Päihdehimot

Elikkä mun eka postaus tänne. mutta tässä vähän tietoa musta. Elikkä Olen ollut hoidossa viimeiset 8kk ja niin kauan meni hyvin kun olin hoidossa. Heti kun tulin kotiin ratkesin (heroiini ja muut opparit jos ei ole herskaa saatavilla). Viikko sen jälkeen ratkesin uudelleen vaikka kuinka yritin hallita päihdehimojani.

Tämän jälkeen menin päihdetyöntekijäni luokse ja tunnustin kaiken ja ehkä nyt Metadoni annokseni saadaan sille tasolle että se kantaakin (ollut 80mg nyt nostetaan 100mg). En sitten tiedä auttaako se noihin helvetin himo kohtauksiin joita saan?

Onko kellään muulla täällä sellasia älyttömiä himokohtauksia, joita ei vaan pysty hallitsemaan ja jos on millä helvetillä te pärjäätte ilman huumettanne (oli se sitten mikä tahansa)? Koska psyykkisestä riippuvuudesta tässä on pakko olla kyse kun olen jo 8kk ollut putsina, eikö? Ja jos on niin millä ihmeellä olette saaneet ne kuriin?

Tervetuloa palstalle! Mun ykköspäihde, ja se johon olen jollain tasolla psyykkisesti koukussa on alkoholi - en dokaa päivittäin, mutta viikoittain kyllä, en pahemmin törttöile jurrissa tai muutenkaan överöi, mutta se ei varsinaisesti jeesaa mm. masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Näihin syön reseptillä lääkkeitä, joskin Tramalia mulle on määrätty krooniseen polvikipuun, mutta käytän sitä lähinnä mielialalääkkeenä miedohkoilla (100-150mg päivässä) annoksilla. Sen lisäksi Diapamia unettomuuteen/yleiseen ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöön 5-10 mg päivässä. Näiden kanssa annostus on pysynyt suht. samana yli vuoden ajan, mutta tuo alkomaholi on se paskin läppä elämässäni… Anyway, viime keväänä olin 5,5 kk holitta, pitkälle a-klinikan tarjoaman keskusteluavun sekä muiden mielekkäiden juttujen (duuni, liikunta, musisointi, kavereiden näkeminen selvinpäin jne) kautta. Ekat pari kk oli ehkä vaikeimmat, sitten helpotti, enkä ajatellut koko asiaa juurikaan, kunnes sitten kesä koitti, valmistuin opinahjostani ja päätin tökkiä kepillä jäätä… ja nykyisin dokailen 2-3 kertaa viikossa, en överimääriä (duunit jne hoituu) mutta tiedän, ettei tätä voi kovin pikään jatkaa näin. Juomishimojen pahimpina aikoina mä saatoin ihan tylysti vain feidata sosiaalisen elämän (aka baarit ja muun holimyönteisen ympäristön) ja koittaa hakea kiksejä noiden edellämainitsemieni aktiviteettien kautta. Parhaiten niihin auttoi sellainen liikkuminen, jossa veti itsensä aivan totaalisen piippuun fyysisesti - omalla kohdallani kiipeily ja fillarointi, sekä erinäiset kehonpainoharjoitteet. Käsittääkseni hyvin moni toipuva tai toipunut addikti on korvannut aineen x liikunnalla, koska siitä saa aika samantyyppisiä fiiliksiä kuin päihteistä, ilman niitä negatiivisia sivuvaikutuksia. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta jotain sellaista suosittelisin sullekin. Tai sitten ihan rehellisesti jotain hyvää safkaa napa täyteen, sekin saattaa auttaa - ainakin mulla auttoi, ja auttaa edelleen. Kovemmista opiaateista/opioideista mulla ei juuri ole kokemusta, joten en osaa sinänsä kuvitella miltä himo niitä kohtaan tuntuu, mutta voisin kuvitella että päihtymyshimo on aika samantyyppinen mekanismi riippumatta päihteestä… Se tulee ja se menee. Se, mikä kullakin sen sitten laukaisee on eri asia, ja niihin syihin lienee olennaista perehtyä jos haluaa pysytellä kuivilla.

Joo, kiitos vastauksestasi mutta mulla on kaikki rasittava liikunta kiellety, somaattisista syistä. Oon lukennu tosta “salihimosta” ja toivonnu että kun mulla olisikin joku sellanen mitä en voi koskaan saada.

