Päihdehoidosta

Laitospäätös estää usein kuntoutuksen
13.10.2011

Marjut Lindberg marjut.lindberg@hs.fi Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
Suomessa ei tarvitse tappaa ihmistä saadakseen elinkautistuomion. Sen voi saada lääkäriltä, ja se muotoillaan pitkäaikaishoitopäätökseksi.
Pitkäaikaispotilaan leiman saanut ihminen – yleensä muistisairas vanhus – sijoitetaan laitokseen tai hoivakotiin. Häntä ei yleensä enää kuntouteta edes siinä mielessä, että yritettäisiin viivyttää taudin etenemistä ja kunnon heikkenemistä.
Toinen käytännössä elinkautiseen kurjuuteen tuomittu ryhmä ovat mielenterveys- ja päihdekuntoutujat. Kuntoutus merkitsee heidän kannaltaan yleensä sitä, että kunta ostaa heille asumispalvelut yksityiseltä palveluntuottajalta. Näihin rakennuksiin – usein vanhoihin sairaaloihin – kuntoutujat unohdetaan, ja he saavat tulla toimeen parhaan kykynsä mukaan.
Kela korvasi viime vuonna mielenterveyskuntoutusta yli 31 000 ihmiselle. Siitä ei ole tietoa, moniko heistä asui erilaisissa asumisyksiköissä, joiksi entisiä laitoksia nykyisin kutsutaan.
Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrisen säätiön toiminnanjohtaja Markku Salo on laskenut, että erilaisissa asumisyksiköissä viettää elinkautistaan nyt noin 8 000 mielenterveys- ja päihdekuntoutujaa.
Heistä ainakin puolet sinnittelee sellaisessa taloudellisessa asemassa, ettei heillä ole mitään mahdollisuutta osallistua asuntonsa ulkopuolella olevan maailman toimintaan, elämänlaatua parantavasta harrastamisesta puhumattakaan. Siihen ei yksinkertaisesti ole rahaa.
Kahden eri tavoin ja eri syistä elinkautistaan suorittavan ryhmän välillä on eroja myös toimeentulossa. Pitkäaikaispotilas saa laitoksesta kaiken tarvitsemansa lääkkeitä ja salvoja myöten – tai niin paljon kuin henkilökunta katsoo hänelle riittävän. Eläkkeestä ja mahdollisista muista tuloista potilaalle pitää jäädä käyttövaraa 15 prosenttia, kuitenkin vähintään 97 euroa kuussa.
Asumispalveluja nauttiva joutuu ostamaan itse kaikki tarvitsemansa lisäpalvelut. Vaikka asiasta on valitettu yli kymmenen vuotta, epäkohdan korjaaminen on edennyt vasta hallitusohjelmaan. Siinä todetaan, että kuluvalla hallituskaudella yhtenäistetään asiakasmaksujen määräytymisperusteet ja vähimmäiskäyttövara taataan myös palveluasukkaille. Siitä, kuinka suureksi tuo raha määrätään, käydään varmasti tiukka poliittinen vääntö.
Asumispalveluiden järjestämisestä on tullut yrityksille iso bisnes. Yksityisten ylläpitämissä yksiköissä asuu 90 prosenttia psykiatrian palveluasukkaista ja 70 prosenttia päihdehuollon asiakkaista. Vanhusten palveluasunnoistakin jo yli puolet on yksityisten ylläpitämiä.
Kuntoutuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, kuka palvelut tuottaa. Kyllä yksityinen yksikkökin osaa kuntouttaa, jos sille siitä maksetaan. Vika on siinä, että kunnat eivät maksa eivätkä edes osaa tilata yksityiseltä ehyttä palveluketjua.
Kunnissa yksi virasto hoitaa asumispalveluja ja toinen kuntoutusta. Kun virastot eivät keskustele keskenään, asiakas saa jompaakumpaa palvelua, ei molempia.
Yksityisiä hoivapalveluita pyörittävän Esperi Caren toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni kertoo syyskuussa ilmestyneessä Talouselämä-lehdessä kuvaavan esimerkin Helsingistä:
Yritys rakensi kuntoutusosaston Tilkan sotilassairaalaan avattuun maan suurimpaan hoivayksikköön. Kuntoutuskerros piti remontoida tavalliseksi hoivaosastoksi, sillä kunnat eivät ostaneet kuntoutuspalveluita. Kuntapuolella kuntoutuksesta ja asumispalveluista päättävät eri tahot. Kokonaista hoitoketjua ei kukaan osaa ostaa.
Valtiontalouden tarkastusvirastokin löysi kaksi vuotta sitten paljon huomautettavaa mielenterveyspalveluiden järjestämisestä. Koska mielenterveysongelmien hoidossa on siirrytty entistä enemmän avolääkintään, asumisyksiköistä pitäisi löytyä myös terveydenhoidon ammattilaisia.
Mielenterveys- ja päihdekuntoutujille palveluasuntoon pääsy merkitsee turvallista asumista, mutta se voi myös vaikeuttaa kuntoutumista. Harvassa asumisyksikössä on mahdollisuutta kuntouttavaan työharjoitteluun tai vertaisryhmätoimintaan, sillä palveluasuntojen käyttäjät luokitellaan periaatteessa menetetyksi työvoimaksi.

Rankka tilitys ylilääkäriltä: ”Lakia rikottu vuodesta 1987”
Julkaistu: 23.10.2011 10:03

Ylilääkärin mielestä hoitoon haluavaa päihdeongelmaista kohdellaan lainvastaisesti. Arkistokuva.
Emeritus ylilääkäri Antti Holopainen Järvenpään sosiaalisairaalasta kritisoi kovin sanoin päihde- ja mielenterveyspotilaiden kohtelua Suomessa. Holopainen kirjoittaa näkemyksistään Helsingin Sanomien mielipideosastolla.
Holopaisen mielestä päihde- ja mielenterveyshäiriöisten ihmisten kaltoin kohtelu on ”kotimaista ihmiskauppaa”.

  • Sairaasta vanhuksesta, mielenterveys- tai päihdeongelmaisesta ei saisi tehdä kauppatavaraa, jota myydään virtuaalitoreilla, eli kilpailutushuutokaupoissa, Holopainen kirjoittaa.
    European Journal of Public Health -lehdessä julkistettu suomalaistutkimus osoittaa, että päihdekuntoutujien keskimääräinen elinikä on yli 20 vuotta lyhyempi muuhun väestöön verrattuna.
  • Heidän elinikänsä on alkanut lyhentyä 2000-luvun alussa, Holopainen toteaa.
    Holopaisen mukaan päihdehuoltolakia on rikottu järjestelmällisesti Suomessa jo 24 vuoden ajan.
  • Kun hoitoon haluava päihdeongelmainen yrittää saada maksusitoumusta kuntouttavaan laitoshoitoon, se evätään usein perustellen epäämistä laittomasti eli ”määrärahat ovat loppu”. Päihdehuoltolain mukaan kuntoutuspalveluja tulisi järjestää ”tarvetta vastaavasti”. Tätä lakia on rikottu systemaattisesti vuodesta 1987 alkaen, Holopainen kirjoittaa.
    Holopainen perää uudelta peruspalveluministeriltä Maria Guzenina-Richardsonilta (sd.) kiireellistä selvitystyötä kuntoutuksen tilanteesta. Holopainen vaatii hallitusta julistamaan kotimaisen ihmiskaupan laittomaksi.

[quote=“vesalasa”]
Laitospäätös estää usein kuntoutuksen
13.10.2011

Rankka tilitys ylilääkäriltä: ”Lakia rikottu vuodesta 1987”
Julkaistu: 23.10.2011 10:03

Holopaisen mukaan päihdehuoltolakia on rikottu järjestelmällisesti Suomessa jo 24 vuoden ajan.

  • Kun hoitoon haluava päihdeongelmainen yrittää saada maksusitoumusta kuntouttavaan laitoshoitoon, se evätään usein perustellen epäämistä laittomasti eli ”määrärahat ovat loppu”. Päihdehuoltolain mukaan kuntoutuspalveluja tulisi järjestää ”tarvetta vastaavasti”. Tätä lakia on rikottu systemaattisesti vuodesta 1987 alkaen, Holopainen kirjoittaa.
    Holopainen perää uudelta peruspalveluministeriltä Maria Guzenina-Richardsonilta (sd.) kiireellistä selvitystyötä kuntoutuksen tilanteesta. Holopainen vaatii hallitusta julistamaan kotimaisen ihmiskaupan laittomaksi.[/quote

Tää on kyllä niin totta! :angry: Mies meni katkasuun saadakseen apua huumeongelmaansa. Retkahti 6 vuoden kuivilla olon jälkeen. Onneksi käyttöä kesti vain n. 3 viikkoa, kunnes päätti mennä katkolle. Toivoi jatkohoitopaikkaa jossain yhteisössä tms. Odotukset oli tietenkin korkealla ja samoin hoitomotivaatio! Mainitakseni vielä, että mies oli ollut 6 päivää kuivilla ennenkuin pääsi katkolle. Halusi myös katkolla kylmäkalkkuna- hoidon, eli ei mitään lääkkeitä.
Noh, heti ekalla viikolla kyseli koska saa tavata sos. työntekijän, jotta voi alkaa hoitelemaan asioita ja alkaa ettimään jatkohoitopaikkaa. Sanottiin, että “huomenna”. Tämän jälkeen kaikkiin kysymyksiin, mitkä liittyivät omien asioiden hoitamiseen, vastattiin “huomenna sitten”. Ainoa asia minkä sai hoidettua kanslian puhelimen kautta (kännyssä ei ollut puheaikaa) oli soitto vuokranantajalle, mikä ilmotti irtisanoneensa miehen vuokrasopimuksen.
Kerrottiin jossain vaiheessa, että A- klinikalta osoitetaan oma- ohjaaja, jonka kanssa asioita aletaan hoitamaan. No tämän avotyöntekijän näkeminenkin piti erikseen kysyä, ja suorastaan anella. Kerran aamukokouksessa mies kysyi hoitajalta, että koska näkee avotyöntekijää, kun pitäisi alkaa selvittämään jatkohoitoa+ muita ulkomaailman asioita. Mies oli siis ollut katkolla jo melkeen 2 viikkoa ja vielä joutui ruinaamaan tämmöisistä asioista, kun mitään ei ollu tapahtunut :open_mouth: Uskomatonta! Ja vielä uskomattomampaa oli se, että hoitaja sanoi “Ei se tuu enää tänne, ku se on sitä mieltä ettei voi auttaa sua”. Aatelkaa, kaikkien kuullen sanoo tollasta! No mies oli silleen, että “No kiitosta vaan”. :angry: Onneksi mies on jääräpää ja ei lähteny vetään sieltä! :smiley: :smiley:
Meni sitten pari päivää… Mies oli puhellut suht kovaan ääneen valituksen tekemisestä ja lehden yleisönosastoon kirjottamisesta, ehkäpä narkkaamaan lähtemisestä. Pientä vipinää oli kuulemma hoitajissa havaittavissa. Alkoivat pitämään palavereja ja katselemaan jatkohoitopaikkojakin “sivusilmällä”. Taisivat vielä pyytää anteeksi tämän hoitajan töksäytystäkin. Kertoivat myös, että heillä on tapana järjestää ensin avohoito katkasun jälkeen ja senjälkeen vasta jokin yhteisöhoito :open_mouth: Järjetön käytäntö!
Ihan hirveetä, että joutuu oikeen uhkailemaan saadakseen kunnollista hoitoa :angry:
Vikana päivänä (2 viikkoa täynnä) hoitaja kysyi mieheltä mitä aikoo tehä ja mihin mennä, kun pääsee pois (miehellä ei oo siis asuntoa). Mies totesi ykskantaan, että “Kun täällä on niin hemmetin hyvä hoito ja asiatkin hoidetaan niin hyvin, lähen narkkaamaan” (ei ollut oikeasti edes lähössä :smiley: ). Sopivat sitten, että mies jää vielä viikonlopun yli katkolle ja maanantaina aletaan hoitamaan asioita.
Maanantaina sanottiin, että “voisit olla vielä keskiviikkoon niin saadaan asiat kuntoon”. Johan rupesi tapahtumaan katkolla. Alkoivat ettiä oikeen tosissaan jatkohoitopaikkaa ja ihan oikeasti soittelemaan eri tahoille. Kaavailivat JOPA 1 kk hoitoa jossain yhteisössä (mies olisi halunnut 2- 3 kk hoidon). No sitten tuli tämä määräraha- asia! Miehelle selitetttiin, että heidän pitää tarkkaan katsoa kenet laitetaan hoitoon ja kenet ei. Mies oli vaihtamassa paikkakuntaa (tänne missä mä asun) ja sekin oli yksi syy määrärahojen lisäksi, miksei päässyt sinne yhteisöhoitoon. Kaikki maksusitoumukset menevät katkon ja A- klininkan kautta :smiling_imp: JUMALAUTA!

