päihdekirjallisuus

Kirjoista…
Kaiken viisauden takana on eletty elämä, elämän viisaus laitetaan aikanaan kirjoihin, kirjoista se on luettavissa.
Kuka omii minkäkin viisauden on asia erikseen, kuka omaksuu ja oppi viisauksista on eletyn elämänsä verran viisaampi!

Kun kerran sairastan alkoholismia niin en todellakaan kaipaa mitään “Jumalharhaa” psyykettäni rasittamaan.

Tykkäisköhän Kanteleensoittaja Ilkka Pyysiäisen kirjasta “Jumalaa ei ole”. En itse ole missään nimessä ateisti enkä vapaa-ajattelija (vaan vapaa ajattelija), mutta pidin kirjan nasevasta otteesta.
Pyysiäinen ei halua viedä ihmisiltä uskomisen oikeutta ja hän kannattaa uskonnon vapautta kuten minäkin, mutta rohkenee kritisoida etenkin kristinuskon erilaisia uskomusjärjestelmiä ja piintyneitä tapoja etenkin tieteellistä maailmankatsomusta vasten.

Päihdekirjallisuudesta en osaa sanoa (tai oikeastaan halua sanoa nyt) juuta enkä jaata, mutta suosittelen tri Antti Heikkilän vanhaa klassikkoa “Riippuvuus - Valheiden verkko”. SE on hyvä kirja erilaisista addiktioista, vaikka Heikkilä onkin vähän jo paranoidi syyttäessään koko yhteiskuntajärjestelmää haitallisten addiktioiden vallassa olevaksi.
Pidän toki Heikkilästä sen takia, että hän on nyttemmin tunnettu vähähiilihydraattisen ruokavalion puoltaja, ja kirjoittanut aiheesta monia kirjoja mm. ‘Diabeteksen hoito ruokavaliolla’ ja “Laihdu ilman nälkää”
Jos jaksaisin lukea jotain ylipäätään, lukisin nuita.

Lähinnä jaksan lukea sarjakuvia. Lemppareitani ovat mm. "Fingerpori, “Dilbert”, Milla Paloniemen “En vaan osaa”… ai niin mutta eihän nää ole päihdekirjallisuutta… :blush:

Tervehdys,
juu se onkin vaikea rajata mikä on päihdekirjallisuutta ja mikä ei. Kannel tuossa ilmeisesti viittaa listaamani Hallowayn kirjaan, tosin siinä myös krtisoidaan kristinuskoa ja kirkkoa ja etsitään uskonnoista vapaata Jumalaa.
Selkeästi päihdekirjallisuutta ovat tietenkin esim. sellaiset kirjat, joita on tämänkin ketjun alussa. Ne pureutuvat konkreettisesti riippuvuuteen ja siitä irti pääsemiseen. Näyttäisi kuitenkin olevan niin, että prosessin edetessä moni kaipaa rakennuspuita raittiin identiteettinsä rakentamiseen vähän muiltakin kirjallisuuden aloilta.
Laitanpa tähän omassa ketjussani mainostamat häpeäkirjat, joista niistäkin voidaan olla sitä mieltä ettei liity alkoholismiin mitenkään. Minun kohdallani liittyy ja aivan olleellisesti.

Häpeän monet kasvot (2003) Ben Malinen
Elämää kahlitseva häpeä (2010) Ben Malinen

p.s. Liityn paranoidien kirjavaan joukkoon, koska allekirjoitan tuon Heikkilän ajatuksen yhteiskuntajärjestelmästä addiktioiden vallassa ihan täysin. :mrgreen:

Hei Myrskylyhty, kysyit Bill W:n elämäkertaa. Sellainen on, ja kirja on nimeltään “Anna sanan kiertää”.

Kiitos tiedosta.
Voi elämä ois niin paljon luettavaa ja opeteltavaa,en ehdi millään kaikkea mitä haluaisin tehdä ennen kuolemaa.Suhtkoht älyllistä elämää on jäljellä vain 25-30v ja minä ääliö tuhlasin puolet elämästäni lähiöräkälöissä ryypäten.

Täytyis perkata nuo kirjahyllyt ennen kesäkuun kesälomaa ja viedä kirjoja tilaa viemästä vaikka asukastuville.
Keksivät nyt julkaista kunnon kirjoja pokkareina ja minähän ostelen taas lisää.Aion vakaasti viettää lomapäiviä joen rannassa lukien viltillä ja napostellen jotain hyvää englantilaisesta picnic-korista;kori kylläkin on vielä jonkun Skotlannin kaupan hyllyssä odottamassa,että kesäkuussa käyn sen noukkimassa.Vähän kuin " Menneessä Maailmassa".

Viikolla on Pietarin matka.Taidan ottaa matkalukemiseksi J.Glover:“Ihmisyys”,niin saan vähän perspetiiviä.

Tällä rintamalla kaikki hyvin.Ja joku kun keksisi äänettömän imurin ois liki perfect.Tekisin mieluiten kotihommat yöllä.

Oon ihan täpinöissä.Tänä kesänä ensimmäiset reissut selvänä.Takana on ne ajat kun märät vaatteet pesukoneesta pakattiin matkalaukkuun ja kuivattiin jossain Kreikan saarilla.

Moi Myrskis,
kiva kuulla sinusta. :stuck_out_tongue:
Minä myös iloitsen tuosta laajentuvasta pokkarivalikoimasta, tuppaa olemaan kirjoista ylipainoa aina kun lennän Suomesta tänne päin. :stuck_out_tongue:
Onhan sitä elämää tullut tuhlattua tai ei ehkä sittenkään. Ilman alkoholismiakin olisi ihminen varmaan pärjännyt tässä elämässä, mutta jostakin syystä sekin nyt sitten oli tarpeellinen juttu… :laughing:
Picnic-korin kanssa täytyy olla ehdottomasti hattu päässä, vähintään olkihattu, ehkä jopa vähän fiinimpikin, ehkä sieltä samasta kaupasta löytyy. Ihania reissuja sinulla tulossa… :stuck_out_tongue:

…edit.

Omalla lukulistalla tällä hetkellä:

Loppuunpalaminen - uusi mahdollisuus; Fredrik Bengtsson
Lupa särkyä - kriisistä elämään; Eija Palosaari
Hyvä itsetunto; Liisa Keltikangas- Järvinen
Elämän paradoksit; Tommy Hellsten

Tänään just katoin :slight_smile:
Ihan asian kantaan osuu.
Googlaamalla löytyy…

Hämmästyttävää; minä olen lukenut ihan oikean kirjan! :smiley: Nyt ei ole kyseessä päihdekirjallisuus, vaan pikemminkin eräänlainen raittiuskirjallisuus. Sillä raittius on myös hyvää oloa ja terveyttä ilman pakkomielteenomaista pingottamista, tuskaista suorittamista tai itsensä rankaisemista. Raittius on mielen ja ruumiin harmoniaa. Hyvä fyysinen kuntokin olkoon raittiuden kontekstissa enemmän hyvää oloa ja olemisen iloa, kuin tuskaista voimanponnistusta ja itsensä rääkkäämistä.

Kirja puhuu erityisesti ruokavalioon ja liikuntaan liittyvistä elämäntavoista, mutta yksi yhteen kuvaus sopii kaikkiin elämäntaparemontteihin: myös juomisen lopettamiseen/vähentämiseen, tupakoinnin lopettamiseen, mihin tahansa muutokseen jonka tarkoitus on muuttaa kaikki hyväksi, mutta jota kuitenkin lykkäämme loputtomiiin.

[i]Moni tietää oikein hyvin kuinka aloitetaan uusi ja uljas elämä heti maanantaina. Kuukauden ensimmäisenä päivänä. Tammikuussa. Ja viimeistään ainakin sitten, kun viikonloppu, syntymäpäivät, bileet, loma, lomaltapaluu, joulu, vappu, pääsiäinen, stressi, työt, työttömyys, väärä fiilis, juhannus, rakkaus, ero, tuparit, projekti, syksy, talvi, kesä, tämä elämänvaihe menee ohi.
Maanantai tulee 52 kertaa vuodessa. Se merkitsee yhtä monta mahdollisuutta lykkäämiseen. Sitten onkin vuorossa se kaikkien maanantaiden äiti; uusivuosi pyhine lupauksineen.
Mutta miltä kuulostaisi JUURI NYT? Juuri nyt toimii kaikkein parhaiten.

  • Varpu Tavi, Kukka Laakso : Maanantaisoturit. [/i]

Me, jotka olemme raittiina, olemme myös raittiinna juuri nyt tänään! Tässä ja NYT. Ensi maanantaista emme voi varmuudella tietää mitään, ja se tulee sitten aikanaan omia aikojaan. :slight_smile:

Heipuli,
nostin ketjun uusia lopettajia ajatellen. Monia on auttanut tiedon lisääminen ilmiöstä nimeltä alkoholismi. Tästä ketjusta löytyy päihdekirjallisuutta, ja vähän muutakin, ja tähän niitä voi myös lisätä. :smiley:

Täältä löytyi monta uutta kirjaa luettavaksi, hyvä juttu! Noita elokuviakin voisi yittää jostain etsiä, vaikka itsellä juominen kaikkine karmeuksineen on vielä hyytävän lähellä. Ei välttämättä pää kestä ihan kaikkea vielä katsella. :confused:

Kaikki tarvittava; helos.fi/toimisto/tilaus.html

Olen lukenut moneen kertaan Tuula-Liina Variksen kirjan Kilpikonna ja olkimarsalkka. Se kertoo, millaista oli olla naimisissa “neron” kanssa. Raadollinen, kaunis, järkyttävä, mietityttävä kirja.

Komppaan Tapion tytärtä täysillä.

"Joka päivä kiipeän pimeältä Pasilan asemalta haisevaan junaan ja joka päivä putoan Keravan asemalle kuin kaivon pohjalle, ajan haisevalla bussilla Ahjoon ja putoan pimeälle pysäkille. Haparoin pimeässä kotiin, ja palelen aina.

Kotona Pentti istuu keittiössä tukka silmillä, silmät hädin tuskin auki, katse harmaana. Pöydällä koskispullo, roskiksessa toinen; räkäisiä nenäliinoja, likaisia astioita, pölyä, sotkua, vaatteita hujan hajan, hajua ja törkyä. Ja Pentti aina umpihumalassa, viinasta vetelänä, puolitajuttomana, savukkeenpätkä sormissa, jotka ovat laihat ja keltaiset kuin kanan varpaat, toinen tupakka käryämässä täydessä tuhkakupissa, kolmas matolla, johon on jo palanut reikä.

Ja pieni ruskeasilmäinen Anna, nelivuotias vasta, odottaa koko vuoden sitä päivää, jona ei huudettaisi eikä kiljuttaisi eikä itkettäisi. Eikä sitä päivää koko vuonna tullut.

Joka päivä istun junassa ja puristan käsiäni nyrkkiin ja käsken itseäni: - Tänään älä huuda, tänään et huuda, oli siellä mitä hyvänsä. Hoen sitä kotiin asti ja kun pääsen kotiin ja näen sen kaiken, suuni vain avautuu ja minusta lähtee ääni, josta en edes tiedä, mitä se on. Huutoa, raivoa, vollottavaa itkua."

Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka

Loistavan kirjailijan loistava kirja!

Joulupukki toi Norjalaisen Karl Ove Knausgårdin Taisteluni, ensimmäinen kirja.
Se on ensimmäinen osa 6.osaisesta sarjasta ja kertoo kirjoittajan vaikeasta isäsuhteesta, perheen hajoamisesta ja alkoholismista. Ihan loppuun en ole vielä päässyt, mutta voin jo suositella.
Takakannen teksti sai minut hetkeksi halvaantumaan, niin hyvin kirjoittaja on vanginnut tunteen, joka itsellenikin on tuttuakin tutumpi.

"Kun uutinen oli ohi, olohuoneesta kuului isäni ääni, sen jälkeen naurua. Minuun levisi niin voimakas häpeän tunne etten pystynyt ajattelemaan. Koko sisimpäni valahti valkoiseksi. Äkillisen häpeän voima oli lapsuudessani ainoa tunne joka pärjäsi tehossaan pelolle, niin, tietenkin pikaisen raivon lisäksi, ja kaikille kolmelle oli yhteistä että minä itse ikään kuin pyyhkiydyin pois. Jäljellä oli vain tunne.

Täällä tv-sarjana mainittu Ilonen talohan pohjautuu Kreetta Onkelin omaelämäkerralliseen esikoisromaaniin Ilonen talo. Olen sen lukenut joskus silloin aikoinaan kun se ilmestyi ja katsoin myös tv-sarjan.

Uutukainen alkoholismista…

Jarmo Heinonen (toim.) 2012. Kuin kala verkossa – Ihminen ja alkoholi

"Kirjan tarkoituksena on antaa tietoa, toivoa ja menettelytapoja alkoholiongelmien hoitoon.
Se sisältää tutkimustuloksia ja kokemuksia alkoholista, toipumisesta, hoidoista ja vaihtoehtoisista menettelytavoista.

Antaessaan tietoa, se avaa toivon näkökulmaa ja tarjoaa menettelytapoja niihin tilanteisiin, joissa kaikki osapuolet
tuntevat itsensä neuvottomiksi ja samalla myös yksin jätetyiksi.

Kirja koostuu 28 kirjoittajan 24 artikkelista ja esipuheesta."

Tässä olisi mielestäni hyvä ja selkeä peruskatsaus ihmisen temperamentista. Se on persoonallisuutemme biologinen pohja, joka muovautuu parin ensimmäisen elinvuotemme kuluessa ja säilyy läpi elämän jokseenkin muuttumattomana, ollen siis oleellinen osa minuutta:

lakcon.fi/attachments/Temper … _Selin.pdf

Tuo ei ole siis varsinaista päihdekirjallisuutta, mutta temperamenttinsa tunnistaminen voi auttaa ihmistä ymmärtämään itseään ja toimintatapojaan paremmin ja sitä kautta hyväksymään oman ainutlaatuisuutensa. Ja mitä paremmin ihminen on sinut itsensä kanssa, sitä harvemmin hänen tarvitsee hakea lohtua pullosta. Omat “viat” eivät ehkä olekaan automaattisesti vikoja, vaan itselle ominaisia luonnollisia piirteitä, joista ei tarvitsekaan pyrkiä eroon.

–kh