Mutta kuitenkin mulla on esim. himo musiikkiin (oon tehny biisejä suht tunnetulle ulkomaiselle artistillekkin ja mun ex muija sano että oon paras mies mitä voi kuunnella akustisen kitaran ja laulun kanssa), mutta kuitenkin se himo huumeista vetää yli tonkin homman ja nimenomaan etsin ratkasuja siltä pohjalta “kun mikään muu ei oo toiminnu” en tiiä onko tää mahdotonta sitten?

Luulisi, että noin isoilla metisannoksilla edes se koni ei enää hirveästi sanoisi mitään. Optimihan olisi tietysti se, että metisannos olisi tasolla, jolla ei tunne tarvetta käyttää muita opioideja, mutta en sitten tiedä onnistuuko sekään kuinka hyvin pidemmän päälle (ts. annosta nyt ei kuitenkaan voi joka kerran nostaa, kun vanha lakkaa “tuntumasta”). Itse veikkaisin, että tuo muiden opioidien käyttö jäisi annostuksen noston jälkeen itsestään pois (kun huomaa, etteivät ne kuitenkaan toimi), mutta se ei tietenkään poista itse päihtymishalua.

Kiitos Petri eritttäin asiallisesta vastauksesta. Itsekkin toivon, että kun tuo annos nostetaan 100mg/vrk en tuntisi näitä himoja enää… Mutta silti pelkään että tunnen…

Tänään veivät päihdehimot mukanaan. Mustan Pörssin kassalla törmäsin tuttuun, joka kysäisi että onko tarvetta, autossa olisi tuhdimpi säkki. Jotain siinä mutisin että olen lopettanut, mutta lopulta tie vei yllätys yllätys sinne kaverin autolle. Eipä auttaneet numeroiden vaihtamiset ja yhteiden katkaisemiset, vaan homma kaatui tällaiseen sattumaan. Hetkellisesti onnistuin hienosti myymään ajatuksen itselleni, huominen vapaapäivä ja vitutus viikonlopun duuneista. Oikeasti ne vkl-hommat eivät edes mitenkään ahdistaneet, mutta sairas mieli keksi tällaisen selityksen tällä kertaa. No, kerettiinhän tässä jo useampi kuukausi olemaan. Kai se on vaan hyväksyttävä, että repsahdukset kuuluvat taudin kuvaan. :angry:

Vaimo meni pari tuntia sitten nukkumaan, ja samantien säälittävä rotta hiipi pussilleen. Surullista, hyvin surullista. Minä kun jo luulin salailun ja valehtelun olevan lopullisesti ohi. Mitään putkea en siis todellakaan ala vetämään, ja meinasin tästä yöstä yli jäävät vetää alas pöntöstä. Naurettavinta tässä on, että en ole aikoihin kokenut edes mitään himoja. Valehtelisin jos väittäisin :angry: ämän paskalle tuntuvan, mutta onneksi pettymys ja häpeä tuntuu sentään vähän fiilistä varjostavan. Ehkä tämä tästä :unamused:

Niin kai se on vaan hyväksyttävä, että repsahdukset kuuluvat taudin kuvaan, mutta eikö tuo ole pikkusen niinkuin luvan antamista itselleen? Joka tapauksessa toivotan sulle helvetisti tsemppiä omassa taistelussasi päihteitä vastaan.

Kopioin tuolta k-huoneen puolelta tämän relapsin- & retkahduksen kulun… Itselleni tuollaiset yllättävät tilanteet, kuten Näädälle kävi, olivat aina pahempia hallita! Ei voi vain kokoaikaa kelata, että “mikäli joku tulee vastaan, moikkaan ja kieltäydyn”. Aivot alkavat pelaamaan väkisinkin tuossa tilanteessa, löytyy hyviä puolia yms. Etenkin alkuvaiheessa… Tuo morkkis oli itselleni paras tapa selvitä retkahduksista!!

OliMageeta nickille taas sanoisin, että tuo nimimerkkisi kertoo jo paljon… Itse olin lopettanut stimut vuosia aiemmin ja yli 4v yrittänyt lääkkeillä päästä eroon. Vaihtoehtonani oli laitos, jossa joko kh tai lopetus (toisaalta se yksi retkahdus aiheuttaisi putken oppareilla) tai eroon pääseminen itse (ei onnistunut), mikäli samanlaista elämää olisin joutunut jatkamaan, im… :unamused:

Itselläni oli enemmän piikittämistä, enemmän rajatilan tähden. Rehellinen olen ollut koko hoidon ja näen kh:n viimeisenä mahdollisuutena nähdä normi-elämä… Olen paikkakunnalta, jossa matala kynnys tekee monen kh:n elämän vaikeaksi. Itselleni tärkeintä olikin päästä eroon siitä kh-porukasta, jolta itse vaihdoin/lainasin/ostin vuosia suurimman osan oppareista/opioideista. Etenkin kun kävi ilmi, että myös minut halutaan lainaamaan lääkkeitä ympäri kaupunkia…

Kaikilla nuo himot eivät mene ohi aikoihin, osa päätynyt kh:oon siinä vaiheessa, että alunperinkin on useamman vuoden tavoitellut normi-tilaa… Mikäli olisin sinä, tekisin kunnon neuvottelut itseni kanssa! Miksi haluat yhä päihtyä? Jäikö se elämä kesken! Mikäli annos nostetaan ylös, lupaatko itsellesi yrittää kaikin keinoin pysyä omissa lääkkeissä?? Täällä valitettavan moni juo alkoa, bentsoja, lyyria, savua sekä oheiskäyttönä stimut yms… Itse en halunnut korvata (jälleen) addiktiota toisella…

Olen myös tehnyt selkeän eron aikaisempaan minään, ennenkh:oa, sekä hoidon jälkeen. Kyllä se pari ekaa vuotta vain on kivaa kun vetää kamaa! Sen sanoisi kuitenkin “ennen kh-minä”, koska olen kasvanut ulos sekoilusta. Päässyt kiinni “normi-elämään”. Kokeile muutama kerta mindfullness-harjoitusta (voi tehdä makuullaan/istuen). Löytyy juu tuubista haulla “mindfullness harjoitus”. Auttaa stressiin, masennukseen, addiktioihin jne jne. Tietoinen läsnäolo, sitä ei tule käytettäessä treenattua… :unamused: :wink:

Tässä tekstissä on aivan loppuvaiheessa joku syntien anteeksipyytäminen, en ole vuosiin katsonut vieläkö linkki toimii. Hyödyllistä tietoa oli ainakin itselleni kun opettelin tekosyitä tai yritin lopettaa petaamisen… Kauan kesti, ennenkuin pystyi kieltäytymään tilanteista, jotka tulivat täysin yhtäkkiä eteen… No, matka on tärkeämpi kuin päämäärä… :laughing: Tuolla muutamia viittauksia kuivaukseen, en jaksa poistaa; jos teksti kiinnostaa niin ne huomaa helposti… Kopioitu tämä on, parilla lisäkommentilla… :sunglasses:

[i]

[/i]

Tosta nimimerkistäni sen verran, että kun se piti nopeasti siinä rekisteröimisen yhteydessä päättää niin mieleeni tuli, että olipas makeeta pilata elämäni noilla aineilla, siitä tulee OliMageeta eikä siitä että huumeidenkäytössä olisi oikeasti mitään makeeta.

no en tiiä meneekö offiks? mut tuli vaan olo avautua ja ketju lippas tarpeeks läheltä… ite koen nykyään morkkista helpommin ku ennen, tuli sellainen ajajnjakso. eli hirvee stressi päällä ja metyylifenidaattia kuluu enemmän kun olen varautunut käyttämään, johtuen siitä että on ollut stressiä jo pari kuukautta: koulussa on ollu aika kiire syksy 5 isoa tenttiä ja nyt viel mutto päälle. ongelma lähinnä se että en halunnut aikoinani isompaa “MF” annosta että olis pakosta välillä ns “luomupäiviä”(joita pidin myös virallisen annoksen lisäksi ja olen kieltäytynyt annoksen nostosta) mut nyt on mennyt tupla annos jokapäivä ja siitä koen morkkista :frowning: , lääke hiljentää myös ajatukset päässä eikä ala ahdistaa turhat asiat(tähän oli ennen muut ryynit). tuleeko muille morkkiksia että käyttää “laillista vaihtoehtoa” vaikka tietää että se avain normaaliin elämään? on toi stressi muutenkii herkemmässä nykyisin ku lyricat lopetti…

^ Kyllä mä koen morkkista siitä, jos olen ottanut reseptilääkkeitäni enemmän, kuin reseptissä määrätään, varsinkin, jos ylitys on ollut suuri, eikä tarve annosylitykseen olisi ollut tyystin välttämätön, ts. mitään ihan hirvittävää oikeaa kriisiä ei olisi ollut päällä. Pienet annosylitykset todellisen tarpeen tullen eivät yleensä aiheuta morkkista, joskus toki nekin, vaikkei itseään liikaa pitäisikään moisesta ruoskia.