Eipä siinä mitään, mies oli kolme viikkoa katkolla! Mitään ei tapahtunut! Mies söi, makasi, kävi tupakalla, nukkui ja TURHAUTUI! Ainoa mikä oli positiivista, oli se että mies oli 4 seinän sisällä. Mitään muuta hyötyä ei tästä hoidosta ollut!

Nykytilanne:
Eli mies pääsi 19.10. pois katkolta. Kovasti on yritystä korjata omaa elämää :slight_smile: Monta päivää on juossut erilaisissa asuntonäytöissä ja virastoissa… Tuloksetta. Noh, ehkä rahaa saa joku päivä, mutta asunto vain uupuu :frowning: Tällä hetkellä punkkaa erään kaverinsa (kaidalla tiellä oleva) sohvalla, joka asuu samalla paikkakunnalla missä mäkin. Eilen hoiti kys. kaverinsa lasta ja sai siitä rahaa. Ilman kamaa on pysynyt tähän asti ja hyvältä näyttää :wink: Kuivilla ollut melkein 1 kk :slight_smile:

Ihan kamalaa kuultavaa! Miksi pitää rangaista ihmistä, joka haluaa toipua?!? Luin tämän: books.google.com/books?id=1C60Dh … &q&f=false
ja siinä just nämä miehet kertoi, miten oikeastaan helppoa oli saada rahaa soskasta vielä silloin, kun joi viinaa ja käytti huumeita, mutta kaikki muuttui vaikeaksi sitten, kun halusi alkaa raitistua. Tämä on ihan totaalisen väärin kyllä!

Tsemppiä miehelles xena!

No niinpä! Uskomatonta touhua kyllä :imp:

Kiitos, sitä tarvitaan :slight_smile: Onneks mies on tollanen jääräpää!

Xena, Senjamilena ja Vesalasa,
hyvä että tätäkin asiaa Vilpolassa käsitellään. Päihdehoitoon pääsy ja itse hoito, sen intensiivisyys ja laatu, tuntuu vaihtelevan suuresti asuinpaikasta riippuen, oli sitten kyse taipaleen alkuvaiheessa olevasta käyttäjästä tai sitten vaikkapa korvaushoidon tarpeessa olevasta.

Ja entä sitten, kun hoito on käyty ja palataan takaisin “siviiliin”? Miten on järjestetty hoidonjälkeinen elämä? Onko käytettävissä psykososiaalista tukea? Onko tukihenklöitä? Miten läheisiä valmennetaan asiaan? Nämä ja monet muut kysymykset askarruttavat mieltä.

Silloin kun ihmisen päihdehoitoon pääsy takkuaa syystä tai toisesta; koetaan että kärsitään vääryyttä, saadaan ala-arvoista kohtelua, kyykytetään jne, olisi hyvä että etsitään joku edunvalvoja tai tukihenkilö, joka ulkopuolisen silmin katsoo tilannetta, ajattelee ja suhtautuu enemmän järjellä kuin tunteella, ja osallistuu hoidon vaatimiseen ja tarvittaessa hoitokokouksiin tai vastaaviin. Päihdeasiamies on pätevä edunvalvonnassa, häneen voi aina olla yhteydessä. Irti Huumeista ry:ltä ja muilta päihdejärjestöiltä saattaa löytyä tukihenkilö auttamaan asiassa. Aina kannattaa kysyä. Usein pelkkä ulkopuolisen läsnäolo saattaa vaikuttaa positiivisesti.

Antti Holopaisen kirjoitus kuvasi hyvin tilannetta, joka valitettavan usein vallitsee hoidoissa. Haluaisin kuulla teidän vilpolalaisten kokemuksia aiheesta, joten antakaa palaa. Toivon, että joukkoon mahtuisi myös onnistumisia, niitä aina tarvitaan.

]Mun on pakko kirjottaa tähän ketjuun oma kokemukseni, läheisenä, paikallisesta päihdehoidosta.
Tää aihe saa mun vereni kiehumaan, joten yritän välttää yleistyksiä ja ylilyöntejä. Anteeksi etukäteen, jos menee yli.

Mun mies oli keväällä katkolla subun takia, kuten monet teistä tietävät. Tarkoitus oli hänellä olla kaksi viikkoa, mutta lähti sitten viikon jälkeen…ei vetämään vaan pois siitä ahdistavasta ilmapiiristä, jonka tämä paikka loi. Ei minkäänlaista henkistä hoitoa. Hän valvoi viikon vieroitusoireissaan ensin muutaman pamin ja sen jälkeen ketiapiinin (unettomuuteen) ja kylmävoiteen (jalkakramppeihin) avulla, ilman minkäänlaista unilääkettä, minkä ajattelin olevan automaattisesti olevan se ensisijainen juttu, uni, kivunhoitoa unohtamatta. Jokainen joka tietää näistä asioista jotain, tietää myös että lääkitys oli riittämätön. Olis kiva saada tähän saunalaisten mielipiteitä myös.

