sellainen tehtävä meillä on.
Mutta ammatillisessa mielessä ja opiskelussa en halua korostaa omaa kokemustani paljonkaan, vaan antaa tilan sille lähimmäiselle.

En pikaisesti selaamalla huomannut, että kukaan olisi lukenut tai suositellut seuraavaa kirjaa:
Raittiiksi seitsemässä viikossa Koeteltu ohjelma alkoholismin nujertamiseen ravinteilla. Onnistuu 75-prosenttisesti
Tekijä on Joan Mathews Larson, kustantanja Lootus-kirja Oy, .

Kiitos vain hänelle, joka viimeksi nosti ketjun esille. Juuri tällä hetkellä satuin tarvitsemaan listaa päihteisiin liittyvistä kirjoista, joita voin ensialkuun etsiä kirjastosta.

Plinkissä on nyt niin rauhallista, että vanha rouvakin uskaltautui ilmoille. Vakikirjoittajien soisi muistavan, että on aina lukijoita, etenkin uusia raittiutta tavoittelevia, joita rajut riitelyt voivat säikyttää niin, etteivät he uskalla kirjoittaa riviäkään omalla kielellään ja mielellään.