Riippuvuus ylipäätään vituttaa, mutta jos onnistun pysymään kutakuinkin lääkärin määräämissä annoksissa, jotka siis toimivat mulle ihan hyvin, ts. pitävät ahdistukset kurissa ilman päihdyttävää vaikutusta, niin voin olla ihan tyytyväinen itseeni.

Jos on paska elämäntilanne, niin en mä näe mitään väärää pienissä annosylityksissä, mutta totta kai kannattaa palata takaisin normiin mahdollisimman pian, ettei toleranssi turhaan nouse. Siinä alkaa pian kusettaa itseään, että on muka niin hemmetin vaikeaa, että pitää ottaa enemmän, vaikkei todellisuudessa olisikaan. Noin siis itselläni, joten tarkkana on oltava.

^^Mutta tuossahan käy sillain että kun vedät tuplat joka päivä niin se lääke loppuu ennen kun saat reseptillä lisää, mitäs sitten meinaat tehdä?

^ Nooh, sitten kaiketi kärvistellään ilman, ellei niitä nappeja saa jollakin konstein ruinattua lääkäriltä lisää tai hankittua jotakin muuta kautta. Ei metyylifenidaatin vieroitusoireisiin kuole, vaikka olo toki saattaa olla pirun ankea vähän aikaa. Tosin, jos stressit liittyen tentteihin, muuttoon tms. ovat jo takanapäin, niin silloin onkin parempi rauha kärsiä lääkkeenpuutoksesta.

yleensä resepti riittää mainiosti nyt vain ollut tilanne päällä jo 3kk, yleensä 30kpl paketti kestää 6viikkoa mutta nyt noin 4viikkoa eli en edes pahasti ylitä paperissa määrättyä annosta vain itselleni asettamat. en ikinä laske paljo menee päivässä vaan lasken et yks paketti pitää riittää tietyn ajan koska joskus menee 20mg/vkr ja joskus 60mg/vkr vähä riippuu(respalla 10-30). nykynen tilanne saa vaa pään sekasin eikä mikään luista :angry: yritä tässä vielä jotain latinan kielisiä nimiä opiskella :angry:

ja siis on tarjottu isompaakin annosta mutta en halunnut.

Ottaisit nyt sen isomman annoksen, jos homma kuitenkin pysyy hanskassa. Sitten ei tarvis ihmetellä riittääkö ne vai ei ja stressata sillä lisää. Vai voiko se sitten lähteä käpälästä?

pienemmällä annoksella pysyy paremmin hanskassa :laughing: jos ois isompi annos niin helpommin siihen turvautuis ja tolet nousis, ja eka kerran tuli tilanne et loppu lääkkeet ja 3kk ollu korkeemmalla annoksella et sen verran oon laskenu ilmaa käytön ja respan annostuksen välille ja on tietty pari välipäivää ollu… ens viikko viel pitäis jaksaa nii sit pitäis alkaa helpottaa joten annosta en vielä nosta.

^ Mulla se menee henk.koht. taas niinpäin, että jos tiedän, että mulla riittää lääkkeitä ja mulla on ns. varaa, niin pystyn paljon paremmin kitkuttelemaan ilman/pienemmillä annoksilla. Jos mulla ei olisi lääkkeitä tai ne olisivat vähissä, niin silloin iskisi herkästi aikamoinen paniikki, jota sitten lääkitsisin ylimääräisillä lääkkeillä, jotka voisi hätätilanteessa säätää kadulta. Esim. nyt kärvistelen opparirefloissa, mutta tämä menee psyykkisen puolen osalta ihan mukavasti, kun tiedän, että kaapista löytyy ensiapu, ja vieläpä ihan laillinen sellainen, jolla saan nämä olot katkaistua, jos ne käyvät liian vaikeiksi.

Mulla on ihan sama, et jos tietää että lääkkeet olis loppumassa niin iskee paniikki. Eli täytyy olla varalla. Pystyn pääasiallisesti pysymään annoksissa, kun tiedän etteivät lopu lääkkeet kesken.

lyricoiden kanssa meni juurikin näin. mut nykyään ei oo refla pelkoa.

Sama täällä :confused: Tai ei mulla paniikki iske jos tramalit loppuu, niiden viekkarit on mun annostuksella vittumaisista vittumaisimpia mutta silti ihan siedettäviä, mut jos pamit loppuu niin paniikkikohtaukset puskee päälle viimeistään seuraavana päivänä… :imp: