Moi
Rekisteröidyin tänne palstalle saadakseni hiukan kertoa asiasta ja kysellä vinkkejä kuinka jatkaa eteenpäin. Olen jo voiton puolella matkallani mutta silti epäilyttää että ajaudun samoihin synkkyyksiin kuin aina ennenkin.
Eli historiasta lyhyesti, vajaa 10 vuotta meni aika reippaasti alkoholia käytännössä aamusta tissutellen kohti illan suurempaa humalaa. Nyt siis 30-vuotias kaveri. Siinä kaverina savut ja enemmän ja vähemmän satunnainen lääkkeiden käyttö laidasta laitaan pameista ssri lääkkeisiin ja kaikkea siltä väliltä, sekä tietenkin satunnaiset eemelit ja pirit ym. Subuja ym ja suonen sisäisesti en ole koskaan käyttänyt. Loppu vuosia kohden lopetin alkoholin käytön ensin kokonaan mutta yhä edelleen savut maistuu usein kuukausienkin putkessa mutta en näe sitä ongelmana vaan enemmän pakotienä henkisistä ongelmista jota vuodet jättivät jälkeensä. Voin koska tahansa olla polttamatta ja useasti kuukausien putkiakin ilman savuja ja muutaman savu koomauksen jälkeen kun lähtee liikkumaan päivittäin ja on selvinpäin niin olo on mahtava.
Ainakin siihen saakka kunnes alkaa ahistukset. Normaalisti alkuun ei mitään, voin käydä sosiaalisissa tilanteissa ym ihan normaalisti mutta hissukseen alkaa kertymään paskaa johonkin alitajunnan syövereihin ja lopuksi homma menee aina siihen pisteeseen että selvinpäin ei juuri kauppaa pidemmälle kiinnosta lähteä. Tällöin usein jää sitten muutamaksi kuukaudeksi polttelemaan jonka jälkee olo on kuin uudesti syntynyt. Myös jos vaivun kotiin koomaaman selvinpäin muutamaksi kuukaudeksi se voi auttaa kun taas liikkeele saa mutta siinä voi mennä aikaa ja aina ne ihmiset ahdistaa kuitenkin jonkin verran. Myöskin on hankala päästä eroon ajatuksista jotka käsittelevät omaa toimintaa joka liittyy siihen että mitä muut ajattelevat, mitä sanon, mitä tein ja teinkö/sanoinko oikein ym. Eli tolkutonta yli kelaamista myös. Analysoin kokoajan kaikkien tekemistä mutta ennen kaikkea omaa ja tämä menee aina lopuksi hyvin pieniin asioihin joita ei pitäisi todellakaan kelata ja niistä saadaan vain pahempia solmuja sitten pidemmän päälle aikaan.
Nuo ahdistukset alkavat yleensä siitä että alan pelkäämään tai ajattelemaan mitä jokainen vastaan tuleva ihminen ajattelee minusta ym. Lopuksi se menee siihen että naapuri pöydissä kebabilla nauretaan ja osoitellaan sormilla ja menen todella ahdistuneeksi, ympärille varovaisesti pälyileväksi ja esim kebabilla tasan siihen kebabiin keskittyneeksi koska muiden ihmisten läsnäolo ahdistaa. Tässä vaiheessa ei juurikaan silmiin enää katsella. Seuraavana tulee vainoharhat kuinka ihmiset punovat juonia selkäni takana jne ja lopulta niissä ovat mukana kaikki kaupan kassasta, kavereihin ja perheeseen vaikka en olisi edes yhteyttä pitänyt osaan tahoista mutta tietäen että pitäisi nyt edes vanhemmille soittaa ja kysellä kuulumisia. Eli käytännössä murehdin kaikesta sen lisäksi että ahdistukset ym salaliitot joita voisi kuvailla jollain tapaa skitsofrenian oireiden kaltaiseksi tulevat hallitsemaan koko elämää. Alan suunnitella kaiken etukäteen, mikä kauppa, mikä puoli kadusta, jos ihminen tulee vastaan kadulla saatan vaihtaa toiselle puolelle jotten joudu sitä kohtaamaan. Ja nämä tosiaan voi mennä todella uskomattomiin sfääreihin joissa on kaikki ihmiset tutut ja tuntemattomat läheltä ja kaukaa.
Voisin jopa kuvailla niitä sanoin että kohtalo jota kohti olen kävelemmässä tulee murehdittua ja mietittyä salaliitto jolla ei ole päätä eikä häntää jossa on lopulta kaikki juonimassa hyvää tai huonoa vastaani, positiivista on se että ei ne aina juoni huonoja juttuja nykyään niinkuin ennen mutta helvetin kieroja ne on aina ja en lopuksi ole varma ovatko he minua vastaan vai puolella 
Ennen nämä olivat vielä pahempia kun join, juostiin päiväs aikaan baarista toiseen karkuun kavereita jotka olivat päiväkänni kierroksella ym. Vaikka minkälaista paperia viivoilla ja ilman ja hulluimmilla teorioilla on saatu aikaan… Mutta nykyään osaa käsitellä paljon ja nuo pahimmat jää pois jo siitä syystä ettei niissä ole mitään järkeä mutta kaikkia oireita ilmenee yhä mutta ei niin pahoina. Uskoisin että alkoholin käyttämättömyys on suurin syy olon kohenemiseen mutta nyt on mennyt jo pari vuotta lähes alkoholitta ja silti vaivun koomaan ja sisälle useasti.
Eli tälläinen tarina, kuinka lähtisitte etenemään? Voiton puolella jo tiedän olevan. Kallon kutistajalta saisi kyllä napit jos toiset varmaan ja lääkärit ei juuri pelota kun niissä muiden syiden takia joutuu jatkuvasti ramppaamaan ja itseasiassa ne ovat niitä harvoja paikkoja joissa ei ahdista koskaan vaikka olisi mitkä olot päällä niin hoitajan ja lääkärin kanssa on helppo jutella jos se vain on persoona joka on vastaanottavainen ja heittää läbändeeriä takaisinpäin. Olen myös huomannut että alettuani käymään jatkuvissa kontrolleissa niin myös muut vastaavat tilanteet kuten työttömyystoimistossa käynti helpottui ja voin mennä sinne helposti puhumaan puppua ja tekemään kaikkeni välttääkseni harjoitteluun joutumisen 
Tästä syystä epäilen että myös jonkin sortin siedätys hoito voisi auttaa sosiaalisiin ongelmiin, olen pienestä pitäen ollut ujo ja hiljainen joka sitten lähti eri raiteille alkoholin ja huumeiden takia. Peruskoulu ajan olin myös käytännössä koko kouluajan koulukiusattu ja yläasteella vasta nörtti kavereita muutama kappale. Noista ajoista jäänyt mieleen se että tuijotettelin välitunnit tyhjyyttä tai toisinaan männyssä kiipeävää oravaa. Ruokajonossa ei juuri ympärille katottu vaan ikkunasta pihalle tai jalkoihin eli tuolta ajoilta nuo voineet myös alkaa mutta vasta nykyään alkanut ymmärtämään mistä kaikki voi kummuta ja miten ne ovat vain saaneet eri muotoja ja lisä sisältä Sitten amiksessa tuli alko kuvioihin ja muut päihtet ja jäi koulut kesken ja en oikeastaa selvää päivää tai mitään selvinpäin sen jälkeen tehnyt ennenkuin nyt vasta muutaman viimeisen vuoden aikana vähän yrittänyt.
Uskon myös lukuisten yritysten jälkeen ja savujen aiheuttaman nollauksen sekä uudelleen heräämisen takia että jos saan tuon koko homman katkaistua ajoissa eli heti kun alkaa ahdistuksen merkkejä olemaan niin jotkut lääkkeet pariksi päiväksi ja voi olla että koko juttu katkeisi heti alkuunsa.
Miksi kyselen täällä koska tiedän että jos menen yleisen puolen kallon kutistajalle ja ehdottelen pameja päihdehistoriallani niin niitä tuskin saan. Onko pamit tarkoitettu juuri tämän kaltaisiin oireisiin? Vai mitä yleensä käytetään? En todellakaan halua lähteä mihinkään vuosien masennus lääkkeiden koekaniini yritykseen mukaan, edellisestä yhdestä kokemus kerrasta sanoisin että ne voivat viedä vielä pahemman hulluuden partaalle Mutta jos se on ainoa vaihtoehto niin sitten sille tielle lähdetään jotta jää edes jotain vuosia elämästä ja “nuoruudesta” jäljelle. Mutta esim pamit on helppo testata omatoimisesti 2mg annosta heti oireiden ilmaantuessa pariksi päiväksi, jos ei tepsi niin sitten 1 viikon kuuri tms. Lähinnä että saisin selville jos viikon kuuri jotain rauhoittavaa toimii ja tarvii 3 kertaa vuodessa niin miksi lähteä kuukausia per lääke kestävään ruljanssiin arpomaan ja etsimään sitä oikeaa lääkettä joka ehkä toimii ja josta ei välttämättä koskaan pääse irti kun mieluiten eläisin “täysin selvää” elämää johon kuuluu jointti sillon tällön ja pari nappia naamaan tarvittaessa kerran pari vuodessa.
Välillä myös tuntuu että jos vain saisi 90% ajatuksista pois niin kaikki olisi hyvin ja useasti esim musiikki pystyy siirtämään mielen pois kuten päihteetkin.
Jos on hyviä vinkkejä tai kokemuksia vastaavista tiloitsa voi hyvinkin pistää myös YV.
Edit jouduin lisäämään tekstin kirjoituksen jälkeen juttuja ja toivottavasti osuivat oikeille kohdille että pystyy pysymään kärryillä tarinassa.