Tämä samainen ”hoito” olisi hoitunut himassakin, mutta koska olin keväällä niin ehdoton sen suhteen että mies menee hoitoon, hän pysyi siellä, ettei menettäisi minua lopullisesti. Mä sain tiedon hänen lähdöstään ja tästä kaikesta myöhemmin ja ne eivät ole vahvistetusti vain hänen löpinöitään.

Noh, noin kolme vuotta hän oli klinikalla käynyt säännöllisesti ja vasta keväällä/kesällä joku kesätyöntekijä osasi ehdottaa paikkaa, mistä tämä vakkarityöntekijä ei ollut kuullutkaan! Siihen asti A-Klinikan hoito on ollut semmosta että ”joo mä ymmärrän onhan se rankkaa, koita pärjätä” Nämä siis vakkari-sairaanhoitajan kanssa. Lääkärit vaihtuu klinikal tiuhaan, eikä ihme, Malibu on kai joskus sanonu, että ne on niitä roskislekureita tai jotain sinne päin, kukaan ei halua sinne. Korjaa Malibu jos jotenkin lainasin sua väärin! Niistä ei koskaan mitään apua.

Siinä päivähoidossa sitten sai lääkkeitä (siinä tuli kyllä bentsot tarpeeseen) ja ne tiputettiin sitten poies pikkuhiljaa, nyt päihteettömällä ja lääkkeettömällä päivätoimintakeskuksella jo muutaman kk ollut ja elämä on muuten mallillaan, mutta…

No tämänhetkinen tilanne on se, että mies (selvä) valvoo monen kuukauden subuttoman kauden jälkeen 2-4 yötä putkeen kuukaudessa kärsien kivuliaista krampeista, joihin määrätty Crampitonia ja unettomuuteen melatoniinia. Eivät auta! Käynyt klinikan lekurissa ja terveyskeskuksessa, missään ei tietenkään määrätä huumetaustan omaavalle mitään unilääkkeitä tai muuta. Kaikki lääkärit sanovat, että se on omassa päässä ja luulevat, että se ruinaa bentsoja. Sillä ei ole koskaan ollut bentsojen kanssa mitään riippuvuuksia tai himoja.

Ja musta on tullut mun miehen asianajaja, olen mukana lääkärikäynneillä ja sainkin yhden lääkärin suostuteltua lähettämään tämän tapauksen unitutkimuksiin. Se on liian kiltti vaatiakseen oikeuksiaan.
Tää vaikuttaa meidän parisuhteeseen ja ennenkaikkea mun miehen psyykeeseen, se meinaa hajota ihan oikeesti!!! Tuntuu ettei kukaan auta meitä :frowning:

Ja tähän lisään, että on kyllä käynyt ”mielisairaalassa” kääntymässä, eivät ottaneet neljä vuorokautta valvonutta, siinä vaiheessa jo aika itsetuhoista miestä sisään. Pitää ilmeisesti olla ranteet auki, että jotain tapahtuu :frowning:

Lauri, kerro vielä se päihdeasiamiehen nro tai jotain, meidän perhe voi pahoin, päihteetömyydestä huolimatta…

-piiras

www.paihdeasiamies.fi

Tervehdys PieILike,
korutonta kertomaa, tuo sinun miehesi tarina. Ja valitettavasti ei ainoa tapaus laatuaan. Hyvää on tietty se, että hän on nyt päihteetön, se nyt vielä puuttuisi että hän aloittaisi uudelleen kaman vetämisen.

Pari lisäkysymystä sinulle:

  • Haluaisitko kertoa, missäpäin asut?
  • Oletko yrittänyt hankkia täysin ulkopuolista henkilöä toimimaan edunvalvojana miehellesi? Jos olet, niin onnistuitko? Oliko apua?

Tässä vielä Marjo Tervon yhteystiedot:
Marjo Tervo päihdeasiamies, varatuomari, marjo.tervo@kolumbus.fi, puh/ fax 09 621 4115
Osoite: Päihdeasiamiehen toimisto, Kinaporinkatu 2 E 48, 00530 Helsinki

Ota vaan häneen rohkeasti yhteyttä, ja kerro tilanteesta. Saat häneltä varmasti ohjeita ja neuvoja.

Älä anna periksi.

[quote=“Ohjaaja Lauri”]
Ja entä sitten, kun hoito on käyty ja palataan takaisin “siviiliin”? Miten on järjestetty hoidonjälkeinen elämä? Onko käytettävissä psykososiaalista tukea? Onko tukihenklöitä? Miten läheisiä valmennetaan asiaan? Nämä ja monet muut kysymykset askarruttavat mieltä.

Tää katko pesi kätensä kokonaan jatkohoidon /avohoidon hankinnan suhteen, koska mieheke oli muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Olis hyvä, jos oisivat laittaneet lähetteen tulevan asuinkaupungin avohoitoon, mutta ei. Nyt mies on siis ilman avohoitoa. Mutta on pysyny erossa huumeista!:slight_smile: Pari kertaa on ollut juomassa, mutta se on pysyny aisoissa!

Silloin kun ihmisen päihdehoitoon pääsy takkuaa syystä tai toisesta; koetaan että kärsitään vääryyttä, saadaan ala-arvoista kohtelua, kyykytetään jne, olisi hyvä että etsitään joku edunvalvoja tai tukihenkilö, joka ulkopuolisen silmin katsoo tilannetta, ajattelee ja suhtautuu enemmän järjellä kuin tunteella, ja osallistuu hoidon vaatimiseen ja tarvittaessa hoitokokouksiin tai vastaaviin. Päihdeasiamies on pätevä edunvalvonnassa, häneen voi aina olla yhteydessä. Irti Huumeista ry:ltä ja muilta päihdejärjestöiltä saattaa löytyä tukihenkilö auttamaan asiassa. Aina kannattaa kysyä. Usein pelkkä ulkopuolisen läsnäolo saattaa vaikuttaa positiivisesti.

Kiitos tiedosta! Tommonen pitää kyllä hankkia :slight_smile:

Pielike: Ikävä tilanne teillä :confused: Ihmisen pitää kuitenkin nukkua, jotta voi hyvin! Toivottavasti asiat selviää, kun otat yhteyttä tohon päihdeasiamieheen! Jaksamisia!

Tässä vielä Marjo Tervon yhteystiedot:
Marjo Tervo päihdeasiamies, varatuomari, marjo.tervo@kolumbus.fi, puh/ fax 09 621 4115
Osoite: Päihdeasiamiehen toimisto, Kinaporinkatu 2 E 48, 00530 Helsinki

Ota vaan häneen rohkeasti yhteyttä, ja kerro tilanteesta. Saat häneltä varmasti ohjeita ja neuvoja.

Otin myös ylös tämän :slight_smile:

Kyllä tuo on niin totta, että paremmin saa massia esim. sossusta jos vetää kamaa. Mä olen päässyt terapiaan, mutta tämä asia katsotaan uudestaan Joulun jälkeen. Tod. näk. lähden/pääsen/joudun takaisin huume-alkopuolelle. Miekkarissa olen käyttäjä, tekisi mieli sanoa sille ämmälle että menee klinikalle koska olen narkomaani kun tarvitsen lääkkeitä; hän näyttää ihmiseltä joka juo viiniä ja tuolla se tarkoittaa alkoholi-ongelmaa! Lisäksi joka kerta jos asiat hoidan klinikan kautta (johon saa soittaa useamman päivän ja jopa 2 vartin aikaa olen saanut tuon muutoksen jälkeen), saan kuulla kuinka asiat pitäisi hoitaa heidän kanssa. Edelleenkään en itse kaikkia puheluita soita, arvauskeskuksessa ei anneta aikaa ja väitetään että palveluita käytetään turhaan-> klinikan työntekijä joutuu soittamaan. Ennen on sentään ollut paikka jossa mut on tunnettu ja musta on pidetty; nykyään mä joudun palloilemaan useamman tahon välillä ja se taho joka on asioista vastuussa; ei suostu esim. lääkärille soittamaan. Eikä heillä ole ammattitaitoa asiaan, joten WTF?? Kaikki varmasti tietää jo, että kyse on ostopalvelusta jossa tietenkin halvin vaihtoehto määrää paikan. Ei kiinnosta tätä tahoa tuo työ lainkaan… Mä en kyllä ymmärrä että siellä on 2 ihmistä/1h; aikaa menee vartti… :open_mouth: :confused: :angry: Tämäkin jatkohoito kuuluu mappiin, että väliäkö sillä ovatko asiakkaat tyytyväisiä; itse en ole vaan tuo pikemminkin ahdistaa mua jatkuvasti… :neutral_face:

Tässä on täysin väliinputoaja. Edelleen on epävarmaa, toimiiko lääkkeiden jako muualla (lääkäriä ei saa); silti siellä on ihmisiä, tosin en tiedä keitä kaikkia. Siitä olen 100% varma, että itse olen ollut vähiten aikaa hoidossa. Sain sen terapeutin, mutta olettaa että mä ensin 6h:n fyysisen työn, parin tunnin dösämatkan ja lääkkeidenhaun jälkeen olen aina pirteänä terapiaa varten. Lisäksi mä menetän neljäsosan yhdestä kurssista tämän auttavan tahon takia… :frowning: Itse tämä terapeutti laittaa sanoja suuhun ja heittelee ties mitä diagnooseja joihin lupaa palata; ikinä näihin asioihin ei ole palattu. Nyt kun hölmä meni sanomaan, että saamme tietyt jutut tehtyä ennen Joulua (näkisinpä sen :laughing: , ei pysy ihan aiheessa kun on niin kiire väittää asioita joista ei tiedä yhtään mitään!); joten asenne-ongelma on mulla ja silloin mä kyllä tartun samantien siihen faktaan, että tod. näk. terapiaa en saa ensi vuonna… :laughing:

Hei,

anteeksi kun mun vastaus on viivästynyt, on mennyt aikaa kaikkeen tähän härdelliin.

Nyt oon menossa nukkumaan kohta, mutta vastaan Laurille ja muille kivoille avunantajille nopsasti.

Helsingissä ollaan, mies edelleen siellä päihteettömällä keskuksella (ei voi puhua osastosta kun sinne mennään suurinpiirtein ku jaksetaan ja kyllähän sinne jaksetaan :wink:). Juup, tilanne on nyt se, että päihteettömänä ja lääkkeettömänä (uni-, benet) mun mies on nyt tavannut 8 julkisen puolen lääkäriä ja kukaan ei ole osannut auttaa.

Viimeisin lääkäri oli taas uusi A-klinikan lekuri, jossa oli mukana miestä hoitava terapeutti. Tuomio oli karu, mutta ainakin rehellinen.
Keskustelu oli mennyt about näin (huom. mun lyhennetty versio):
-sinulle ei tulla koskaan myöntämään unilääkkeitä historiasi takia
-en haluakaan mihinkään unilääkekoukkuun, mutta haluaisin nukkua kivutta avovaimoni vieressä, onko ehdotuksia?
-sinun tulisi hakeutua osastolle
-mille osastolle?
-huumevieroitusosastolle
-ei minun tarvitse vierottautua huumeista, haluaisin nukkua ilman kramppeja
-en sitten tiedä

Sitten puhelu päihdeasiamiehelle, kiitos kaikille by the way :slight_smile:
Hän kehotti tekemään kantelun jokaisesta lääkäristä…hmmmm. Mitä mieltä olette :slight_smile:

On tää jännää tää elämä, olet joko täysin suossa tai täysin terve, sitten kai asiat luistaa.

Ai niin, piti oikeestaan jo ensin mainita kaksi seikkaa jotka mua huolestuttaa:
Mies on koko ajan unettomana ja kivuliaana retkahdusvaarassa.
MINÄ en ole hänen asianajajansa (nyt on ollu aikaa hoidella kuiteski…)

Ei kovin jäsenneltyä tekstiä tänään, mutta voikaa hyvin!

-piiras

Terve Piiras, kyllä tekstistäsi saa aivan hyvin selvää, anna tulla vaan.
Pari tarkennusta:

  • onko miehesi jonkin A-klinikan osastolla, sain sen käsityksen?
  • eikö hän olekaan huumevieroitusosastolla?
  • onko tuo kahdeksan lääkäriä oikea luku? Siis noin monta. Ovatko he olleet päihdelääkäreitä? Ehdotan sinulle kuten päihdeasiamieskin, tee kantelu kaikista.

Pyydä miehesi hoitokertomus / pyydä että hän itse sen hankkii ja hoidon suhteen tehdyt päätökset kirjallisina.

Heippa,

Mies on käynyt jo yli 3 vuotta A-klinikalla keskustelemassa hoitajansa kanssa ja näkee lääkäriä välillä sekä antaa vapaaehtoiset seulat.

Hän oli huhtikuussa katkaisuhoidossa, minkä jälkeen päiväosastolla monta kuukautta ja nyt päihteettömällä ja lääkkeettömällä “osastolla”. Kyse on siis erään järjestön päiväosastosta. A-klinikka on maksanut kaikki nämä hoidot kuitenkin. A-klinikallahan ei käsittääkseni ole mitään laitoshoitopaikkoja.

Nämä lääkärit, joita hän on tavannut ovat 5 eri A-klinikan lääkäriä, senkin takia, että siellä on vaihtunut lääkärit tiuhaan tahtiin ja oli kesäsijaisia ja loput 3 lääkäriä terveysaseman lekureita. Ainakin kaikki verikokeet otettu moneen otteeseen ja koitettu sitä kautta selvittää syytä näihin kramppeihin ja unettomuuteen.

Nyt sai sitten kahden viikon kokeiluun lihasrelaksanttia, joka on kaksi yötä toiminut toistaiseksi. Katsotaan mitä lääkäri sen jälkeen tykkää.

Tämäkin asia hoitui miehen sairaanhoitajan kautta, joka oli vähän painostanut lääkäriä…

Ilmottelen jos positiivista muutosta näkyy :slight_smile:

-piiras

ps. on kaikki hoitopaperit

Päihdehoidoista on poikani kautta monenlaisia kokemuksia. Etupäässä ne ovat valitettavasti huonoja. Ensimmäinen päihdekuntoutusjakso alkoi, kun poikani oli pari kuulautta alle 18v, hän meni siis tavallaan “pakkohoitoon”. Siinä hoidossa oli vähän liiankin kivaa. Pojalla ei ollut vielä omaa motivaatiota lopettaa kaman (=kannabiksen) käyttö. Samanlainen fiilis oli myös muilla nuorilla, ja päihteitä käytettiinkin salaa aina kun pystyttiin. Paikasta ei lentänyt ulos, vain viikonloppuloman menetti, jos kärähti. Pahinta tässä hoidossa oli (pojan itsensä kertoman mukaan), että siellä hän tutustui kovempiin huumeisiin ja sai paljon uusia kamakontakteja. Myöhempiin hoitoihin poika lähti vapaaehtoisesti. Niissä oli melkoisen kovat kurinpitomenetelmät. Yhdessä paikassa poika mm. joutui yli vuorokaudeksi eristyskoppiin, kun hän palasi myöhässä viikonloppulomalta. Kaiken lisäksi hänet uloskirjoitettiin tämän eristyksen jälkeen kokonaan, koska oli kolmen kuukauden aikana retkahtanut nyt toisen kerran lomalla. Olen myöhemmin miettinyt, oliko tällainen eristäminen ikkunattomaan pieneen kopperoon edes laillista. Poika ei käyttäytynyt väkivaltaisesti, syynä oli vain se, että hän on käyttänyt loman aikana kamaa. Yksi kuntoutus on ollut pojan itsensä mielestä hyvä. Se oli ns. “päivähoitoa” eli paikkaan mentiin joka aamu (myös viikonloput ja juhlapyhät) klo 9 ja päästiin yöksi kotiin klo 16. Tässä hoidossa ainoa ongelma oli se, että se kesti vain kuukauden. Kotikunta ei suostunut maksamaan pitempää jaksoa. Kaikkien näiden kokemusten jälkeen en tavallaan enää ihmettele, miksi poika ei suostu enää mihinkään laitokseen menemään, vaikka nyt haluaa aineista eroon. Ainoa vaihtoehto on siten yrittää itsenäisesti.

Heippa kaikki,

Enpä tiedä millä oikein aloittaisin tämän vuodatuksen, huh.

Luin edellisiä viestejäni tässä ketjussa ja täytyy sanoa, että aikamoisessa suossa oltiin ukkoni kanssa aiemmin. Siis tuon kramppi- ja unettomuusongelman kanssa.

Kuten tuoilla aiemmin ehdotettiin, että ottaisimme yhteyttä potilas- tai päihdeasiamieheen ja sen jälkeen kanteluita kanteluiden perään, teimme sen minkä jaksoimme, tuloksetta.
Mutta tämä ei ole todellakaan mikään kehoitus välttämään viranomaisia, vaan pliis vaatikaa oikeuksianne, taistelkaa!

Meidän pelastus löytyi kuin ihmeen kaupalla erään tutun mainitessa erään lääkkeen harvinaisesta sivuvaikutuksesta, krampeista!
Etsittiin tietoa netistä ja jiihaaa, löytyi lääkäreitä ja potilaita, jotka ovat tällaisia sivuoireita havainneet.
Mieheni lopetti kyseisen lääkkeen eikä sen jälkeen ole kokenut noita kivuliaita kramppeja!
Lääkkeen nimeä en voi sanoa, mutta ns. harmiton mielialalääke on kyseessä.

Eli kuinka monta lääkäriä tähän tarvittiin? Koska loppuu addiktien henkinen/fyysinen heitteillejättö?

Ja eilen loppui hänen pitkä taival tänne normaalien (? hihii) ihmisten pariin , eli hänen vapaaehtoinen hoitonsa loppui. Voi kunpa voisin mainostaa täällä sitä paikkaa, se on niin eriemäsikahyvä paikka, missä hän on ollut. Ihanaa.

Mies selvä, me happy.

Nyt ei voi muuta kuin elää arkea ja nauttia siitä kahden karvaisen vauvan kanssa, enempää meidän eläintarhasta en paljasta :slight_smile:

Tämä taistelu kannatti.

-piiras

Hei PieILike, monet lääkärit suhtautuvat kyllä paitsi ylimielisesti niin välinpitämättömästikin päihde ja mielenterveysongelmaisten asioihin ja juu lääkkeillähän ei siis ole sivuvaikutuksia ja jos niistä valittaa,leimataan hankalaksi asiakkaaksi helpostikin.Olen sitä mieltä että valittakaa noista lääkäreistä, olen itse valittanut joskus ja kyllä kannatti. Mitään ei tapahdu jos kukaan ei koskaan valita.

Hei Malibu, onko sun terapia hoitoyksikön sisällä tapahtuvaa vai saatko KELA:N tukemaa terapiaa…joka tapauksessa niin tai näin, terapeutti kannattaa valita tarkkaan, jos parin käyntikerran jä’lkeen ei tunnu hyvältä, niin silloin kannattaa etsiä toinen terapeutti eikä haaskata aikaansa turhaan.Jotkut terapeutit saattavat antaa alennusta koekäynnistä jolloin tunnustellaan puolin ja toisin että kannattaako ryhtyä juuri tämän terapeutin kanssa hoitosuhteeseen. Sen jälkeen laaditaan kirjallinen terapiasopimus.Terapiaan ei kuulu diagnoosien tekeminen, vain lääkäri tekee diagnoosin. Kurjaa jos sulla on tuollainen kokemus asiasta, terapia on hieno väline.Joskus joku luulee olevansa terapiassa vaikka ei olekaan, kyse voi olla terapeuttisista keskusteluista ja henkilö joka niitä vetää ei välttämättä olekaan koulutettu terapeutti, eikä tarvitsekaan olla. Eli kannattaa olla ihan tarkkana siitä millaisessa terapiassa käy että oikeesti hyötyy siitä.

Hienoa Piiras että löysitte ratkaisun asiaan… Oma (päihde)lääkärini sanoo että lääkäreille annetaan lista lääkkeiden ominaisuuksista ja sieltä puuttuu todella paljon niitä negatiiviisia ominaisuuksia… Joutuu määräämään sen perusteella mitä lääkeyhtiöt tietoa antavat. Olipa tuossa pari vuotta sitten eräs masennus-lääke (nimeä en muista), mutta vasta 11. tutkimus julkaistiin että kyseistä lääkettä ei suositella ainakaan nuorille, koska placebo (sokeri) oli toiminut jopa tuota paremmin… :unamused: Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin… :slight_smile:

Oli julkinen terapia viime vuoden loppuun. Sanoin heti alkuun että en pysty koulun ohella maksamaan sitä omavastuuta joten etsivät henkilön talon sisältä muutamassa kk:dessa. En saanut jatkoa, koska en kuulemma päässyt tarpeeksi nopeasti eteenpäin. Tähän vaikutti ainoastaan tuo lähtö klinikalta tuttujen ihmisten seurasta, syy oli että elämäntilanne on liian hankala terapiaan… :unamused: Hiukan piti vielä asiaa vaikeuttaa että en voinut edes soittaa klinikalle ilman haukkumista. Ei oikein ymmärtänyt että meidän klinikalla oikeasti välitetään ihmisestä, toisin kuin mtk:ssa… Itselleni klinikka oli se ensimmäinen paikka jossa oikesti pystyin olemaan juuri se ihminen, kuka olen… Kun tehtiin siirto jossa en voinut olla missään tekemisissä koko paikan/henkilöiden kanssa, yllättäen se vuosikausien hoitosuhteen jälkeen aiheutti järjettömän tunneryöpyn, koska ei ollut enää mitään paikkaa joiden ihmisiin voisin luottaa. Kaikki 2 ihmistä elämässäni, kenelle olen voinut puhua mitä vain; olivat klinikalla töissä…

Tällä hetkellä esim. yksi frendi lopettanut kaikki lääkkeet, myös mieliala-lääkkeet jotka menivät niin järjettömällä annoksella että kysyin itse toiselta lääkäriltä voiko niin montaa masennus-lääkettä edes käyttää niillä annoksilla… Yllättäen miekkari väittää hänen joutuvan mielisairaalaan ja yrittää estää lopettamasta lääkitystä, pitäisi olla skitsofrenia; on viekkarit lääkkeistä mutta paljon paremmassa kunnossa henkisesti kuin aikoihin… Tämä kertoo erittäin paljon meidän paikkakunnan mtk:sta, suuret määrät mielialalääkkeitä jokaiseen vaivaan ja liian vähän keskustelua… Samaa yrittivät itselleni että suuret määrät masennuslääkkeitä ja tasaavia, en suostunut siihen… Lisäksi sain “uutta tietoa” että on “melko normaalia” jos on adhd, epävakaa pers. häiriö sekä bipolaarinen… :open_mouth: Käypä hoidossa lukee että nuo kolme yleensä sekoitetaan toisiinsa, mutta kyllähän tämän terapeutin (ei löytynyt terapeuteista eli ilm. sairaanhoitaja joka opiskellut terapiaa, näin itselle sanottiin ainakin) mukaan minulla voisi ollaa jakautunut persoonallisuus, vaikein kaksisuuntainen tai dissosiaatiohäiriö vaikka ei hän todellakaan saisi edes heitellä diagnooseja tuolla ammattitaidolla kuten sanoit ja itseasiassa sain kuulla tämän äidiltäni joka on lähihoitaja… :open_mouth: Pahin oli kuitenkin kun lupasi seuraavalla kerralla asiaan palata, näin ei tapahtunut KOSKAAN! Tämän jälkeen ihmettelee että itseäni ei kiinnosta vastailla papereihin, vaikka luvannut kertoa dissosiaatiosta (joka nyt vaikuttaa ainoalta järkevältä asialta)…

Tuntuu että tällä paikkakunnalla löytyy mitä järjettömämpiä diagnooseja kaikille, tällä ystävälläkin epäiltiin viime kerralla (m-sairaalassa vuosia sitten) epävakaata pers. häiriötä tai bipolaarisuutta ja ilm. tuo epävakaa on se oikea diagnoosi… Olemme tunteneet teini-iästä lähtien, joten tunnen ihmisen hyvin ja samanlaisia oireita kuin itsellä, itsellä tuo epävakaa (tosin olen päässyt siitä jo jonkin verran eroon, onneksi!) Oma äitini oli muuten täysin sitä vastaan, että mtk aloittaisi minulle suuret määrät mielialalääkkeitä; hän kun kokee että olen nyt kh:don aikana ollut oma itseni, vaikka on välillä masennusta niin se on ollut itselleni varmaan siitä lähemmäs 10 vuotiaasta saakka ollut riesana joten kuitenkin “osa minua”.

Meillä tuo Kelan terapia tulisi maksaa itse (sossusta ei saa omavastuuseen apua), olen ensi vuoden opintotuella joten kun ensin olin useamman kk:den ilman minkäänlaista puhekontaktia (joka kuuluisi hoitoon, pelkät lääkejaot), olen takaisin klinikalla terapiassa. Käyn siis päihdepuolen terapiassa ilman päihdeongelmaa, koska lupasivat että eivät jätä minua täysin yksin ilman mitään terapiaa jos tuo mtk:n terapia menee pieleen… Onneksi ihminen on terapeutti, eikä tunne esim. lääkkeitä tai aineita joten sinänsä onni että pääsin sellaiselle ihmiselle joka tod. näk. osaa auttaa vaikka ajat ovatkin kortilla (1-2krt/kk)… Kuulemma rumba jotta pääsisi takaisin mtk:n puolelle, kestää ½v ja siinä on käytävä useamman ihmisen juttusilla joten en todellakaan ole valmis siihen tällä hetkellä. Toivon vain että on ihminen kenelle voin tarvittaessa soittaa jos asiat alkavat ahdistaa liikaa… En ole tuosta edellisestä terapiasta pyytänyt edes epikriisiä josta taisi terapeutti hiukan loukkaantua, mutta en tee sillä mitään koska hän sanoi itse useamman asian joka ei pidä paikkaansa… :unamused: Ainoa asia johon sitä tarvitsee on heidän mukaansa “mania” joka alkaa mikäli aloitan masennuslääkkeet… Oli kokeilussa tasaava lääke joka aiheutti erittäin pienellä annoksella toisen masennuslääkkeen kanssa (pieni annos siinäkin, koska tiesin että siitä voi aiheutua valvomista reilun vkon kuluttua aloittamisesta) 2-3 vkon jakson, josta en suuremmin muista muuta kuin että nukuin sen joka kolmas yö suunnilleen… Eli jälleen ns. mania lääkkeiden takia…

Olen kyllä ihan tyytyväinen tähän nykyiseen ihmiseen, mikäli vain saisi hiukan resursseja jotta aika olisi useammin kuin joka 3. vko… Joka toinen vko yritetään aikaa saada, mutta ei ole aina mahdollista… Mikäli asia olisi tuosta vielä pahentunut, olisi mun avokki maksanut omavastuun… :unamused:

Itse en usko olevani vielä valmis terapiaan, mikäli minut pakotetaan puhumaan asioista jotka olen jo itse käsitellyt… Tuo aiempi terapia aiheutti paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. En tuntenut oloani turvalliseksi tuon terapeutin kanssa vaan jouduin olemaan varuillani, koska vaikka kyseessä piti olla kognitiivinen terapia, hän halusi jatkuvasti ruotia lapsuutta ja esim. kertasi asioita vaikka kysyi että tiedänkö asian ja kerron tietäväväni… Yllättäen ei oikein pitänyt asiasta että sanoin hänen kertoneen saman asian ed. kerralla ja sanoi että osaan todella hyvin yhdistää mikä asia johtuu mistäkin asiasta; luulisi että silloin keskityttäisiin enemmän siihen miten tehdä asiat eri tavalla kuin ennen… :unamused: Uskon kyllä että terapia on hyvä asia, mutta se on myös erittäin rankkaa joten en ainakaan itse tällä hetkellä tahdo sellaista terapiaa jossa noudatetaan vain suunnitelmaa eikä keskustella miten juuri tällä hetkellä menee… Sori pitkästä tekstistä… :blush:

PS: En mä muuten edes vaatisi “ilmaista terapiaa”, mutta laki vain velvoittaa että mikäli kunnalla ei ole mahdollisuutta tarjota kunnan puolella tiettyä terveydenhuoltoa, se tulisi hankkia samaan hintaan yksityiseltä… Näinhän ei käytännössä todellakaan ole… :imp: Ei meillä ole ilmaista th:toa, Espanjassa kävin aivan ilmaiseksi (Eurooppalaisella Kela-kortilla eli paikallisten hintaan) päivystävällä klinikalla josta sain lääkärin ajan, toisaalta kuulemma jos tarvitsee ambulanssin, on oltava 90€ käteistä… :unamused: :open_mouth:

PPS. On tehty ihan tutkimuksia että on vaikeampaa saada raha- & muut asiat kuntoon kun on lopettanut käyttämisen… Itselläni oli 100 kertaa helpompaa saada rahat kun oli tiedossa että käytin… Useampia taka-pakkeja tullut ja esim. arvaukseen pyysin klinikalta ihmistä soittamaan koska eivät antaneet aikaa… Sen takia sain kuunnella haukkumista kuinka saman asian takia ei pitäisi tulla ½v:n päästä ja silti en päässyt alan lääkärille… Usein ei ole enää vain voimia taistella omien oikeuksien puolesta kun jatkuvasti saat kuulla olevasi väärässä…